Porukassa jutteleminen ahdistaa

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja vierailija, 26.12.2018.

  1. vierailija

    vierailija Vieras

    Miten ihmeessä saisin parannettua tätä, kun olen porukassa menen ihan lukkoon ja tulee epävarma ja usein jopa ahdistunut olo kun en keksi mitään juteltavaa. Kun taas olen kahdenkesken jonkun kanssa uskallan jutella ihan mitä vain ja heittää läppääkin. Tympiää kun tapaa esim nais ehokkaan porukoita tai on hänen kaveri porukassa niin ei keksi mitään juteltavaa vaan on ihan hiljaa ja hymyilee tyyliin vain jutuille. Jännä kun olen ollut naisten kanssa kahdestaan olen tosi sosiaallinen ja naiset tykkää jutuistani mutta kun hänen seuraan tulee ihmisiä niin en keksi mitään juteltavaa ja menen lukkoon. Toki jos ne kysyy multa jotain niin vastaan reippaasti kysymykseen. Miten tätä voisi parantaa? Ilmeisesti koen jotain ryhmäpainetta? Tuntuu tosi ikävältä kun monen kumppanin kaverit ovat sanoneet minua hiljaiseksi ja se saa myös minut epäilemään suhdetta että kelpaanko toiselle sen takia.
     
    #1
  2. viisikymppinen isoäiti

    viisikymppinen isoäiti Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.04.2012
    Viestejä:
    20 340
    Saadut tykkäykset:
    859
    Pitää harjoitella. Aloita ensin vaikka 3-4 hengen ryhmässä ja sitten Kasvat niin että on aina enemmän ja enemmän. Siihen oppii.
     
    #2
  3. vierailija

    vierailija Vieras

    Minä olen samanlainen, naisversiona ei mitään täsmävastausta sinulle, mutta mietin että auttaisiko miettiä, jos voi, 3 teemaa etukäteen josta aloittaa juttua? En tiedä, onko siinäkään ideaa..
     
    #3
  4. vierailija

    vierailija Vieras

    Tuo on tosiaan sellainen asia, että ei sitä voi oppia muuta kuin käytännössä. Aina vaan vähän kerrallaan lisää toleranssia, ts. pyrkii askel askeleelta menemään epämukavuusalueen puolelle. Vähitellen sitä oppii olemaan toisten ihmisten kanssa ja olemaan ahdistumatta siitä.

    Myös pienten lasten kanssa jutteleminen on yksi kikka mikä toimii monilla, koska heitä ei useinkaan jännitä samalla tavalla kuin aikuisia.
     
    #4
  5. vierailija

    vierailija Vieras

    Hyvä vinkki, ehkä tuosta voisi olla apu itselleni ja sitten ajan kuluessa alkaisin olemaan enempi ulospäinsuuntautuvainen. Harmi vain että tuo nykyinen sisäänpäin vetäytyminen on pilannu hyviä suhteita johtuen toki siitä etten ole itse pystynyt ottamaan sosiaalista naista kumppaniksi.
     
    #5
  6. vierailija

    vierailija Vieras

    ”nais ehokkaan”
    ”kaveri porukassa”


    YHDYS VITUN SANA
     
    #6
  7. vierailija

    vierailija Vieras

    Ei niitä naisia kukaan OTA kumppaniksi. Se on vähän niin kuin perhonen, joka laskeutuu kädelle, joka ei huitaise sitä pois. Sun täytyy alkaa ajattelemaan laajemmasta perspektiivistä asioita, vähän niin kuin itse olisit se perhonen, missä vois olla sopiva alue sulle?
    http://www.somerikko.net/kraatterit/suomalaiset.html
     
    #7
  8. vierailija

    vierailija Vieras

  9. vierailija

    vierailija Vieras

    "– Tulee toisinaan todella paha mieli, kun kulkee koulujen pihojen ohi ja näkee lapsia omilla kännyköillään. Olemme viemässä jotain sellaista, joka on ihmisille aivan keskeistä eli yhdessä peuhaamista, kertoo psykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

    Asiantuntijoiden mukaan älylaitteiden mukanaan tuomiin epätoivottuihin vaikutuksiin, kuten lyhytjännitteiseen heinäsirkkamieleen ollaan kuitenkin heräämässä."
     
    #9
  10. vierailija

    vierailija Vieras

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti