psykiatrinen osasto hoito

onko kellään kokemuksia?
mulla ilmeisesti tämä edessä ja pelottaa.

 

Mistä syystä olet joutumassa ja miksi se pelottaa? Eiköhän tuo ole aika samanlaista kuin mikä tahansa sairaalassa olo. Ei kyllä itsellä ole kokemusta mutta en usko että eroaa mitenkään erityisemmin.

 

Mene ihan turvallisin mielin. Sen jälkeen pelottaa vähemmän ja saat avun pahaan oloon.

 

Ihmiset vaan luulee että se on semmosta kuin yksi lensi yli käenpesän elokuvassa. Ihan pelotta voit mennä. Ota mieleistä lukemista mukaan ja ulkoiluvarusteet, mutta älä kymmentä matkalaukkua juhlavaatteita.

 

Mies oli masennuksen vuoksi avo-osastolla useamman kuukauden, ja hyvä ystävä on ollut suljetulla. On hienoa että saat hoitoa. Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan sairaalahoito.

Ainakin mun miehellä oli hyvä hoitotiimi ja hoitojakso osastolla auttoi miestä paljon eteenpäin toipumisessa. Jos sulla on yhtään voimia keskustella ja miettiä asioitasi, niin ota kaikki irti alan ammattilaisten keskusteluavusta ja siitä että saat olla osaston "rauhassa". Tärkeintä että toivut. Tsemppiä.

 

kiitos vastauksista.
ehkä se juuri pelottaa kun on itsellä tyypillinen "hullujenhuone" kuva vain. mitä ei tunne ja tiedä ni se pelottaa.

 

Älä huoli. Suurin osa jenkkileffojen sensaatiohakuisista mielisairaalakuvauksista liittyy nimenomaan tahdonvastaiseen hoitoon tai sitten johonkin kriminaalipsykiatriaan, ja tietysti kaikki draama siihen päälle tyyliin hannibal lecter. Ei ole tämän päivän Suomea. Vilpittömästi voin sanoa, että ole onnellinen, jos saat intensiivistä kokovuorokausiosastohoitoa tässä tilanteessa, kun kuntatalous on kuralla ja kukaan ei valvo puitelain noudattamista aikuispsykiatrian osalta. Tai minkään muunkaan osalta.

Kukaan ei lääkitse sinua ihan zombieksi, ei sido mihinkään eikä pakota mihinkään. Hyvin kaikki menee.

 

Ei mitään pelättävää. Normi osastolla on tosi rauhallista, voit hyvillä mielin mennä..
Ota paljon tekemistä mukaan, luettavaa ja kutomista vaikka, aika siellä tulee pitkäksi.
Luulen että potilaskunta koostuu lähinnä esim. Masentuneista tai syömishäiriöisistä, hurjemmat kaverit on kyllä suljetulla..
Ei se oikeasti ole niin kamalaa, mulla ainakin oli myös liikuntaa ja toimintaterapiaa.
Saa olla ihan vapaasti ja ajatella asioita rauhassa ja jutella niistä...
Itse olin 4kk osastolla, ja sen jälkeen vielä silloin tällöin käyntejä psykologilla..
Kysy jos jotain tulee mieleen

 

Semmoisia ihan selvästi mielisairaita ei mun osastolla ollu, meillä oli hyvä porukka siellä, ihan tavallisia ihmisiä

 

Minä olin suljetulla osastolla mutta täällä kaikki osastot on ns. suljettuja. Tosin itse sain liikkua vapaasti. Ihan ok paikka.

 

Kyllä muuten muakin pelotti kun vein miestäni sinne, kun en tiennyt yhtään millaista on ja oliko mieheni paljon huonommassa kunnossa kuin mitä olin itse luullut. Aluksi miehellä oli oma huone ja sit piti jakaa toisen kans, mut hän ystävystyi huonekaverin kans niin että pitävät yhä yhteyttä...hyvää oli tietenkin säännöllinen päivärytmi, mahtavat hoitajat ja että tapasi kohtalotovereita. Lääkäri oli myös todella hyvä ja muutakin kuin pelkkä kirjaviisas.

Aina kun vierailin niin siellä oli hiljainen, rauhallinen tunnelma. Ei todellakaan mitään kirkuvia ihmisiä juoksentelemassa käytävillä isot mieshoitajat perässään piikkien kera (se oli oma hullujenhuone-mielikuvani).

 

Töissä sellaisessa...

 

Turhaan pelkäät mennä osastolle. Se on vain sellainen paikka, jossa on tietyn lainen päivärytmi ja lääkkeiden ottokin tapahtuu kellon tarkkuudella. Siellä on myös nukkumaan meno- ja heräämisaika. Henkilökunta oli miulla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvää porukkaa ja ihan tervein mielin lähdin sieltä. Älä siis pelkää, sieltä saa varmaa apua.

 

Mä aikoinaan jouduin olemaan 3kk osastolla, itsemurhayrityksen (masennuksen) takia. Alkuun jouduin sielä olemaan pakolla kolme päivää, sen jälkeen kysyttiin että haluanko jäädä vapaaehtosesti hoitoon.. Kyllähän mä sinne sit jäin.
Ihan tavallisia ihmisiä sielä oli hoidossa, masentuneita ja syömishäiriöisiä yms, hoitojat ja lääkärit oli asiansa osaavia.
Täällä nuo kaikki ovat suljettuja osastoja, joka tarkottaa sitä, että ovet ovat aina lukossa , eli ilman lupaa ei mihinkään pääse.

Mutta tosiaan, päivä koostuu lähinnä ruuista, lääkkeiden otosta, terapiasta, sitten saa keksiä omaa tekemistä... Lukea, kahtoo telkkaria ym. Mä sain kulkea myös ihan vapaasti sitten kun elämä alko kiinnostaa, niin ulkona ja käydä kaupassa ja sen sellasta.

Elokuvat antaa kyllä ihan väärän kuvan moisista paikoista, jos on valmis ottamaan apua vastaan niin kyllä sitä osastolla saa..

 

Ei tarvitse pelätä. On kokemuksia monista osastoista, eikä ainoastakaan ole pahaa sanottavaa. Ota tosiaan lukemista ja muuta tekemistä mukaan. Kunnostasi riippuen saatat päästä joihinkin ryhmiin (toimintaterapiaa, rentoutumisryhmää, musiikkiterapiaa), mutta tämä riippuu ihan osastostakin onko noita. Meno ei tosiaankaan ole sellaista kuin elokuvissa, suljetulla vähän erilaista kuin avolla, mutta ei mitään kauhuleffameininkiä. Siellä saat olla rauhassa ja turvassa ja saat apua. Sinulle määrätään (yleensä ainakin) yksi tai kaksi omahoitajaa, joiden kanssa voit keskustella kaikesta mitä mieleen tulee.


Kysy jos jotain tulee mieleen

 

Itellä edessä osasto hoito. Jännittää hirveesti. Luin kumminkin näitä kommentteja paikasta, ja vaikuttaa ihan mukavalta sinänsä. Mutta saako sielä polttaa tupakkaa? jos voi kaupassa käydä jne. niin miten kavereden vierailu? sallitaanko vaan perheen jäsenet mutta ei kavereita?

 

mieheni joutui suljetulle tahdonvastaiseen hoitoon psykoosin takia.sielläkin oli tosi rauhallista ja mukavat hoitajat ym. sai polttaa tupakkaa ja vieraita sai käydä. sen jälkeen oli avo-osastolla toipumassa.
niinkun muutkin ovat vastanneet mene hyvillä mielin, ota kaikki apu vastaan

 

No onpa teillä hyviä kokemuksia. Mä olen kyllä mielestäni nähnyt sitä leffoissa kuvattua puolta, ja sen miten lääkitään ihmisiä zombeiksi. Joku meinaa ahdistella sua, ja hoitajathan eivät usko, kun sähän olet hullu.
Siellä sä olet näihin suhun rakastuneiden narkkareiden parissa, ne etsii sua kuulemma haluten "antaa sulle hellyyttä", ja hoitajat senkun istuvat kansliassaan huudellen, että pitäis jokaiselle tulijalle antaa tee-se-itse-itsemurhapakki, että näillä välineillä kylllä onnistuu..
Ovia et saa lukkoon, ja monenkohan mielentilatutkimuksessa olleen kanssa mäkin ehdin parissa kuukaudessa istua.

 

mielenkiintoinen ketju! Itse olen tälllä hetkellä siinä pisteessä että haluaisin ihan itse päästä osastohoitoon, pois näistä kuvioista hetkeksi. Mitä mun kannattaa tehdä asian eteen, mulla oli toissapäivänä ensimmäinen psykologin aika, otanko sitten seuraavalla tapaamisella puheeksi, vai voinko soittaa jonnekkin tms??

 

Psykiatrisia osastoja on monenlaisia. Suljettuja ja kodinomaisia avo-osastoja. Minkähän laiseeen ap on menossa?

 

mun mies pääsi "suljetulle" psykoosin takia,oli siellä n.2vkoa ja pääsi pois. Meni lääkärin kautta,taino mielenterveyspuolen avopuolelta pyysivät menemään. Ihan mukavan oloinen alue. Omat huoneet jne. Lapset eivät saaneet mennä sinne,joten aika kolkko se tapaamispaikka (kokoushuone)missä lapset näki isäänsä.

 

[QUOTE="utelias";27193740]Itellä edessä osasto hoito. Jännittää hirveesti. Luin kumminkin näitä kommentteja paikasta, ja vaikuttaa ihan mukavalta sinänsä. Mutta saako sielä polttaa tupakkaa? jos voi kaupassa käydä jne. niin miten kavereden vierailu? sallitaanko vaan perheen jäsenet mutta ei kavereita?[/QUOTE]

Saa polttaa tupakkaa. Kaveritkin saavat vierailla.

 

Ehkä kerran sen kärsii mut ei toista kertaa, jos on ite rento ja sosiaalinen ni kyl sen kärsii, asiaa auttaa että käyttäytyy asiallisesti ja fiksusti ni se menee suht hyvin ja pääsee pois mut ei 3päivään mut sen verran ainaki

 

Mä olin Peijaksen suljetulla muutama vuosi sitten n. 3 kk ja meitä oli kolme naista samassa huoneessa. Sattui vielä niin että huonekaverit molemmat olivat tosi äänekkäitä kuorsaajia, joten unta sai parhaiten korvatulpat korvissa. Toinen huonekaveri oli ihan järkevän oloinen, mutta toinen oli vähän omissa maailmoissaan.
Muuten elämä osastolla on hyvin aikataulutettua, kuten täällä on kirjoitettukin, ruokailut, lääkkeet ja nukkumaanmenot ja heräämiset. Tylsäähän siellä useimmiten on, päivät valuu ja ihmiset istuu telkkarin edessä, moni kutoo tai tekee ristareita, tosi moni käy jatkuvasti tupakalla.. Juttukavereita onneksi löytyy. Ulos pääsee oman hoitosuunnitelman mukaisesti, mulla oli alussa vähemmän ulkoiluaikaa mutta se lisääntyi. Ehti käydä kaupassa tai vaan kävelyllä muuten.
Kuntosalilla käytiin pari kertaa viikossa porukan kanssa. Sitten oli jotain taideterapiaa ja musiikkijuttuja joskus. Sauna lämmitettiin kerran viikossa.
Osastolla oli myös huonokuntoisempia ihmisiä tietty ja joskus näin myös tilanteita missä hoitajilla "paloi käämit". Pari kertaa tuli osastolle just nämä mieshoitajat piikkeineen kun eräällä potilaalla oli "liian hauskaa". Eli meidän muiden mielestä oli vain liian äänekäs. Hän sai rauhoittavaa ja hänet vietiin toiselle osastolle lepäämään. Oli myös eräs hoitaja joka oli aina hyvin epämiellyttävä jokaista kohtaan tilanteesta huolimatta, vähän kuin väärässä ammatissa.
Mutta siis lähinnä jäänyt mieleen se miten aika venyi ja valui siellä. Mutta ei se paha paikka ollut. Välillä vaan tuntui että seinät kaatuu päälle.

 

Siellä maataan, syödään, otetaan pillerit, tupakoidaan ja nukutaan. Siinnäpä se oikeastaan on. Ei siellä mitään hoitoa oikeasti saa.