Raapiminen päiväkodissa. Korjaako aika tilanteen vai onko keinoja?

Aiheesta on varmasti keskusteltu useasti, mutta nyt kaipaisin kokemuksia miten tilanteet laukeavat mahdollisimman nopeasti.
Lyhyesti, 1v 11kk poikani on joutunut saman ikäisen, muutaman kuukauden vanhemman pojan raapimisen kohteeksi jo lähes 6 kuukauden ajan. Kuten voi arvata, saman ikäisillä tavat tarttuvat ja omakin poikani kokeilee nyt raapimista kun ei saa haluamaansa ja myös muutkin ryhmän lapset. Yksi edelleen erottuu pahimpana ja kohdistaa mieluiten meidän poikaan vaikka muutkin välillä saavat osansa.
2 vuotiaiden maailma on isoissa ryhmissä raaka, mutta se tieto ei aina niitä äidin kyyneliä parkkipaikalla kuivaa kun katselee oman lapsensa raavittuja kasvoja ja niskaa.
Kotona puutummu aina raapimis kokeiluihin, mutta lapsen kasvoilta paistaa hämmennys ja eräänlainen häpeä, kun päiväkodissa hän kohtaa tätä käytöstä päivittäin. Hoitajien kanssa on keskusteltu ja sympatiaa riittää mutta tapoja kitkeä tämä näiltä pieniltä nassikoilta ei tunnu olevan. Osittain ymmärrän.
Onko joku kohdannut hyviä menetelmiä miten tilanne korjaantuisi tai osaisi antaa kullanarvoisia vinkkejä, ennen kuin pelkäämäni silmiin kohdistuvat raapaisut tekee pahaa jälkeä tai poskien arvista tulee pysyviä?

 

Tosi ikävä ilmiö. En ole kyllä tavannut normaalia lasta, joka raapisi kuukausikaupalla toisia. Raapijalla ei ole kaikki ok mielestäni, mutta toisia vahingoittava käytöshän ei ole päiväkodissa ollenkaan tavatonta. Ei sillä perusteella kukaan saa erityistukea

 

Onko kohtuutonta pyytää hoitajia puhumaan muiden lasten vanhemmille, että kynnet olisivat aina leikattu, jotta fyysiset jäljet pienenevät?

 

Raapijan kynnet on pidettävä ihan lyhyenä, nahkaa myöten. Tai tumput käteen joka paikassa.

 

Kerran ovat pahimman raapijan kynnet leikanneet, kun omaa poikaani oli tarttunut molemmista poskista kiinni ja veriset jäljet oli korvista suupieliin. Kynsiä(kään) hoitajat eivät saisi leikata ilman lupaa.