Rahatilanne, perheen perustaminen ym.

Täytin juuri 33 vuotta ja tajuntaani jysähti, että jos haluan lapsia, asian suhteen pitää tehdä jotain PIAN.

Ollaan oltu naimisissa kohta 10 vuotta mutta lapsiasia on jäänyt, kun koskaan ei ole ollut "oikea aika". Nyt jotenkin tajusin, että sitä oikeaa aikaa ei ehkä ikinä tule.

Meillä on ihan hyvä olla kahdestaankin, mutta pelkään että myöhemmin sitten kaduttaa, jos lapsia ei ole. Toisaalta pelkään, että meidän rahat ei riitä ja lasten elämästä tulee kurjaa, jos joutuvat elämään köyhyydessä. Mulla on työpaikka (palkka 2 200 €), mies on ollut työttömänä peruspäivärahalla jo jonkin aikaa. Välillä saanut pätkätöitä, mutta ei mitään pidempää. Ollaan mietitty, että sitten kun molemmilla olisi vakituinen työ, olisi tarpeeksi turvallinen tilanne lapselle tulla maailmaan. Mutta mitäs jos sellaista tilannetta ei ole tulossa...

Missä rahatilanteissa olette uskaltaneet yrittää lasta? Olen jotenkin ihan solmussa tämän asian kanssa, sukulaisiin ei ole sellaisia välejä, että voisin jutella asiasta heidän kanssaan eikä perheellisiä löydy oikein tuttavapiiristäkään. Ei ole vertailukohtia, että millaisilla tuloilla voi tulla lapsen kanssa toimeen.

Omasta lapsuudesta on jäänyt jonkin sortin köyhyystraumat, kun 90-luvun lama sotki perheemme tilanteen ihan täysin ja muistan lapsuudesta sen, miten vanhemmat olivat uupuneita, huolissaan ja hädissään kun jäivät yllättäen työttömiksi ja velkaakin oli. En haluaisi omalle lapselleni samaa, haluaisin että lapsi ei joutuisi miettimään rahaa tai pelkäämään, että asunto menee alta tms. Itse kuulin lapsena liikaa rahaan liittyviä keskusteluja joita vanhempani kävivät, ja mieluummin pysyn kyllä lapsettomana kuin altistan oman lapsen sellaiselle

Ja tietty tajuan senkin, että ei niitä lapsia välttämättä edes pysty saamaan kaikki, eikä niitä tuosta vain "hankita". Voidaan jäädä lapsettomiksi, vaikka heti paikalla jättäisin pillerit pois.

Olisi mukavaa, jos täältä löytyisi joku, joka olisi miettinyt näitä asioita ja tehnyt omassa elämässään ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

 

Mikäli koette että pärjäätte taloudellisesti lapsen syntymän jälkeen ottaen huomioon, että tulot on pienemmät sen aikaa kun olet kotona lapsen kanssa, niin en näkisi siinä estettä. Lapsilisän varaan ei kannata laskea, koska sitä on jo kertaalleen leikattu. Meillä vaipat on maksaneet n. 80 e/kk ja korvikkeeseen toinen samanmoinen. Siihen päälle lapsen vaatteet ja tarvikkeet ja muu tarpeellinen. Isompi lapsi syö ja kuluttaa aika lailla kuten aikuinen, sanoisin oman kokemuksen perusteella että lähtien 5-vuotiaasta kulut on samat kuin aikuisella ellei enemmänkin.

 

Mitä kauemmin asiaa miettii, sitä enemmän se menee tuollaiseksi pitkäksi pohdinnaksi.
Pitää vaan tehdä päätös: ainahan on uhkia, ei voi tietää miten tulevaisuudessa käy, ei vaikka kaikki olisi nyt hyvin. Toisaalta taas: ainahan on myös mahdollisuuksia, vaikka nyt menisi huonommin.

Niinhän se on, että asioissa on puolensa ja olisi kiva, jos nainen voisi saada lapsia vaikkapa 60-vuotiaana, niin ei tarvitsisi päätyä iän puolesta asiaa pakkoratkaisemaan.

Mietintäsi on tuttua monille, eikä se lopu raskauteen, lapsen saamiseen tai siihen että päätyy lapsettomaksi (erityisesti tahattomasti).

 

Miehen nettopalkka 1300€/kk ja minun kht 700€/kk. Oma nettopalkka töistä olis 1500€ kutakuinkin. Lapsia kaksi ja koirakin vielä. Asumistukeakin saadaan. Ihan hyvin pärjätään, lapsilta ei mitään puutu ja asutaan siistillä alueella jne. Nykyään esim tavarassa tarjonta on niin suurta verrattuna johonkin 80-90 lukuun, että halvallakin voi saada niitä harrastusvälineitä, muotivaatteita, elektroniikkaa ym. Mitä isommaksi lapset kasvaa, sitä enemmän ne toki kuluttaa. Vauva on vielä halpa. Me olemme säästäneet rahaa tulevaisuutta varten; lasten koulutusta, ajokortteja yms.

Kumpaakaan en pois antaisi, vaikka rahatilanne olisi mikä <3 Ilman lapsia oma elämä tuntuisi aika merkityksettömältä. En silti sano että lapsettomuudessa olisi jotain vikaa! Raha-asiatkin kannattaa toki pistää kuntoon, mutta ei elämää voi millin tarkkaan suunnitella. Me itse ollaan valittu alat joilla töitä riittää vaikka vakipaikkoja ei olisi. Vakuutukset on kunnossa. Säästämme pahan päivän varalle. Oma asunto on vielä hankintalistalla, mutta velkasumma tullaan pitämään kohtuullisena. Muita velkoja ei tehdä. Luopumaan ollaan jouduttu siitä kolmannen lapsen haaveesta, sitä ei ehkä pienien tulojen talous enää kestä (tai kestää, mutta sitten elämä voisi mennä jo liian kituuttamiseksi).

Lapsi tuskin tulee katumaan sitä että syntyi, koska vanhemmat ei ole rikkaita. Elämä on suurin lahja mitä lapselle voi antaa ja lapsi mitä elämä voi ihmiselle antaa, mielestäni. Jos lapsen haluaa, ei tässä maassa onneksi tarvitse liikaa palkkakuittia tuijotella. Yhden ihmisen tuloilla kyllä elättää lapsen jos toisenkin. Jostain varmasti joudutte sitä myöten luopumaan eikä lapsi tule saamaan kaikkea mitä haluaa. Mutta riittävästi kuitenkin voitte varmasti tarjota.

 

Meillä on kolme lasta ja koira. Ite oon ollu viimeset viisi vuotta lasten kanssa kotona (kotihoidontuella/äitiyspvärahalla), mies ollu pätkätöissä ja nyt opiskelee. Ollaan pärjätty ihan ok.

 

Hanki muksut tai kadut myöhemmin.

Talouden ja toimeentulon osalta tilanne tulee pysymään Suomessa epävarmana vielä pitkään, joten niiltä osin on turha odottaa käännettä parempaan. Olennaista on mitoittaa oman menot kohtuullisiksi. Ei liian isoa asuntolainaa, uusia kalliita autoja tai kulutusluottoja.

 

On pitkäaikaistyöttömillä pareillakin lapsia, ja usein vielä iso liuta.

Eikä pienituloisuus välttämättä tarkoita taloudellista epävarmuutta jollei sitten ole velkoja joiden maksamisesta on epävarmuutta tms.

 

Esim. 50 vuotta sitten liki kaikki perheet Suomessa olivat nykymittapuulla mitaten köyhiä, mutta onnellisia lapsia silloinkin kasvoi. Ei hyvä lapsuus ole rahasta kiinni vaan siitä, että on rakastavat vanhemmat ja turvallinen kasvuympäristö.

 

Miksi ihmeessä teiltä menisi asunto alta tai olisi muuten taloudellisesti epävarmaa, jos ette elä yli varojenne tai hanki liikaa velkaa?

 

Onneksi sentään mietitte, onko lapsiin varaa. Aika moni nykyään synnyttää vauvan toisensa perään, vaikka ei edes omasta elatuksesta pysty huolehtimaan, vaan nostaa asumis- ja toimeentulotukea. Jokseenkin kuvottavaa.

 

Vähän niin kuin afrikkalaiset joilla on savimajassa 10 lasta?

 

Me aiomme miehen kanssa yrittää yhteistä lasta. Mä olen 36v ja mulla on yksi lapsi 10v. Mies on 51v ja hänellä on kaksi täysi-ikäistä lasta joista nuorempi asuu meidän kanssa. Jonkun mielestä mies on liian vanha, mutta tämä on meidän valinta.

Meillä on omakotitalo ja yksi auto lähinnä miehen käytössä, itse en paljoa autoa tarvitse. Miehellä on vakituinen työpaikka, nettopalkka n.2200. Mulla tarvittaessa kutsuttava sopimus ja tulot vaihtelee nettona 700-1000€. Mulla menee osa palkasta ulosottoon joten sen takia nettotulot ei ole kovin isot. Velka on ihan maksettavissa oleva määrä.

Me ei voida kummankaan iän takia siirtää raskauden yrittämistä pidemmälle, että mun työ- ja rahatilanne olisi parempi. Pärjätään kuitenkin näillä tuloilla ihan hyvin ja pystytään kyllä elättämään lapsi. Sittenhän tilanne muuttuu paljon kun pääsen veloista eroon.

 

Onneksi sentään mietitte, onko lapsiin varaa. Aika moni nykyään synnyttää vauvan toisensa perään, vaikka ei edes omasta elatuksesta pysty huolehtimaan, vaan nostaa asumis- ja toimeentulotukea. Jokseenkin kuvottavaa.

Moni pienipalkkainen saa asumistukea.
Eivät kykene täysin elättämään itseään koska palkka niin pieni, mutta sentään yrittävät.
Samoin opiskelijat, opiskelevat jotta joskus ei tarvitsisi enää turvautua asumistukeen.
Jos asumistuki ei ole heille tarkoitettu, kelle sitten?
Aika häiriintynyt ajatusmaailma saa olla, jos tuollainen kuvottaa.

 

Moni pienipalkkainen saa asumistukea.
Eivät kykene täysin elättämään itseään koska palkka niin pieni, mutta sentään yrittävät.
Samoin opiskelijat, opiskelevat jotta joskus ei tarvitsisi enää turvautua asumistukeen.
Jos asumistuki ei ole heille tarkoitettu, kelle sitten?
Aika häiriintynyt ajatusmaailma saa olla, jos tuollainen kuvottaa.

No tuossa sun lainaamassa viestissä oli kyse kylläkin siitä, että tehdään lapsia toisensa perään ja eletään yhteiskunnan tukien varassa. Miksi tehdään lisää lapsia jos eletään jos Kelan ja/tai sossun tukien varassa?

Ei ole mitään häiriintynyttä siinä, että ihmettelee tuollaista toimintaa.