Rakas isäni

Isäni sai aivoinfarktin. Oikeapuolinen halvaus, ei puhu yms.
Se järkytti minua, jouduin ottamaan viikoks sairauslomaa.

Haluaisin tietää teidän kokemuksista. Onko tuttavasi/sukulaisesi toipunut siitä infarktista? Miten kommunikointi? yms..

Poikani on rakas papalle, poikani ihailee pappaa. Mut pelottaa miten hän reagoisi siihen kun pappa ei puhu tai ei kävele... En tiedä milloin voisi viedä häntä katsomaan pappaa? Poikani on 3 v.

Alussa mua itketti paljon, nyt rauhoittunut, aloitin taas työt tänään. Mut tänään itkin kyllä kun kävin katsomassa isääni sairaalassa.

On ikävä isää. Vaikka isäni on vielä elävien kirjoilla, mutta on kurjaa nähdä isää makaamassa.
 
ymmärtäisköhän poika jos selität että pappa on vakavasti sairas? ja veisit kattomaan ellei iahn ole puihoissa ja hengityskoneissa tms. Tuon ikäinen jo kummin´kin hoksaa että siuta joku painaa ja yleensä muksut kääntäät kaiken omaksi syykseen..helpttaisi salaisuustaakkaa lapselta (vakkei tietty voi tietää mitä otte jo lapselle puhelleet)
 
vieras
Miehen lähisukulaisella tässä taannoin aivoinfarkti. Vanhahko mies hänkin. On toipunut suht hyvin, kykenee liikkumaan, puhumaan jne. Infarktin lisäksi hän sai sairaalassa vielä keuhkoveritulpankin. Kuntoutus on kaiken a ja o. Tämä sukulainen olisi jäänyt sitä vaille ellei muut sukulaiset olisi alkaneet meuhkaamaan asiasta. tuskin noin hyvin olisi toipunut. Muistissa tosiaan vähän ongelmaa, mutta muuten pystyy jo avustettuna kotonakin pätkiä asustelemaan.
 
effemia harmeil
Isäni isä sai lauantai aamuna sairaskohtauksen, vielä ei ole tiedossa onko kyseessä aivokasvain jolle ei tehdä sitten mitään, vai oliko kyseessä infarkti.. sekavissa tunnelmissa on mennyt viime päivät. pelkään pahinta, toivon parasta.
 
mun
Mun isä sai kanssa yksi vuosi aivoinfarktin isä taipui suhteellisen hyvin, puhui ja touhusi melkein saman malliin, mutta kun tehtiin kaulasuonen leikkaus (leikattiin tukkeutunutta suonta) puhe huononi ja isän kunto huononi. Isäni kuoli sydän infraktiin pari vuotta myöhemmin.
Voimia ja haleja ymmärrän sinua.
 
vieras
Mun äiti sai 54-vuotiaana toispuoleisen aivoinfarktin.Nyt 1,5v myöhemmin pystyy puhumaan,muisti pätkii vähän,kävelee kepin kanssa.Vasen käsi ei edelleenkään toimi ja vasen jalka toimii sen verran että saa sitä vähän siirrettyä eteenpäin ja nostettua ylös,että pääsee kepin kanssa eteenpäin.Asuu yksin kotona,tekee ruuat,siivoo,käy taksin kanssa kaupassa.Hoitajat käy aamulla ja illalla auttamassa jalka-,käsi- ja olkatuet paikoilleen ja pois,laittaa päivän lääkkeet valmiiksi,auttaa suhkuun.
 
lh-opiskelija
Tapaan työssäni päivittäin infarktin saaneita. Toimintakyky palautuu hyvin yksilöllisesti, vaikeaa luvata mitään tai sanoa, että tilanne olisi epätoivoinen. Pitkä kuntoutuminen on edessä ja toivottavasti afasia ei jää pahaksi. Lapsellesi voit sanoa esim. että pappa on pipi. En usko 3v:n muuta selitystä edes kaipaavan? Lapsille asiat on aika yksinkertaisia, ei kannata mitään monimutkaisia versioita alkaa selittelemään.

:hug:
 
Kiitos viesteistä.

Mutta odottelen milloin isäni pääsisi kuntoutumaan. Tuntuu pahalta nähdä isääni noin, en tiedä ymmärtääkö minua mitään?

Kuinka teidän tuttavien/sukulaisten kuntoutuminen kestää?

Toivon että isäni saisi jonkin ihmeen parantuakseen!!

:heart: isä :heart:
 
isoisäni sai pikkuaivoinfarktin joskus vuonna papu. oli aika huonossa kunnossa aluksi: puhuminen oli vaikeaa ja vasemman puolen käyttö piti opetella uudestaan. hyvin kuitenkin kuntoutui ja on sen jälkeen ihan normaalisti pystynyt elämäänsä jatkamaan.
 
Mun äiti sai aivoveritulpan, tulppa oli siinä keskimmäisessä isossa suonessa (sori surkea selitys, sanat ihan hukassa tänään).
Tulppa ehti hajota ennen sairaalaan pääsyä, mutta ne tulpan palaset kulkeutuivat ympäri aivojen pieniä verisuonia ja aiheuttivat laajaa tuhoa.
Äiti eli 3vk tajuihinsa tulematta ja sitten sairaalabakteerin avustuksella kuoli.
Oli terve 49v.
Tuo äitin infarkti oli kai sitä vakavuusluokkaa, et 90% kohtauksen saaneista kuolee siihen.

Poika kävi kerran kattomassa mummia sairaalassa, oli silloin 3v.
Poika pyydettäessä moikkas mummia ja kertoi mitä on tehnyt, mut selkeästi mummin tila järkytti poikaa. Tosin näin jälkikäteen en oo huomannu, et siitä käynnistä olis haittaa ollut.
Pojalle kerroin, et mummilla on pää tosi kipeä.

Tsemppiä sun isälle!
 
Isällä alkoi kuntoutus, nyt on edes parempi kuin alussa. Mut on nyt siirretty hänen kotikunnan terveyskeskukseen.
Isä ei ihan puhu vielä, mutta saa selville kyllä kumpaa hän tarkoittaa kyllä tai ei.
Nenäletku (ruokaletku) on kuulemma otettu pois, nyt pikkuhiljaa voi syödä. (äiti kertoi)
Mutta itse en ole nähnyt vielä, koska on täältä noin 70 km päässä, pitäis joku päivä käydä katsomassa.
Otto-poikani kävi katsomassa viime viikonloppuna (7.11 ja myös 8.11). Otto kyllä ymmärsi että pappa on pipi. Muttei vielä ymmärrä kaikkea. Sanoi jopa papalle : Nouse pappa! Näytti autolelua papalle, pappa kyllä otti auton ja katseli sitä ja Ottoakin. Pappaa varmaan ilostuttaa kun saa nähdä Ottoa. Otto on papan eka lapsenlapsi.
=)

 
Tällä hetkellä isäni pystyy syömään itse. Mutta kommunikointi vielä vaikeata. Isäni joskus yritti sanoa tai näyttää käsillään mutta heti kyllästyy/tympii jos ei häntä ymmärretä.

Mietin että pitäis hankkia jostain sellaista kuvakansiota, minkä avulla vois "keskustella" yhdessä. Olin ehdottanut asiaa äidilleni tästä, muttei vielä aloittanut ja lupasi kysyä maanantaina puheterapeutterilta miten asia etenee.

Tai onko teillä jotain keinoa tai mistä saadaan sellaista kommunikointiapua?

Neuvoja on tietenkin tervetulleita!!

Tuntuu pahalta, ku että äitini ei aina ymmärrä mitä isäni pyytää/sanoo. Heidän hääpäivä täyttää ensi huhtikuussa 40 vuotta. Toivon hartaasti, että löytyisi jotain keinoa, niin heidän keskustelu sujuisi paremmin.
 
Unohtui mainita myös, että jouluaatto alkoi ihan ok, mutta illalla ikävästi. Saatiin soiton, että isääni viedään ambulanssilla phks.lle, alettiin itkeä ja pelätä pahinta. Mutta onneksi ei tapahtunu mitään vakavampaa, isäni palasi oman kotikunnan terveyskeskukseen seuraavana päivänä elikkä joulupäivänä. Oli jokin aivoverenkiertohäiriötä.

Elikkä joulumme sujui kohtalaisesti, ku joulumieli ehti kadota sen tapauksen takia. Mutta me silti yritämme pärjäillä kaikesta huolimatta Otto-poikani takia. Avattiin lahjoja.
 
-mila
Hyvä että kunto on lähtenyt jo parempaan suuntaan. Toivottavasti kuntoutuminen etenisi hyvin. Hyvä että hänellä on paljon häntä rakastavia ihmisiä ympärillä. :hug:
 

Yhteistyössä