Rakastuminen, rakastaminen, sitoutuminen

Lähipiirissä on viime aikoina myrskynnyt ja useita pareja on päätynyt eroon. Osa on todennut että ovat "kasvaneet erilleen", osa on ollut muuten tyytymätön kyseiseen parisuhteeseen ja muutamassa tapauksessa on löydetty joku muu.

Nämä tapahtumat ovat herättäneet minussa kysymyksiä ja haluaisinkin kuulla palstalaisten mielipiteitä.
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa "kasvettu erilleen"?
Entäpä parisuhteeseen tyytymättömyys, voiko väljähtyneen suhteen vielä elvyttää? Millaista hintaa maksaa se osapuoli joka parisuhteeseen jää vaikka syystä tai toisesta ei täysin onnellinen olekaan?

Mikä on rakastumisen ja rakastamisen ero?
Voiko rakastunut ihminen rakastua toiseen vai pitääkö edellisen suhteen olla jo hiipumassa?

Tunnustan itse kärsineeni jonkinlaisesta 3-kympin kriisitä jolloin tuntui että haluaisin olla vielä sinkku ja kokea uusia asioita uusien ihmisten kanssa. Parisuhde kesti sen ja olemme olleet onnellisia. Mutta, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

 

Esimerkki tapaus.

Mies ja nainen ovat naimisissa. Nainen on onnellinen vaikka välillä tuntuukin että ruoho voisi olla vihreämpää aidan toisella puolella. Nainen kohtaa toisen miehen joka tuntuu olevan se jokin puuttunut palanen.

Vaihtoehdot tilanteessa:
A) Nainen jää aviomiehensä luokse mutta se toinen jää mietityttämään ikuisiksi ajoiksi.
B) Nainen lähtee toisen mukaan ja joko on tai ei ole onnellinen.

Kummin sinä tekisit naisena?
Mikä fiilis aviomiehen roolissa?

 

Mä myös haluaisin kuulla mitä tarkoittaa: ollaan kasvettu eroon. En ole sitä oikein koskaan ymmärtänyt. Siis oikesti en ole ymmärtänyt, eikä mitenkään kettuilulla.

 

Mä en ole ikinä tajunnut, mitä tarkottaa kasvaa erilleen. Miten niin vaan muka käy, ellei todella vietä suurimman osan ajasta erillään, tehden omia juttuja, ollen kiinnostunut vaan omista jutuistaan.

Jos haluaa rakastua uudestaan, täytyy olla paljon sen toisen kanssa. Täytyy olla aikaa vaan köllöttää yhdessä ja mennä yhdessä, edes ruokakauppaan. Täytyy olla kiinnostunut toisesta ja haluta ilahduttaa toista.

 

Mä en ole ikinä tajunnut, mitä tarkottaa kasvaa erilleen. Miten niin vaan muka käy, ellei todella vietä suurimman osan ajasta erillään, tehden omia juttuja, ollen kiinnostunut vaan omista jutuistaan.

Jos haluaa rakastua uudestaan, täytyy olla paljon sen toisen kanssa. Täytyy olla aikaa vaan köllöttää yhdessä ja mennä yhdessä, edes ruokakauppaan. Täytyy olla kiinnostunut toisesta ja haluta ilahduttaa toista.

Mutta jos ei ole yhtään kiinnostunut siitä toisesta eikä siitä mikä siitä on tullut vuosien myötä. Ei kiinnosta sen mielipiteet eikä ajatukset. Mistään ei voi puhua, kun "kiellettyjä" aiheita on niin paljon. Jos toinen ei ole kiinnostunut yhteisestä kodista vaan menee omia menojaan miten huvittaa. Toisen kontolle jää arki ja lasten kasvattaminen. Toinen sulkee itsensä perhen ulkopuolelle. Herättää varmaan katkeruutta kummassakin osapuolessa, eri syistä vain.

Niin voi käydä. Eikä ole edes harvinaista.

 

Mulle sanottiin että rakkaus loppui. Ainut mitä mietin oli vaan että miten vitussa se voi loppua? Vastaukseksi sain lopulta selityksen arjen rankkuudesta. Mut en tajua vieläkään.

 

Mitä teidän mielestänne tarkoittaa "kasvettu erilleen"?
Ihminen muuttuu ja oppii uusia asioita koko ajan. Kiinostuksen kohteet on eriytyneet niin paljon syystä tai toisesta niin paljon että yhteistä puhuttavaa tai tekemistä ei enää oikein ole. Toteamuksena "kasvettu erilleen" voi tarkoittaa paljon muutakin.

Entäpä parisuhteeseen tyytymättömyys, voiko väljähtyneen suhteen vielä elvyttää? Useimmiten voi jos molemmilla on siihen tahtoa

Millaista hintaa maksaa se osapuoli joka parisuhteeseen jää vaikka syystä tai toisesta ei täysin onnellinen olekaan? Vaikea sanoa riippuu niin siitä suhteesta. Minusta välillä erotaan siitäkin syystä että ei olla täysin tyytyväisiä itseensä tai odotetaan onnen tulevan jostakin automaattisesti.

Mikä on rakastumisen ja rakastamisen ero?
Rakastuminen sisältää enemmän romattisia piirteitä kuin rakastaminen. Rakastamiseen liityy velvollisuuksia, rakastumiseen ei.

Voiko rakastunut ihminen rakastua toiseen vai pitääkö edellisen suhteen olla jo hiipumassa?
Voi, vaikka kolmanteenkin.

 

Jotkut vain ajautuvat yhteen, kaiketi? Taustat, elämäntilanne, tulevaisuuden suunnitelmat samankaltaisia, joten perustavat perheen. Suurta intohimoa ja tunteiden paloa ei ole ollut. Joku tyytyy tähän, toinen ei. Eli alkujaan menty yksiin muusta syystä kuin rakkaudesta, kokemattomina luultu perusoleilua rakkaudeksi.

Onko väärin erota vai väärin jäädä? Itse olen jäävi sanomaan tähän. Vaikka arki rullaa, onko oikein vaatia jotskuta olemaan onneton väärän valinnan takia? Haluaisitko puolison jäävän, vaikka ei tuntisi mitään sinua kohtaan?

 

Tuli tästä aloituksesta mieleeni neljä vuotiaani jolla on aina kiire uuteen leikkiin. Päiväkodissakin koittaa kiirehtiä jo aloittamastaan leikistä mukaan johonkin toisten aloittamaan leikkiin niin että itse leikkiminen jää. Koko ajan kiire vaan uuteen kivempaan leikkiin

 

Niin omakohtaisesti kasvaa erilleen, sitä voisi kuvailla jotenkin näin:
Nuori nainen ja nuori mies, ihastuttiin ja alettiin seurustella, vuosia vuosia kului, kasvettiin yhdessä, totttiin toisiimmee, opiskeltiin, valmistuttiin, siirryttiin työelämän, mentiin naimisiin, näin kuuluu olla, suurta rakkautta ei ollut, suurta kiintymystä tunnetta näin kuuluu olla, on ollut aina.
Yhteinen lapsi, muutam vuosi kotia, irtiotto, halu kasvaa itsenäiseksi, lapsi tärkein joten helpoo paluu yhteen, siihen tuttuun ja turvalliseen, toinen lapsi ja jatkettiin siihen mihin jäätiin.
Mitä oli tapahtunut henkisellä tasolla, halu pitää perhe kasassa mutta kaksi aikuista ihmistä, eri näkemykset tulevaisuudesta, elettiin yhdessä lasten kautta, ei muuta asiaa kuin lasten asiat, ei yhteyttä, ei rakkautta kuin sisaruksellista. Tuttu ja turvallinen, mutta mitä haluttiin elämältä poikkesi toisistaan, molemmat kasvaneet henkisesti-eri suuntiin. Kova tahto ja halu pitää perhe kasassa mutta, se tyhjyyden tunne parisuhteessa, se on rajua ja musertavaa, ei siinä enää riittänyt halu, ei yrittäminen vaan riitaistaa surullista. Yhteinen päätös, molemmat onnellisia erillään, asiat pystytty hoitamaan yhdessä.
Erosta jo aikaa, asiat sujuu ja lasten asiat pystyy hoitamaan hienosti.
Vuosia sitten käveli vastaan mies, jonka kanssa oli kuin kotiin olisi tullut. Rakkaus on vahvaa, aikuista, samaan suuntaan katsotaan.

 

Minulla on ihana mies joka on kaikkea sitä mitä olen aina puolisolta toivonut. Komea, fiksu, työssäkäyvä rehellinen rehti suomalainen mies. Hyvä isä ja kumppani. Meillä on kaikki hyvin ja rakkautta riittää. Aina välillä tulee kuitenkin ontto olo. Ihan kuin jotain puuttuisi. Olen ajatellut että on vain suhteen arkistumista ja painanut villasella. Tunne on nyt kalvanut 3 vuotta aika ajoin

Pelottaa ottaa riski. Entä jos lähden toimivasta parisuhteesta eikä "sitä jotain" koskaan löydy? Järkevämpää lienee jäädä tähän ja jos jotain muuta tulee vastaan tehdä ratkaisu sitten. (ja toivoa että se "jokin tai joku" hyväksyy naimisissa olevan naisen)

 

Mä en ole ikinä tajunnut, mitä tarkottaa kasvaa erilleen. Miten niin vaan muka käy, ellei todella vietä suurimman osan ajasta erillään, tehden omia juttuja, ollen kiinnostunut vaan omista jutuistaan.

Jos haluaa rakastua uudestaan, täytyy olla paljon sen toisen kanssa. Täytyy olla aikaa vaan köllöttää yhdessä ja mennä yhdessä, edes ruokakauppaan. Täytyy olla kiinnostunut toisesta ja haluta ilahduttaa toista.

Samaa mieltä muuten mutta mulle tulee mieleen 'erilleen kasvamisesta' esim. se, jos on vaikkapa menty nuorena yhteen ja silloin kumpikin halunnut elää huoletonta nuoruutta, bilettää ym. Toinen sitten kasvaa siitä vaiheesta yli, haluaisi pysyvyyttä elämään, lapsia ja muuta mutta toinen käyttäytyy edelleen kuin teini.
Ei siis ole omakohtaista kokemusta mutta esimerkkinä

 

Mulle sanottiin että rakkaus loppui. Ainut mitä mietin oli vaan että miten vitussa se voi loppua? Vastaukseksi sain lopulta selityksen arjen rankkuudesta. Mut en tajua vieläkään.

No se vain loppuu. Miks ihmeessä ei voisi loppua?

 

Onpa täällä typerää porukkaa. Ei ymmärretä miten rakkaus voi loppua ( "miten vitussa se voi loppua? Mä en tajua vieläkään.") Eikä ymmärretä että kaksi ihmistä voi kasvaa erilleen.

Miten joku ei voi ymmärtää näin itsestäänselviä asioita?

 

[QUOTE="vieras";28634675]Onpa täällä typerää porukkaa. Ei ymmärretä miten rakkaus voi loppua ( "miten vitussa se voi loppua? Mä en tajua vieläkään.") Eikä ymmärretä että kaksi ihmistä voi kasvaa erilleen.

Miten joku ei voi ymmärtää näin itsestäänselviä asioita?[/QUOTE]

No avaa vähän? Miten se voi loppua? Yksi aamu vaan herää ja *puff* tunne on kadonnut? Ilman mitään merkkejä? (vai eikö niistä vaan ole välitetty?)

 

[QUOTE="harmaa";28630963]Lähipiirissä on viime aikoina myrskynnyt ja useita pareja on päätynyt eroon. Osa on todennut että ovat "kasvaneet erilleen", osa on ollut muuten tyytymätön kyseiseen parisuhteeseen ja muutamassa tapauksessa on löydetty joku muu.

Nämä tapahtumat ovat herättäneet minussa kysymyksiä ja haluaisinkin kuulla palstalaisten mielipiteitä.
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa "kasvettu erilleen"?
Entäpä parisuhteeseen tyytymättömyys, voiko väljähtyneen suhteen vielä elvyttää? Millaista hintaa maksaa se osapuoli joka parisuhteeseen jää vaikka syystä tai toisesta ei täysin onnellinen olekaan?

Mikä on rakastumisen ja rakastamisen ero?
Voiko rakastunut ihminen rakastua toiseen vai pitääkö edellisen suhteen olla jo hiipumassa?

Tunnustan itse kärsineeni jonkinlaisesta 3-kympin kriisitä jolloin tuntui että haluaisin olla vielä sinkku ja kokea uusia asioita uusien ihmisten kanssa. Parisuhde kesti sen ja olemme olleet onnellisia. Mutta, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?[/QUOTE]

Rakastuminen on se juovuttava tunne.. kun mielessä ei pyöri muuta kuin hän(kaikkien ois kannattanut katsoa se tiededokumentti rakkaudesta sille on ihan tieteellinen selitys mitä aivoissa tapahtuu). rakastaminen taas on myös tahtoa, sitä että hyväksyy toisen virheinensä

 

No avaa vähän? Miten se voi loppua? Yksi aamu vaan herää ja *puff* tunne on kadonnut? Ilman mitään merkkejä? (vai eikö niistä vaan ole välitetty?)

Kuka on väittäny, että se katoaa yhdes yös? Luulis aikuusten ihmisten tajuavan, että se tapahtuu vähitellen. Tunteet vain hiipuu ja hiipuu ja lopulta ne kuolee pois.

Miten tuota ei voi tajuta?

 

Kuka on väittäny, että se katoaa yhdes yös? Luulis aikuusten ihmisten tajuavan, että se tapahtuu vähitellen. Tunteet vain hiipuu ja hiipuu ja lopulta ne kuolee pois.

Miten tuota ei voi tajuta?

Tässä ketjussa on puhuttu myös halusta rakastaa. Jos rakkaus hiipuu vähitellen mutta on halua rakastaa niin miten sille rakkauden loppumiselle ei sitten voi mitään?

Onko täällä ketään joka olisi tunnistanut itsessään rakkauden hiipumisen ja yrittänyt tehdä asialla jotain? Miten elvytitte ja mikä oli lopputulos?

 

Tässä ketjussa on puhuttu myös halusta rakastaa. Jos rakkaus hiipuu vähitellen mutta on halua rakastaa niin miten sille rakkauden loppumiselle ei sitten voi mitään?

Onko täällä ketään joka olisi tunnistanut itsessään rakkauden hiipumisen ja yrittänyt tehdä asialla jotain? Miten elvytitte ja mikä oli lopputulos?

Huoh. Mä oon itte halunnu erota exästä koska tunteet oli hiipunu. Muutettiin erilleen, mutta vähän ajan päästä koitettiin uudestaan yhdes. Ei toiminu mun puolelta siltikää. Tuli lopullinen ero.

Rakkaus todellaki voi loppua ja ihmiset voi todellaki kasvaa erilleen. Suorastaan kummallista, että aikuuset ihmiset ei tuollaasta asiaa tajua.

 

Luulisin, että erilleen "kasvetaan" tilanteessa jossa puolisoilla ei oo mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Rakastumisen ja rakastamisen ero on jo vaikeampi. Rakastan miestäni ja rakastun häneen uudestaan ja uudestaan. Joo sydän hakkaa, kädet tärisee jne.(kun näen hänet) hassua, mutta totta.

 

Erilleen kasvaminen olisi ehkä se syy, miksi erosin ensimmäisestä avioliitostani. Mutta tosiasiassa kyse oli enemmänkin siitä, että olimme liian erilaisia alusta asti. Emme vain tienneet sitä, koska olimme todella nuoria aloittaessamme seurustelun ja kumpikaan ei oikeasti tiennyt mitä elämältä halusi tai millaiseksi ihmiseksi oli kasvamassa. Tuohon parisuhteeseen kuului paljon hyviä hetkiä, mutta myös paljon huonoja. Riitoja ja erimielisyyksiä oli paljon, koska olimme niin erilaisia, eivätkä toiveemme ja luonteemme sopineet lainkaan yhteen. Kun olimme kasvaneet riittävästi osasimme myöntää, että emme tehneet toisiamme onnellisiksi. Meillä ei onneksi ollut lapsia, joten lopulta päätös erosta oli helppo. En nähnyt mitään syytä yrittää korjata tuota suhdetta. Toiveemme hyvin perustavaa laatua olevista asioista erosivat radikaalisti (kuten lasten hankkiminen).

Nykyisen mieheni kanssa olen todella onnellinen ja tämän suhteen eteen olisin valmis taistelemaan todella paljon. Pidän tärkeänä ylläpitää rakkautta, kiintymystä ja läheisyyttä parisuhteessa joka päivä pienillä teoilla ja sanoilla.

 

Mahtavaa, Rva Harava alkaa olla oma tyly, ylimielinen itsensä! Kauan oot jaksanu vetää matalaa profiilia!

 

Mahtavaa, Rva Harava alkaa olla oma tyly, ylimielinen itsensä! Kauan oot jaksanu vetää matalaa profiilia!

Ensinnäkää mä en oo rouva ja toisekseen mä oon vastannu siihen mitä on kysytty. Älä lue jos noin kovaa häirittee.

 

Se niin riippuu mitä elämältä halutaan. Jos semmoista suurta tunteen paloa niin vaihtoonhan se menee jossakin vaiheessa. Jos nyt ei vallan puukkohippasille mene, tai suonensisäisiin huumeisiin harrastukset, niin mun mielestä kun sitoudutaan niin sitoudutaan kanssa. Itsellä parisuhdetta takana enemmän kuin joillakin teillä ikää, mutta enpä ole ikänäni ollut mikään suuren luokan romantikko .

 

[QUOTE="Vanhanaikainen";28635131]Se niin riippuu mitä elämältä halutaan. Jos semmoista suurta tunteen paloa niin vaihtoonhan se menee jossakin vaiheessa. Jos nyt ei vallan puukkohippasille mene, tai suonensisäisiin huumeisiin harrastukset, niin mun mielestä kun sitoudutaan niin sitoudutaan kanssa. Itsellä parisuhdetta takana enemmän kuin joillakin teillä ikää, mutta enpä ole ikänäni ollut mikään suuren luokan romantikko .[/QUOTE]

Mä en tuohon pystyisi. Sitä rakkautta pitää olla, ja meillä sitä onkin vielä vuosien yhdessäolon ja lapsienkin jälkeen, sitä suurta tunteiden paloakin. Uskon siis että jotkut eivät sitä rakkautta koskaan löydäkään.

Ja ymmärrän että rakkaus loppuu, mutta tuo erille kasvaminen oli vähän oudompi ajatus. Muutamia tähän ketjuun kirjoitettuja viestejä luettuani ymmärrän paremmin.