rasittava miniä

\

Eli miten aiot kasvattaa omat lapsesi? Kunnioittamaan vai epäkunnioittamaan?

Tuolla kommentilla halusin nyt vain ihmetellä kirjoittajan pointtia....

Minut on ainakin kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä, ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta ja niin myös teen. Eri asia on sitten jos huomaan että minua tai lähimmäisiäni ei kunnioiteta niin en sitten rupea kumarteleen ja niiaileen tällaisen ihmisen edessä.

 

Alkuperäinen kirjoittaja kyseli onko kellään ilkeää, hankalaa miniää - ei kysellyt siis ilkeää anoppia. Ja kuinkas taas kävikään? Huvittavaa lukea noita vastauksia: Miniät siellä hyökkäsi heti haukkumaan anoppeja! B)

 

Minä kait olen sitten rasittava miniä.
Isovanhemmat ottaa mielellään muksun hoitoon, minä annan aika harvoin. Anoppi soittaa miehelle perään ja kysyy, miten kotona meni mummolahoidon jälkeen. Kysymyksen takana pelko, että tekevät jotain väärin.

Esim:
Lapsi oli yökylässä. Isovanhemmat toi aamulla suoraan poliklinikalle, koska oli lapsen kontrolli ja se poliklinikka-sairaala oli tavallaan puolivälissä..
No, lapselle oli puettu somasti - collegepuku. Olin pakannut mukaan "oikeat" vaatteet tätä pkl-käyntiä varten, collarivaatteet on sisävaatteet, päiväkotivaatteet, kotivaatteet. Ei "julkisia" vaatteita. Suututti. Nalkutin miehelle.
Seuraavalla kerralla varmistettiin että TÄSSÄ on ne vaatteet mitkä laitat kun menette paikkaan X. No, ei sekään mennyt kuten piti.

Jutun nimi ei ole se, että minä olen tarkka vaatteista, vaan se, että anoppi itse on äärimmäisen tarkka. Hän on harmitellut, kun miehen edell. liiton lapset puetaan aika kummallisesti, huonosti, näytävät ryysyläisiltä. Hän sitten ostelee heille vaatteita, joita heidän äiti ei huoli ja joille meillä ei ole käyttöä tai kasvavat ulös nopeasti.. muta ei osta tälle meidän lapselle vaatetta..

Niin, minä olen vaikea miniä, vaativa, tarkka.

 

\

Minä kait olen sitten rasittava miniä.
Isovanhemmat ottaa mielellään muksun hoitoon, minä annan aika harvoin. Anoppi soittaa miehelle perään ja kysyy, miten kotona meni mummolahoidon jälkeen. Kysymyksen takana pelko, että tekevät jotain väärin.

Esim:
Lapsi oli yökylässä. Isovanhemmat toi aamulla suoraan poliklinikalle, koska oli lapsen kontrolli ja se poliklinikka-sairaala oli tavallaan puolivälissä..
No, lapselle oli puettu somasti - collegepuku. Olin pakannut mukaan "oikeat" vaatteet tätä pkl-käyntiä varten, collarivaatteet on sisävaatteet, päiväkotivaatteet, kotivaatteet. Ei "julkisia" vaatteita. Suututti. Nalkutin miehelle.
Seuraavalla kerralla varmistettiin että TÄSSÄ on ne vaatteet mitkä laitat kun menette paikkaan X. No, ei sekään mennyt kuten piti.

Jutun nimi ei ole se, että minä olen tarkka vaatteista, vaan se, että anoppi itse on äärimmäisen tarkka. Hän on harmitellut, kun miehen edell. liiton lapset puetaan aika kummallisesti, huonosti, näytävät ryysyläisiltä. Hän sitten ostelee heille vaatteita, joita heidän äiti ei huoli ja joille meillä ei ole käyttöä tai kasvavat ulös nopeasti.. muta ei osta tälle meidän lapselle vaatetta..

Niin, minä olen vaikea miniä, vaativa, tarkka.

Niin taidat olla. Onko sillä oikeasti merkitystä mitkä vaatteet lapsella on sairaalakäynnillä??? Collegepuku on varsin hyvä, jos se vaan on siisti ja puhdas. Oletkos koskaan katsonut millasia trendiluomuksia ne varsinaiset sairaalavaatteet on?!?

Vielä noilla muutamille muille edellisille kirjoittajille... Minä myönnän olevani hankala miniä yhdessä asiassa. Haluan että myös isovanhemmat ottavat osaa lapsen kasvatukseen ja noudattavat meidän kasvatuslinjoja. jos meidän mummoloissa pelkästään hemmoteltaisiin ja syötäisiin karkkia ja sääntöjä ei olisi, niin kovin kauaa en lapsia mummoloihin veisi. Tottakai mummo saa tarjota lapsille leipomiaan pullia, mutta yletöntä makean syöttämistä en hyväksy. Myös käytöstavat pitää muistaa mummolassakin ja olen molemmille mummoille sanonut, että pitävät huolta, että meidän "termiitit" eivät lähde pomottamaan, vaan ne on mummo ja pappa jotka sanelee säännöt. Tämä jo ihan isovanhempien jaksamisenkin takia!

Hyvin ovat ainakin meidän mummot ja papat ymmärtäneet ja noudattavat sillä tasolla millä heidän kuuluukin (toki pieni mummolaetu saa olla). He tietävät, että meidän lapset tottelee "varoitusjärjestelmää", eli kahden varotuksen jälkeen tulee lähtö jäähylle. Meidän mummot ainakin sanovat, että on helpompi olla lasten kanssa, kun tuntee tavat, millä saa pelin vihellettyä poikki ja he tietävät, että me hyväksymme nämä tavat.

Ai niin, vaikka olen näin hirveä miniä, niin loistavasti tulen toimeen sekä anopin että äitini kanssa. Vietän jopa vapaa-aikojani molempien kanssa. Koskaan ei motkoteta puolin eikä toisin ja asioista keskustellaan niinkuin aikuisten kuuluukin, arvostelulinjalle ei lähdetä.

 

Ihmettelen suuresti näitä miniä-anoppi juttuja. Itselläni on ollut hyvä anoppi. On kasvattanut 11 lasta. Ei ole kertaakaan sekaantunut millään lailla meidän asioihin eikä myöskään arvostellut ketään mistään. Enkä ole kertaakaan kuullut, että olisi arvostellut muita vävyjä tai miniöitä. Nyt kun itse olen anoppi ja lastenlapsia kohta kaksi niin päätin silloin aikoja sitten, että nokkaani en laita tyttäreni perheen asioihin. Mutta jos pyytävät apua niin se on asia erikseen.

 

Onneksi meidän lapsilla on edes yksi mummu joka välittää aidosti lapsistamme.Meillä mummu nähdessään lapset saa hemmotella lapsia ja tuoda karkkia,koska harvoin näkee lastenlapsiaan.Toinen mummu on taas toista sorttia...asuu aika lähellä ja käy kahtomassa piipahtaen lastenlapsiaan todella harvoin ja sillonki sanoo lapsille ,että on väsynyt eikä jaksa kuunnella tai tulla kahtomaan niiden juttuja mitä lapset nyt milloinki haluaa näyttää.Toisten lastenlapsien luona hän kyllä kyläilee tämän tästä ja viettää aikaa jopa koko päivän ja jaksaa touhuta lasten kanssa.Lapseni kyllä ovat jo sen ikäisiä ja ovat huomanneet asian ja kysyneet mummulta syytä siihen,että miksei mummo käy meillä yhtä useasti ym..Ja mummu vaan nauraa...

 

\

\

jestas tätä jäykkyyttää ja pilkun n...!! tuskin se laspi nyt siihen kuolee jos jokus nyt hemmotellan tai saapi karkkia ymm!! minä väitän että varvassa anopissa on oikeesti vikaa kyllä se vika taitaa löytyä ihan niistä miniöistä!!
heti hernettä nenään joka asiassa! ja niin tiedoski ole itse miniä!! ja ei mun lapset oo kuollut tai menny pilalle jos niitä on hemmoteltu ym... sou olkaa jumnkauta onnellisia että niitä mummoja ja pappoja on! j lakatkaa toi #&%?$!* natina!!! miettikää niitä ei välttämättä kovin kaua enää oo! ja on paljon lapsia joilla ei oo isovanhempia!! ja sou antakaa neuvoa ja tuputtaa oppejaan!! kuka niitä käskee sit noudattaa ei kukaan!! vai onko niin että monilla miniöillä on niin vaikeaa hyväksyä että ihan oikeesti toinenkin voi tietää? ja just tuo kasvatan lastani kirjojen ja oppaiden mukaan tuntuu olevan noitten nuorten ongelma, ja sit kun joku on hoikan löyhempi, niin johan on pasmat ihan sekasin!! järkttävää touhua!! mummojen kuulukin hössöttää ja sählä just se tekee niistä niin ihania! ja meillä ainakin saa passuttaa ihan niin paljonkun haluaa!! se on lapsien oikeus!!!!

Älä hyvä ihminen, saat sydärin kohta.. On täällä isovanhempien puolesta aina joku miniä keuhkoamassa, joka vaan #&%?$!*ään istuu ja antaa muiden omat penskat hoitaa.

ihan tiedoksi sulle hoidan kyllä lapseni ihan itse!!!!

 

Anopillani on rasittava miniä. Ei se sitä itse ole koskaan sanonut, mutta sivullinen kyllä huomaa. Miniä vaivaa tämän tästä lapsenhoidolla, ei anna tarkkoja ohjeita. Joskus on huonolla tuulella ja on lyhytsanainen anopille. Sen pojallekin se huutaa ja haukkuu, lastenkin kuullen joskus!
Miniä ei aina osaa olla aina kiitollinen, vaikka anoppi auttaa paljon. Pitää itsestäänselvyytenä sitä apua ja koko ihmistä. :'( Liian harvoin kiittää ja vie vaikka kukkia, eihän ne paljon maksais edes.
Silti anoppi vaan jaksaa sitä miniää, kai ne lapset on niin rakkaita. Ehkä se siksikin jaksaa, kun sillä on vain yksi miniä....

 

Minä varmaan olen rasittava. En ole antanut syöttää vauvalle karkkia (vaikka se tulisikin siitä ihan hirveän onnelliseksi). No, nykyään nuorimmainen on jo 2-vuotias ja saa minun puolestani syödä mitä tarjotaan. En anna anopin viedä uimataidottomia lapsia laiturille keikkumaan keskenään, vaan haen pois (ja tästä asiasta on taisteltu jo kolmena kesänä eikä kumpikaan anna periksi...). Ja uimarannalla päästän lapset uimaan KYLMÄÄN (alle 20 astetta) veteen, vaikka siitä VARMASTI sairastuu. En anna leikkiä tulitikuilla, en ede silloin kun ne ovat kauniissa laatikossa. Annan lasten syöda ruokaa niin paljon kuin haluavat ja ottaa lisääkin, vaikka ei kyllä ole hyvä syödä liikaa. Kiellän lapsilta kaikenlaisia asioita (hiekan heittely toisten silmille, ilman hattua kuljeskelu pakkasessa tai auringonpaahteessa, lasivitriinien päällä kiipeily jne jne ...) vaikka joku kasvatusguru on oikein lehdessä kirjoittanut, että lasta ei saa kieltää. Annan pelata tietokoneella puoli tuntia viikossa, vaikka se vaikuttaa haitallisesti aivotoimintaan. Annan syödä joskus makkaroita, vaikka ne ovat lapsille vaarallisia. Kiellän ottamasta kolmatta grillimakkaraa anopin mökillä, vaikka lapsi kovasti haluaisi ja ne täytyy syödä pois. Ja kaikkea vastaavaa ihan loputtomasti. Kyllä olen varmasti tosi rasittava ihminen.

 

\

Minä varmaan olen rasittava. En ole antanut syöttää vauvalle karkkia (vaikka se tulisikin siitä ihan hirveän onnelliseksi). No, nykyään nuorimmainen on jo 2-vuotias ja saa minun puolestani syödä mitä tarjotaan. En anna anopin viedä uimataidottomia lapsia laiturille keikkumaan keskenään, vaan haen pois (ja tästä asiasta on taisteltu jo kolmena kesänä eikä kumpikaan anna periksi...). Ja uimarannalla päästän lapset uimaan KYLMÄÄN (alle 20 astetta) veteen, vaikka siitä VARMASTI sairastuu. En anna leikkiä tulitikuilla, en ede silloin kun ne ovat kauniissa laatikossa. Annan lasten syöda ruokaa niin paljon kuin haluavat ja ottaa lisääkin, vaikka ei kyllä ole hyvä syödä liikaa. Kiellän lapsilta kaikenlaisia asioita (hiekan heittely toisten silmille, ilman hattua kuljeskelu pakkasessa tai auringonpaahteessa, lasivitriinien päällä kiipeily jne jne ...) vaikka joku kasvatusguru on oikein lehdessä kirjoittanut, että lasta ei saa kieltää. Annan pelata tietokoneella puoli tuntia viikossa, vaikka se vaikuttaa haitallisesti aivotoimintaan. Annan syödä joskus makkaroita, vaikka ne ovat lapsille vaarallisia. Kiellän ottamasta kolmatta grillimakkaraa anopin mökillä, vaikka lapsi kovasti haluaisi ja ne täytyy syödä pois. Ja kaikkea vastaavaa ihan loputtomasti. Kyllä olen varmasti tosi rasittava ihminen.

lapsellinen :headwall: :headwall:

 

\

[
lapsellinen :headwall: :headwall:

Siis anoppi vai miniä? Vai molemmat? Kuulostaa aika oudoita nuo tulitikku- ja laiturileikit minusta...

 

Kiitos!

Mä kun olen luullut et me ollaan rasittavia anopin kanssa mut pistitte aika kybällä paremmaksi!

Taas jaksaa...

 

Kumpikin varmasti osaa olla rasittava, anoppi tai miniä. Se riippuu sitten enemmänkin ihmisen persoonallisuudesta, ei "nimityksestä". On mullakin toki kokemusta rasittavasta anopista, on onneksi kuitenkin ex-sellainen... Hän jaksoi mm. haukkua mut eron aikoihin kaikille omille ja jopa mun sukulaisilleni puhelimitse, rasittava juoruakka kun oli. Mutta se on entistä elämää se.

Ihmistä ei voi muuttaa, paitsi itseään jossain määrin (ja niitä olosuhteita joissa elää). Koitetaan muutta itsessä sitä mitä pystyy ja koitetaan myös oppia sietämään toisiamme, myös niitä rasittavia piirteitä. Täydellsisä emme ole kukaan.

 

Kyllähän se on niin että sen miehen kun ottaa, siinä tulee koko suku kaupan päälle... Mun mielestä kyllä pahimmillaan hankala anoppi voi tuhota koko parisuhteen. Ikävää on että aika usein ne ongelmat anopin kanssa alkavat vasta sen jälkeen kun tulee lapsia. Näin meillä ainakin on käynyt. Siinä sitten on miehellä kasvun paikka kun pitää alkaa puolustamaan omaa perhettään. Eli olla siinä välissä kun toisella puolella on oma äiti ja isä ja toisella vaimo ja lapset. Milestäni se on hyvä vaihtoehto että molemmat pitää omat sukulaisensa "kurissa".

 

\

Anopillani on rasittava miniä. Ei se sitä itse ole koskaan sanonut, mutta sivullinen kyllä huomaa. Miniä vaivaa tämän tästä lapsenhoidolla, ei anna tarkkoja ohjeita. Joskus on huonolla tuulella ja on lyhytsanainen anopille. Sen pojallekin se huutaa ja haukkuu, lastenkin kuullen joskus!
Miniä ei aina osaa olla aina kiitollinen, vaikka anoppi auttaa paljon. Pitää itsestäänselvyytenä sitä apua ja koko ihmistä. :'( Liian harvoin kiittää ja vie vaikka kukkia, eihän ne paljon maksais edes.
Silti anoppi vaan jaksaa sitä miniää, kai ne lapset on niin rakkaita. Ehkä se siksikin jaksaa, kun sillä on vain yksi miniä....

Täysi peesi (lapsia tosin on vain yksi) :ashamed:

 

Anoppini on ihan ok. Tulee kylään vain ilmoitetusti, ei sekaannu asoihimme, ei 'neuvo' meitä vaan kunnoittaa vanhemmuuttamme, ei arvostele meille kasvatustamme ja on kiinnostunut lapsenlapsistaan, ja haluaa pyydettäessä auttaa missä apua tarvitaan.

Se, mitä joskus harmittelen, on se, että hiljaisena ihmisenä häneen ei ole kovin helppo tutustua, eikä meistä ole tullut kovin läheisiä. Vikaa siinä on minussakin, koska en myöskään osaa olla kamalan luonteva suhteessa häneen.

Noissa ensimmäisissä jutuissa haukuttiin miniöitä, kun eivät halua neuvoja kuunnella. Minusta anopilta voi odottaa samanlaista kohteliasta käytöstä kuin muiltakin, ja lapsen vanhempia ja heidän kasvatustapojaan pitää kunnoittaa. Ja jos nuorempi polvi haluaa toimia kasvatuksessaan toisin kuin vanhemmat aikoinaan, ei siitä kannata loukkaantua, eihän kukaan ole niin täydellinen vanhempi, ettei siinä olisi parantamisen varaa.

Kaikkia ja kaikenikäisiä ihmisiä tulee kunnoittaa, ja kaikkein helpointa se on silloin kun jokainen käyttäytyy sivistyneesti ja toista arvostaen ja kunnoittaen.

 

\

lievää yleistystä taisi olla tuossa yhdessä kommentissa, että 48 on pahapahapahaikä....just joo. Ei kai mikään ikä sinällään ole toistansa pahempi. Kyllä ihmisen pitää aikuisina pystyä kommunikoimaan keskenään!
Olen myös 48v, miniäni on jo ihan aikuisen iässä hänkin, mutta suoraa tekstiä tulee koko ajan mm. kommentteja ulkonäöstäni (ehkä siis todella näytän kamalan vanhalta?), mieleipiteistäni (kivikaudelta, tietty....mutta joita en ole hänelle tyrkyttänyt, mutta käsittääkseni minäkin saan sanoa omani etenkin yleisiin asioihin...heidän asioihinsa en sekaannu). Mistä ihmeestä vluu ihmisiin suoraan se kaikki viisaus heti vähän yyli kksikymppisenä? Ja mistä se kuvitelma, että vain MINÄMINÄMINÄ tiedän miten kaikki maailman asiat ovat?

Just näin, olen samaa mieltä.

Kyllä on itseensä täynnä olevia 20 - 35v, mutta elämä kouluttaa ja kasvattaa tuossa iässä ollaan vielä maailman napoja..

 

Eiköhän jokainen vanhempi itse kasvata lapsensa ja siihen ei saisi anopit puuttua. Ovat itse aikoinaan kasvattaneet omat lapsensa ja se riittäköön! Oma äitini auttaa jos pyydän ja neuvoo jos kysyn mutta ei puutu ilman lupaa,ja hyvä niin. miehen puolelta ovat aika vähän tekemisissä mutta miehen täti yrittää puuttua ja hänelle en ole pystynyt suoraan sanomaan että teen niinkuin itse parhaaksi näen. ja nuori olen,25v, mutten itsekäs. Miestäni ei ole kasvatettu hyvin,lähtenyt kotoaan 14 vuotiaana.. joten siinä tilanteessa ei tarvitsekaan puuttua ..

 

Minä olen rasittava miniä, ainakin ollut B)
Anoppini on ihan huipputyyppi, rakastan häntä perheemme jäsenenä.
Olemme sopineet, että jos tulee asioita väliin, niin niistä keskustellaan.

Kun lapseni syntyivät, jouduin keskelle ihan uutta tuntematonta tilannetta. Täydellisyyden tavoittelija kun olen, niin yritin itsepäisesti ja itsenäisesti oppia kaikki heti ja nopeasti. Taustalla pelkoja omasta riittämättömyydestä ja huonoudesta. Siihen syssyyn jos kuuli anopin hyvää tarkoittavat neuvot, otin ne henkilökohtaisesti, arvosteluina minua kohtaan. Huonon itsetunnon omaavana on vaikea ottaa neuvoja vastaan. Siinä on tällä miniällä/äidillä/vaimolla ollut tekemistä. En syytä omista kurjista fiiliksistä muita ihmisiä, koska minulla on valta päättä omista mielialoistani.

Kaikesta pystymme anoppini kanssa puhumaan ja jos sukset menee ristiin, puhumme asiasta. Vaikka anopit tietävätkin monet asiat miniöitään paremmin, niin eikö joskus olekin parempi antaa ihmisen tehdä omat virheensä ja oppia niistä?

 

\

jestas tätä jäykkyyttää ja pilkun n...!! tuskin se laspi nyt siihen kuolee jos jokus nyt hemmotellan tai saapi karkkia ymm!! minä väitän että varvassa anopissa on oikeesti vikaa kyllä se vika taitaa löytyä ihan niistä miniöistä!!
heti hernettä nenään joka asiassa!

Näin on. Anopeissa ei mitään vikaa auringon alla ja kaikki miniät on per.eestä.

Voisko kuitenkin olla, että vähintään yhtä monessa anopissa vika kuin miniässä...?

Mitä tulee tuohon "jos joskus saa karkkia yms" niin meilläkin isovanhempiloita on neljä kappaletta ja jokaisessa käydään melkein viikottain! Eli jos ja kun isovanhemmat omasta mielestään saa antaa niin paljon karkkia yms kun haluavat niin meidän lapsethan syö vaan karkkia ja muita herkkuja.

Kauheeta yleistystä aina. Voi katos olla, että toisten elämäntilanne on hiukan erilainen kuin sinun...?

 

Meillä on anopin kanssa välit olleet aina hyvät, avosylin toivotti tervetulleeks kun alettiin seurustelemaan! Auttoi mielellään häiden järjestämisessä (jotka kylläkin pidettiin heillä koska appivanhemmat omistavat ison talon ja pihan!) ja on muutenkin ollut aina asiallinen.. Soittelemme lähes päivittäin ja muutenkin höpötämme niitä näitä! Onhan meilläkin joskus kinaa ollut, mutta lähes välittömästi pyydämme anteeksi jos on tullut sanottua pahasti!
Ehkä se anoppi-miniä taisto johtuu esim. erilaisista kasvatuksista, luonteista tai vaan itsepäisyydestä.. Eihän sitä mitään sopua saa aikaan jos sekä miniä että anoppi pitävät tiukasti omista mielipiteistään kiinni (enkä nyt sano etteikö niitä kauheita miniöitä tai anoppeja olisi!).. Me ollaan anopin kanssa tehty monen monta kompromissia, me mieheni kanssa ollaan oikein tyytyväisiä kun mennään käymään heillä ja anoppi pörrää onnessaan poikamme ympärillä, asumme n.150km päässä toisistamme ja minä olen kotiäitinä joten se viikonloppu jonka siellä vietämme on kuin lomaa minulle! Saan itse hengähtää ja nukkua vähän pidempään, kun anoppi herää viim. klo 7!
Eikä sitä paitsi kaikkien kanssa tule automaattisesti toimeen, joskus pitää tehdä paljonkin työtä että pystyy olemaan edes samassa huoneessa toisen kanssa!
Voimia vaan KAIKILLE joilla on ongelma anopin/miniän kanssa! Asiat järjestyvät jos ovat järjestyäkseen! :hug:

 

...sille, miksi anoppi-miniä suhde on niin usein vaikea: Miettikää, kuinka usein toimii tilanne, jossa kaksi naista rakastaa samaa miestä!!

 

Todella kypsästi toimit. Neuvoin tytärtäni, joka ei pitänyt poikaystävänsä isän ylimielisestä ja arvostelevasta käytöksestä itseään kohtaan, olemaan moittimatta tätä poikaystävälleen. Sanoin, että hänen poikaystävänsä täytyy saada kunnioittaa omia vanhempiaan. Itsekään en moittinut anoppeja miehilleni, ei muuten ollut syytäkään, enkä myöskään miestäni (joita siis elämän myötä tuli kaksi) hänen vanhemmilleen, en edes erotilanteessa. En kyllä moittinut heidän sisariaan enkä veljiäänkään, vaikka jonkin verran olisi ollut syytä. Enkä omien sisaruksieni puolisoiden käytöstä sisaruksilleni tai vanhemmilleni.

Voi kuinka ihanaa neuvoa noin! Itselläni on ollut ongelmia (ja on edelleen) veljeni vaimon kanssa. Hän ei tule toimeen oikeastaan kuin isäni kanssa eli appiukkonsa kanssa, mutta minun, siskoni, veljeni ja äitini kanssa ollaan ihmetelty maailman menoa... pahinta on, että veljenikin on jotenkin lähtenyt vaimonsa matkaan, tai siis, hyvähän se on että vaimoaan kunnioittaa jne., mutta vaimolla on ollut taipumusta arvostella perhettäni ja meidän "perhekulttuuria"... ihan avoimesti puhuu negatiiviseen sävyyn perheenijäsenistä yms... Nyt on välit niin huonot, että emme ole veljeni kanssa missään tekemissä, ja vielä vähemmän vaimon kanssa. En voi ymmärtää tuollaista käyttäytymistä, nainen on tukemassa miestään rikkomaan välejä perheeseensä. Eihän sen näin pitäisi mennä? Olen niin erilainen ihminen tuohon naiseen verrattuna, että olen neuvoton... Minut on kasvatettu juuri kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, eikä mieleeni tulisi mitenkään päin lähteä arvostelemaan esimerkiksi poikaystäväni perhettä... Tuntuu siltä, että veljeni vaimon takia olen myös menettänyt veljeni tavallaan... Todella surkeaa. Yritin korjata välejä, mutta siitä tuli vain enemmän mielipahaa. Onko kenelläkään mitään hyvää neuvoa?