Raskaana ja parisuhde paskana

Kusessa ollaan, kun parisuhde on aivan paskana ja oon yllättäen raskaana. Miks just nyt, kun ei muutamiin vuosiin ollut mitään tapahtunut ja hölmönä luulin, etten ehkä enää raskaaksi tuliskaan. Oliskohan kannattanut tehdä jotain toisin. Ikää kuitenkin sen verran, että ei voi laittaa sen varaan, et jos sit joskus myöhemmin tekis sen toisen lapsen. Yksi lapsi on jo ja kovasti kysellyt vauvojen perään., mutta millä helv... mä jaksan tän.

 

Jaksat minkä? Parisuhteen romuttumisen vai lapsen hoidon yksin vai jonkun muun?

Lapsen kanssa kyllä selviät, jos vain niin haluat. Parisuhteen joko korjaat tai annat mennä menojaan, aika parantaa haavat.

 

Jos sitä mietit, että miten jaksat 2 lapsen kanssa, niin voin sanoa, että hyvin jaksaa. Itse jäin lasten kanssa yksin kun nuorempaa odotin ja hyvin olen pärjännyt, tosin mulla on hyvä tukiverkosto, sillä lasten isästä ei ole mitään apuja.

 

Jaksan minkä? Tän raskauden, töissä käynnin, vanhemman lapsen päiväkotiin viennit ja hakemiset, kaikki hiton laskut, sen etten pääsekään muutaman vuoden päästä ehkä jo matkustelemaan, en pääse harrastamaan, saan olla olemassa vaan muita varten. Aborttia en voisi tehdä, koska sitä katuisin lopun ikääni ja tiedän, että muutaman vuoden päästä helpottaa, jos ei mitään yllättäviä satu.

 

Yleensä parisuhteen tilaa voi korjata huomattavasti jos on molemmilla siihen halua. Musta yhteisen lapsen odotus on aika hyvä syy antaa vielä parisuhteelle mahdollisuus. Ei ainakaan kannata hätiköidä eron kanssa, kun muutenkin aika sekavat fiilikset varmaan yllätysraskautta sulatellessa.

 

Vaikea korjata parisuhteen tilaa, kun mies on lähdössä toiselle puolen Suomen kurssille. Joudun hoitamaan koko raskauden ajan kaiken yksin. Parempi tietysti, että mies opiskelee ja jos sit työllistyisi, kuin että makais vaan kotona pankolla. Noh, onkai niitä muitakin reissaavia tai komennuksella olevia isiä, mut meillä kun parisuhdekin ollut kiikun kaakun, et lapsen takia lähinnä yhdessä oltu.

 

Itse jäin yksin silloin, kun odotin esikoistani. Yllättävän hyvin olen jaksanut ja pärjännytkin, vaikka raskausaikana nimenomaan meinasi ottaa koville. Tietysti on ollut hyvä, että apua on ollut saatavilla aina välillä. Nyt sitten toistani odottelen. Raskauden alussa erosin myös tämän lapsen isästä, omasta tahdostani, ja kyllä mä tiedän että vaikka raskasta tuleekin olemaan, niin kyllä tässä pärjää ja venyy yllättävän pitkälle.

 

Korjaus, että mies ei ole lähdössä suomen kurssille vaan toiselle puolen Suomea

 

Jos mies on lähdossä ja tulee välimatkaa niin voihan olla että se on teidän parisuhteen pelastus? Niin minkäikäinen olit ja kuinka potkä suhde on takana?

 

Uskon, että jos lapsen haluaa pitää sitä voimavaraa kyllä aina jostain ammentaa. Joskus toisinaan vaikka tuntuiskin, että kaikki kaatuu niskaan, yrittää ajatella äitiyden positiivisia puolia.
Jos parisuhde on paska vielä silloinkin kun mies palaa kurssilta, kasaa kamat ja lapset. Suomessa ei rahatta jää kuitenkaan, ja pienetkin tulot saa riittämään jos on valmis hiukan tinkimään.
Halpa asunto, katsoo mitä kaupasta kantaa, suosii ale-tuotteita ja tunkee pakastimeen, myy auton pois ja hommaa bussikortin (jossakin pääsee vaunuilla ilmasiks matkustamaan), mahdolliset huonekalut keräilee lähipiiriltä ja kierrätyskeskuksista, lisätienestiä saa myymällä lasten pieniä vaatteita ja kannattaa muutenkin kirppistä vaatehankinnoissa..
Varmistelet jo raskausaikana mahdollisen laajan tukiverkoston, ja unohtaa sen äitiyspätemisen ja hifistelyn.
Jos rakkaus lapsiin on suuri, sitä selviää aina.

 

kyllä sä jaksat..asennetta se vaatii ja tahtoa mutta ihmisellä on uskomattomia voimavaroja ja kyky selvitä uskomattomista asioista jollainen sinun tilanne ei edes vielä mielestäni ole. Paljon on ns.arjen yh äitejä jotka pyörittää koko pakettia yksin miehen tehdessä reissutöitä tms...Mä olen pyörittänyt yksin 3 lapsen arki rumbaa useamman vuoden ja itse tehnyt vuorotyötä kokoajan. Rutiineilla ja selkeydellä pärjää. Ulkopuolista apua en ole tarvinnut, kiitos sen että lapset ovat olleet aina hyvin terveitä ja vuoropäiväkoti turvallinen ja tuttu. Onhan sitä joskus ajatellut seistessä aamulla 6.00 pysäkillä 15 asteen pakkasessa lasten kanssa matkalla kohti päiväkotia että helpompaakin voisi olla mutta työ on aina ollut minulle mieluista ja henkireikä. Että kyllä sinä jaksat, äitiyslomalla ehdit kiikuttaa ilman kiireen häivää esikoista päiväkotiin ja kun hän aloittaa koulun niin helpottaa taas huomattavasti.

 

No älä nyt ainakaan sen perusteella päätöksiä tee, että esikoinen toivoo vauvaa. On meilläkin ruinattu pikkusiskoa aika ajoin jo vuosia, mutta mä olen tehnyt selväksi että sellaista ei tule ja sillä sipuli. Paskana olevaa parisuhdetta voi yrittää korjata, mutta jos se ei onnistu, sulla on kaksi vaihtoa. Elät lasten kanssa keskenään (isä kenties kuitenkin jollain lailla mukana lasten elämässä?) tai teet abortin/annat adoptioon.

 

Kiitos kaikille kannustavista vastauksista. Jokun kysyi ikää, eli se on 39 ja parisuhteella ikää kuutisen vuotta. Joo,o, olen tässä miettinyt, että monella saattaa olla vaikeampaakin ja varmasti onkin. Ihan sekin saa miettimään, että hittoakos tässä napisen, vasta toinen lapsi tulossa ja jonkin sortin työpaikkakin odottaa sitten äitiysloman jälkeen, tyhjää parempi sekin. Täytyy sitten tän raskauden jälkeen laittaa kunnon ehkäisyt kehiin. Mä kun oon nyt kuullut hirveesti tai siis muutamasta ihmisestä, kavereitten kavereita, jotka on saanu lapsen yllättäen vielä reilusti yli nelikymppisenä ja siihen tilanteeseen ei kyllä kiinnostas itse joutua.

 

No ei sinun parisuhde mahdottoman huonolla tolalla ole, jos olet raskaaksi tullut.... terveisin nimimerkki jo yli vuosi ilman mitään fyysistä kontaktia mieheen (ei edes halauksia tms.) Meillä se vasta parisuhde paskana on.

 

Siis luulitko oikeasti että 39-vuotias ei voi tulla raskaaksi- etkä käytä ehkäisyä?
Äly hoi...

 

Niin osuva otsikko, että pakko laittaa jotain vaikka kejusta on aikaa. Voin sanoa samaa, raskaana ja parisuhde paskana. Mitä tehdä? Olen miettinyt jääväni yksin enkä yritä parisuhdettaa saada kuntoon. Raskausaikana mielialat vaihtelevat niin, että tulee ihan liikaa stressiä. Paskana olevan parisuhteen aikana on vaikeaa jaksaa pienen vauvan kanssa. Vaikeampaa kuin yksin. Siitä jo kokemusta kun esikoinen on jo 7 v. Päätös on silti vaikea, koska aina toivoo, että olisi se toinen vierellä jakamassa asioita.