Raskauden suunnittelu ja mielialalääkkeestä luopuminen

Viestiketju alueella 'Äitien terveys' , aloittaja Natale83, 13.07.2014.

  1. Natale83

    Natale83 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    09.12.2012
    Viestejä:
    8
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!

    Onkohan täällä ketään vastaavassa tilanteessa olevaa? Haaveilen tässä raskaaksi tulemisesta ja vauvan saamisesta mutta edessä on suuri ongelma. Olen syönyt viimeiset 5 vuotta Cymlbaltaa 30-60mg. Olen lääkityksen aikana ollut ihan ok, ja olen elämäni asioita käsitellyt pitkässä terapiassakin. En ole kuitenkaan pystynyt lopettamaan lääkitystä (enkä vaihtamaan) koska oirehdinta alkaa aina jossain vaiheessa kun alennan lääkitystä.

    Cymbaltaa ei saa käyttää raskauden aikana. Ikävämpi juttu. Cipralex ym. vastaavat ei mulle toimi ollenkaan. Joten arvoitus on miten aion pärjätä raskauden ajan... Olen pitkittänyt raskautumista, koska tämä lääkeasia on tosi iso kynnys. Olen miettinyt, etten edes hanki lapsia, koska minulla on tämä lääkitys.

    Onko muita kohtalotovereita, jotka olleet vastaavassa tilanteessa?
     
    #1
    Viimeksi muokattu: 14.05.2015
  2. vihreäomena

    vihreäomena Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    29.05.2008
    Viestejä:
    534
    Saadut tykkäykset:
    4
    Olen haaveillut lapsesta jonkun 7 vuotta. Se on nyt nähty ja todettu, etten pääse lääkkeistä eroon, mitä ei saa käyttää raskaana, joten taidan siirtyä elämäntilannelapsettomien joukkoon - pysyvästi.

    Toivottavasti sinulla parempi tilanne.
     
    #2
  3. Mimmero

    Mimmero Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    15.09.2014
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olin tänään psykiatrilla puhumassa mahd.raskaudesta ja vauvahaaveista. Minulla on jo 8v tytär ja itse olen 32v. Nyt haaveissa vielä lapsi, ja piti mennä lääkityksestä kyselemään. Mulla efexor 150mg, ja lääkäri sanoi että ei huolta etteikö lapsia saisi tai voisi saada.
    Nyt aletaan ajamaan alas mun lääkitystä huomisesta.
    Älä hautaa haaveitasi vaan ota rohkeasti yhteyttä yksityiseen psykiatriin.
    :heart:
     
    #3
  4. Natale83

    Natale83 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    09.12.2012
    Viestejä:
    8
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hieno kuulla, että Mimmero pääset eteenpäin raskausasiassa, toivottavasti lääkkeen alasajo onnistuu ja homma etenee hyvin! Mä olen nimenomaan käynyt yksityisellä psykiatrilla ja hänen mukaansa voisin alkaa ajaa lääkettä alas ja mahdollisen raskauden myötä lopettaa / vaihtaa johonkin sellaiseen lääkeeseen mikä on "sallittu" raskauden aikana. Ongelma on vaan se, etten mä itse uskalla ryhtyä siihen. Mulla pelkkä lääkeen alentaminen on yleensä käynnistänyt oirehdinnan uudestaan ja se tekee asiasta vähän hankalan. Kokeiltu on myös vaihtaa aiemmin lääkettä ja se ei ole onnistunut. Kattellaan mihin lopputulokseen tässä ajan kanssa päädyn :|
     
    #4
  5. kaalimaaankakara

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2011
    Viestejä:
    138
    Saadut tykkäykset:
    6
    Sepram on hyvin tutkittu lääke myös raskausaikana, ja sitä psykiatri suositteli ennemmin kuin efexorii, mielellään tietenkin pyritään lääkkeettömyyteen mutta jos tulee takapakkia raskausaikana, niin aina saa apua, lääkettä terapiaa ja hoitoa noin yleensä. Siksi en itsekän stressaa, vaan koitan ajatella positiivisesti :kiss:
     
    #5
  6. Bea88

    Bea88 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    23.08.2017
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei, löysin tämän keskustelun kun itse mietin samaa, ajattelin vain kysyä miten ap:n suunnitelmat menivät? :)
     
    #6
  7. Korte

    Korte Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.02.2018
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mulla oli vastaava tilanne aiemmin. Olin syönyt paroksetiinia monta vuotta, ja yritykset lääkityksen lopettamiseksi olivat toivottomia. Pienensin annosta hitaaaaasti, mutta ei, molemmilla kerroilla olo muuttui jossain vaiheessa sietämättömäksi ja palasin alkuperäiseen annostukseen.
    Yksityisellä psykiatrilla setvimme asiaa, ja lopputuloksena oli suunnitelma ensin vaihtaa lääketyyppiä sitalopraamin ja sitten lopettaa se hitaasti. Vaiheittainen lääketyypin vaihto ja sen lopettaminen otti yhteensä kolme kuukautta.
    En olisi uskaltanut arvata, mutta minulle se toimi! Toki prosessin aikana tuli toisinaan outoja tuntemuksia, kuten hermostuneisuuskohtauksia, mutta ne menivät aika pian ohi. Nyt olen ollut kuutisen viikkoa ilman mielialalääkkeitä, ja vointi on ihan jees.
    Ensimmäinen haaste lääkityksen vaihdossa on löytää psykiatri, joka ymmärtää tilanteen ja uskaltaa tehdä potilaan kanssa suunnitelman lääkityksen lopettamiseen. Ensimmäinen psykiatri jolla kävin suhtautui asiaani todella ikävästi eikä ollut kuulevinaan toiveitani vaan oli työntämässä minua kalliiseen psykoterapiaan... Työterveyslääkäri osasi onneksi suositella toista psykiatria, joka otti toiveeni lääkityksen lopettamisesta tosissaan.
    Mutta mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle... Eli jäitä hattuun ja onnea matkaan! Toivon että muillekin löytyy sopiva ratkaisu vastaaviin pulmiin.
     
    #7
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti