Raskaus ja itkuherkkyys - pino

Eli mistä asioista teille tulee liikutus helposti näin raskausaikana?
Mulla on muuten pysynyt mielialat melko normaalina, mutta synnytyskertomuksien lukeminen tai edes synnytyksen ajatteleminen nostaa liikutuksen pintaan ja meinaa tulla itku.

Plussan jälkeen kun soitin elämäni ensimmäistä kertaa neuvolaan, niin mulla tuli itku siinä puhelimessa!
Kiva siinä nyyhkiä ja vastailla terkkarin kysymyksiin!

<br><br>

 

Mää itken ihan mistä asiasta vaan.... Vaikka joku sanoo "väärällä" tavalla moi. Varsinkin jos oon hiukankaan väsynyt niin itku on vielä herkemmässä. Mä oon sellanen salassa itkijä, eli en itke herkästi toisten nähden vaan pillitän mielellään itekseen.

 

Hmmh,

mä olen suht' temperamenttinen ja itkuherkkäkin noin ilman raskautumisiakin.
Välillä kuvailinkin että jos normaali tunnevuoristorata ja tää raskausajan tunnevuoristorata ristetytyy ja siitä seuraa tasapainoa ????

Tähän mennessä RV20 - ei oikeastaan ole hirmuista eroa olut.
Muutama itkupillitys , mutta enimmäkseen ihan oikeista aiheista.
Nääs odottelen yksin, jossa omat haasteensa - tosin 85%:sesti onneahan tämä on Ja mun äidillä todettiin rintasyöpä kuukausi sitten aj töissä irtisanotaan puolet porukasta ja tän ylläriraskauden vuoksi ystävät - tai ainakin pari lapsettomuuskriisissä kamppailevaa - lipeää...
Eli ne itkuun pillahdukset on olleet enimmäkseen aiheellisia.

Jossain määrin mulla tuntuu, että tää vauva - ja sitäkautta napanuora tulevaisuuteen vahvistaa , osa asioista tuntuu pieniltä ja merkityksettömiltä. Noista em asioistakin (siis murhekryyneistä) osin ajattelen , että olisin pultannut enemmän jollen olisi raskaana , ja tää ihana vauva tulossa

Jostain vauvaa koskevista maailmojasyleilevistä ajatuksista tulee kyyneliä silmiin, tietty.

Tsemppiä - en tiedä miltä teistä tuntuu, mutta puhdistaahan se itku joskus , vähän niinkuin kesäsade...


yo papu ja masusta auroora

 

Viime syksyn alkuraskaudessa itkin jatkuvasti en-millekään. Ja kaikki oli tietysti miehen syytä ja siitä hän saikin aina kuulla Asiat tuntuivat aina sillä hetkellä elämää suuremmilta, mutta kun jälkeen päin vähän mietti, niin eihän koko itkussa ollut ikinä mitään järkeä

Nyt raskauden loppuvaiheilla en hirveästi ole itkeskellyt, mutta silloin tulee helposti itku jos esim. koira ei usko minua ja jos mies vähänkään korottaa minulle ääntään...

Muutenkin olen varsinainen itkupilli, ei tarvita isoakaan asiaa kun jo pillitän jossain :/

 

Täällä ensimmäinen raskaus menossa vasta viikolla 8 ja itken kaikesta. Viimeksi meinasin pillahtaa itkuun, kun peruin illan ratsastustuntia. Ja oikeastaan aina, kun puhuu raskaudesta, niin olen todella herkässä tilassa. Tällä hetkellä herkkyyttä vielä lisää epämääräiset vuodot, joten pelko keskenmenosta lisää itkua.

Toivottavasti tämä tästä rauhoittuu raskauden jatkuessa ja varmistuessa. Saa nähdä minkälaisen tulvan saan aikaiseksi, kun menen ensimmäistä kertaa neuvolaan ensi maanantaina. :'(

Tää on kyllä aikamoista tunteiden vuoristorataa.

 

Mulla on tässä toisessa raskaudessa itku ollut erittäin herkässä! Toisen ei tarvitse sanoa, kun väärällä painolla tai jotain typerää, niin mua jo itkettää! Lähinnä melkein asia kuin asia saa mut itkeen tai ainakin itkuun purskahduksen partaalle.

Itseäkin välillä jopa huvittaa itseni, mut kun en voi tälle mitään. Ei voi muutakuin sanoa, että voi mies raasua, kun joutuu mua sietään! Vaikka se tuntuukin tekevän kaikki ihan väärinpäin!

Esikoisesta ei ollut tällaisia hormonimylläköitä.. eli uutta mulle tämä!

 

Kaikki pienimmät eripurat tuntuu maailmanlopuilta! Telkkaria en enää katso. Ei meinaa vollotukselle loppua näkyä, kun sille linjalle joudun! Viimeiset kaksi viikkoa olen itkeskellyt lähes päivittäin. Herkkä on mieli, juu-u!

Sienna 10+2

 

Mä itken jos naurattaa kovasti. Joo-o, ihan tasapainoisen ihmisen toimintaa, eikö? Mulla naurukohtaukset voi muuttua itkuksi tuosta vaan, vähäsen psykoottista...

Normaalisti en ole kovinkaan itkuherkkä, mut nyt tuntuu itkettävän monet pienetkin vastoinkäymiset. Hellyysitkuja tulee myös, yleensä aiheuttajana pienet lapset tai ylisuloiset eläimet :heart:

 

Eripurat aiheuttaa mulle myös itkukohtauksia. Parhaiten tuntuu pomo saavan mut itkemään, se hallitsee sen homman Aiheenhan ei tarvii olla kovin kummoinen... välillä tuntuu et se haluaa jo itkettää tahallaan

Väsymys on toinen asia. Jos vähänkään väsyttää kaikii asiat alkaa samantien kaatumaan päälle ja itkuhan siitä tulee.

 

Helposti minäkin mieleni pahoitan miehen sanomisista. Yleensä en. Mistään sellaisesta hassusta asiasta en ole vielä ainakaan parkunut. Mutta kaikki surulliset asiat saavat parkunan alkamaan...

 

Minäkin itkeskelen päivittäin, milloin mistäkin syystä. Itken muutenkin helposti, niin ilosta kuin liikutuksesta, mutta tää on ollu jotain uskomatonta. Mihen sanomisista en oo juurikaan pillannu, mutta muuten kyllä, jos asiat on menneet päin v***a. Töissä oon itkeskelly pari kertaa, kaupan hedelmäosastolla kerran ja ratikassa kerran... Muuten sitten ihan vaan himassa. :'( Äsken itkeskelin telkkua kattellessa. Kyseessä oli naisten Superpesisottelu Rauma-Kirittäret, ja pillitin kun Kirittärien Rehunen teki kunnarin.

 

Mä itkin kerran kun mies sanoi että näytin ihan pieneltä retiisiltä ku juoksin 3km helteessä ultraan kun olin myöhässä.

Viimeks itketti töissä kun puutu jalat ihan totaalisesti ja pyörrytti ja itkin yhelle terkkarille että mitä jos joku on nyt vialla :'( Mutta se oli ihanan ymmärtäväinen ja lohdutteli ja sitten kaikki olikin hyvin. :heart:

 

Mä itken myös melkein mistä vain. Viimeksi tänään synnytysvalmennuksessa aloin pillittää, kun katsoimme videon synnytyksestä... :ashamed:

Piipa rv 34+0