Raskaus ja migreeni

Hei,

Olisin kysellyt täällä migreenittäriltä teidän kokemuksia migreenistä ja raskaudesta. Suunnittelen tulevalle keväälle raskautta, mutta minua mietityttää oma migreenini ja raskaus. Olen lukenut useista lähteistä, että raskauden aikana saisi käyttää migreeniin ainoastaan parasetamolia ja se ei kyllä mulla auta migreeniin yhtään.

Voisitteko kertoa omakohtaisia kokemuksianne raskaudesta ja migreenistänne. Voisitteko myös mainita onko teillä aurallinen vai auraton migreeni.
(kts. Migreeni)

Itselläni migreeni muuntunut tässä muutaman vuoden sisällä ja en oikein tiedä minkälainen migreeni kohdallani on kyseessä. Voisin sanoa, että sairastan sekä aurallista ,että auratonta migreeniä. Jännotyspäänsärystä olen kärsinyt aina ja myös se saattaa laukaista migreenin pitkään kestäessään. Joskus saan jopa pari päivää ennen pahaa kohtausta vahvoja näköoireita ja olo on epätodellinen. Siitä parin päivän sisään tulee kova kohtaus.
Myös hormonitasapainon vaihtelut vaikuttaa. Olen alkanut kärsimään migreenistä kuukautisten aikaan, joko pari päivää ennen tai noin 5 pv niiden alkamisen jälkeen. Ennen oli vain lievää päänsärkyä mutta nykyään tosi usein migreeni tulee kuukautisten aikoihin.

Olen kuullut, että toisilla raskauden aikana pahenee migreeni ja toisilla helpottaa. Siksi ajattellinkin kysellä asiasta vähän teidän kokemuksianne, jos pystyisitte kertomaan minkälaista migreeniä sairastatte ja miten se käyttäytyi raskautenne aikana.
 
Viimeksi muokattu:
Moikka,

mulla oli toistuvasti voimakkaita aurattomia migreenikohtauksia ennen kuin olin esikoisesta raskaana. Silloinen migreenilääke riitti vallan hyvin. En muista mikä se silloin oli muttei sillä ole merkitystä.

Raskauden aikana oli tasan yksi migreenikohtaus, johon ei auttanut kylmä-/lämpöhoidot/hieronnat ym. vaan seksi laukaisi kivun. Sen sijaan kärsin raskauspahoinvointia viikolle 17+ saakka ja heti sen jälkeen alkoi raskauspäänsärky, jota kesti 2kk putkeen eikä luvallinen Panadol (max.määrä meni alkuun päivittäin) auttanut. Kipu oli sen hetken pois ja palasi takaisin.

Loppuraskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ei ollut mitään särkyjä. Luulin migreenin olevan historiaa, kun joku joskus kertoi että se saattaa hävitä synnytyksen myötä. Kun odotin toista lastani, ei ollut migreenistä tietoakaan eikä vielä tytön ensimmäisenä vuotenakaan pahemmin (liekö johtunut imetyksestä?).

Mutta sitten alkoi stressaava vaihe elämässä ja migreeniä oli 2-5 päivänä viikossa, vanha lääke ei enää tehonnut ja uutena oireena tuli oksentaminen kuvioon. Eri lääkkeitä kokeiltiin montaa eri vaihtoehtoa ja lääkäri ehdotti ehkäisypillereiden käytön lopettamista. Reilu 2 vuotta sitten stressin "syy" poistui ja migreenikohtaukset vähenivät huomattavasti - viimeisen ½ vuoden aikana on ollut 2 pahempaa kohtausta (1. kävin hakemassa päivystyksestä suonensisäisen lääkityksen, kun kotilääkitys ei tehonnut).

Jotakin hormoneissa tapahtui ensimmäisen ja toisen raskauden aikana/välissä, kun kohtaukset muuttui noin rajusti. Jos nykyään kohtaus äityy niin pahaksi, että oksennan niin olen myös melko toimintakyvytön. Lopulta oikea lääkitys muuten löytyi vanhasta lääkkeestä, mutta nenäsumutteen muodossa.
 
Viimeksi muokattu:
Heidip

Ompa ikävää ,että olet joutunut kärsimään noinkin rajuista kohtauksista. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu.

Mulla on ollut migreeniä lapsesta saakka. Itselläni migreeni alkoi muuntua vuonna 2008, jolloin aloitin opiskelut. Ilmeisesti mulla stressin syynä on koulu. Tutuksi ovat tulleet myös nuo sairaalakeikat, kun joutuu letkun päähän tiputukseen ja saa sairaalassa nää "coctailpiikit" joko suoneen tai lihakseen. Mulle kokeiltiin jossain vaiheessa myös estolääkkeitä, mut ainoa joka jotenkin helpotti pienempiä jännityspäänsärkyjä oli masennuslääkkeet (noritren). Beetasalpaajat aiheutti pyörtyilykohtauksia ja epilepsialääkkeet aiheutti niin kovat sivuaoireet, että jouduin sairaalaan niiden takia.

Mulla migreenikohtauksien kulkuun auttoi paljon ruokavalioremontti. Vielä noin reilu vuosi sitten kävin noin 1-2 kk välein tipan päässä ja coctailpiikeillä. Ruokavalioremontin aloitettuani selvisin pitkään ilman ihan kotona migreenin kanssa niillä lääkkeillä mitä mulla kohtauksiin oli määrätty (burana, panadol, migard, primperan). Seuraava keikan sairaalaan jouduin tekemään migreenin takia melkein vuoden päästä edellisestä.

Kiitos ,että kerroit migreeni ja raskaus kokemuksistasi. Aika vaihtelevasti siis mennyt, kun kaksi raskautta oot kokenut.
 
Tämä onkin jo vanha ketju, mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää mitä ap:lle kuuluu?

Mun migreeni äityi viime vuonna entistä pahemmaksi, muutamia kertoja kävin ottamassa coctailia kohtaukseen. Viimeisellä käynnillä lääkäri tarkkaili RR koko ajan ja huomasi, että RR nousee kun tulee kipukohtaus eikä laske vaikka kipu häviäisikin. Siksi kohtauksia oli toistuvasti.

Mulle aloitettiin Propral-lääkitys estolääkkeeksi ja se tehosi hetimmiten! Sivuoireiden vuoksi en voinut käyttää sitä kuin 2kk, mutta parempi sekin kuin ei mitään sillä olen nyt ollut ilman isompia kohtauksia vuoden!!! Nekin muutamat mitä on olleet, on ollut täysin selitettävissä stressillä ja kohtaukset on lähteneet Pronaxenilla. Tällä hetkellä mulla ei siis ole varsinaista lääkitystä migreeniin eikä estolääkitystä. Olen tyytyväinen.

Tässä välissä on ollut yksi keskenmenoon päätynyt raskaus (12/13), eikä se vaikuttanut millään tavalla migreenikohtauksiin. Sinänsä yllättävää, kun keho kävi kuitenkin läpi melkoisia hormonimyrskyjä.
 

Yhteistyössä