Ratkaisun paikka

En jaksanut lukea kaikkia viestejä kun niitä oli niin paljon ja liian paljon asiattomia haukkumisia. Kesä ja joutoaikaa tulla tänne paasaamaan: ajatelkaa niitä lapsiparkoja, ne on rakkaita äidilleen ja isälleen, olisit miettinyt ennen kuin lapsellisen miehen otit ja plaaplaa lässyn lässyn.

Meillä myös mies hetti ilmaan ajatuksen, että mitä JOS hänen lapsensa muuttaisi meille asumaan. Lapsi alkaa lähestyä murrosikää. JOS murrosikä on hankala ja äiti väsyy ja sanoo, että lapsi muuttaa meille. Miten arki murrosikäisen, tähän asti äitinsä luona asuneen kanssa?

Päädyimme ratkaisuun, että JOS näin kävisi, se olisi ehdottomasti määräaikainen sopimus. Esim. 1 vuosi, jonka jälkeen tilanne katsotaan uudelleen.

Käytännössä perheissä kuitenkin se arki kulkee naisen käsien kautta. Siksi äitipuolen ja isäpuolen rooli lapsipuoliinsa nähden on erilainen.


Ja miettikään: ensin äiti hoitaa lasta kun hän on LAPSI. Leikki-ikäinen ja pieni kuolulainen. Sitten kun lapsi tulee hankalaan uhmakkaaseen murrosikään, kun hänen kanssaan ei enää pärjääkään, hänet systään isälle asumaan: ota sitä nyt tuo, kun se ei enää olekaan niin kiva ja helppohoitoinen kuin tähän asti on ollut.

Vähän kuin hankittaisi kimppa-autoksi ihan uusi ja tuliterä auto. Minä ajan sillä ne ensimmäiset 5 vuotta. Auto on uusi eikä 3 ensimmäiseen vuoteen tarvitse edes katsastaa ja huollotkin ovat läpihuutojuttuja. Kun auto on sitten 5 v vanha ja alkaa tulla pikkuvikaa ja kremppaa ja ruostetta helmaan ja vaatii vähän enemmän töitä, sinä saat sen sitten.

:headwall:

 

Mitä pahaa jos murrosikänen poika saakin miehenmallia ja seuraa isästään enemmän?Ei yhtään hullumpi asia.Ja isä pystyy paremmin puhumaankin pojalleen mieheksi tulemisesta ym.Mutta siinähäbn jauhatte ja täältä onneksenne saatte hyväksyntää omille mielipiteillenne ja luulenpa että siihen se jääkin.Onneksi on netti!

 

Heip..pakko ihan vastata tai oikeastaan kommentoida tähän..
Kouluikäinen poikani asuu kanssani, isä muualla, hänellä on tyttöystävä (mikä on hyvä asia), eivät asu yhdessä..pääsääntäisesti maksan kaikki pojan kulut, toki saan elatusmaksut etc..poikani on mielestäni hyväkäytöksinen, uskoo kun kommennetaan, siisti, puhdas etc..mutta tämä iskän tyttöystävä vaan ei hyväksy häntä??? eli isä tapaa poikaansa joka toinen vkonloppu ja lomilla siten, että tyttöystävä ei ole silloin kuvioissa mukana..poikani kuulemma muistuttaa tyttöystävää minusta????? eli hän on mustasukkainen jollain ihmeen tavalla minusta??? käsittämätöntä??? mikä neuvoksi, että saisin tämän tyttöystävän lähentymään poikaani, joka kummastelee kun hän ei näe tätä "mirjaa"..ja siis he ovat seukanneet jo vajaa 5 v, eli ei mikään parin vkon juttu..itse olen sitä mieltä, että turvalliset aikuiset lasten ympärillä on vain hyvä juttu..mutta siis miten saisin moisen toimimaan..
kivaa kesää ja kiitos jo etukäteen vastauksista..
-saga-

 

ei kai ole sinun velvollisuus saada sitä toimimaan enempää.. Eikös se toimi jo nyt jollakin tapaa. On turha haaveilla mistään idyllistä kun se kerran on jo hajonnut. Jos isä tapaa edelleen poikaa niin mikä velvollisuus sillä äitipuolella on sitä tavata. Luulisi että kaikki ovat tyytyväisiä. Ja jos nainen on mustasukkainen niin ei luulisi sen sinua haittaavan.

 

\

tämä iskän tyttöystävä vaan ei hyväksy häntä??? eli isä tapaa poikaansa joka toinen vkonloppu ja lomilla siten, että tyttöystävä ei ole silloin kuvioissa mukana..poikani kuulemma muistuttaa tyttöystävää minusta????? eli hän on mustasukkainen jollain ihmeen tavalla minusta??? käsittämätöntä???

Ei mitenkään käsittämätöntä vaan valitettavasti niin tavallista.. :/
Mun lapset myös tapaavat isäänsä säännöllisesti, ei mitenkään kovin usein kylläkään. Isän tyttöystävä (monivuotinen, eivät myöskään asu yhdessä) ei piittaa lapsistamme, eikä myöskään ole ikinä paikalla, kun lapset isäänsä tapaavat. Olin myös aluksi kummissani moisesta, mutta nykyään en juurikaan piittaa; isäänsähän lapset haluavatkin mennä tapaamaan, tämä tyttis vaan kulkeutuu isän mukana, jos kulkeutuu, enkä minä voi asialle mitään. Jos ei naista kiinnosta miesystävänsä lapset niin olkoon kiinnostamatta. Kyllä lapseni saavat rakkautta, lämpöä, aikuisten turvaa ja hellyyttä muutenkin! Minunkin lapset ovat helppoja, kilttejä ja tottelevaisia, joskin vielä aika pieniä.
Sinuna en välittäisi asiasta. Pääasiahan on, että lapsesi saa olla isänsä kanssa, eikö vain!

 

Meillä myös...Lapsia useampi.Mies asuu uuden kanssa joka tuli kuvioihin kun odotin kuopusta.Lapset ovat sanoneet ettei iskän uusi puhu heille mitään ym. kun ovat isällään.Tuntuu tosi kurjalle kun lapset puhuvat kuinka pahalta tuntuu kun tämä nainen on vihamielinen lapsille.Kaippa ottaa päähän kun lapset tulevat heidän rauhaansa häiritsemään??? Tätä jatkunut kans jo useampi vuosi.
Nyt kun tapailen itse "lapsellista" miestä , koetan ainakin toimia toisin ja ottaa kaikki lapset huomioon.Lasten kanssa onkin hauskaa ym. mutta nyt miehen ex vähän mustis tmv?? Koetan ymmärtää, itsekin kun kaikennäköisiä tunteita on joutunut läpi tässä käymään :flower:

 

\

Tästäkin keskustelusta paistaa läpi niin monesta puheenvuorosta se ajatusmaailma miten äitipuolta pidetään jonakin sylkykuppina.
Äidillä on paljon oikeuksia omasta mielestään; hänellä on oikeus pitää lapsensa, mutta hänellä on oikeus myös siirtää lapsi isälle jos hän niin haluaa. Äitipuolella sen sijaan on vain velvollisuuksia äidin mielestä, velvollisuus tyytyä siihen mitä hän päättää lapsen kohdalla ja näin koko uusperheen kohdalla. Ja jos hänen halujaan ja päätöksiään ei totella, niin jo on huono isä ja paha äitipuoli. Tämä on äitien ihan yleinen ajatusmaailma, ei pelkästään sinun tapauksessasi. Siksi ehkä tämä kiivas keskustelu tällä palstalla.

Asiaa!

 

\

Meillä myös...Lapsia useampi.Mies asuu uuden kanssa joka tuli kuvioihin kun odotin kuopusta.Lapset ovat sanoneet ettei iskän uusi puhu heille mitään ym. kun ovat isällään.Tuntuu tosi kurjalle kun lapset puhuvat kuinka pahalta tuntuu kun tämä nainen on vihamielinen lapsille.Kaippa ottaa päähän kun lapset tulevat heidän rauhaansa häiritsemään??? Tätä jatkunut kans jo useampi vuosi.
Nyt kun tapailen itse "lapsellista" miestä , koetan ainakin toimia toisin ja ottaa kaikki lapset huomioon.Lasten kanssa onkin hauskaa ym. mutta nyt miehen ex vähän mustis tmv?? Koetan ymmärtää, itsekin kun kaikennäköisiä tunteita on joutunut läpi tässä käymään :flower:

Ei se, ettei puhu mitään, tarkoita välttämättä vihamielisyyttä. Minäkään en puhu mieheni lapsille kuin "pakolliset" ja ihan ystavällisessä hengessä. Kun lapset olivat pienempiä, leikin kovastikin heidän kanssaan. Jostain syystä kasvettuaan hieman alkoivat kohdella minua kuin ilmaa. Vaikka seisoin vieressä, minua ei voinut pyytää antamaan pipoa/mehua jne., vaan aina huusivat isälleen. Nykyään eivät juuri puhu isälleenkään. Koskaan eivät omasta aloitteestaan kerro mitään. Ei kuulemma ole mitään kerrottavaa! Mieluiten istuvat suljetun oven takana TV:n edessä pelaamassa tai katsomassa leffoja. Mukaan eivät halua lähteä juuri mihinkään, uloskin joutuu aina käskemään. Yritämme mieheni kanssa esim. ruokapöydässä rupatella mukavia, lapset eivät osallistu koskaan sanallakaan. Tilanne on todella kurja, sillä ilmapiiri on hirveän vaivaannuttava, enkä viihdy omassa kodissani näinä lapsiviikonloppuina.
Lasten äidillä oli tapana kutsua minua ämmäksi ja h.uoraksi, kun lapsille minusta puhui. Tämä äidin käytös on saattanut vaikuttaa... Toisaalta luulisi, että lapset osaisivat omankin käsityksensä muodostaa. Ehkäpä he vain eivät minusta jostain syystä pidä (tosin pienenä sanoivat, että olen kivempi kuin heidän oma äitinsä...). En jaksa enää hirveästi välittää, nuo viikonloput ovat onneksi hyvin pieni osa elämäämme.

 

hei viel..en toki tarkoittanut, että iskän tyttöystävän pitäisi tuntea mitään velvollisuutta poikaa kohtaa, mutta mielestäni jo hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä etc..
ja ehkä olen tiukkis, mut mun mielestä kun kerran lapsia on tehty niin niistä kuuluu myös huolehtia vaikkapa sitten erikseen! Itse olen tehnyt miesystävälleni selväksi, että olen ns kahden kauppa, minä ja lapseni, ota tai jätä..otti mokoma
juu, ei meiltäkään sitä rakkautta ja turvallisuutta puutu, mutta luulisi kaikkien olevan hyvä olla kun voi olla yhdessä vapaasti vaik on lapsiakin..tuon luulisi rassaavan paljon enemmän kuin sen, että viettää yhteistä aikaa koko poppoo..
no joo, nää taitaa olla näitä ikuisia juttuja, välil tympii, välil ei
ed kivaa kesää
-saga-

 

\

nonii.. aihe on herättänyt keskustelua. enemmän kyllä kaipaisin tukea niiltä äitipuolilta jotka kertoisivat miten elo sujuu vieraan lapsen kanssa. mutta kyllä, olen nimenomaan keskustellut tästä asiasta pojan äidin kanssa kahdestaan sekä pojan kanssa jne.. Isä ei ole pahemmin jutellut äidin kanssa koska välit eivät ole maailman parhaat. Mutta miehelleni tosiaan on tällä hetkellä tärkeää kasvattaa meidän yhteistä lasta yhdessä mutta myös olla yhteydessä poikaansa. Pojan muutto meille on tosiaan nyt jäissä, ja olemme puhuneet nyt mieheni kansa paljon, ja tilanne on nyt todellakin ok. Hänestä ei ole tulossa katkeraa tms. sillä poika vierailee meillä normaalisti ja ehkä enemmänki. Poika ei tosiaan halua paljoa viettää aikaansa kotona, koska äidin kanssa välit ovat menneet huonoksi. Poika kertoi juuri kuinka äiti oli repinyt hänet kynsien omaan huoneeseensa kun poika ei totellut. Tämä ja moni muu pojan tarina on kuvastanut sitä että äiti on todella väsynyt enkä moiti häntä siitä. Mutta äidinkin kannalta olisi parempi pitää kiinni pojastaan sillä antamalla hänet pois suutuspäissään hähn varmaan tuhoaa välinsä lopullisesti. Äiti on myöskin alkanut seurustelemaan viime aikoina ja uskoisin että tämä hiertää myös pojan ja äidin välejä.
Mutta ei tarvi tulla huutamaan kuin olen pilannut mieheni elämän kun hän istuu juuri parhaillaan onnelisena sohvalla pienen tytön ja poikansa kanssa.
Pojan vierailut ovat minulle tosiaan ihan ok mutta en haluaisi alkaa kasvattamaan ja elättämään murrosikäistä poikaa. Saisin ehkä hiukan #&%?$!* niskaani vieraalta ihmiseltä, sillä pojan luonne on kiivas. Eikä sekään nyt ole syy, mutta en vain koe olevani kypsä tilanteeseen. Ja suotakoon minulle ja miehelleni mahdollisuus säilyttää nykyinen suhde elämällä onnellisesti kolmestaan ja hoitamalla poikaa vanhaan malliin.
Ja näin saamme tilaisuuden hommata vielä yhden pienen vauvan maailmaan jos niin vain käy.

Toivottavasti saatte sen toisen lapsen ja jäät yh:ksi. Sitten yhtäilkeiä uusi äitpuoli lapsillesi.Katsotaaan sitten mitä tänne kirjoittelet

 

Jo uusperhettä perustettaessa pitäisi kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat puntaroida tosi tarkkaan.Ensimmäiseksi ei varmaankaan tule mieleen miettiä,että se etälapsi voi tosiaan muuttaa vanhemmalta toiselle,mutta näinkin saattaa käydä.

Meillä taas on alusta asti asuneet miehen lapset,joista nyt toinen muuttaa äidilleen...onneksi meillä uusperheellisillä on tälläinenkin vaihtoehto käytettävänä,elleivät asiat kotona ota sujuakseen,ennenkuin pitää lähteä hakemaan ongelmiin ulkopuolista apua.

Mutta oletko ajatellut asiaa miehesi kannalta,miltä hänestä tuntuu(suomalaiset miehethän eivät kovin helposti,syvimmistä tuntemuksistaan puhu)kun hänellä olisi kerrankin mahdollisuus kokeilla yhteistä elämää poikansa kanssa,teidän perheessä,ja sinä toimit jarruna.
Ja jos pojan äiti on väsynyt,niin miksi kiusata poikaa ja pitää hänet väkisellä huonossa poika-äiti suhteessa.Eivät pojan käytös yms.ainakaan sillä parane,luultavasti tulee käymään päinvastoin.Kukaan vanhempi ei olekkaan niin hyvä näyttelemään,etteikö lapsi vaistoaisi ja ne huonot tuntemukset sitten usein lapsilla johtaa niihin käytösongelmiin.

Miksette edes kokeilisi...??

En tiedä oliko kirjoituksellani päätä tai edes häntää :/

 

\

Minäkään en puhu mieheni lapsille kuin "pakolliset" ja ihan ystavällisessä hengessä. Kun lapset olivat pienempiä, leikin kovastikin heidän kanssaan. Jostain syystä kasvettuaan hieman alkoivat kohdella minua kuin ilmaa. ............ Nykyään eivät juuri puhu isälleenkään. Koskaan eivät omasta aloitteestaan kerro mitään. Ei kuulemma ole mitään kerrottavaa! Mieluiten istuvat suljetun oven takana TV:n edessä pelaamassa tai katsomassa leffoja. Mukaan eivät halua lähteä juuri mihinkään, uloskin joutuu aina käskemään. Yritämme mieheni kanssa esim. ruokapöydässä rupatella mukavia, lapset eivät osallistu koskaan sanallakaan.

Kertomasi ei välttämättä liity mitenkään teidän Lapsi-isä-äitipuoli-suhteisiin vaan on tavallista (ja kurjaa ) monissa perheissä, joissa on murrosikäisiä nuoria.

 

\

\

Minäkään en puhu mieheni lapsille kuin "pakolliset" ja ihan ystavällisessä hengessä. Kun lapset olivat pienempiä, leikin kovastikin heidän kanssaan. Jostain syystä kasvettuaan hieman alkoivat kohdella minua kuin ilmaa. ............ Nykyään eivät juuri puhu isälleenkään. Koskaan eivät omasta aloitteestaan kerro mitään. Ei kuulemma ole mitään kerrottavaa! Mieluiten istuvat suljetun oven takana TV:n edessä pelaamassa tai katsomassa leffoja. Mukaan eivät halua lähteä juuri mihinkään, uloskin joutuu aina käskemään. Yritämme mieheni kanssa esim. ruokapöydässä rupatella mukavia, lapset eivät osallistu koskaan sanallakaan.

Kertomasi ei välttämättä liity mitenkään teidän Lapsi-isä-äitipuoli-suhteisiin vaan on tavallista (ja kurjaa ) monissa perheissä, joissa on murrosikäisiä nuoria.

Lapset ovat 8- ja 10-vuotiaat. Ja tätä siis on jatkunut jo pari vuotta.

 

\

Olen ensimmäinen vastaaja. Jos niin käisi että ex esim kuolisi niin kai siinä sit niin kävisi et saisi isä muuttaa lapsensa kanssa muualle. En vain jaksaisi hoitaa toisen lasta. Näitä asioita ei oi tietää etukäteen. Olin lapseton kun tapasin mieheni enkä osannut edes kuvitella mitä on äidinrakkaus.

Näin tekisin minäkin. Meillä asia meinasikin olla ajankohtainen pari kuukautta sitten, kun mieheni ex-vaimo ratkesi ryyppäämään ja heidän yhteinen lapsensa joutui lastenkotiin muutamaksi päiväksi. Ilmoitin miehelleni, että tottakai tarpeen niin vaatiessa hän ottaa lapsensa luokseen asumaan, mutta minä en ole siihen valmis. Mies saisi siis muuttaa lapsensa kanssa ja minä muuttaisin omieni kanssa toisaalle.

Näissä asioissa on aina niin monta puolta, että ei kukaan muu kuin asianosaiset oikein voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa, niinkuin parhaaksi näkee.

Esimerkiksi meillä minä kannan yksin niin suuren vastuun jo nyt sekä kahdesta vanhimmasta, jotka ovat minun, sekä myös meidän yhteisestä nuorimmaisesta, että en vain yksinkertaisesti jaksaisi enää yhtään lasta. En omaa, enkä kenenkään muunkaan omaa, olkoon sitten vaikka mieheni.

 

mikähän oikeus sun lapsilla on sitten olla teidän kanssa? entäs jos lapsen äiti kuolee? niin meneeks hän sitten lastenkotiin, kun sinä et jaksa hoitaa enää neljättä??? kipee taidat olla ja pahasti...toisaalta lapsen onni, jos näin on, niin, et saa asua jossain muualla kun sun kanssa..
mitäs jos katsoisitte peiliin aina välillä ja miettisitte mikähän olisi lapselle parasta eikä vaan aina aikuisten parasta!
-huh-

 

\

mikähän oikeus sun lapsilla on sitten olla teidän kanssa? entäs jos lapsen äiti kuolee? niin meneeks hän sitten lastenkotiin, kun sinä et jaksa hoitaa enää neljättä??? kipee taidat olla ja pahasti...toisaalta lapsen onni, jos näin on, niin, et saa asua jossain muualla kun sun kanssa..
mitäs jos katsoisitte peiliin aina välillä ja miettisitte mikähän olisi lapselle parasta eikä vaan aina aikuisten parasta!
-huh-

Huh vaan itselles! Miksei mun lapset saisi asua mun kanssa? Mitäs oikeutta siihen tarvitaan? Minä olen omat lapseni tehnyt ja halunnut, tottakai heistä huolehdin ja hoidan, ilomielin!! Kerroin, että tässä tilanteessa, en todellakaan jaksaisi ottaa yht´äkkiä kontolleni toisten tekemää lasta, olkoonkin sitten mieheni lapsi.

Eihän se mieheni lapsi menis lastenkotiin, jos äiti kuolisi, vaan tottakai muuttaisi mieheni luo. Mutta minä muuttaisin muualle omien lasteni kanssa. Olisko se sulta pois, jos niin tekisin?

 

\

Heip..pakko ihan vastata tai oikeastaan kommentoida tähän..
Kouluikäinen poikani asuu kanssani, isä muualla, hänellä on tyttöystävä (mikä on hyvä asia), eivät asu yhdessä..pääsääntäisesti maksan kaikki pojan kulut, toki saan elatusmaksut etc..poikani on mielestäni hyväkäytöksinen, uskoo kun kommennetaan, siisti, puhdas etc..mutta tämä iskän tyttöystävä vaan ei hyväksy häntä??? eli isä tapaa poikaansa joka toinen vkonloppu ja lomilla siten, että tyttöystävä ei ole silloin kuvioissa mukana..poikani kuulemma muistuttaa tyttöystävää minusta????? eli hän on mustasukkainen jollain ihmeen tavalla minusta??? käsittämätöntä??? mikä neuvoksi, että saisin tämän tyttöystävän lähentymään poikaani, joka kummastelee kun hän ei näe tätä "mirjaa"..ja siis he ovat seukanneet jo vajaa 5 v, eli ei mikään parin vkon juttu..itse olen sitä mieltä, että turvalliset aikuiset lasten ympärillä on vain hyvä juttu..mutta siis miten saisin moisen toimimaan..
kivaa kesää ja kiitos jo etukäteen vastauksista..
-saga-

En jaksa uskoa että kyseessä olisi mikään mustasukkaisuus!!!
Ei normaali aikuinen ole mustasukkainen lapselle, lapsesta. Eikä edes ns. entisestä elämästä, ex-puolisosta.
Onhan varmaan ex-miehesi nykyinen kumppani seurustellut aiemmin ja vanhat suhteet ovat vanhoja eikä sinne kaivata.
Näin on myös silloin kun lapsia on tehty ja sitten erottu.

Miksi sitten "mirja" ei siedä sinun ihastuttavan kohteliasta ja hyväkäytöksistä lastasi? Syitä on varmasti monia ja "mustasukkaisuus " on liian yksinkertainen enkä usko että edes totta.

Syitä voi olla vaikkapa se, että lapsesi ei isin luona "mirjaa" kohtaan olekaan hyväkäytöksinen.
Ehkä poika myös kertoo koko ajan että äiti sitä ja äiti tätä ja meidän äiti tekee semmosta ruokaa jne ja sitä ei ihan oikeasti jaksa kuunnella kovin kauaa.
Toinen juttu on ihan normaali;miksi meidän pitäisi tykätä kaikista ihmisistä? Kaikkien kanssa vaan ei synkkaa.
Oma lukunsa on se, ettei kaikki ihmiset, vaikka naisia tai äitejä omille lapsilleen ovatkin, ole kovin lapsirakkaita.

Ja edelleen: "mirja" haluaa suoda isälle ja pojalle kahdenkeskistä aikaa, eikä ole kiinnostunut leikkimään mitään äitipuolta tai kotileikkiä, hän ei näe tarvetta olla mukana. Eihän lapsi tule "mirjaa" tapaamaan vaan isäänsä.
Ja edelleen: miksi hänen pitäisi ihan oikeasti viettää aikaa sinun lapsesi kanssa???? Hänellä ei ole omia lapsia, heillä ei ole yhteisiä, hän voi niinä viikonloppuina viettää aikaa omien kavereiden ja harrastusten parissa ja hänellä on miehen kanssa aikaa koko seuraavat 2 viikkoa tai miten nyt onkaan. Eikö ole normaalia että jokainen pariskunta harrastaa omia juttujaan ja niihin katoaa muuta päivä kuukaudessa ja viikossa? Nythän hän on omilla menoillaa vain noin 4 pv/ kk ja organisoi ne järkevästi juuri näille tapaamisviikonlopuille. En ymmärrä miksi valitat. "mirja" on tavallaan hyväksynyt poikasi, kun isä saa tätä kuitenkin tavata.

 

voi,apua... taidan olla ihan pimee, mut te vasta pimeita olette!
Hienoa, että ANNATTE oikein luvan, että isä saa tavata lastaan! Upeata!
Nyt ihan tosi, menkäähän peilin eteen ja katsokaa mitä siellä näette..
saga puhuu asiaa!
Toiv miekkosenne ovat sen verran järkeviä, että ajavat lapsen edun edelle ja pistävät tuollaiset oman edun tavoittelijat vaihtoon! Motto pitäis olla, että lapset ensin ja sitten vasta aikuiset!!!

No juu, sapettaa vaan tollai kypsymätön teksti, kivaa loppukesää kaikesta huolimatta
-meiju-

 

\

voi,apua... taidan olla ihan pimee, mut te vasta pimeita olette!
Hienoa, että ANNATTE oikein luvan, että isä saa tavata lastaan! Upeata!
Nyt ihan tosi, menkäähän peilin eteen ja katsokaa mitä siellä näette..
saga puhuu asiaa!
Toiv miekkosenne ovat sen verran järkeviä, että ajavat lapsen edun edelle ja pistävät tuollaiset oman edun tavoittelijat vaihtoon! Motto pitäis olla, että lapset ensin ja sitten vasta aikuiset!!!

No juu, sapettaa vaan tollai kypsymätön teksti, kivaa loppukesää kaikesta huolimatta
-meiju-

:wave: :wave:

 

Tää keskustelu jatkuu loputtomiin ku joku ei vaan tajuu että ei niitä lapsia olla viemässä isältä pois vaan lapset voi nähdä isäänsä tavalliseen tapaan. Yhteen muuttaminen on hiukan eri asia. Ja ei se ole aina isänkään edun mukaista että lapsi muuttaa omaan kotiin.
Ja miksi kysytään onko joku lapsirakas? Eihän kukaan kysy että rakastaako aikuisia?? Miksi asioista pitäisi ajatella aina jonkun kaavan mukaan. Jokainen eläköön tyylillään.

 

\

\

Heip..pakko ihan vastata tai oikeastaan kommentoida tähän..
Kouluikäinen poikani asuu kanssani, isä muualla, hänellä on tyttöystävä (mikä on hyvä asia), eivät asu yhdessä..pääsääntäisesti maksan kaikki pojan kulut, toki saan elatusmaksut etc..poikani on mielestäni hyväkäytöksinen, uskoo kun kommennetaan, siisti, puhdas etc..mutta tämä iskän tyttöystävä vaan ei hyväksy häntä??? eli isä tapaa poikaansa joka toinen vkonloppu ja lomilla siten, että tyttöystävä ei ole silloin kuvioissa mukana..poikani kuulemma muistuttaa tyttöystävää minusta????? eli hän on mustasukkainen jollain ihmeen tavalla minusta??? käsittämätöntä??? mikä neuvoksi, että saisin tämän tyttöystävän lähentymään poikaani, joka kummastelee kun hän ei näe tätä "mirjaa"..ja siis he ovat seukanneet jo vajaa 5 v, eli ei mikään parin vkon juttu..itse olen sitä mieltä, että turvalliset aikuiset lasten ympärillä on vain hyvä juttu..mutta siis miten saisin moisen toimimaan..
kivaa kesää ja kiitos jo etukäteen vastauksista..
-saga-

En jaksa uskoa että kyseessä olisi mikään mustasukkaisuus!!!
Ei normaali aikuinen ole mustasukkainen lapselle, lapsesta. Eikä edes ns. entisestä elämästä, ex-puolisosta.
Onhan varmaan ex-miehesi nykyinen kumppani seurustellut aiemmin ja vanhat suhteet ovat vanhoja eikä sinne kaivata.
Näin on myös silloin kun lapsia on tehty ja sitten erottu.

Miksi sitten "mirja" ei siedä sinun ihastuttavan kohteliasta ja hyväkäytöksistä lastasi? Syitä on varmasti monia ja "mustasukkaisuus " on liian yksinkertainen enkä usko että edes totta.

Syitä voi olla vaikkapa se, että lapsesi ei isin luona "mirjaa" kohtaan olekaan hyväkäytöksinen.
Ehkä poika myös kertoo koko ajan että äiti sitä ja äiti tätä ja meidän äiti tekee semmosta ruokaa jne ja sitä ei ihan oikeasti jaksa kuunnella kovin kauaa.
Toinen juttu on ihan normaali;miksi meidän pitäisi tykätä kaikista ihmisistä? Kaikkien kanssa vaan ei synkkaa.
Oma lukunsa on se, ettei kaikki ihmiset, vaikka naisia tai äitejä omille lapsilleen ovatkin, ole kovin lapsirakkaita.

Ja edelleen: "mirja" haluaa suoda isälle ja pojalle kahdenkeskistä aikaa, eikä ole kiinnostunut leikkimään mitään äitipuolta tai kotileikkiä, hän ei näe tarvetta olla mukana. Eihän lapsi tule "mirjaa" tapaamaan vaan isäänsä.
Ja edelleen: miksi hänen pitäisi ihan oikeasti viettää aikaa sinun lapsesi kanssa???? Hänellä ei ole omia lapsia, heillä ei ole yhteisiä, hän voi niinä viikonloppuina viettää aikaa omien kavereiden ja harrastusten parissa ja hänellä on miehen kanssa aikaa koko seuraavat 2 viikkoa tai miten nyt onkaan. Eikö ole normaalia että jokainen pariskunta harrastaa omia juttujaan ja niihin katoaa muuta päivä kuukaudessa ja viikossa? Nythän hän on omilla menoillaa vain noin 4 pv/ kk ja organisoi ne järkevästi juuri näille tapaamisviikonlopuille. En ymmärrä miksi valitat. "mirja" on tavallaan hyväksynyt poikasi, kun isä saa tätä kuitenkin tavata.

hei viel..niinpä niin, mutta kun mirjalle tuottaa aivan hurjia ongelmia, se että poikani on isänsä luona..ei saisi kuulemma tavata poikaa liian usein??? siis hänellä on itsellään kolme lasta myös, mutta heidän isät eivät tapaa heidän lapsia lainkaan..mikä on todella surullista..no joo, mutta niin kuin sanoit, eipähän se pakko ole..ajattelin vaan, et miks yks ei menis siinä lisänä kun on niitä muitakin lapsia..olen myös tarjoutunut aina maksamaan kaikki ylim menot, jos menevät jonnekin esim kesälomalla..
en ole saanut yhtään viestiä, et poikani olisi epäkohtelias tai valittaisi ruuista (sillä itse olen todella surkea kokki) ja olen myös sanonut, että heti viesti minulle jos käyttäytyy huonosti..joskus toki hän on soittanut ja yrittänyt nurista jostain heidän säännöistä, mutta enpä ota niihin kantaa, vaan sanon aina, että siellä ollessa he määräävät säännöt etc..
oho, tulipas sekava teksti, sorry
niin ja vielä, en millään tavoin häiritse heidän elämäänsä, en soittele tai siirtele aikataluja etc..
no joo, mutta olet oikeassa pakkohan ei ole ja pitää olla tyytyväinen, että lapsen isä edes tapaa lastaan
-saga-

 

\

voi,apua... taidan olla ihan pimee, mut te vasta pimeita olette!
Hienoa, että ANNATTE oikein luvan, että isä saa tavata lastaan! Upeata!
Nyt ihan tosi, menkäähän peilin eteen ja katsokaa mitä siellä näette..
saga puhuu asiaa!
Toiv miekkosenne ovat sen verran järkeviä, että ajavat lapsen edun edelle ja pistävät tuollaiset oman edun tavoittelijat vaihtoon! Motto pitäis olla, että lapset ensin ja sitten vasta aikuiset!!!

No juu, sapettaa vaan tollai kypsymätön teksti, kivaa loppukesää kaikesta huolimatta
-meiju-

Olen samaa mieltä. Minun lasteni isällä on ollut jo 3 vuotta naisystävä, jonka kanssa hän on ollut 2 v kihloissa. Nainen ei koskaan ole silloin paikalla kun lapset ovat isällään. Nyt isä on alkanut milloin milläkin verukkeella perua lastensa tapaamisia. Esim. nyt kesälomallaan (4 viikkoa), isällä ei ole aikaa olla lasten kanssa ollenkaan, kun kihlattu on suunnitellut heille lomalle ohjelmaa. Että sellaista! :/

 

\

\

voi,apua... taidan olla ihan pimee, mut te vasta pimeita olette!
Hienoa, että ANNATTE oikein luvan, että isä saa tavata lastaan! Upeata!
Nyt ihan tosi, menkäähän peilin eteen ja katsokaa mitä siellä näette..
saga puhuu asiaa!
Toiv miekkosenne ovat sen verran järkeviä, että ajavat lapsen edun edelle ja pistävät tuollaiset oman edun tavoittelijat vaihtoon! Motto pitäis olla, että lapset ensin ja sitten vasta aikuiset!!!

No juu, sapettaa vaan tollai kypsymätön teksti, kivaa loppukesää kaikesta huolimatta
-meiju-

Olen samaa mieltä. Minun lasteni isällä on ollut jo 3 vuotta naisystävä, jonka kanssa hän on ollut 2 v kihloissa. Nainen ei koskaan ole silloin paikalla kun lapset ovat isällään. Nyt isä on alkanut milloin milläkin verukkeella perua lastensa tapaamisia. Esim. nyt kesälomallaan (4 viikkoa), isällä ei ole aikaa olla lasten kanssa ollenkaan, kun kihlattu on suunnitellut heille lomalle ohjelmaa. Että sellaista! :/

Tarkennuksena, että ohjelma on suunniteltu vain lasteni isälle ja kihlatulle. Lapset odottivat kovasti pääsevänsä isän luo muutamaksi päiväksi lomallaan ja isä oli niin luvanutkin, mutta sitten isä perui sen ja kertoi syyksi juuri tuopn aiemmin mainitsemani asian.

 

Rilla, puhut asiaa, hyvä!
Kun välilllä tuntuu, et minäkö se vaikea olen, mutta, mutta..
Meil kans näit "peruutuksia" tulee joskus mm työesteiden takia ja sit myöhemmin selviää, et ollaankin menty tyttöystävän kanssa reissuun etc.. enpä ole niihinkään puuttunut, ihmetellyt vaan jonkin verran, et kun laps odottaa saavansa olla isänsä kanssa..
luulis, et naiset tietää mihin ryhtyy kun menevät yhteen miehen kanssa jolla on lapsia, mutta kait se rakkaus sokaisee ja arki tulee liian nopsaan..
edelleenkin vaan toivois, et ihmiset tajuis niiden lasten olevan ykkösiä ja aikuisten sopeutuvaisia, jos ei pysty sopeutumaan niin sitten kantsii elää yksin..
-meiju-

 

\

Rilla, puhut asiaa, hyvä!
Kun välilllä tuntuu, et minäkö se vaikea olen, mutta, mutta..
Meil kans näit "peruutuksia" tulee joskus mm työesteiden takia ja sit myöhemmin selviää, et ollaankin menty tyttöystävän kanssa reissuun etc.. enpä ole niihinkään puuttunut, ihmetellyt vaan jonkin verran, et kun laps odottaa saavansa olla isänsä kanssa..
luulis, et naiset tietää mihin ryhtyy kun menevät yhteen miehen kanssa jolla on lapsia, mutta kait se rakkaus sokaisee ja arki tulee liian nopsaan..
edelleenkin vaan toivois, et ihmiset tajuis niiden lasten olevan ykkösiä ja aikuisten sopeutuvaisia, jos ei pysty sopeutumaan niin sitten kantsii elää yksin..
-meiju-

En minä ainakaan tiennyt mihin pääni pistän kun tämän miehen kanssa aloin olemaan jne.
Alkuun hänen lapsensa olivat kivoja ja ajattelin että on kiva kun on pieniä lapsia, heidän kanssaan voi tehdä sitä ja tätä yhdessä... mutta kun ei voinut. Kaiken tekemisen suhteen vedettiin vesiperä, lapsia ei kiinnostanut mikään ja olivat kuitenkin alle kouluikäisiä tuolloin molemmat.

Edes leikkipuistossa tai uimarannalla eivät viihtyneet.
Olin tottunut ihan toisenlaisiin lapsiin, omani ja heidän kaverinsa, ja muut sukuni lapset, olin tottunut että lasten kanssa voi yhdessä pelata, askarrella, tai aikuiset istuu ja katsoo kun lapset leikkii uimarannalla tai leikkipuistossa. Näiden kanssa ei mitään.

Lettukestit tai uunileipiä saunan jälkeen, kuulostaako kivalta. Ei käy. He syövät ehkä yhdet, eli minun pitäisi osata paistaa yht. max 5 lettua. Kokeile, onnistuuko. Tai uunileivistä ihmeissään. Ja sitten: mä haluun ruisleipää.


Ja ikää on tullut lisää, vuosia on kertynyt, en enää jaksa, enkä enää siedä näitä lapsia, jotka ovat ja pysyvät kummallisina. Olen lakannut yrittämästä mutta kyllä meidän elämä tavallaan katkeaa tapaamisviikonlopuille, koska emme voi tehdä mitään tavallista tai ottaa näitä lapsia edes mukaan omaan arkeemme.

En ole tiennyt että tämmöisiä lapsia on olemassa.


Ei, en todellakaan tiennyt mitä edessäni tulee olemaan kun tähän kuvioon ryhdyin.
Meillä ei tapaamiset edes ole harventuneet, mies tapaa säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja me riitelemme aina vaan enemmän ja enemmän.