Mietis teoriaasi uudestaan.. Tarkoitus on istua liikkeen keskella, ei liikkeen takana eika edessa. Fyysisesti jos istut ainoastaan istuinluittesi paalla, istut liikkeen takana jolloin istuntasi on eteenpainajava. Pointti on istua samassa asennossa suorana kuin missa seisot jaloillasi maassa, paino tasan jakautuneena. Ne jotka istuvat pelkastaan perseensa paalla ovat yleensa jaljessa liiketta ja "seuraavat" eivatka tahdita; koko homma on siina vaiheessa jo menetetty. Ja mistas kohtaa kroppaa myotaat liiketta? Mieti ihan fyysisesti, vyotaron kuuluisi myodata kuin vieteri, jos nojaat taakseppain niin etta istut istuinluiden paalla, silloin myotaaminen tapahtuu ihan jostain muualta kuin pitaisi= ulkopuolisen silmiin nayttaa yleensa silta kuin paa olisi irtonainen omena kepin paassa joka tippuu ihan just..
No mä oon tätä parikymmentä vuotta miettinyt, mutta aina hauskempaa miettiä kaksisteen. Tuo liikkeen keskellä on teoreettisesti nätti ajatus, mutta käytännössä hämärä. Ratsastaja istuu joka tapauksessa hevosen painopisteen takana, ja satulan muotoilu kaataa ratsastajan entisestään, kun jalustinhihnat kiinnittyvät niin eteen. Eli kysymys taitaa pelkistyä tuohon, mikä on ratsastajan ja satulan suhde?
Ja kun mennään kaavakuvasta liikemekaniiikan puolelle, asia mutkistuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siitä varmaan ollaan samaa mieltä, että jos ratsastaja kumartuu eteen paino edelleen satulassa, se jarruttaa satulan liikettä ja hevosta. Ja takakenon liioittelu laittaa kuuman hevosen juoksemaan alta, koska se tosiaan työntää satulaa eteen. Mutta kun asentoa muunnellaan, vaikutus vähenee ja kuumakin rauhoittuu. Tasapaino on rakennettavissa istuinluiden päälläkin, vaikka se on teknisesti hankalampaa kuin kolmioistunnassa, koska etureisiä täytyy venyttää enemmän ja vatsalihaksilla täytyy hallita se pystyasento, ettei jättäydy takanojaan.
Hyödyt ovat kuitenkin ilmeiset etenkin silloin, kun ratsastajalla on vaikeuksia löytää selän oikea liikkuvuus. Syyt: selkä taipuu normaali-ihmisellä paljon vähemmän taakse kuin eteen, ja kun lisätään tähän liike ylös alas, niin voi käydä niin että ratsastajan pitäisi samaan aikaan pystyä liikuttamaan lantiota ääripäästä toiseen kun hänen ilmaan noussut painonsa pyrkii palaamaan takaisin. Ei onnistu, ja ratsastaja alkaa poukkoilla entistä enemmän. Kun jalustimet otetaan pois, istunta paranee välittömästi eikä syy ole pelkästään siinä, että jalustimiin nojaava ratsastaja lentää kevyemmin ilmaan, vaan myös siinä, että ilman jalustimia yläreidet alkavat venyä, lantio alkaa kääntyä ja paino tulee paremmin sinne istuinluille. Lantion liike alkaa suuntautua eteen ja ylös ja takaisin neutraaliin asentoon, ja vyötärö tosiaan muuttuu vieteriksi. Eikä omena notku. Toistaiseksi jokainen komentelemani ratsastaja on saanut lisää liikelaajuutta lantioon nimenomaan istumalla istuinluille tai ensin jopa niiden taakse kankkulihaksilleen.
Samaten kolmioratsastaja on paljon huterampi jos hevonen ei ole kevyt kädelle, ja alkaa jännittää käsivarsia ja sitä myöten selkäänsäkin, jolloin hevosella ei enää ole syytäkään olla kevyt. Ilman jalustimia kolmioon uskova ratsastaja taas on kiikkerä. Nämä ovat taidon karttuessa jossain määrin korjattavissa olevia ongelmia, mutta mikään ei korjaa kolmiossa istuvan aloittelijan ongelmia muu kuin niin hiipivä hevonen, ettei ole väliä enää sillä ettei ratsastajan selkä liiku, koska hevosenkaan selkä ei tee niin. Samaten kolmiossa on turhan helppoa kiivetä jalustimille hevosta pakoon, mikä huonoselkäisille asiantaitajille sallittakoon, mutta aloittelijalle se on vaikeasti karsittava ongelmallinen pakotie.
Tahdin hallinta voi olla helpompaa kolmiossa, mutta silloin on kysymys joskus siitä että ratsastaja oppii keinuttamaan satulaa liikettä vastaan käväisemällä etukenossa ja pätkii sillä hevosen liikettä. Tämän voi tehdä miellyttävämmin pätkimällä omaa myötäämistään, mieluiten lonkista niin selän liike ei häiriinny.