ratsastus
- Viestiketjun aloittaja galateija
- Ensimmäinen viesti
En ratsastanut ollenkaan odotusaikana. Olin töissä n.40 hevosen tallilla rv 16-17 asti, sitten lopetin ne hommat, kun pidin sitä vaarallisena tempovien orien ja raskaiden nostotöiden takia.
Harrastin vaan pyöräilyä ja kävelylenkkejä.
Harrastin vaan pyöräilyä ja kävelylenkkejä.
Minäkin jätin ratsastuksen heti kun huomasin olevani raskaana. Koskaan kun ei tiedä milloin sieltä selästä lentää 
Minulla on myös paljon kiinnikeitä jotka aiheuttavat kipua jo kuoppaisella tiellä auton kyydissä joten en varmasti edes olisi voinut ratsastaa niidenkään takia. Viiltelyä alkaa tuntua heti kun kohtu vähänkin kasvaa. Olen käynyt välillä hevosta taputtelemassa ja nuuhkimassa, ei sitä mammaa kokonaan voi jättää, huomaan taas kuinka paljon varovaisemmin tamma käyttäytyy nyt, ei tuupi eikä huido kintuillaan niinkuin yleensä kun kerjää huomiota, Vasitoaa varmasti että jotain on erilailla.
Minulla on myös paljon kiinnikeitä jotka aiheuttavat kipua jo kuoppaisella tiellä auton kyydissä joten en varmasti edes olisi voinut ratsastaa niidenkään takia. Viiltelyä alkaa tuntua heti kun kohtu vähänkin kasvaa. Olen käynyt välillä hevosta taputtelemassa ja nuuhkimassa, ei sitä mammaa kokonaan voi jättää, huomaan taas kuinka paljon varovaisemmin tamma käyttäytyy nyt, ei tuupi eikä huido kintuillaan niinkuin yleensä kun kerjää huomiota, Vasitoaa varmasti että jotain on erilailla.
ttyttö harmaana
Mulla on nyt viikkoja nyt 10+2 ja meinasin ratsastaa niin kauan kun hyvältä tuntuu. Järki vaan käteen ettei rupee mitää älytöntä touhuaan.
Tottakai eläimet on arvaamattomia, mutta kyllä sitä voi sattua kaiken näköstä ihan vaikka kotona neljänseinänsisällä.
Tottakai eläimet on arvaamattomia, mutta kyllä sitä voi sattua kaiken näköstä ihan vaikka kotona neljänseinänsisällä.
suurperheellinen
Mä oon lopettanut yleensä ihan alussa,jossain viikoilla 10-11.Osa tästä on ollut kyllä sitäkin että ratsastamani hevoset on aina olleet aika tempperamenttisia,jonkun löllykän selässä ois ehkä voinut jatkaa kauemminkin..
Leijona 80
lopetin ratsastuksen heti kun tulin raskaaksi,koska terveydenhoitajani sanoi että ei turvallista putoamisvaaran vuoksi.
En ole ratsastanut sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana. Uutinen tuli tosin tuossa joulutauolla, joten sinänsä sopivaan saumaan. On tehnyt kyllä kovasti mieli ratsastamaan, mutta tiedän, että en olisi uskaltanut rentoutua hevosen selässä kun takaraivossa olisi koko ajan ollut pelko putoamisesta ja monta "entäpä jos..." -kysymystä. Syksyllä sitten taas.
Viki77
Meillä koettiin kauhunhetkiä keskiviikkona, joten pakko kertoa sitä...tavallaan siihen ratsastuskin liittyy.
Olin ilmoittautunut jo keväällä kesän estekurssille, kun sain tietää olevani raskaana. Keskustelin opettajan kanssa ja sovitiin, että osallistun kurssille siitä huolimatta. Tietysti siinä on riskinsä, mutta otettiin se huomioon hevosvalinnassa ja estekorkeudessa. Kurssi meni todella hyvin.
Päätin lopettaa ratsastelun siihen, ehtiihän sitä sitten taas. Tallilla käyn edelleen, mutta selkään ei pitänyt enää nousta....kunnes sitten oltiin juhannuksena mökillä ja kaverini oli menossa ratsastamaan minullekin tuttuun paikkaan. Hän pyysi mukaan katsomaan, mutta enhän mä malttanut maassa pysyä. Ajattelin, että kyllä mä nyt siinä kentällä voin rauhallisesti mennä, kun eivät edes maastoon lähteneet. Sehän on täysin selvä, että juuri sillä kerralla hevonen pelästyy ja pukittaa selästä. Vuosiin en ole tippunut... Tipuin osittain pyrstölleni onneksi pehmeälle hiekalle. Satutin kankkuni, mutta muuten mitään oireita ei tullut ja ajattelin selvinneeni säikähdyksellä.
Olin ennen juhannusta ekassa ultrassa ja siellä oli kaikki hyvin. Keskiviikkona koettiin siiten kauhunhetkiä, kun neuvolassa ei kuulunutkaan sydänääniä. Lääkäri ja neuvolan täti niitä yritti kuunnella, mutta kovin oli hiljaista. Pistivät heti lähetteen Jorviin päivystykseen raskauden varmistukseen. Poruhan siinä pääsi. Ajattelin tietysti heti, että nyt mä olen tappanut meidän lapsen. =(
Jorvissa pääsin onneksi heti ultraan ja siellähän se pötkylä hyöri mahassa ja sydänkin löi iloisesti. Jostain syystä äänet ei vaan kuuluneet. Säikähdyksellä selvittiin, mutta hevosen selkään en kyllä enää nouse, ennen kuin mukula on pihalla!!!
terv. Viki77 14+2
Olin ilmoittautunut jo keväällä kesän estekurssille, kun sain tietää olevani raskaana. Keskustelin opettajan kanssa ja sovitiin, että osallistun kurssille siitä huolimatta. Tietysti siinä on riskinsä, mutta otettiin se huomioon hevosvalinnassa ja estekorkeudessa. Kurssi meni todella hyvin.
Päätin lopettaa ratsastelun siihen, ehtiihän sitä sitten taas. Tallilla käyn edelleen, mutta selkään ei pitänyt enää nousta....kunnes sitten oltiin juhannuksena mökillä ja kaverini oli menossa ratsastamaan minullekin tuttuun paikkaan. Hän pyysi mukaan katsomaan, mutta enhän mä malttanut maassa pysyä. Ajattelin, että kyllä mä nyt siinä kentällä voin rauhallisesti mennä, kun eivät edes maastoon lähteneet. Sehän on täysin selvä, että juuri sillä kerralla hevonen pelästyy ja pukittaa selästä. Vuosiin en ole tippunut... Tipuin osittain pyrstölleni onneksi pehmeälle hiekalle. Satutin kankkuni, mutta muuten mitään oireita ei tullut ja ajattelin selvinneeni säikähdyksellä.
Olin ennen juhannusta ekassa ultrassa ja siellä oli kaikki hyvin. Keskiviikkona koettiin siiten kauhunhetkiä, kun neuvolassa ei kuulunutkaan sydänääniä. Lääkäri ja neuvolan täti niitä yritti kuunnella, mutta kovin oli hiljaista. Pistivät heti lähetteen Jorviin päivystykseen raskauden varmistukseen. Poruhan siinä pääsi. Ajattelin tietysti heti, että nyt mä olen tappanut meidän lapsen. =(
Jorvissa pääsin onneksi heti ultraan ja siellähän se pötkylä hyöri mahassa ja sydänkin löi iloisesti. Jostain syystä äänet ei vaan kuuluneet. Säikähdyksellä selvittiin, mutta hevosen selkään en kyllä enää nouse, ennen kuin mukula on pihalla!!!
terv. Viki77 14+2