runo: SALAISUUDEN LAPSI

  • Viestiketjun aloittaja vieressäkulkija
  • Ensimmäinen viesti
vieressäkulkija
Salaisuuden lapsi

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden."
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
tämä lapsi salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämäntiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä.
Kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
hän saakoon elämää täyttä.
Herra, etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan
saavat iloita heikosta, hennosta
salaisuuden lapsesta taivaan.


Tuli tämä runo mieleen, kun teidän tarinoita lueskelin. Minusta tämä on tosi kaunis runo, vaikka te kaikki ette Jumalan tarkoitukseen uskoisikaan. Tämä kertoo kuitenkin sen, että teette äärettömän arvokasta työtä, kun pieniä salaisuuden lapsianne kasvatatte. ne on tarkotettu juuri teille, muistutuksesksi kaikille että elämä ei ole ihan meiän itse päätettävissä..
PALJON voimia ja rakkautta teille kaikille äideille ja koko perheelle!! =) t. Laura
 

Yhteistyössä