Rypäleraskaus

Olen itse kokenut rypäleraskauden eli moolan vuosi sitten (tarkemmin kaavinta tapahtui silloin) ja nyt saan taas alkaa yrittämään raskautta. Onko kellään muulla täällä olevista ollut koskaan rypäleraskautta? tiedän että se on hyvin harvinaista ja kohtalotovereita ei paljoa löydy.

Olisin halukas kuulemaan miten olette tulleet uudelleen raskaaksi ja onko kaikki mennyt hyvin.

Itselläni on takanani myös yksi tuulimunaraskaus...

ja onnekseni myös yksi terve lapsi.

Voimia kaikille jotka yleensäkään ovat tällä palstalla :hug:
 
Moi Sini,

Täällä yksi harvinaisista kohtalotovereista.
Meillä ei tuo raskautuminen raskauskiellon jälkeen ole onnistunut, plussan plussaa ei olla saatu aikaseksi (yritys/toivo on ollut kova). Reilu vuosi yritetty, mut rypäleraskauden takia saadut lääkkeet on voinut vaikuttaa jollain tavalla elimmistööni sillä melkosta myrkkyähän ne sytostaatit on.
Toukokuussa pitäs päästä lääkäriin ja siel katotaan missä vika. Lapsia ei ennestään meillä ole, joten lapsen saaminen olisi kovasti toiveissa. eikä mitään vikaa pitäs periaatteessa olla meidän päälisin puolin tutkittu kun raskauskieltoloppui ja raskaaksi tulin suht helposti 3 kierrosta joka päättyi rypäleraskaustuomioon.
Mut jos haluat kirjotella enemmän ja vaihtaa ajatuksia heitä meilillä rita1979@luukku.com

=)Rita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2006 klo 21:20 sini kirjoitti:
Olen itse kokenut rypäleraskauden eli moolan vuosi sitten (tarkemmin kaavinta tapahtui silloin) ja nyt saan taas alkaa yrittämään raskautta. Onko kellään muulla täällä olevista ollut koskaan rypäleraskautta? tiedän että se on hyvin harvinaista ja kohtalotovereita ei paljoa löydy.

Olisin halukas kuulemaan miten olette tulleet uudelleen raskaaksi ja onko kaikki mennyt hyvin.

Itselläni on takanani myös yksi tuulimunaraskaus...

ja onnekseni myös yksi terve lapsi.

Voimia kaikille jotka yleensäkään ovat tällä palstalla :hug:
 
aranka
Pikku tarkennus tekstiisi,Rita;sairastit varmaankin istukkasyövän koska puhut sytostaattien saamisesta.Itse sairastin rypäleraskaudesta alkaneen istukkasyövän v.2000 ja sain sytostaatteja viitisen kuukautta.Sen jälkeen oli kaksi alkuraskauden keskenmenoa sekä yksi tuulimunaraskaus.Raskaus onnistui spontaanisti kolme vuotta sytostaattien jälkeen kun sain alkuraskauden tueksi keltarauhashormonia,jota käytetään koeputkihedelmöityksissä.

Sini,nyt vaan reippaasti tutkimuksiin ja jos kunnallisella sektorilla ei tule apua,mene kyselemään yksityisklinikoille.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2006 klo 19:39 aranka kirjoitti:
Pikku tarkennus tekstiisi,Rita;sairastit varmaankin istukkasyövän koska puhut sytostaattien saamisesta.Itse sairastin rypäleraskaudesta alkaneen istukkasyövän v.2000 ja sain sytostaatteja viitisen kuukautta.Sen jälkeen oli kaksi alkuraskauden keskenmenoa sekä yksi tuulimunaraskaus.Raskaus onnistui spontaanisti kolme vuotta sytostaattien jälkeen kun sain alkuraskauden tueksi keltarauhashormonia,jota käytetään koeputkihedelmöityksissä.

Sini,nyt vaan reippaasti tutkimuksiin ja jos kunnallisella sektorilla ei tule apua,mene kyselemään yksityisklinikoille.
 
eilen sit jostain syystä kirjoittamani teksti on kadonnut bittitaivaaseen, nyt uusi yritys.

aranka: "Tuomioni" oli kylläkin rypäleraskaus vaikka sytostaatteja sainkin...pitkä tarina en jaksa alkaa nyt kirjottaa. =)
Ihana kuulla että rypäleraskauden jälkeen on raskaus onnistunut!

Tsemppiä kaikille ja lämmintä kesän odotusta!
Rita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2006 klo 19:39 aranka kirjoitti:
Pikku tarkennus tekstiisi,Rita;sairastit varmaankin istukkasyövän koska puhut sytostaattien saamisesta.Itse sairastin rypäleraskaudesta alkaneen istukkasyövän v.2000 ja sain sytostaatteja viitisen kuukautta.Sen jälkeen oli kaksi alkuraskauden keskenmenoa sekä yksi tuulimunaraskaus.Raskaus onnistui spontaanisti kolme vuotta sytostaattien jälkeen kun sain alkuraskauden tueksi keltarauhashormonia,jota käytetään koeputkihedelmöityksissä.

Sini,nyt vaan reippaasti tutkimuksiin ja jos kunnallisella sektorilla ei tule apua,mene kyselemään yksityisklinikoille.
 
Heippa!

Yksi kohtalotoveri lisää ilmoittautuu!

Minulla todettiin rypäleraskaus rv:lla 13. Toteamista seuraavana päivänä tehtiin imukaavinta, mutta hormonit lähti uudestaan nousuun, ja 3kk:n kuluttua tehtiin mekaaninen kaavinta. Hormonit nousi yhä, joten aloitettiin sytostaattihoito. Ja diagnoosina on tosiaan rypäleraskaus, ei istukkasyöpä.

Mitä sytostaattia olette saaneet? Itse sain metotreksaattia. Ja sivuvaikutukset olivat aivan kauheita, neurologi jatkaa yhä mahdollisten pysyvien vaurioitten selvittelemistä... Minua hoitanut ylilääkäri vakuutteli, ettei uudelle raskaudelle ole mitään estettä, sillä metotreksaatti ei käytännössä koskaan heikennä hedelmällisyyttä. Sitähän käytetään tosi yleisesti reumankin hoidossa, kts. esim. Heinolan Reumasairaalan (muistaakseni www.reuma.fi) asiantuntijapalstalta hakusanoilla "metotreksaatti raskaus".

Toivottavasti me kaikki kuitenkin saamme vielä joskus kokea äitimisen ilon! Ihanaa kuulla, että jollain se on onnistunut =)
 
Tiuku,

Mä sain kans ensin metotreksaattia jonka jälkeen siirryttiin kunnon sytostaattehin, niiden nimeä en kyllä muista...ovat sellasia sanahirviöitä.
Mulla metotreksatista oli kans inhottavia sivuvaikutuksia, suuhun ja kurkkuun tuli rakkuloita ja syöminen oli yhtä tuskaa. Ruoka ei todellakaan maistunut ja muutenkin vointi varsinkin metotreksaattihoitojen loppupuolella oli huono. Lievät nuo sivuvaikutukset kuitenkin oli verrattuna kun aloin saamaan noita vahvoja sytostaatteja. Silloin jouduin oksentaamaan usein ja syömättä olin välillä parikin päivää. Ruoka ei vaan maistunut eikä pysynyt sisällä..
Pahin sivuvaikutuksista oli hiusten lähtö, itse olin siihen valmistautunut mutta ei ollut helppo sanoa miehelle että leikkaa kaikki pois. Oli helpompi olla kun ei joka aamu tarvinnut kerätä hiuksia sängystä.

Mut nyt pitää lähtee kattoon lätkää...miten suomen pojat pesee tsekin.
Kirjotan myöhemmin lisää!

=)Rita\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2006 klo 13:16 Tiuku kirjoitti:
Heippa!

Yksi kohtalotoveri lisää ilmoittautuu!

Minulla todettiin rypäleraskaus rv:lla 13. Toteamista seuraavana päivänä tehtiin imukaavinta, mutta hormonit lähti uudestaan nousuun, ja 3kk:n kuluttua tehtiin mekaaninen kaavinta. Hormonit nousi yhä, joten aloitettiin sytostaattihoito. Ja diagnoosina on tosiaan rypäleraskaus, ei istukkasyöpä.

Mitä sytostaattia olette saaneet? Itse sain metotreksaattia. Ja sivuvaikutukset olivat aivan kauheita, neurologi jatkaa yhä mahdollisten pysyvien vaurioitten selvittelemistä... Minua hoitanut ylilääkäri vakuutteli, ettei uudelle raskaudelle ole mitään estettä, sillä metotreksaatti ei käytännössä koskaan heikennä hedelmällisyyttä. Sitähän käytetään tosi yleisesti reumankin hoidossa, kts. esim. Heinolan Reumasairaalan (muistaakseni www.reuma.fi) asiantuntijapalstalta hakusanoilla "metotreksaatti raskaus".

Toivottavasti me kaikki kuitenkin saamme vielä joskus kokea äitimisen ilon! Ihanaa kuulla, että jollain se on onnistunut =)
 
Rita,

Olen pahoillani, että olet joutunut käymään hoidot noin rankan kautta! Käsittääkseni metotreksatti on aina se ensisijainen solunsalpaajahoito, mutta Sinun tapauksessasi on kertomastasi päätellen päädytty vielä vahvempiin lääkkeisiin. Tuntuu aivan kohtuuttomalle, että kaiken kokemasi jälkeen uusi raskauskin on vaikea saada alulle. Toivottavasti kuitenkin jo pian elämänne saa aivan uuden suunnan ja onnellinen odotus alkaa!

Jaan kokemuksesi noista stomatiittioireista (suun rakkuloista), minäkään en pystynyt syömään tai juomaan ja laihduin ihan ruikeloksi. Kun vielä parhaat pahoinvointilääkkeetkin lakkasivat tuomasta apua, oksensinkin niin kovasti, että olin tuon tuosta tiputuksessa. Kärsin myös sivuoireina kirkkaasta, runsaasta verenvuodosta. Ja iho-oireista ja ummetuksesta. Ja munasarjakystankin sain. Kurjimpana kaikesta kuitenkin tuli neurologiset häiriöt, joiden suhteen asiat ovat yhä vähän kesken. Kaikkein rankinta asiassa kuitenkin on ollut henkinen puoli. Tunteet ovat liikkuneet aivan äärilaidasta toiseen, kun niin ihanasta ja odotetusta asiasta kuin raskaus tulee näin vakava ja kauaskantoinen kipu. Siitä, mikä oli alkuperäinen laskettu aika, menee vielä tosi kauan ennen kuin saa edes luvan käydä yrittämään uudestaan... Kuinka te, kohtalotoverit, jaksoitte tuon ajan?

Minun tapauksessani hoitoja annettiin yksi neljän annoksen kuuri vielä sen jälkeen, kun hCG (myös beta-ketju) vihdoin oli negatiivinen. Kysyn nyt näin suoraan sinulta Rita, mutta ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin mikäli et välitä vastata: missä vaiheessa Sinun hoidossasi tehtiin päätös rankempiin sytostaatteihin siirtymisestä? Eikö tilannetta alunalkujaankaan saatu metotreksaateilla kuriin vai uusiko tila seuranta-aikana?

Meillä kaikilla on tässä elämässä oma reppumme kannettavana. Kuormaa kuitenkin on kummasti keventänyt lähimpien ihmisten tuki -ja nyt viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, tämän palstan vertaistuki! Tämä viestikin on nyt jo aikalailla Sinin alkuperäisen kysymyksen ohi, mutta en malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, kun näitä rypäleraskaus-ketjuja ei oikein muitakaan ole! Toivottavasti kukaan ei kovin pahastu näistä rönsyistä.
 
Aiemmissa viesteissä on tullut esiin rypäleraskauden ja istukkasyövän ero -ja toisaalta myös yhteys niiden välillä. Yritän omalta osaltani vähän selventää asiaa (tietoni perustuvat minua hoitaneelta ylilääkäriltä saatuihin tieteellisiin julkaisuihin).

Rypäleraskauksien esiintyvyydeksi ilmoitetaan eri lähteissä 1/1000-3000. Rypäleraskaus on istukan sairaus, jossa trofoblasti on hyperplastista ja nukkalisäkkeet turpoavat rakkulamaisiksi. Rypäleraskaus jaetaan geneettisen ja histologisen löydöksen perusteella täydelliseen ja osittaiseen muotoon (osittaisten osuus rypäleraskauksista on 3 prosenttia). Rypäleraskaudessa alkiossa ei ole lainkaan äidin sukusoluja vaan isäperäinen kromsomisto, eikä se ole kehittymiskelpoinen. Etenkin täydellisessä rypäleraskaudessa ultralla tehdyssä kaikukuvauksessakin maisema on lumihiutalemainen sen sijaan, että siellä olisi erotettavissa alkio /sikiö. Minun tapauksessani alkion kromosomisto oli muotoa 69XXY. Se on syntynyt siten, että 1) kaksi siittiötä (23X ja 23Y) hedelmöittää yhtä aikaa munosolun (23X); tai 2) vähennysjakautumishäiriöinen siittiö (46XY) hedelmöittää munasolun (23X). Hoitamattomana rypäleraskaus voi tunkeutua kohtulihakseen (invasiivinen mola).

Istukkasyöpä on trofoblastin pahalaatuinen kasvain, joista noin puolet syntyy täydellisen rypäleraskauden jälkeen ja loput osittaisen molan, täysaikaisen raskauden, keskenmenon tai kohdunulkoisen raskauden jälkeen. Suomessa näitä koriokarsinoomia on minua hoitaneen ylilääkärin mukaan alle viisi per vuosi, mutta esim. Erja Halmesmäki sanoo luvuksi n. 10.

Etäpesäkkeitä voi ilmaantua sekä rypäleraskaudessa että istukkasyövässä. Tavallisin paikka on keuhkot (oireina hengenahdistusta, veriyskoksiä), emätin, maksa tai aivot. Jotta varmistuttaisiin onko kyseessä syöpä, kannattaa määrittää normaalin hCG:n lisäksi myös nk. beta-ketju: syöpäkasvain tuottaa monesti vain tätä beta-alayksikköä.

Rypäleraskauden jälkeen seurataan verestä istukkahormonipitoisuutta. hCG-pitoisuus normalisoituu 60%:lla potilaita 2 kuukaudessa imutyhjennyksen jälkeen. Tällöin hCG-seuranta on 2vkon-1 kk:n välein puolen vuoden ajan, jonka jälkeen saa yrittää raskautta (joskus seuranta-ajaksi määrätään kuitenkin 12kk). Potilailla, joilla hCG ei normalisoidu 2kk:ssa, invasiivisen taudin vaara on 1%. Osittaisen molan jälkeen sytostaatteja annetaan 4%:lle ja täydellisen molan jälkeen 8%:lle. Uutta raskautta ei suositella ennenkuin sytostaattihoidon päättymisestä on kulunut vuosi (joskus varoajaksi määritetään jopa 2vuotta). Koriokarsinooman jälkeen seuranta-aika voi olla jopa 5 vuotta.

Normaalissa yksisikiöisessä raskaudessa hCG on max. 200 000 IU/l, mutta täydellisessä rypäleraskaudessa ja istukkasyövässä se voi olla huomattavasti korkeampi. Omassa tapauksessani (osittainen mola) arvo oli ennen ensimmäistä kaavintaa 96 600. Ei-raskaana ollessa hCG:n viitearvo normaalilabroilla on alle 3 tai alle 5, jolloin tuloksen katsotaan olevan negatiivinen.

Trofoblastitautien hoidettavuus on erinomainen, 5 vuoden kuluttua elossa on 85- jopa 100%. Yhden molan jälkeen uusiutumisriski on kuitenkin 1:76 ja kahden 1:6,5. Siitä syystä myös uuteen raskauteen liittyy tavallista tarkempi seuranta.

Toivottavasti tämä pieni briiffaus selvensi asiaa :flower:
 
Tiuku

Päätin vastata sulle heti ettei jää vastaamatta..välillä ku iskee laiskuus =)
Kysyit ekaks: missä vaiheessa Sinun hoidossasi tehtiin päätös rankempiin sytostaatteihin siirtymisestä?
Niin hch arvot laski heti toisen 8pv metotresaatti/foolihappo kuurin (8pv kuuri vuoropäivinä metotreksaattia ja foolihappoa) jälkeen. Kuureja päätettiin antaa lisää koska keuhkoissani näykyi varjostumia jotka heidänmielestään oli metastaattisia (kirjoitinkohan oikein) muutoksia.
Hcg-arvot pysyivät normaalina kokoajan reilun vkon hoitotaukojen aikana. Metotreksaatti/foolihappokuureja annettiin kaikkiaan 8 kertaa, jonka jälkeen minulle päätettiin antaa kunnon sytostaattikuuri eli normaali syöpähoito oli edessä.
Kokoajan lääkärit vetosivat hoitojen jatkolla keuhkoissa näkyviin varjostumiin jotka eivät muuttuneet mihinkään.
Muutimme hoitojen välillä ja sain kaksi viimeistä sytostaattikuuria HUS:n naistenklinikalla. Hoitojen päätyttyä lääkärit halusivat että minusta otetaan keuhkokuva ja lausuntoa odottelin kauhunsekaisin tuntein.
Lopulta sain lausunnon jossa luki jotenkin näin että :lääkärit ovat tutkineet kaikki otetut keuhkokuvat ja ovat tulleet siihen tulokseen että keuhkoissani ei ole missään vaiheessa ollu metastaattisia muutoksia vaan normaalia juotetta ja arpikudosta mitä kaikilla ihmisillä on.
Jälkeenpäin olemme kysyneet että miksi hoitojani jatkettiin vaikka lääkärit olivat epävarmoja keuhkoissani näkyvistä varjostumista. Miksei missään vaiheessa keuhkoistani otettu ohutneulanäytettä. Suoraa vastausta en ole koskaan kysymyksiini saanut, lääkärit vetosivat siihen että hcg arvoni ei heti laskenut normaaliin!! HALOO... LASKIHAN SE HETI KAHDEN METOTREKSAATTI/FOOLIHAPPOKUURIN JÄLKEEN EIKÄ OLE YKSIKÄÄN ARVO SEN JÄLKEEN NOUSSUT! Noin kerran melkein huudin lääkärille kun kävin siellä juuri hiusten lähdön jälkeen..
Eli pitkä tarina..

Itse ja mieheni kun ei lääketieteestä paljoa tiedetä luotettiin tietenkin lääkäreiden lausuntoihin ja päätöksiin hoitojen jatkamisesta.
Nykyään minua ei kovinhelpolla saa syömään minkäänlaista lääkekuuria tms. lääkärillä pitää olla todella hyvä perustelut.

Tuo teksti vastasi varmaakin molempii kysymyksiisi.
Raskauskielto aika ole meille vaikea varsinkin aluksi mutta siihen asennoitui ja aika lopulta meni nopeasti. Pahimpia oli kuulla ystävien tai tuttujen raskauksista...sillon tuli itkettyä monet kerrat..miks just meille piti käydä näin..
Mutta voimia sulle Tiuku! Kysy viel jos jotain kysymistä tulee...vastaan kunhan ehdin. Nyt pitää lähteä töihin.

=) Rita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2006 klo 22:37 Tiuku kirjoitti:
Rita,

Olen pahoillani, että olet joutunut käymään hoidot noin rankan kautta! Käsittääkseni metotreksatti on aina se ensisijainen solunsalpaajahoito, mutta Sinun tapauksessasi on kertomastasi päätellen päädytty vielä vahvempiin lääkkeisiin. Tuntuu aivan kohtuuttomalle, että kaiken kokemasi jälkeen uusi raskauskin on vaikea saada alulle. Toivottavasti kuitenkin jo pian elämänne saa aivan uuden suunnan ja onnellinen odotus alkaa!

Jaan kokemuksesi noista stomatiittioireista (suun rakkuloista), minäkään en pystynyt syömään tai juomaan ja laihduin ihan ruikeloksi. Kun vielä parhaat pahoinvointilääkkeetkin lakkasivat tuomasta apua, oksensinkin niin kovasti, että olin tuon tuosta tiputuksessa. Kärsin myös sivuoireina kirkkaasta, runsaasta verenvuodosta. Ja iho-oireista ja ummetuksesta. Ja munasarjakystankin sain. Kurjimpana kaikesta kuitenkin tuli neurologiset häiriöt, joiden suhteen asiat ovat yhä vähän kesken. Kaikkein rankinta asiassa kuitenkin on ollut henkinen puoli. Tunteet ovat liikkuneet aivan äärilaidasta toiseen, kun niin ihanasta ja odotetusta asiasta kuin raskaus tulee näin vakava ja kauaskantoinen kipu. Siitä, mikä oli alkuperäinen laskettu aika, menee vielä tosi kauan ennen kuin saa edes luvan käydä yrittämään uudestaan... Kuinka te, kohtalotoverit, jaksoitte tuon ajan?

Minun tapauksessani hoitoja annettiin yksi neljän annoksen kuuri vielä sen jälkeen, kun hCG (myös beta-ketju) vihdoin oli negatiivinen. Kysyn nyt näin suoraan sinulta Rita, mutta ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin mikäli et välitä vastata: missä vaiheessa Sinun hoidossasi tehtiin päätös rankempiin sytostaatteihin siirtymisestä? Eikö tilannetta alunalkujaankaan saatu metotreksaateilla kuriin vai uusiko tila seuranta-aikana?

Meillä kaikilla on tässä elämässä oma reppumme kannettavana. Kuormaa kuitenkin on kummasti keventänyt lähimpien ihmisten tuki -ja nyt viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, tämän palstan vertaistuki! Tämä viestikin on nyt jo aikalailla Sinin alkuperäisen kysymyksen ohi, mutta en malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, kun näitä rypäleraskaus-ketjuja ei oikein muitakaan ole! Toivottavasti kukaan ei kovin pahastu näistä rönsyistä.
 
Tiuku, piti vielä laittaa noista hcg-arvoista. Mulla se vaihteli ainoastaa 400-650 välillä eli todella matalalla verrattuna siihen mitä olen kuullut muilta rypäleraskauteen sairastuneilta.
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2006 klo 23:07 Tiuku kirjoitti:
Aiemmissa viesteissä on tullut esiin rypäleraskauden ja istukkasyövän ero -ja toisaalta myös yhteys niiden välillä. Yritän omalta osaltani vähän selventää asiaa (tietoni perustuvat minua hoitaneelta ylilääkäriltä saatuihin tieteellisiin julkaisuihin).

Rypäleraskauksien esiintyvyydeksi ilmoitetaan eri lähteissä 1/1000-3000. Rypäleraskaus on istukan sairaus, jossa trofoblasti on hyperplastista ja nukkalisäkkeet turpoavat rakkulamaisiksi. Rypäleraskaus jaetaan geneettisen ja histologisen löydöksen perusteella täydelliseen ja osittaiseen muotoon (osittaisten osuus rypäleraskauksista on 3 prosenttia). Rypäleraskaudessa alkiossa ei ole lainkaan äidin sukusoluja vaan isäperäinen kromsomisto, eikä se ole kehittymiskelpoinen. Etenkin täydellisessä rypäleraskaudessa ultralla tehdyssä kaikukuvauksessakin maisema on lumihiutalemainen sen sijaan, että siellä olisi erotettavissa alkio /sikiö. Minun tapauksessani alkion kromosomisto oli muotoa 69XXY. Se on syntynyt siten, että 1) kaksi siittiötä (23X ja 23Y) hedelmöittää yhtä aikaa munosolun (23X); tai 2) vähennysjakautumishäiriöinen siittiö (46XY) hedelmöittää munasolun (23X). Hoitamattomana rypäleraskaus voi tunkeutua kohtulihakseen (invasiivinen mola).

Istukkasyöpä on trofoblastin pahalaatuinen kasvain, joista noin puolet syntyy täydellisen rypäleraskauden jälkeen ja loput osittaisen molan, täysaikaisen raskauden, keskenmenon tai kohdunulkoisen raskauden jälkeen. Suomessa näitä koriokarsinoomia on minua hoitaneen ylilääkärin mukaan alle viisi per vuosi, mutta esim. Erja Halmesmäki sanoo luvuksi n. 10.

Etäpesäkkeitä voi ilmaantua sekä rypäleraskaudessa että istukkasyövässä. Tavallisin paikka on keuhkot (oireina hengenahdistusta, veriyskoksiä), emätin, maksa tai aivot. Jotta varmistuttaisiin onko kyseessä syöpä, kannattaa määrittää normaalin hCG:n lisäksi myös nk. beta-ketju: syöpäkasvain tuottaa monesti vain tätä beta-alayksikköä.

Rypäleraskauden jälkeen seurataan verestä istukkahormonipitoisuutta. hCG-pitoisuus normalisoituu 60%:lla potilaita 2 kuukaudessa imutyhjennyksen jälkeen. Tällöin hCG-seuranta on 2vkon-1 kk:n välein puolen vuoden ajan, jonka jälkeen saa yrittää raskautta (joskus seuranta-ajaksi määrätään kuitenkin 12kk). Potilailla, joilla hCG ei normalisoidu 2kk:ssa, invasiivisen taudin vaara on 1%. Osittaisen molan jälkeen sytostaatteja annetaan 4%:lle ja täydellisen molan jälkeen 8%:lle. Uutta raskautta ei suositella ennenkuin sytostaattihoidon päättymisestä on kulunut vuosi (joskus varoajaksi määritetään jopa 2vuotta). Koriokarsinooman jälkeen seuranta-aika voi olla jopa 5 vuotta.

Normaalissa yksisikiöisessä raskaudessa hCG on max. 200 000 IU/l, mutta täydellisessä rypäleraskaudessa ja istukkasyövässä se voi olla huomattavasti korkeampi. Omassa tapauksessani (osittainen mola) arvo oli ennen ensimmäistä kaavintaa 96 600. Ei-raskaana ollessa hCG:n viitearvo normaalilabroilla on alle 3 tai alle 5, jolloin tuloksen katsotaan olevan negatiivinen.

Trofoblastitautien hoidettavuus on erinomainen, 5 vuoden kuluttua elossa on 85- jopa 100%. Yhden molan jälkeen uusiutumisriski on kuitenkin 1:76 ja kahden 1:6,5. Siitä syystä myös uuteen raskauteen liittyy tavallista tarkempi seuranta.

Toivottavasti tämä pieni briiffaus selvensi asiaa :flower:
 
Kiitos Rita, että jaoit tarinasi! Siinä oli paljon tuttua... Minunkin sytostaattini noudattivat tuota kahdeksan päivää metotreksaattia /foolia ja kuusi päivää taukoa -sykliä, eivätkä minun hCG:nikään olleet kuin sen 400-600. Ja minullakin hCG laski negatiiviseksi toisen kuurin aikana, mutta sovitusti annettiin vielä yksi kahdeksan päivän kuuri varmuuden vuoksi.

Vaikken yksityiskohtaisesti tunnekaan tapaustasi, kertomasi saa kyllä niskavillat nousemaan pystyyn. Kyllähän nuo kokemuksesi taitavat jo täyttää hoitovirheen kriteerit: antaa nyt noin pitkään solumyrkkyä ilman, että siihen on todellista perustetta. hCG:han muuttui negatiiviseksi (myös beta-ketju?) ihan odotetusti, mutta yhä sytostaattien perusteluna käytettiin varjostumia keuhkoissa -ilman että niistä edes oli histologista tulosta! Etenkin, jos todella epäilet (kuten aiemmassa viestissäsi mainitset) raskautumattomuuden liittyvän noihin vahvempiin sytostaatteihin, olet ehkä miettinyt itsekin tätä vastuu-asiaa. Hoitovirhe-epäilyn ajaminen on varmaan aika rankkaa ja ehkä turhankin tuntuista, vaikka onkin potilaan perusoikeus. Enpä tiedä kuinka itsekään Sinun asemassasi toimisin. Mutta jos asia mietityttää, ainahan voi kysyä asiaa potilasasiamieheltä. Jos olet oikeutettu korvauksiin, kyllähän Sinun kuuluisi saada ne.

Vaikka koenkin tuntevani jonkinverran sairaalamaailman sanastoa ja käytäntöjä, kyllä sitä on niin "lääkäreitten armoilla". Ei oikein osaa kyseenalaistaa asioita -ja jos yrittääkin niin tehdä, joutuu pelkäämään jatkohoidon laadun puolesta. Itseäni on koko hoidon ajan kalvanut pelko ja turvattomuus, kun hoitavat lääkärit ovat antaneet keskenään ristiriitaisia ohjeita ja myös enemmän tai vähemmän avoimesti tunnustaneet kokemattomuutensa tämän harvinaisen sairauden hoidossa. Kerran totesin HYKS:issä lienevän paljon ajantasaista tietoa rypäleraskauden hoidosta, eli voisiko sieltä kysyä, mutta onnistuin loukkaamaan lääkäriäni tällä ehdotuksella todella syvästi. Luottauduin siis hoitavien lääkäreitten käsiin -ja kävin sittemmin "salaa" yksityislääkärillä Helsingissä, kunhan kunto salli matkustamisen.

Edelleen epäselväksi minulle on jäänyt mihin vuoden raskauskielto perustuu. Onko taudin uusiutuminen teoreettinen mahdollisuus vuoden ajan, vai onko se jopa realistinen uhka? Onko vuosi määritelty siksi, että se on selkeä ajanjakso, vai onko olemassa tilastollista näyttöä siitä, että sairaus uusii monesti vielä esim. 10 kuukaudenkin jälkeen. Miksi esim. monin paikoin Usassa ja Japanissa (jossa muuten mola-tapauksia on suhteessa paljon länsimaita enemmän) suositellaan 6kk:n varoaikaa?

Meillä on vielä raskauskielto-aikaa jäljellä... Odottaminen tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalle ajatukselle ja ystävien raskauksista iloitseminen tekee aika kipeää :'(
 
Tiuku,
Kirjoittelempa taas jotain..=)

Niin beta-ketju oli myös negatiivinen.
Paperini oli laitettu eteenpäin potilasvakuutuslautakuntaan katotaan mitä sieltä kuuluu. Vastauksen saamisessa voi kuulemma kestää 6kk-12kk. Lääkärin lausunnoissa on erikoisella tavalla kirjoitettu että keuhkoissa epäily metastaattisista muutoksista. Jos lääkärit ovat todellakin olleet niin epäileviä niin miksei minua tutkittu enemmän, kukaan lääkäri ei ole tähän fiksua vastausta antanut.
Keskiviikkona menen lääkäriin ja sielä katotaan onko sytostaatit saanu jotain tuhoa aikaiseksi..hieman jännittää ja todellakin pelottaa!! Mutta onneksi suomessa lääketiede on hyvin kehittynyt joten ehkäpä me saamme joskus oman pienen käärön syliimme. =)
Tuo raskauskieltojuttu on minustakin hieman outo, suuria vaihteluja kiellon suhteen on riippuen siitä missä sairaalassa olet ollut hoidettavana. Yleisin kieltoaika taitaa olla 1-2 vuotta.

Voimia sulle Tiuku, tiedän miltä tuntuu kun halusi sen vauvan mutta lääkärit kieltää sen! Mutta ei kai ne turhaan niitä kieltoja langeta, kai niissä jotain järkeä/faktaa on taustalla. Mulla kielto osaksi johtui sytostaateista, niissähän menee aikansa ennen ku poistuvat elimistöstä ja suurin syy oli että rypäleraskaus voi hyvinkin uusiutua 1 vuoden aikana, en muista prosentteja mitä lääkäri sanoi.

=) Rita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2006 klo 21:42 Tiuku kirjoitti:
Kiitos Rita, että jaoit tarinasi! Siinä oli paljon tuttua... Minunkin sytostaattini noudattivat tuota kahdeksan päivää metotreksaattia /foolia ja kuusi päivää taukoa -sykliä, eivätkä minun hCG:nikään olleet kuin sen 400-600. Ja minullakin hCG laski negatiiviseksi toisen kuurin aikana, mutta sovitusti annettiin vielä yksi kahdeksan päivän kuuri varmuuden vuoksi.

Vaikken yksityiskohtaisesti tunnekaan tapaustasi, kertomasi saa kyllä niskavillat nousemaan pystyyn. Kyllähän nuo kokemuksesi taitavat jo täyttää hoitovirheen kriteerit: antaa nyt noin pitkään solumyrkkyä ilman, että siihen on todellista perustetta. hCG:han muuttui negatiiviseksi (myös beta-ketju?) ihan odotetusti, mutta yhä sytostaattien perusteluna käytettiin varjostumia keuhkoissa -ilman että niistä edes oli histologista tulosta! Etenkin, jos todella epäilet (kuten aiemmassa viestissäsi mainitset) raskautumattomuuden liittyvän noihin vahvempiin sytostaatteihin, olet ehkä miettinyt itsekin tätä vastuu-asiaa. Hoitovirhe-epäilyn ajaminen on varmaan aika rankkaa ja ehkä turhankin tuntuista, vaikka onkin potilaan perusoikeus. Enpä tiedä kuinka itsekään Sinun asemassasi toimisin. Mutta jos asia mietityttää, ainahan voi kysyä asiaa potilasasiamieheltä. Jos olet oikeutettu korvauksiin, kyllähän Sinun kuuluisi saada ne.

Vaikka koenkin tuntevani jonkinverran sairaalamaailman sanastoa ja käytäntöjä, kyllä sitä on niin "lääkäreitten armoilla". Ei oikein osaa kyseenalaistaa asioita -ja jos yrittääkin niin tehdä, joutuu pelkäämään jatkohoidon laadun puolesta. Itseäni on koko hoidon ajan kalvanut pelko ja turvattomuus, kun hoitavat lääkärit ovat antaneet keskenään ristiriitaisia ohjeita ja myös enemmän tai vähemmän avoimesti tunnustaneet kokemattomuutensa tämän harvinaisen sairauden hoidossa. Kerran totesin HYKS:issä lienevän paljon ajantasaista tietoa rypäleraskauden hoidosta, eli voisiko sieltä kysyä, mutta onnistuin loukkaamaan lääkäriäni tällä ehdotuksella todella syvästi. Luottauduin siis hoitavien lääkäreitten käsiin -ja kävin sittemmin "salaa" yksityislääkärillä Helsingissä, kunhan kunto salli matkustamisen.

Edelleen epäselväksi minulle on jäänyt mihin vuoden raskauskielto perustuu. Onko taudin uusiutuminen teoreettinen mahdollisuus vuoden ajan, vai onko se jopa realistinen uhka? Onko vuosi määritelty siksi, että se on selkeä ajanjakso, vai onko olemassa tilastollista näyttöä siitä, että sairaus uusii monesti vielä esim. 10 kuukaudenkin jälkeen. Miksi esim. monin paikoin Usassa ja Japanissa (jossa muuten mola-tapauksia on suhteessa paljon länsimaita enemmän) suositellaan 6kk:n varoaikaa?

Meillä on vielä raskauskielto-aikaa jäljellä... Odottaminen tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalle ajatukselle ja ystävien raskauksista iloitseminen tekee aika kipeää :'(
 
Hei Rita!

Vieläkö seuraat tätä ketjua? Mitä Sinulle kuuluu?

Minä olen saanut ammattilaiselta keskustelutukea, ja tuntuu että sen myötä tilannetta on voinut käsitellä ja hyväksyäkin helpommin. Kirjoittelen lisää, jos vielä olet kuulolla... Ja kaikki muutkin saman kokeneet toki ovat enemmän kuin mieluisaa juttuseuraa =)

 
aranka
Hoi Tiuku ja Rita!Palasin pitkästä aikaa lukemaan mitä tänne kuuluu ja vaikka istukkasyöpääni sairastaessani opiskelin aimoannoksen lääketiedettä,meinasin jo pudota kärryiltä;niin tarkkaan olette tekin selvittäneet sairauttanne.Mutta,rakkaat ihmiset,uskokaa että sairastaminen ja sairaudesta selviäminen on paljon helpompaa kun ei tiedä liikaa.Olen itse terveydenhuoltoalan ammattilainen mutta en kuitenkaan lääkäri,eli tiedän asioita mutta en ymmärrä tarpeeksi.Tämän takia pelko saavutti jossain vaiheessa sairautta ja etenkin sen jälkeen mittasuhteet,joissa on vaikea luovia eteenpäin.Hoidossani sattui monesti laiminlyöntejä ja hoidon virhearviointeja,ehkä hoitovirheitäkin,joita en olisi maallikkona edes hoksannut,mutta onneksi ei koskaan mitään vakavaa.
Sain itse hoitoja viisi kuukautta emaco-sykleittäin ja hcg:n palattua nollaan vielä kaksi kahden viikon sykliä päälle.Ajattelin että varmuus ennen kaikkea!Vuoden varoajan vietin valtavassa syövän pelossa,mutta aika todella parantaa haavat.Toki sairaus jätti tietyn leiman,kuten Hanna-Riikka Siitonen totesi;nyt näkee kirkkaammin ja selvemmin.
Sinulle,Tiuku totean että älä menetä uskoasi siihen tulevaisuuteen,josta unelmoit.Sen saavutat kun jaksat vain sitkeästi."Usko ja luota,että voimat sittenkin riitävät ja että parempi aika on edessä.Kiitä kaikesta hyvästä mitä elämässäsi on.Etsi kauneutta kaikesta ja kaiken aikaa."
Yli kuusi vuotta on sairastumisestani.Olen nyt kahden ihanan pienen lapsen äiti ja joka päivä kiitän itseäni ja miestäni sitkeydestäni ja siitä etten antanut periksi vaikka jotkut ihmiset jo sitä suosittelivatkin.
 
AiKo
hei Aranka ja Tiuku, ja muutkin mahdolliset jotka seuraatte palstaa.
Kirjoittelin toisellekkin palstalle, jossa Tiukukin laittoi terveiset.
Sain tosiaan tietaa viime torstaina eli 3 paivaa sitten etta kohdallani oli rypaleraskaus. Nyt olen kamalan pelon vallassa ja odotan ja pelkaan tuloksia. Viime torstaina ja perjantaina otettiin rontgen kuvat keuhkoista ja alavartalosta (vatsasta). Paljon on epaselvaa ja mieliala tosi alhaalla.
Juttukaverit ovat siis nyt kullanarvoisia ja varmaanki tulee eteen paljon mietteita ja kysymyksia, joista olisi kiva jutella. Toivottavasti olette linjoilla jatkossakin :)
ps.toisella linjalla olen kayttanyt nimimerkkia 'lisaa kohtalotovereita'
 
Hei, täällä sama Tiuku kuin niceforumissakin! Ajattelinkin eilen, että laitan Kohtalotoverille ehdotuksen josko jutustelisimme täällä, tämä palsta kun toimii vähän jouhevammin...

Minultakin otettiin kahden kaavinnan jälkeen, ennen sytostaattien aloittamista, thorax-kuva (keuhkojen röntgen) ja vatsa ultrattiin. Myöhemmässä vaiheessa kuvattiin myös pää (CT, MRI, EEG, uni-EEG), mitä ei käsittääkseni kuitenkaan rutiinisti tehdä. Sekä rypäleraskauteen että istukkasyöpään voi liittyä etäpesäkkeiden (metastaattien) mahdollisuus, ja tyypillisimmin ne ilmenevät keuhkoissa, emättimessä ja vatsassa -taudin pitkälle kehittyneissä vaiheissa myös aivot on mahdollinen. Itselläni kuvat olivat kaikki "puhtaita", mutta oletuksena oli silti, että pieni määrä solukkoa oli tunkeutunut kohtulihaksen läpi (nk. invasiivinen mola) ja päätynyt jonnekin muualle elimistöön. Koska kaavinnalla ei saatu solukkoa pois ja HCg-arvoa nollaan, oli sytot ainoa vaihtoehto.

Älä siis suotta pelkää röntgenkuvien tuloksia! Todennäköisesti siellä ei ole muutosta, ja vaikka olisikin, tila voisi silti olla rypäleraskauteen liittyvä eikä istukkasyöpä. Ja vaikka se lopulta olisi istukkasyöpäkin, senkin paranemisprosentti olisi tälla tavalla varhain hoidettuna ylilääkärini mukaan käytännössä sata. Kyse onkin nyt siitä kuinka paljon toimenpiteitä ja hoitoja tarvit, ennenkuin kaikki on ohi. Toivottavasti pääset mahdollisimman helpolla.

Sen verran haluan tuoda omaa näkemystäni esiin, vaikken missään nimessä pelotella haluakaan, että kun joku kirjoitti, ettei rypäleraskauteen annettavat sytostaatit ole vahvoja, minun on oltava eri mieltä. Ainakin minun saamani sytostaatit olivat erittäin voimakkaita ja aiheuttivat erittäin vaikeita sivuvaikutuksia. En siis kehota tuudittautumaan siihen, että ne automaattisesti ovat helppo rutiinijuttu. Toisaalta ei niitä toki pidä etukäteen liikaa pelätäkään, sillä joku kestää lääkkeet paremmin kuin joku toinen. Ja lopputuloksena omalla kohdallanikin kuitenkin on, että kaikesta pyörityksestä huolimatta, paranin. Ja elimistöni kesti kuin kestikin hoidot, vaikkei se helppoa ollutkaan.

Olen tosi pahoillani, että olet joutunut tämän kurjan kokemuksen eteen. Iso halaus Sinulle ja poikaystävällesi!

Tiuku
 
Pakko vielä tarkentaa hieman, kun luin uudestaan tuon AiKon tekstin. En enää olekaan yhtään varma oliko se Kohtolotoveri vai Lisää kohtalotovereita (alias AiKo) kun kirjoitti niceforumilla poikaystävästään...

Toivottelin siis äsken tsemppiä AiKolle ja poikaystävälle, mikä oli tyhmä juttu, kun en kerran enää olekaan varma tiedänkö edes siviilisäätyäsi... Pahoitteluni, jos nimesin kumppanisi ihan väärin :x

 
Kiitos, Aranka,

Teksistäsi! Onpa kiva, että viitsit aina välillä käydä kurkkaamassa meitä, vaikka asian akuuttivaihe onkin osaltasi jo onnellisesti takana. Koko sen ajan, kun olen tätä diagnoosia kantanut, tärkeintä on ollut kuulla kertomuksia selviämisestä ja siitä, että raskaus voi myös onnistua. Ihanaa, että Sinä olet nyt Äiti. Se tuo toivoa itsellekin!

Kirjoitit myös, että omalla kohdallasi sairastaminen ja sairaudesta selviäminen on paljon helpompaa kun ei tiedä liikaa. Luulen, että tämä on kai melko henkilöstä riippuvainen asia. Jonkun on helpompi "antaa vain lääkäreitten tehdä työnsä", näin karrikoikoidusti sanottuna, kun taas itselläni on aina elämässä kaikkien asioitten suhteen suuri tarve tietää ja ymmärtää taustat/ teoria. En ole itsekään lääkäri, mutta muuten hyvin tottunut lukemaan lääketieteellistä tekstiä ja tekemään yhteistyötä erikoislääkärien kanssa, joten minulle luonteva -ja ainoa- vaihtoehto oli selvittää mahdollisimman hyvin minkä kanssa elän päivittäin. Minua hoitanut ylilääkärikin onneksi ymmärsi tarpeeni, ja antoi minulle kopioita löytämistään lääketieteellisistä julkaisuista.

Periksiantamista en ole missään vaiheessa edes miettinyt, kuten en myöskään sitä, että "en jaksa enää yhtään käyntiä lääkärissä". Tiedän, että kaikella on tarkoituksensa, ja luulenpa peräti että olen löytänyt aavistuksen siitä, mikä suuri merkitys tällä pysähtymisellä on ollut minun elämässäni. Suhdetta puolison kanssa tämä kokemus ei tavallaan ole muuttanut, tavallaan kuitenkin koemme olevamme yhdessä nyt entistäkin vahvempia. Luotamme vahvasti siihen, että jonain päivänä meillä on oma lapsi. Onpahan nyt tullut toteennäytetyksi ainakin se, että mieheni kykenee tekemään raskaaksi ja minä kykenen tulemaan raskaaksi! Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, kirkkaissa väreissä, eli osaamme nauttia tästä päivästä emmekä elä sitten-kun -elämää, vaikka siihen tietty houkutus olisikin.

Aranka, jos ei ole liian kipeää, jaksaisitko joskus kertoa odotusajasta. Millainen seuranta Sinulla oli uusissa raskauksissasi ja niiden jälkeen?

Iloista syksyä Sinulle ja perheellesi!

Tiuku
 
Hei Tiuku!

Kirjotin sulle äsken pitkän pätkän tekstiä, mutta kun painoin lähetä "nappia" se katosi bittitaivaaseen.
En ehdi nyt kirjoittaa hirveitä pitäs alkaa tekeen töitä. =)
Niin meille ei vielä sitä ihmettä ole suotu että tulisin raskaaksi. Eikä kunnon tutkimuksiinkaan ole vielä päästy, lääkäri sairastu ja tuli kesätauko. Nyt aika ois vasta 12.10. pitkä aika mutta pakko kestä ku rahavarat ei anna myöten mennä yksityiselle.

Mun moni kaveri ja sukulainen on ilmoittanut raskaudestaan, mulle aika on ollut vaikeeta. Monet itkut on itketty ku täti on kurvannut kylään kellon tarkkuudella.=(

Niin ja sieltä potilasvakuutuslautakunnasta tuli kielteinen päätös, vetoavat siihen että lääkärin lausunnoissa lukee epäily. Sillä perusteella mulle annetut hoidot on ollut ihan perusteltuja. Teemme kyllä valituksen päätöksestä, pyydän yhtä lakimies tuttavaan muotoilemaan tekstimme oikein ja vetoamaan oikeisiin asioihin.

Nyt pakko alkaa tekeen töitä, mut seurailen keskustelua ja kirjoittelen välillä kun ehdin.

-Rita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.09.2006 klo 14:01 Tiuku kirjoitti:
Hei Rita!

Vieläkö seuraat tätä ketjua? Mitä Sinulle kuuluu?

Minä olen saanut ammattilaiselta keskustelutukea, ja tuntuu että sen myötä tilannetta on voinut käsitellä ja hyväksyäkin helpommin. Kirjoittelen lisää, jos vielä olet kuulolla... Ja kaikki muutkin saman kokeneet toki ovat enemmän kuin mieluisaa juttuseuraa =)
 
Mariza
HEI teille kaikille täällä!
En juuri koskaan oo kirjoitellu minkäänlaiseen foorumiin, mutta viime aikoina olen lukenut näitä melko paljon. Haluankin sanoa teille kaikille nyt ISOT KIITOKSET! Teidän kertomanne ovat olleet tosi tärkeitä, niistä olen saanut tietoa-joskin olen itkenyt ja hymyillyt yhtä aikaa. Ihanaa, kuinka positiivisesti teistä moni jaksaa ajatella, vaikka olette kokeneet aivan kauheita. Yritän ottaa teistä oppia ja uskoa, että minustakin tuntuu pian paremmalta. Vajaa kaksi vuotta sitten minulla oli keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys. Viime syksynä sain keskenmenon n.viikolla 6, vajaa pari viikkoa sitten olin kaavinnassa tuulimunaraskauden vuoksi (vko 11). Tänään sain kuulla, että kyseessä olikin osittainen rypäleraskaus...Nyt mielessäni risteilee kaikki nuo asiat, mistä olette kirjoitelleet...mietin, mitä kaikkea edessäni on nyt.Viikon päästä alkaa seurantakäynnit...Ja pelottaa! Teidän kokemuksenne antavat kuitenkin pienen valonpilkahduksen tähän päivään...Aurinkoista maanantain jatkoa teille rohkeat naiset!
 
Hei Rita!

Onpa mukava taas pitkästä aikaa kuulla Sinusta, olet ollut usein ajatuksissani! Suru ja murhe sentään tätä äitimisen halua, kun odottaminen tuntuu niin työläälle ja täti tuo aina tuollessaan pettymyksen tunteen... Puhumattakaan siitä kaksoisroolista, kun ulospäin pitää iloita toisten perheenlisäysuutisista, vaikka sisällä päin sataa räntää.

Tsemppiä valituksen kanssa -minusta on hyvä, että jos on päättänyt selvittää asian, tekee sen sitten loppuun saakka, ettei koskaan tarvitse jossitella sen asian kanssa. Voimiahan sellainen kyllä kysyy... Hyvä, jos teillä on joku tuttu juristi apuna.

Toivottavasti lokakuussa kuulet tutkimuksissa, ettei missään ole vikaa (tai korkeintaan jotain helposti hoidettavaa), ja vauva tulee kun on Hänen aikansa. Sopivassa määrin yritystä ja rentoa mieltä tuntuu olevan Se Tärkeä Resepti, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että kyllähän tällaisten kokemusten jälkeen stressiäkin voipi pukata... Mutta ihan varmasti me vielä jonain päivänä pääsemme onnittelemaan toisiamme!

Palataan taas!

Tiuku

P.S. Tämä nyt on tällainen tyhmä itsestään selvä vinkki -älä missään nimessä ota tätä loukkauksena- mutta koska olen itse niin tumpelo koneitten kanssa, pidän ihan luonnollisena että joku muukin saattaa olla. Kannattaa siis aina maalata kirjoittamansa teksti mustaksi ja painaa hiiren oikean napin alta copy ennen kuin lähettää, sillä ainakin minulla vähänkin pidempi teksti aina katoaa bittitaivaaseen

\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.09.2006 klo 12:08 Rita kirjoitti:
Hei Tiuku!

Kirjotin sulle äsken pitkän pätkän tekstiä, mutta kun painoin lähetä "nappia" se katosi bittitaivaaseen.
En ehdi nyt kirjoittaa hirveitä pitäs alkaa tekeen töitä. =)
Niin meille ei vielä sitä ihmettä ole suotu että tulisin raskaaksi. Eikä kunnon tutkimuksiinkaan ole vielä päästy, lääkäri sairastu ja tuli kesätauko. Nyt aika ois vasta 12.10. pitkä aika mutta pakko kestä ku rahavarat ei anna myöten mennä yksityiselle.

Mun moni kaveri ja sukulainen on ilmoittanut raskaudestaan, mulle aika on ollut vaikeeta. Monet itkut on itketty ku täti on kurvannut kylään kellon tarkkuudella.=(

Niin ja sieltä potilasvakuutuslautakunnasta tuli kielteinen päätös, vetoavat siihen että lääkärin lausunnoissa lukee epäily. Sillä perusteella mulle annetut hoidot on ollut ihan perusteltuja. Teemme kyllä valituksen päätöksestä, pyydän yhtä lakimies tuttavaan muotoilemaan tekstimme oikein ja vetoamaan oikeisiin asioihin.

Nyt pakko alkaa tekeen töitä, mut seurailen keskustelua ja kirjoittelen välillä kun ehdin.
 
Moi Tiuku!

Otan vinkistäsi vaarin ja kopion tekstin ennen ku talletan, eipä tarvi alkaa kirjottamaan tekstiä uudetaan. =)
Töissä näin aamukahvin ja sähköpostien tarkistelun lomassa on hyvä hetki kirjottaa jotain. Kotona on niin kiirus ettei ehi paljon tietokoneen ääreen kirjotteleen. Kotona oottas iso takkapuukasa joka pitäs purkaa pressun alle ja terassin koristelaudat pitäs maalata. Lisäksi viel pitäs nurmikko kylvää. Eli ainakaan tekemisen puutetta ole..=)

Mites sulla muuten on näin lämmin syksy sujunut?

Nyt mulla on hieman kierto sekaisin tai menkat vaan päättää alkaa todella oudosti. Siis edellisen menkat oli 19.8. eli nyt menossa kp32/28-30. Lauantaina luulin jo menkkojen alkavan selkää jomotti siihen malliin mut ei, sunnuntaina tuli hieman ruskeeta verta paperiin pyyhkien, eilen saman juttu. Mä kyl luulen että tänään tai huomenna viimestään "lurahtaa" kunnolla. (en osaa enää uskoa että sitä ilman apuja raskautuisi)
Hauska yhteensattuma äskeiseen liittyen, luin tuossa vanhoja etanaelliltä ja madamelta tulleita ennustusviestejä. Toinen lupas ensimmäisen lapsen toukokuussa 07 ja toinen kesäkuussa 07 eli jos todellakin oisin (epäilys kyllä suuri) raskaana laskettuaikahan tulisi tuonne touko-kesäkuulle 07. =)


Nyt pakko alkaa tekemaan töitä, ettei jää kaikki hommat tekemättä..Kirjottelen vielä iltapäivällä jotain.=)

-Rita *Hymyile, niin elämäkin hymyilee*
 
Pakko kommentoida kun eilen odottelin tätin tuloa ja niitä ennustuksia. Mut tänäänhän se täti kurvasi paikalle. Vaikka aikaisemmin mainihin etten usko etten ilman apuja raskautuisi kuitekin tätin tulo oli pettymys (ainahan se on). :'(
Nyt taas uus yrityskierto käyntiin ja odottelemaan lääkärille pääsyä ja apua raskautumiseen. Tää yrittäminen alkaa tuntua melko toivottomalta kun täti kurvaa kylään kuitenkin.
Tsemppiä teille kaikille!
:)
 

Yhteistyössä