"Salainen" ystävyyssuhde

Moi! On pakko kysyä mitä mieltä olette... Mun miehellä on paljon naispuolisia ystäviä jo työnsäkin puolesta enkä ole lainkaan heistä mustasukkainen mutta eräs hänen työkaverinsa saa epäilykset pintaan... Mieheni sanoo että heillä sujuu työnteko aivan hirveän hyvin keskenään, olen myös itse nähnyt kun he työskentelevät ja olen huomannut miten hyvin heillä synkkaa.

Epäilykseni lähtivät siitä kun kerran tämä nainen ei kertonut minulle että oli menossa samaan vuoroon kuin mieheni, minä tiesin että ovat menossa mutta en maininnut siitä hänelle. Sanoin miehelleni ihan suoraan että epäilen heillä olevan jotain säpinää ja mies kielsi että ei ole mitään muuta kuin että he ovat kavereita. Mä sanoin että saatte olla kavereita mutta ette mun selkäni takana ja että toivon että olisivat kavereita ihan avoimesti. Välillä otan aina asian puheeksi tavalla tai toisella ja yritän onkia jotain vinkkejä.. Mies kertoo kyllä silloin avoimesti mitä ovat viestitelleet..

Mutta tiedän että he ovat olleet yhteyksissä muutenkin kuin työasioissa mutta se on tapahtunut täysin salaa minulta. Kertaakaan nainen ei ole soitellu tai laittanut viestiä kun mies on ollut kotona minun kanssa.
Meidän elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että mies ois hullu jos alkaisi leikkimään pettäjää.. Mutta epäilyttää toi salaisuus -vaikka olisikin vain kaveruutta......Mieheeni luotan melkein täysin mut siihen naiseen en juuri lainkaan.... Keneenkään ei voi täysin luottaa. Mutta tämä epäileminen tekee mut joskus hulluksi!!!!!!

 

Minulla on vähän samanlainen tilanne ollut...
Eli miehellä oli ystävyyssuhde toiseen naiseen, jonka minäkin hyvin tunsin. Töiden puitteissa tämäkin alkoi ja sitten naisella tuli elämässä eteen isoja asioita ja surua, jossa mieheni (ja minäkin...) tarjosi tukevan ja auttavan olkapään.
Minä luotin mieheeni, mutta jossain vaiheessa tajusin, että mieheni ei puhukaan minulle kuten ennen. Siis ennen aina mainitsi jotain tästä naisesta useinkin, mutta se sitten loppui ja kuitenkin ymmärsin aina välillä puheista, että heidän yhteydenpitonsa jatkuu ja varsin tiiviinä.
Ja paljastuihan se suhde sitten lopulta... :/
Tai mies tunnusti sen siinä vaiheessa, kun tunnusti omat tunteensa tähän naiseen. Nainen oli omat tunteensa tuonut ilmi jo paljon aikaisemmin, mies oli "jarrutellut".
Minä menin aivan lukkoon, olin luottanut mieheen ja hän oli tehnyt tämän minun selkäni takana.
Meidän elämämme on ollut aikamoista viimeisen puoli vuotta, mutta yhdessä ollaan edelleen ja parisuhdeterapiassa käydään. Tällä hetkellä uskallan jo melkein sanoa olevani onnellinen. Mutta työtä on vielä ja luottamuksessa on iso aukko...
Toinen nainen kummittelee kuitenkin taustalla edelleen, eikä tilannetta yhtään helpota se, että joudun häntä näkemään viikottain.

 

Me nyt viimein keskusteltiin mieheni kanssa eilen asia loppuun, ainakin toivon että asia olisi loppuunkäsitelty...
Miehelläni oli vuosi sitten tosi rankka jakso elämässään ja hanellä todettiin keskivaikea masennus.Eilen hän kertoi että oli ihastunut tähän naiseen kun masennus oli vielä diagnosoimatta koska hän oli ainut jolle osasi puhua ongelmistaan, minulle hän ei osannut puhua, olin liian lähellä. Ja meillä molemmilla oli vaikeat ja suuret asiat juuri silloin mielessä ja käsiteltävinä. Kumpikaan ei osannut tukea toista.

Tämä ihastuminen oli tapahtunut joskus tammikuussa ja mä aloin epäillä sitä vasta joskus syksyllä... No kuitenkin uskon ettei ole enää mitään syytä epäillä. Mieheni ei halunnut olla avoimesti naisen kanssa yhteyksissä koska pelkäsi että mä nostan siitä hirveän metelin. Yritin kertoa että pahemman metelin se aiheuttaa sillä että salailevat kaveruuttansa.
Meillä on nyt kuitenkin asiat suhteellisen hyvin ettei miehellän tuntuisi olevan syytä lähteä toisen naisen matkaan, ollaan kuitenkin vasta ostettu omakotitalo ja takana on rankat lapsettomuushoidot jotka nyt on tuottaneet tulosta eli odotetaan esikoista vihdoinkin! Mutta kiitos silti että sain purkaa tämän asian!

 

Meille ei käynyt noin hyvin... :'( Mies on ollut masentunut yli puoli vuotta ja lääkkeet käytössä. 1,5kk sitten rakastui työkaveriinsa ja kammottavalla tavalla katosi kotoa ja muutti tämän naisen luokse valehdellen minulle, että asuu jonkun kaverin luona ja miettii asioita. Kävi katsomassa poikaa aina välillä ja soitteli ja laittoi viestehä, mutta ei ollut läheskään aina tavoitettavissa. Muutaman vkon jälkeen suhde ja yhteisasuminenkin paljastui ja mies palasi kotiin reiluksi viikoksi haluten yrittää meidän eteen. Tuona aikana jatkoi kuitenkin yhteyden pitoa naiseen ja lopulta kärähti ollessaan naisen luona "juttelemassa". Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ehdottaa avioeroa ja mies suostui oikein ilomielin ja muutti sitten pysyvästi naikkosen luo (keski-ikäinen yh-äiti, me 30 molemmin puolin). Tilanne on mennyt riitaisaksi ja kärsin todella paljon itseni, mutta ensisijaisesti lapsemme vuoksi. Kaiken lisäksi olen raskaana. Meillä on ollut mielestäni hyvä ja normaali pienten lasten vanhempien parisuhde, mutta mieheni kokee saavansa tältä naiselta jonkintason suurta ymmärrystä ja sielujen sympatiaa, jota ei kuulemma kanssani ole kokenut.
Paljon tsemppiä teidän parisuhteisiin, toivottavasti kaikki käy hyvin!

 

Täällä kans työkaveri ystävyys juttuja, liian tiiviisti. Ja liian salaillen

munkin mies olis hullu, jos nyt tekisi mitään sellasta, mistä saisin kiinni ja myöntämään mitään ja itsetäni tuntuu siltä, että asia ei selviä nyt, kun se on kiinni taloudellisista asioista.

Kun vikan kerran aiheesta "meuhkasin" mies käski soittaa naiselle, et se sano, et voi puhua. Mutta eipä ollu numero käytössä, joka sai todella epäilyttäväksi tilanteen. Odotan viikon, jolloin pitäisi nähdä tämä nainenkin, saa nähdä tulkeeko nähtyä.