Se olin minä vaan...

Joka vedin parkuvan kersan väkisin pihalle autokärrystä eräässä kaupassa ja vedin muksut käsitä väkisin autolle, kun huusivat kuolevansa nälkään kun äiti ei suostu ostamaan ruokaa :attn:

Ihan vaan tiedoksi kaikille :xmas:

 

Ja mä kainalossa roikutin huutavaa ja potkivaa uhmista pakasteosastolta kassoille asti

Ja lenkkipolulla ärtyilin kun ei suostunut kävelemään, sitä tuskin kukaan teistä edes näki mut tuon edellisen hyvinkin mahdollisesti.

 

Ja mä kainalossa roikutin huutavaa ja potkivaa uhmista pakasteosastolta kassoille asti

Ja lenkkipolulla ärtyilin kun ei suostunut kävelemään, sitä tuskin kukaan teistä edes näki mut tuon edellisen hyvinkin mahdollisesti.

Mä ainakin sain hyvin tuimia katseita osakseni, mutta jos ei osata käyttäytyä niin kauppaan ei mennä ja sit syödään vaan keitettyä makaronia yksistään. Sitä löytyy aina kaapista hätävarana.

 

ja minä olin se mamma joka raahasi kiljuvaa 3vee uhmista autoon ja kainalossa kannoin toista likkaa, jotka järjesti kaupassa kunnon shoun...

 

heh eikö olekkin kivaa

 

ja minä olin se mamma joka raahasi kiljuvaa 3vee uhmista autoon ja kainalossa kannoin toista likkaa, jotka järjesti kaupassa kunnon shoun...

Ihanaa, kohtalotoveri. :hug: Repikö sunkin kakarat autossa turvavyöt auki ja yritti kiivetä etupenkille? :headwall:

 

Mä ainakin sain hyvin tuimia katseita osakseni, mutta jos ei osata käyttäytyä niin kauppaan ei mennä ja sit syödään vaan keitettyä makaronia yksistään. Sitä löytyy aina kaapista hätävarana.

Jep, muakin tuijotettiin kuin polkupyöräilevää kalaa. Mut minkäs teet Kyllä maailmaan paheksuntaa mahtuu..

 

Minä, pieni, lyhyt käppänä, kannoin raapivaa, huutavaa ja kiljuvaa 6-vuotiasta kerrostalolähiön parkkipaikalle ja lopulta kirjaimellisesti viskasin autoon.

 

Ja se oli meidän poika, joka karjaisi ravintolassa "LAPSELLA ON NÄLKÄ!!", niin ku ei ois ikinä ruokaa saanut.

 

ja minä olin se mamma joka raahasi kiljuvaa 3vee uhmista autoon ja kainalossa kannoin toista likkaa, jotka järjesti kaupassa kunnon shoun...

Ihanaa, kohtalotoveri. :hug: Repikö sunkin kakarat autossa turvavyöt auki ja yritti kiivetä etupenkille? :headwall:

eivät onneks oo vielä sellasta temppua osanneet...

niin ja ku olin kävelly sen julumetun ison parkkipaikan toiselle puolelle autolle, niin huomasin että avaimet on miehellä ja mies siellä isossa kaupassa...no eiku takas, avaimet mukaan ja autolle...sit likka tappelee mua vastaan ku yritän laittaa hälle vyön ja potkasee mua päähän niin että takaraivo osu auton oven karmiin...ja itku meinas mulla tulla... taas oli sellanen olo, että on oikein mielyttävää käydä koko perheen kanssa shoppailemassa

 

Ihanaa kun muillekin sattuu ja tapahtuu. Kaupassa kaikki toljotti mua kuin oisivat nähneet kiukuttelevia kakaroita ensimmäistä kertaa elämässään

 

eivät onneks oo vielä sellasta temppua osanneet...

niin ja ku olin kävelly sen julumetun ison parkkipaikan toiselle puolelle autolle, niin huomasin että avaimet on miehellä ja mies siellä isossa kaupassa...no eiku takas, avaimet mukaan ja autolle...sit likka tappelee mua vastaan ku yritän laittaa hälle vyön ja potkasee mua päähän niin että takaraivo osu auton oven karmiin...ja itku meinas mulla tulla... taas oli sellanen olo, että on oikein mielyttävää käydä koko perheen kanssa shoppailemassa

Sä taidat kans tarvita halin :hug:

 

Piti käydä ihan MLL:n sivuilta lukemassa uhmasta, alkaa keinot loppua. Sieltä löytyi tällainen:

12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: "Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!"
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla.

 

kukaan palstamamma tuskin sua näkis, eks sä asu siellä norjassa tai jossain?

 

Ja minä olen se, joka pudotti viinirypälerasian ison mahani kanssa kaupassa ja en todellakaan alkanut noukkia niitä rypäleitä. Nappasin vaan toisen rasian kouraan ja kävelin pois.

 

Piti käydä ihan MLL:n sivuilta lukemassa uhmasta, alkaa keinot loppua. Sieltä löytyi tällainen:

12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: "Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!"
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla.

Mä en voinut kävellä mitenkään rauhallisesti ulos, kun joudun käsistä rehaamaan perässä kahta huutavaa uhmista :| Mutta enpä ainakaan antanut muksuille periksi :snotty:

 

Te, joilla on noita uhmaikäisiä lapsia. En usko, että ihmiset pahalla jäävät tuijottamaan. Minä ainakin, lapsettomana, ymmärrän että lapset voivat saada raivokohtauksia, vaikka vanhemmat olisivat kuinka hyviä kasvattajia. Niin että en koskaan pahalla jää tuijottamaan, lähinnä mielessä on myötätunto vanhempaa kohtaan.

 

Te, joilla on noita uhmaikäisiä lapsia. En usko, että ihmiset pahalla jäävät tuijottamaan. Minä ainakin, lapsettomana, ymmärrän että lapset voivat saada raivokohtauksia, vaikka vanhemmat olisivat kuinka hyviä kasvattajia. Niin että en koskaan pahalla jää tuijottamaan, lähinnä mielessä on myötätunto vanhempaa kohtaan.

Kyllä mä ainakin ennen lapsen saantia ihmettelin suuresti miksi ne kakarat pitää sinne kauppaan tuoda huutamaan, ja etten mä ainakaan ikinä tekis niin Ja tosiaan katsoin pikkasen pahasti :ashamed: Siis kun eivät saaneet hiljenemään.

Niin se elämä opettaa...