Seksi synnytyksen jälkeen---> ahdistus

Onko täällä muita joita seksi synnytyksen jälkeen ahdistaa?
Mä olen toipunut tosi hyvin synnytyksestä fyysisesti ja ollaankin kerran paneskeltu. Mutta hirvee ahdistus on päällä. Olo on kuin raiskatulla.
Synnytys meni muuten hyvä, mutta ponnistusvaihe oli aika pitkä, 1.5 tuntia ja kivut oli silloin kovat, vauvan pää jumittui niin että osa päästä oli ulkona.
Kuitenkin sain vauvan itse ponnistettua ja repeämiäkään ei pahemmin tullut.

Onko muita joilla on/ on ollut samanlaisia tuntemuksia? Miten näistä tuntemuksista pääsee eroon?

Olo on tosi outo, haluan kyllä miestäni, mutta sitten kun ajattelen että oikeasti pitäis ottaa toinen sisään tai antaa toisen koskea niin iskee ahdistus.
En edes bikiini rajaa pysty sheivaamaan.
Tuntuu tosi oudolta koska olen aina ollut aika aktiivinen tyyppi petipuuhissa..

 

oletko keskustellut tilanteesta neuvolassa tai kätilön kanssa? Kuulostaisi, että ponnistusvaiheesta olisi jäänyt jonkin sortin trauma mieleesi. Asiasta kannattaisi keskustella jonkun kanssa, ettei se jää vaivaamaan. Ja puhu myös miehellesi tunteistasi.

Toivottavasti saatte asian järjestykseen. Aika on myös hyvä parantaja, jos seksi ei tunnu vielä hyvältä niin ei sitä ole pakko harrastaa, myös hormoonit vaikuttavat mieleen.

 

Sun on ehdottomasti kerrottava tuo miehellesi. Ettei asia paisu liian isoksi. Osoitatte hellyyttä muulla tavoin ja yhdyntää vasta sitten, kun se tuntuu luontevalta. Tuo on ihan normaalia, ja halut palaa ajallaan, mutta jos et kuuntele itseäsi nyt, niin seksistä voi tulla pakkopullaa pitkäksi aikaa. Miehesi varmasti ymmärtää, kun kerrot asian juuri niin kuin se on.

 

Itselläni meni jo raskausaikana halut kokonaan eikä ne ole palautunut näin 2kk synnytyksestäkään.. seki ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka aikaisemmin vähintään kerran päivässä harrastimme, lisäksi vielä masturbointi usein. Käytimme seksiasuja ja leluja, nykyään annan korkeintaan kerran viikossa miehelleni suuseksiä ettei hänellä ole niin paha mieli Kerran harrastimme seksiä, makasin kuin lahna ja odotin aktin olevan ohi. Onneksi mies oli niin puutteessa ettei kauan mennyt

 

Vaimoni on innokas kaksplus selailija ja kertoi tästä palstasta. Huolestuin kovasti kirjoituksista. On ymmärrettävää, että nainen synnytyksen jälkeen tuntee seksin olevan sivuseikka ja jokseenkin myös epämiellyttävää, mutta ainut keino asiasta selvitä on keskustella puolison kanssa (ei missään nimessä vain neuvolatädin...) Tunnekuohu ulottuu myös mieheen! Harmittavan monesti mies jää keskusteluiden ulkopuolelle ja näin kärpäsistä syntyy härkänen. On hankalaa tuntea itsensä mieheksi, kun naisen käytös pedissä muuttuu ja asiasta ei sitten edes keskustella. Isyys tuo tullessaan kirjon uskomattomia kokemuksia pään sisällä ja voikin olla, että myös mies ajattelee seksiä uudella tavalla synnytyksen jälkeen, joten keskustelkaa. Vuorenvarma keino herätellä molemmissa sitä liekkiä joka riehui rinnassa ennen vauvaa on yhteiset pienet hetket!

Otan vauvan ja sanon vaimolle. että nyt on sinun vuoro nukkua.
Herätän suudelmalla ja tuon lapsemme rinnalle, röyhtäytän ja nukutan.
Teen perheelle ruokaa ja hemmottelen vaimoani voileivillä.
Lähden mukaan neuvolaan ja näytän kuinka ylpeä olen perheestäni.
Otan kädestä kiinni kun menemme nukkumaan ja kerron kuinka onnellinen olen.
Minun tehtäväni on olla vahva kun rakkaani on heikko ja epävarma!
Palkintoni on hymyä, koskettelua, suudelmia, kehuja ja läheisyyttä (kipinät tulevaan liekkiin).
Miehenä koen tuon palkinnon parempana ja syvempänä kuin seksi.

Olen varma, että monet miehet ajattelisivat samalla tavalla kuin minä jos heille kerrottaisiin missä ajatukset menevät. Miehiä pidetään aivottomina ja vehkeillä ajattelevina, mutta todellisuus tosi-miehestä on toinen. Todellinen mies osaa myös tuntea ja ajatella! Mikäli kerrot asian, joka mieltäsi riipii kertoo se millainen miehesi on.

 

Hieno kirjoitus Uusi isä! Enemmänkin toivoisi isien näkökulmia näihin aiheisiin.

 

Kiitos isä kommentista!

Mulla on ollut samankaltaisia fiiliksiä kuin ap:llä. Tunnistan itse niiden johtuvan suoraviivaisesti haluttomuudesta. Olen siitä jutellut neuvolassa, neuvolalääkärissä ja gynekologilla. Mulla sama juttu että repeämiä tms ei tullut, ponnistusvaihe oli tosin nopeahko, 15 min. Synnytys sujui kaiken kaikkeaan hienosti. Ollaan tastä puhuttu miehen kanssa paljonkin, ja vaikka asia on vaikea, hän on parhaansa yrittänyt ymmärtää. Hänelle on ollut ehkä vaikeinta käsittää, että vaikka haluaisin haluta, se halu ei vaan tule Samoin jos oon mennyt hänen aloitteisiin liian pitkälle mukaan niin on tullut vähän hyväksikäytetty olo.

Mutta se on NORMAALIA ja menee ohi! Kuuntele itseäsi äläkä tee mitään, mitä et halua. Seksiä voi kokeilla ja lopettaa kun alkaa liikaa ahdstaa. Mulla meni 6 kk ennen kuin halut alkoi palautua. Niihin pieniinkin halun aavistuksiin kannattaa tarttua ja kokeilla, josko se siitä syttyisi.

Puhu miehesi kanssa ja yrittäkää molemmat nyt hyväksyä että tilanne on mikä on ja että se on vain tilapäistä. Se ihan oikeasti menee ohi

Ja sitten jos kuukautisten alkamisesta on kulunut pari kuukautta ja fiilikset on edelleen samat, kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa ja tarkistuttaa mm. hormonitasot.

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, ja tsemppiä