sikiön gastroskiisi, reikä mahassa

  • Viestiketjun aloittaja Luina
  • Ensimmäinen viesti
Luina
HEI! Olen 14. viikolla raskaana ja sikiöllä on todettu mahapeitteissä reikä, josta pätkä ohutsuolea käy lenkin ulkona lapsivedessä. Lääkärin mukaan asia ei ole epätavallisen harvinaista, joten kysyisinkin onko teillä kellään kokemusta/tuttuja, jotka olisivat kokeneet samaa? Kuinka kaikki on sujunut synnytyksessä ja sen jälkeisessä reijän umpeuttamisleikkauksessa?
 
Meillä nyt 8vuotias poika jolla myös todettiin rv18, ettei vatsapeitteet
olleet sulkeutuneet ja osa suolistosta ja maksan kärjestä oli vatsapeitteiden ulkopuolella. Diagnoosi oli omfaloseele. Lääkärin
suositukseta kävimme lapsivesipunktiossa, koska oli olemassa kromosomi
poikkeavuuden riski. Kromosomit olivat kunnossa.
Raskausaikana kävimme säännöllisesti ultrassa ja loppuraskaus sujui hyvin. Lapsi syntyi keisarileikkauksella ja vietiin heti synnytyssalista
lastenklinikalle leikkaukseen, jossa vatsapeitteet suljettiin iholla, mutta
suolistoa ei saatu mahtumaan kokonaan vatsalaukkuun joten vauvan vatsanpäälle jäi 1/2 vuotiaaksi saakka iso miehe nyrkin kokoinen tyrä.
Seuraava leikkaus sujui hyvin ja sairaalassa olimme n viikon. Vastasyntyneenä oltiin n kk. Ppjalla oli noin 5vuotiaaksi paljon vatsavaivoja viimeinen leikkaus oli n3vuotta sitten ja sen jälkeen vatsa ollut täysin kunnossa.

 
Hei!

Meillä nyt 1 v 2 kk tyttö, jolla todettiin gastroskiisi n. rv. 14. Raskausaika sujui hyvin ja tyttö syntyi sektiolla kuukautta ennen laskettua aikaa. Seuraavana päivänä hänet leikattiin lastenklinikalla, ja toipui kuukaudessa kotiinlähtö kuntoon. 3,5 kk iässä toinen leikkaus, jossa suljettiin vatsanpeitteet lopullisesti ja sen jälkeen on eletty ihan normaalia vauva-elämää, masusta ei ole ollut vaivoja.
 
moikka!

meidän vauvalla todettiin sama olisko ollu kolmannessa ultrassa. melkoinen sokki oli kun ensin saatiin tietää että kauan kaivattu vauva oli nyt sitten tulossa muttei ollut aivan terve. ultran teki todella inhottava nainen joka ehdotti jopa aborttia jne. (( terveisiä vaan naistenklinikalle ammattitaitoisesta käytöksestä)). Lääkärit olivat melkeinpä varmoja siitä että kyseessä ei ollut se vakavampi missä olisi lapsi ollut vaarassa kromosomihäiriöihin jne. Pelkkä raskaus aika yleensä on melko väsyttävä ja näin ekakertalaiselle jännittävä ja ehkä pelottava,sitten vielä kaikki ramppaaminen sairaalassa tutkittavana ja oleminen pällistelyn kohteena... :\| saimme joulun alla tietää (( vaikka tiesimme sen jo itsekin )) että vauva syntyy aikaisemmin koska kyseinen reikä mahassa oli liian ahdas suolille mitkä oli ulkona eikä lapsi kasvanut tarpeeksi. alkoi uusi rumpa sydänkäyrissä,lapsivesipunktiossa jne. jne.
jännityksellä odotimme tuloksi. " nyt tietää sitten varmasti onko lapsi terve,onko tyttö vai poika"
lääkäri täti soitti tuloksia keskiviikko- aamuna, pahaa aavistamatta olimme keittäneet kahvi jne. ku puhelin soi ja lapsi oli täysin normaali tyttö. " keuhkot on sen verran kehittyneet että voisit alkaa pakkaamaan tavaroita tulla tänne osastolle synnytys on perjantaina kello 10. "
Kyllä siinä katosi kaikki mahdolliset ajatukset ja pieni itku pääsi kun tajus että eihän se nyt voi vielä syntyä!
niinpä lähdettii sairaalaan ja tappamaan aikaa siellä. onneksi mies pääsi käymään joka päivä, mutta kyllä se pitkälle ajalle tuntui.
perjantaina 19.1.2007 syntyi (( isänsä mukaan)) pieni huutava tyttö patukka 1340g 39cm

tytölle tehtiin ensimmäinen leikkaus samana iltana, toivoimme että se olisi ollut siinä mutta suoli ei alkanut toimimaan ja lapsi altistui sairaalassa koko ajan bakteereille,tulehdusarvot olivat jopa 200 yhdessä vaiheessa. kaikkein kauheinta on ollut vain istua ja katsoa lastaan joka on vielä niin pieni ettei edes pitäisi olla täällä vielä.
painoa alkoi pikku hiljaa tulemaan.lääkärit alkoivat olemaan sitä mieltä että on tehtävä avanne, eli taas leikkaus mikä onneksi sujui hyvin. 2kk ikäisenä tyttö oli jo niin "hyvässä" kunnossa että pääsi jo isojen lasten osastolle 6 siellä n.kk.
saimme sitten vihdoin kuulla että vauva pääsee nyt pikku hiljaa kotiin, ensin päiväksi ja sitten yöksi ja lopulta kokonaan kotiin. kotiin pääsy tapahtuikin yllättävän nopeasti :)
nyt tyttö on ollut reilun kuukauden kotona ja painoa on jo hiukan yli 3kg ja avanteen sulku on viikon päästä. toivon niin hirveästi että tässä voitaisiin alkaa jo elämään "normaalia" lapsi-perhe elämää.

 
Eilen ihan muista syistä ylimääräisessä viikon 19+ ultrauksessa löysi päivystävä lääkäri ja toinenkin saman, jotain on vatsan peitteiden päällä. Ne ei halunnu varmaksi sanoa ja maanantaina konsultoivat lääkäriä jonka on määrä tehdä rakenneultra, mutta kyllä mä itekkin näin, että siinä kohdassa kaikki ei ollu ok. Arvuuteltiin, olisiko napanuora jotenkin sykeröllä, mutta sitten nähtiin, miten napanuora menee vierestä, toiveita on että olisi vaan jonkinmoinen hematooma, siihen jymähtäny verenpurkaus, mutta kyllä se lääkäri kerto vielä tän mahollisuuden, että kyseessä on se pahin. Lohdutti se kyllä, että ei mikään katastrofi oo ja voidaan leikata, mutta siinä vaiheessa yli 15h valvoneena, töissä olleena ja abaut 10h lääkärisairaala rumbassa työvaatteissa venanneena ei voinu kun itkeä.
Musta tuntuu, että oon nukkuessani itkeny koko yön..
Lohdullista, että täällä on ihan positiivisiä kokemuksia, vaikke kaikki ookkaan menny niinkuin piti. On se silti psyykkinen kriisi saada tietää, että kaikki ei ehkä ookkaan niinkuin pitäis. Eiliseen asti oli kamala tarve saada tietää onko tyttö vai poika tulossa, enään ei kiinnosta, asialla ei ole merkitystä, haluan tietää vaan että kaikki ois hyvin..
 

Yhteistyössä