Eilen ihan muista syistä ylimääräisessä viikon 19+ ultrauksessa löysi päivystävä lääkäri ja toinenkin saman, jotain on vatsan peitteiden päällä. Ne ei halunnu varmaksi sanoa ja maanantaina konsultoivat lääkäriä jonka on määrä tehdä rakenneultra, mutta kyllä mä itekkin näin, että siinä kohdassa kaikki ei ollu ok. Arvuuteltiin, olisiko napanuora jotenkin sykeröllä, mutta sitten nähtiin, miten napanuora menee vierestä, toiveita on että olisi vaan jonkinmoinen hematooma, siihen jymähtäny verenpurkaus, mutta kyllä se lääkäri kerto vielä tän mahollisuuden, että kyseessä on se pahin. Lohdutti se kyllä, että ei mikään katastrofi oo ja voidaan leikata, mutta siinä vaiheessa yli 15h valvoneena, töissä olleena ja abaut 10h lääkärisairaala rumbassa työvaatteissa venanneena ei voinu kun itkeä.
Musta tuntuu, että oon nukkuessani itkeny koko yön..
Lohdullista, että täällä on ihan positiivisiä kokemuksia, vaikke kaikki ookkaan menny niinkuin piti. On se silti psyykkinen kriisi saada tietää, että kaikki ei ehkä ookkaan niinkuin pitäis. Eiliseen asti oli kamala tarve saada tietää onko tyttö vai poika tulossa, enään ei kiinnosta, asialla ei ole merkitystä, haluan tietää vaan että kaikki ois hyvin..