Sinä joka olet introvertti

Oletko huomannut itse olevasi introvertti vai onko se selvinnyt sinulle esim. psykologisissa testeissä?

Itselleni selvisi vasta aikuisiällä, liki kolmekymmppisenä, että olen introvertti työhaastatteluihin liittyvien psykologisten testien kautta. Olen aina tuntenut olevani vähän erilainen kuin muut ja selvitettyäni lisää "introverttidiagnoosiani" ymmärsin itseäni ja muiden suhtautumista paremmin kuin koskaan!

Millä tavalla sinä introverttina olet huomannut eron ekstrovertteihin? Mitkä sinulla on voimakkaimmat introvertin ominaisuudet?

Itse olen huomannut, että ekstrovertit ovat paljon impulsiivisempia, minä-keskeisempiä ja liikaa tunteella ei-rationaalisesti ajattelevia. Ja varsinkin ekstroverttimiehet ovat ulkonäkökeskeisempiä.

Itse introverttina voimakkain piirre on yksin olemisen tarve. Olen kyllä mielelläni seurassa, jossa voin keskustella itseä kiinnostavista tai asioista, mutta en liian pitkiä aikoja , käyn töissäkin välillä yksin syömässä ja kahvilla. Myös liika pinnallisuus keskusteluissa esim. julkkisjuorut ym. kevyet puheenaiheet ja tekemiset mm. ylenpalttinen impulsiivinen toiminta mm. shoppailu saavat minut turhautumaan ja vetäytymään seurasta. Viihdyn todella paljon yksin ja rentoudun/lataan akkuni mieluiten yksin tai perheeni kanssa. Toinen on unentarve ja laatu eli Häiriötön ja hiljainen makuuhuone. Tosin valvova lapsi ei häiritse, mutta naapurista tai liikenteestä kuuluvat äänet häiritsee nukkumista. Myös säännölliset elämäntavat ja rutiinit ovat tärkeitä. Sitten sellainen asia ihmetyttää että useat ihmiset pitävät minua tyhmänä, koska en ole suunapäänä joka paikassa minä minä minä ja ovat sitten ihan ihmeissään miten tiedän niin paljon, kun joskus avaan suuni sanoakseni jotain enemmänkin.

 

mortti ja vertti.

 

Eipä tuo sen kummempaa huomaamista ole vaatinut. Aina ollut pieni kaveripiiri ja iso oman ajan ja rauhan tarve.

 

No ei ekstrovertit ole sen itsekeskeisimpiä mitä introvertit! Päin vastoin meillä ekstroverteilla on kiinnostusta ja halua olla ihmisten parissa ja kuunnella, sosialisoida. Introvertti käpertyy enemmän itseensä, eikä jaa elämäänsä samalla lailla toisten kanssa.

 

no muotoilin kysymyksen väärin, millä tavalla ja milloin huomasit/tajusit erilaisuutesi johtuvan siitä, että olet introvertti?

Itse kun en edes tiennyt koko introverttiydestä mitään ennen aikuisikää. Koin vaan olevani jotenkin outo, kun olen elänyt koko ikäni ekstroverttien kanssa. Mulla on ainoastaan yksi introvertti ystävänä.

 

No tuohon kysymykseen voi vastata että joskus ehkä reilut kaksvitosena.

 

"No ei ekstrovertit ole sen itsekeskeisimpiä mitä introvertit! Päin vastoin meillä ekstroverteilla on kiinnostusta ja halua olla ihmisten parissa ja kuunnella, sosialisoida. Introvertti käpertyy enemmän itseensä, eikä jaa elämäänsä samalla lailla toisten kanssa."

No tätä en allekirjoita. Itse olen erittäin kiinnostunut ihmisistä, jaksan kuunnella ja olla sosiaalinen, mutta en koko maailman kanssa kerralla. Keskityn mielellään yhteen ihmiseen tai pienempään ryhmään kerralla, jolloin kuulen enemmän/syvällisemmin ihmisten asiat/tarinat. Ja omien asioiden jakamisesta, teen sitä kyllä mielelläni, mutta ekstrovertti ovat hyvin paljon herkempiä juoruamaan toisten asioista, eikä siinä vielä mitään, mutta kun ne jutut muuttuvat heidän kertominaan johtuen juuri siitä ettei ekstrovertti kuuntele kunnolla loppuun saakka asioita, joita heille kertoo eivätkä keskustele kunnolla asioista vaan hyppäävät aiheesta toiseen liian nopeasti, edellinen aihe jää ikäänkuin vaan pinnallisesti käsiteltyä. Joskus on mielummin hiljaa kun kertoo kun toinen ei edes kuuntele/ymmärrä kuulemaansa. Mulla tämä korostuu erityisest kotona kun mies on ekstrovertti.

 

"No ei ekstrovertit ole sen itsekeskeisimpiä mitä introvertit! Päin vastoin meillä ekstroverteilla on kiinnostusta ja halua olla ihmisten parissa ja kuunnella, sosialisoida. Introvertti käpertyy enemmän itseensä, eikä jaa elämäänsä samalla lailla toisten kanssa."

No tätä en allekirjoita. Itse olen erittäin kiinnostunut ihmisistä, jaksan kuunnella ja olla sosiaalinen, mutta en koko maailman kanssa kerralla. Keskityn mielellään yhteen ihmiseen tai pienempään ryhmään kerralla, jolloin kuulen enemmän/syvällisemmin ihmisten asiat/tarinat. Ja omien asioiden jakamisesta, teen sitä kyllä mielelläni, mutta ekstrovertti ovat hyvin paljon herkempiä juoruamaan toisten asioista, eikä siinä vielä mitään, mutta kun ne jutut muuttuvat heidän kertominaan johtuen juuri siitä ettei ekstrovertti kuuntele kunnolla loppuun saakka asioita, joita heille kertoo eivätkä keskustele kunnolla asioista vaan hyppäävät aiheesta toiseen liian nopeasti, edellinen aihe jää ikäänkuin vaan pinnallisesti käsiteltyä. Joskus on mielummin hiljaa kun kertoo kun toinen ei edes kuuntele/ymmärrä kuulemaansa. Mulla tämä korostuu erityisest kotona kun mies on ekstrovertti.

Mutta se on totuus, että ekstrovertit viihtyvät enemmän ihmisten kanssa ja ovat enemmän läheisten ja ystävien kanssa vapaalla. He saavat siitä energiaa. Kun taas introvertit tarvitsevat ja haluavat enemmän omaa aikaa ja "latautumista" omissa oloissa sosialisoinnin jälkeen.

Juu ekstrovertit ovat varmaan impulsiivisempia ja vähän sellaisia "kukasta kukkaan", että jos jonkun kanssa ei natsaa siis ihan ystävätasolla niin se jätetään siihen helposti.. Koska on muita keistä ollaan kiinnostuneita ja ei voi tavallaan olla paikoillaan sosiaalisissa tilanteissa.

 

Netistä ihan vahingossa löysin termin ja tunnistin kuvauksesta itseni. Aika myöhään n. 36- vuotiaana sevisi vasta itselleni.

Tuon olen itsekin huomannut, että ekstrovertit saattavat pitää hieman tyhmänä. Se, ettei suuressa porukassa välttämättä halua ilmaista omia näkemyksiään, saattaa aiheuttaa sen, että muut pitävät yksinkertaisena, jolla ei ole mitään sanottavaa. Tuntuu, että vähintäänkin pidetään kummajaisena, kun haluaa seurata hieman sivummalta tilanteita/keskusteluita.

Sitä en kyllä allekirjoita, että ekstrovertit eivät kuuntele loppuun tai keskustele asiaa loppuun. Mieheni on ekstrovertti ja hän kyllä haluaa puida asiat juurta jaksain. En usko, että tuolla on mitään tekemistä ekstroverttiyden kanssa.

 

"Juu ekstrovertit ovat varmaan impulsiivisempia ja vähän sellaisia "kukasta kukkaan", että jos jonkun kanssa ei natsaa siis ihan ystävätasolla niin se jätetään siihen helposti.. Koska on muita keistä ollaan kiinnostuneita ja ei voi tavallaan olla paikoillaan sosiaalisissa tilanteissa."

Hyvin kirjoitettu, tuo on varmasti totta. Minusta on kyllä hauska seurata ekstrovertteja, kun jaksavat olla niin energisiä "kukasta kukkaan" ja paljon kaikkea ja koko ajan. Introverttina tykkään paneutua asioihin todella syvällisesti ja olenkin sellainen "tutkija", voisin oikeasti viihtyä jossain yksinäisessä tutkimusprojektissa vaikka kuinka kauan tai viettää esim. koko ilman yksin kotona tai lähteä lomalle yksin johonkin. Mielummin rauhalliseen paikkaan, mutta myös suurkaupunki käy jos saan vaan yksin kulkea ja katsella ja nukkua yöt rauhassa. Tämä ei tarkoita sitten ollenkaan sitä ettenkö viihtyisi sänkypuuhissa, tosin vakikumppani pitää olla, siinä introvertti ei taivu "kukasta kukkaan"

 

Kauppatieteitä opiskellessani huomasin olevani introvertti. 98% meidän luokalta oli ekstroja, ja tajusin silloin niin paljon itsestäni ja miksi en sovi yleensä joukkoon helposti. Tieto helpotti paljon!

 

Vähän laajemmin (englanninkieltä taivuttavalle):
Free Personality Test | 16Personalities

Heitti minulle ENTP:n.

 

Minä tunnistin itseni kuvauksesta... :-o

Voisikohan tällä selittää "outouteni" jonka kanssa kaikki tutut ovat jo oppineet elämään (yksinolon tarve, turhanpäiväisistä asioista puhuttaessa en jaksa keskittyä asiaan vaan painun jonnekin itseeni jne...) ... Täytyy perehtyä kunhan olen hereillä!

 

Törmäsin netissä vahingossa sellaiseen testiin ja mielenkiinnosta tein vaikka ikinä en ollut mistään introverteistä kuullutkaan aiemmin. Olen 30. Olen sen mukaan ihan umpi-introvertti.

Väsyn varsinkin ekstroverttien seurassa ja saatan väsyneenä töksäytellä asioita. Varsinkin jos pitää vetää pitkään smalltalkia. Kerrassaan inhoan yhdessäruokailutilanteita jossa pitää pikkurilli pystyssä sössöttää säästä ja politiikasta. Lisäksi en jää töissä tehtävän/toimeksiannon/tms saantuani lätisemään tyhjää vaan lähden suorittamaan tehtävää heti ilman korupuheita, ja taas vaikutan töykeältä. Olen vieläpä pienikokoinen naisihminen, jonka toki oletetaan olevan herttainen ja mukava, iloisen hersyvä höpisijä, ja se stressaa. Olenkin sellainen välillä mutta kun voinat loppuu, juro puoli löytyy myös ja se tuntuu jotenkin lyövän puolitutut aina ällikällä. Samalla minua kiukuttaa se, etten ole sivistyneempi ja se jos onnistun töksäyttämään jotain ja pahoittamaan jonkun mielen ja tekemään samalla itseni tollon näköiseksi. Miksi en vaan saa rakennettua jotain kaiken peittävää kohteliaan sivistynyttä kuorta itselleni? Täydellistä pokkaa? Olenkin joskus ajatellut ostaa Käytöksen kultaisen kirjan ja opetella sieltä miten tulisi käyttäytyä.

Olisi varmasti helpompi olla miespuoleinen introvertti, jurotus annetaan heille paljon helpommin anteeksi. Jostain syystä monet ihmiset lähestyy minua, tänäänkin kun jonotin tk:ssa. Enkä halua että minua lähestytään! Ehkä monet jotenkin olettavat minun olevan kiltti joka on hyvä kuuntelemaan, myös tietyllä tavalla rajaton ja hyväksikäytettävä. Ja se vähän olenkin. Minua on (ollut) helppo hyväksikäyttää (ja syyllistää) ja minun myös on vaikea pitää kiinni rajoistani, ja siksi olenkin alkanut yhä useammin valitsemaan töykeyden tien. Huono omatuntohan siitä tulee mutta saanpahan olla rauhassa. Jotkut kun jotenkin tulevat ihon alle jo ensimmäisessä kontaktissa ja jäävät jotenkin "roikkumaan", eikä kontaktin vähentäminen myöhemmin onnistu ilman konfliktia, joten parempi lopettaa ennenkuin alkaakaan. Jotenkin tunnun imevän itseeni monet läheisriippuvaiset. En kestä takertumista.

Toisaalta varsinkin lapsena/nuorena olen itse ollut melko läheisriippuvainen ja takertuva. Ehkä siksi takertuvia/velvoitavia henkilöitä kartankin, kun tiedän mihin kaikkeen läri lähimpänsä mielessään velvoittaa ja se suo kyllä on loputon jos alkaa parantajaksi. Myöskään riippuvuuden ruokkiminen ei vie heitä eteenpäin. Eli olen tänäpäivänä jopa sitoutumiskammoinen, ahdistun jos joku haisee vähänkin lärille tai osoittaa takertumisen merkkejä. Oho, eksyinpäs nyt aiheesta, takaisin asiaan.

Myöskin jos puhelin soi, ensimmäinen ajatus on aina negatiivinen. En haluaisi vastata. Tiedän myöskin olevani välillä (väärissä tilanteissa!) todella torjuva ja olen koittanut harjoittaa itseäni sosiaalisemmaksi. Suorastaan kadehdin niitä jotka ilahtuvat kun seurueeseen tulee lisää ihmisiä ja niitä jotka pyytävät seurueeseen lisää ihmisiä lähipöydästä, siis niitä jotka osaavat huomioida kaikki. Mulle seurueeseen tulevat lisäihmiset on pahimmillaan vain lauma poispotkittavia. En vaan osaa. Hetkittäin itseäni tsemppaamalla onnistun olemaan positiivinen ja iloinen kaikkien kaveri mutta aina se katoaa. En ole sellainen, eikä musta tule sellaista. Onneksi olen opinut muistamaan että aurinkisemmatkin ajatukset voisi lähimmäisestä olla. Tiedän että en valitettavasti aina ole kovin ystävällinen, oman rajan suojelu on jotenkin aina toiminnassa ja elinehto.

Tulipa nyt pitkä Kuitenkin, taidan olla melko ikävä ihminen.

 

Tein testin äsken ja minäkin olen täysi introvertti!

Nyt palasin ja luin ghj - n tekstin, jonka alku oli kuin omasta elämästä. Minäkin pienikokoinen nainen jota yritetty tunkea kiltin ja hupsun tytön rooliin vaikka oikeasti olen tahtomattani aika tylyn oloinen...

Olen todella kärsinyt ja etsinyt itsestäni vikoja, kun sosiaaliset taidot ovat täysin olemattomat (töksäyttelen, en osaa small talkia jne...), perheen äitinä tarvitsen yksinoloa normaalia enemmän, en kiinnostu samoista asioista kuin muut (viihde ohjelmat, is-uutiset yms...)... Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle! - -

Melko helpottavaa toisaalta, että on muitakin! Ehkä joskus löytäisi juttukaverin, jonka kanssa voisi keskustella aiheesta. Yleensä tuttavuussuhteet kaatuvat juurikin mielenkiinnon puutteeseeni tai epäsosiaaliseen käytökseeni....

 

Olen aina tiedostanut olevani erilainen, mutta pihalla olemisestani kaikesta käytännössä. En osaa katsoa itseäni ulkoapäin, joten se kai kertoo miksi havahdun kaikkeen jälkeenpäin. Vasta kun kuulee ulkopuolelta analyyseja, muodostuu kokonaiskuva itsestä.

Ekstrovertit taas saattavat olla itsensä suhteen itsevarmempia ja tiedostavampia. Osaavat hyvin laskelmoida liikkeensä. Eivät he varmasti muuten ekstrovertteinä edes menestyisikään!

Minä havahduin omaan introverttiyteeni oikeastaan vasta kun lapseni sai Aspergerin oireyhtymä-diagnoosin. Jo itsessään as käsittää introverttiyden hyvän hahmotelman, vaikka kukin onkin oma persoonansa. Toisinaan tuntuu, että jokainen vastaantullut intro olisi täysi as-tyyppi!

 

No ei ekstrovertit ole sen itsekeskeisimpiä mitä introvertit! Päin vastoin meillä ekstroverteilla on kiinnostusta ja halua olla ihmisten parissa ja kuunnella, sosialisoida. Introvertti käpertyy enemmän itseensä, eikä jaa elämäänsä samalla lailla toisten kanssa.

Halu olla ihmisten parissa ei mitenkään sulje itsekeskeisyyttä pois. Introvertti ei käperry itseensä, vaan haluaa olla itsekseen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö osaisi olla sosiaalinen jne.

Mun eräs miesystävä kertoi epäilevän mun olevan introvertti. Hän on ekstrovertti. Silloin tajusin, että se mun oman ajan saamisen tärkeys ja moni muukin juttu todellakin oli sitä.

 

mortti ja vertti.

Introvertti ja ekstromortti.

 

Olen kumpaakin. Vanhemmiten tuo introvertti puoli on vahvistunut.

 

Vähän laajemmin (englanninkieltä taivuttavalle):
Free Personality Test | 16Personalities

Heitti minulle ENTP:n.

Mulla taas näin:
YOUR PERSONALITY TYPE IS:
LOGISTICIAN (ISTJ-T)

 

Tunnistin tuosta paljon samoja piirteitä. Pidän yksinolemisesta, vaikka viihdyn kyllä seurassakin ja pidän jopa pinnallisestakin höpöttelystä. Kaikki ylimääräiset äänet häiritsevät todella helposti. Samoin tykkään siitä, että arki sujuu samalla aikataululla rutiinien mukaan. En mitenkään erityisesti kaipaa matkoja tm vaihtelua elämään.

Ehkä suurin miinuspuoli muelestäni on se, että ystävystyminen on minulle hankalaa. Paljon on tuttuja ja juttelen kyllä avoimesti ihmisten kanssa töissä, harrastuksissa, pihalla jne, mutta läheisempien ystävyyssuhteiden luominen ei jostain syystä oikein onnistu.

 

No ei ekstrovertit ole sen itsekeskeisimpiä mitä introvertit! Päin vastoin meillä ekstroverteilla on kiinnostusta ja halua olla ihmisten parissa ja kuunnella, sosialisoida. Introvertti käpertyy enemmän itseensä, eikä jaa elämäänsä samalla lailla toisten kanssa.

Ulospäin suuntautuneisuus ei ole sama asia kuin sosiaalinen kyvykkyys. Monet ekstrovertit ihmiset kuvittelevat olevansa sosiaalisia, kun suu käy seurassa kuin seurassa. Mutta sosiaalisuuteen tarvitaan korviakin.

 

Vähän laajemmin (englanninkieltä taivuttavalle):
Free Personality Test | 16Personalities

Heitti minulle ENTP:n.

Tein testin, olen protagonisti (ENFJ-T) = päähenkilö
((( heheheeheh )))

 

Vähän laajemmin (englanninkieltä taivuttavalle):
Free Personality Test | 16Personalities

Heitti minulle ENTP:n.

Itte sain INTJ-T, analyst.
Itse löysin tämän introvertti-termin netistä. Veikkaan että ihan tältä palstalta
Nuorempana luulin että mul on jotain pahasti vialla päässä kun en hirveästi viihdy muiden seurassa enkä koe tarvetta olla äänessä oikeastaan koskaan.
Mutta vissiin on muitakin jotka tuntevat näin

 

123 kerro millainen INTJ olet? Kiinnostaa!