Sinkkukaveri ei ymmärrä perheellistä :( Kohtalotovereita?

Mulla on 2 pientä lasta ja kolmas tulossa. Arki on siis hyvin hektistä. Lisäksi rahat tiukilla kun olen ollut useamman vuoden kotona (nyt olin välillä puoli vuotta töissä ja nyt äitiyslomalla ja tarkoitus jäädä 2-3 vuodeksi taas kotiin). Mieheni tekee pitkää päivää ja reissaa joten olen välillä todella väsynyt. En valita, mutta näin on, varsinkin kun olen raskaana viimeisilläni. Olen kuitenkin tyytyväinen, tämä on sitä mitä haluankin. Kaveriporukkani lukioajoilta on lähinnä sinkkuja, heitä ei kiinnosta perheen perustaminen (olemme yli 30 v) ja he lähinnä tekevät uraa ja vapaalla käyvät baarissa, syömässä ulkona, shoppailemassa jne. Se on ihan ymmärrettävää ja heille siis ok.

Meillä on niin vähän yhteistä aikaa perheen kesken että viikonloppuisin haluaisin lähinnä vain touhuta lasten kanssa, antaa kummallekin vähän myös kahden keskistä aikaa (jolloin isä toisen sisaruksen kanssa) ja ulkoilla, pyöräillä ym. Mielelläni myös kyläilemme kaveriperheiden luona ja tapaamme toisia lapsiperheitä, ja myös lapsettomia totta kai. Kuitenkin haluamme olla myös välillä ihan vain omalla porukalla ja 1 vierailu viikonlopussa on yleensä tarpeeksi.


Yksi sinkkukavereistani ei ymmärrä minua ollenkaan. Mulle riittäisi hänen tapaamisensa ehkä kerran vuodessa tms, ei haittaa vaikkei vuoteen nähtäisi. Ei ole mikään paras ystäväni vaan enemmän vain "tuttava". Em esim voi luottaa häneen, juoruilee aina kaiken eteenpäin. Jos joskus on sanonut jotain "noloa" 5 v sitten, hän vieläkin muistuttelee siitä yms. En ylipäätään tapaa parhaitakaan ystäviäni sen useammin. Useat heistä asuvat kaukana ja näemme esim kerran vuodessa. Usein näen lähinnä niitä jotka asuvat lähellä ja joiden kanssa arkena tavataan lasten kanssa.

Tämä sinkkukaverini soittelee ihan jatkuvasti. Yleensä en vastaa koska saattaa soittaa esim kun nukutan lasta yms. Ole hänelle sanonut että mulla ei ole aikaa eikä voimia nähdä niin usein. Hän tekee sitten aina nähdessämme hirveän numeron siitä, että kylläpä taas kesti saada sut tänne, johan mä yli vuoden yritinkin tapaamista järjestää jne. Olen vain että niin... En mä ehdi tän useammin.
Viimeksi n kk sitten laittoi viestin että tulenko kylään. Laitoin viestin että mulla on viikonloppu jo täynnä ohjelmaa ja vointi ei ihan paras, kun tosiaan viimeisilläni raskaana. Laitoin että en oikeasti jaksa lähteä minnekään ja meillä on aika kiireistä muutenkin. Luulis tosta ymmärtävän... Mutta ei. Hän on nyt soitellut melkein joka viikonloppu ja melkein pakottaa mua tapaamiseen!! Nytkin huomasin että oli taas soitellut viikonloppuna. Mulle tulee kamalan paha mieli kun joudun kieltäytymään mutta mä en vain jaksa! On paljon muitakin ihmisiä joiden kanssa pitäisi sopia tapaamista ja olen hänet nähnyt jo tuossa kevään aikana useamman kerran. Mun mielestä on ok asettaa etusijalle me ihmiset keitä olen viimeksi nähnyt esim syksyllä. Tai ne, joiden seurassa oikeasti viihdyn...
Ymmärtääkö kukaan minua, onko kohtalotovereita? En tosiaan haluaisi loukata tuttavaani, mutten jatkuvasti jaksaisi näpytellä viestejä ihan samaa asiaa, jonka olen jo kertonut, eli en ehdi/jaksa tavata. Rasittavaa.

 

Yleensä täällä porukka valittaa kun ystävät kaikkoaa lapsen saamisen myötä ja sä valitat kun ystävä haluaa nähdä usein edelleenkin! Katkaise välit kun kerran yhteydenpito on noin kamalaa.

 

Näin kun ajattelee, sitä on varmaan sinkun vaikea olla kaverina lapsiperheelliselle. Jos olet aktiivinen ja yrität pitää yllä yhteyttä et ymmärrä toista ja ahdistelet häntä. Jos annat olla ja vietät aikaa muiden sinkkukavereidesi kanssa olet hyljännyt hänet.

Jos osoitat kiinnostusta hänen lapsiaan ja perhe-elämäänsä kohtaan sanot väistämättäkin jotain typerää ja ymmärtämätöntä, muutenkin puutut asioihin mistä et ymmärrä mitään. Jos taas pidät seurustelua yllä muista aiheista, et ole pätkääkään kiinnostunut toisen lapsista ja tämän elämästä jne.

Mutta juu, olen itsekin saanut kieltäytyä tapaamisista ja asioista mitkä eivät perhetilanteeseeni sovi. Toisaalta kiva kun kuitenkin kysytään.

 

Hei

Tiedätkö soitteleeko tämä tuttavasi myös muille ystävillesi näin usein ? Tulee mieleen,että hän taitaa olla yksinäinen, kun koko ajan sinulle soittelee. Mutta silti mielestäni sinun ei tarvitse vastata puheluihin/ viesteihin jos et halua. Eiköhän tämä ihminen jossain vaiheessa lopeta.

Ja ymmärrän sekin hyvin,että haluaa olla yhteydessä niin, jotka oikeasti kokee tärkeiksi,koska perheellisenä sitä ns. omaa aikaa on sen verran vähän.

 

Mun mielestäni ystävyys ei vaadi mitään viikoittaisia tai kuulausitaisia tapaamisia. Kivaa on silloin kun nähdään mutta ei ole kivaa jos tapaamisista tulee stressiä ja jatkuvasti huono omatunto kun ei jaksa nähdä niin usein kuinntiineb haluaisi. Ystävä on kuitenkin olemassa ja hänelle voi soittaa jos on murheita ja haluaa jutella.

Tämä kys. henkilö ei kyllä ole mulle "ystävä" koska en voi edes hänelle puhua ja ole monet kerrat huomannut että hän kertoo kaiken eteenpäin.

Hän harrasti näitä tapaamiseen pakottamisia jo silloinkin kun mulla ei ollut perhettä ja oli periaatteessa aikaa. Muistan että jouduin pitkin hampain monet kerrat hänen luokseen vaikken olisi halunnut. Hän ei ymmärrä että toiset viihtyvät hyvin myös yksin. Haluan välillä esim vain kuunnella / soittaa musiikkia ja olla vaan eikö tarvii aina olla seuraa. Hänelle tuo ei kelvannut syyksi vaan pakotti silloin tulemaan luokseen.

 

Tuli tästä mieleeni että mitähän mun lapsiperhekaverit ajattelee mun jutuistani... Minä kun olen lapseton sinkku. Ei kukaan ole sanonut mitään, paitsi että pari on sanonut kuinka mun kanssa on kiva jutella kun voi jutella muistakin kuin lapsista ja joku kysyy heidänkin kuulumisiaan eikä vain lasten. Ehkä sitten jonkun mielestä en ole riittävästi kiinnostunut heidän lapsistaan kun en heistä koko ajan kysele. Toisten asioihin nyt en muutenkaan puutu niin en ole lasten kasvatukseenkaan puuttunut, vaikka montaa asiaa olen itsekseni ihmetellyt. Osaan onneksi pitää mölyt mahassani, muuten löytäisin varmaan juttuja itsestäni täältä
Eikä mulla ole koskaan ollut mitään vaikeuksia olla lapsiperheiden kaverina. Olen edelleen oma itseni kuten aikaisemminkin ja jos en muutu heidän "lapsellistumisen" myötä ja he odottavat sellaista, se ei todellakaan ole minun ongelmani!

 

Ei kukaan voi pakottaa toista tapaamiseen, ihan vapaaehtoisesti olet mennyt. Olet kyllä aika onneton vässykkä jos et osaa sanoa ei.

 

[QUOTE="Vieras";26648019]Mun mielestäni ystävyys ei vaadi mitään viikoittaisia tai kuulausitaisia tapaamisia. Kivaa on silloin kun nähdään mutta ei ole kivaa jos tapaamisista tulee stressiä ja jatkuvasti huono omatunto kun ei jaksa nähdä niin usein kuinntiineb haluaisi. Ystävä on kuitenkin olemassa ja hänelle voi soittaa jos on murheita ja haluaa jutella.

Tämä kys. henkilö ei kyllä ole mulle "ystävä" koska en voi edes hänelle puhua ja ole monet kerrat huomannut että hän kertoo kaiken eteenpäin.

Hän harrasti näitä tapaamiseen pakottamisia jo silloinkin kun mulla ei ollut perhettä ja oli periaatteessa aikaa. Muistan että jouduin pitkin hampain monet kerrat hänen luokseen vaikken olisi halunnut. Hän ei ymmärrä että toiset viihtyvät hyvin myös yksin. Haluan välillä esim vain kuunnella / soittaa musiikkia ja olla vaan eikö tarvii aina olla seuraa. Hänelle tuo ei kelvannut syyksi vaan pakotti silloin tulemaan luokseen.[/QUOTE]

Mä en kyllä ymmärrä miten ystävä voi pakottaa aikuisen ihmisen kylään. Jos et halua tavata niin sanot suoraan ei.

 

[QUOTE="Vieras";26648019]Mun mielestäni ystävyys ei vaadi mitään viikoittaisia tai kuulausitaisia tapaamisia. Kivaa on silloin kun nähdään mutta ei ole kivaa jos tapaamisista tulee stressiä ja jatkuvasti huono omatunto kun ei jaksa nähdä niin usein kuinntiineb haluaisi. Ystävä on kuitenkin olemassa ja hänelle voi soittaa jos on murheita ja haluaa jutella.

Tämä kys. henkilö ei kyllä ole mulle "ystävä" koska en voi edes hänelle puhua ja ole monet kerrat huomannut että hän kertoo kaiken eteenpäin.

Hän harrasti näitä tapaamiseen pakottamisia jo silloinkin kun mulla ei ollut perhettä ja oli periaatteessa aikaa. Muistan että jouduin pitkin hampain monet kerrat hänen luokseen vaikken olisi halunnut. Hän ei ymmärrä että toiset viihtyvät hyvin myös yksin. Haluan välillä esim vain kuunnella / soittaa musiikkia ja olla vaan eikö tarvii aina olla seuraa. Hänelle tuo ei kelvannut syyksi vaan pakotti silloin tulemaan luokseen.[/QUOTE]

Miten käytännössä aikuinen ihminen voi pakottaa toisen aikuisen ihmisen luokseen? Uhkaileeko siis, "jos et tule niin..."?
Mutta siis joo, mielestäni jos et itse koe ystävääsi luotettavaksi tai tärkeäksi, niin miksi annat roikkua itsessäsi? Älä vastaa viesteihin ja puheluihin, se on sillä selvä.

 

Tuskin tässä on edes siitä kyse, että kaverisi on sinkku? Enemminkin siitä, että hän haluaisi viettää enemmän aikaa kanssasi kuin sinä hänen kanssaan. Kaveruutenne on epätasapainossa. Ehkä hän on myös vähän ripustauvaista ja dominoivaa sorttia?

Ei sinulla ole velvollisuutta toimia hänen seuraneitinään. Jos tuo ihmissuhde antaa enemmän kuin ottaa, niin harkitse sen katkaisemista? Voit tietysti myös yrittää keskustella asiasta, jos haluat kaveruuttanne jatkaa.

Kuulostat vähän liian miellyttämisenhaluiselta, kun kaverisi pyörittää sinua tuolla tavalla.

 

Mä en vaan ymmärrä. Mulla on kolme lasta, vajaa kymmenen vuotta niiden kanssa olin kotona yhteen putkeen. Se tunne, kun jo lähes itkee itsekin väsymyksestä, ja ystävä soittaa ja kysyy luokseen kahville :heart: Ilman mun lapsettomia sinkkuystäviä en olis varmaan selvinny hengissä siitä. Mä olen ikionnellinen että mulla on muutakin elämää kuin perhe. Ja tosiaan omasta kokemuksestani, mä en voi edelleenkään kuin ihmetellä tuota kotiäitien kiirettä, ei oo meillä näkynyt vieläkään, vaikka käydään molemmat töissä jne.

Mut jos kyse on siitä ettei kemiat vaan kohtaa, niin on syytä jättää toi "ystävyys" taakse. Te molemmat ansaitsette parempaa.

"Kiire on vain asenne"

 

Ja miten tuossa nyt on kyse "sinkku vs. lapsiperheellinen" jos kerran sama ongelma on ollut myös silloin kun olit lapseton? Dorkat on dorkia, oli ne sitten lisääntyneitä tai ei, tai heidän dorkiutensa kohde lisääntynyt tai ei. _Kaverisi_ ei yksinkertaisesti ymmärrä _sinua_, ja jos kyseessä ei sinulle edes ole tärkeä ihminen niin pistä ihan suoraan vaan välit poikki. En ymmärrä tuollaista "se pakottaa mut näkemään" valitusta, kun sinulla on ilmeisesti kuitenkin sekä suu millä voit kieltäytyä, että sormet joilla voit sen saman kirjoittaa vaikka tekstiviestiksi.

Toinen juttu on sitten se, että toivottavasti et parin-kymmenen vuoden päästä valita kuinka sinulla ei ole muitakaan ystäviä, jos se kerran vuodessa on sinulle tarpeeksi yhteydenpitoa ystävien kanssa. Et voi olettaa että muut odottavat sinun kiireesi ja sinä voit rauhassa unohtaa heidät, ja sitten kun taas tarvitset heitä, ikään kuin nostaa heidät hyllyltä odottamasta. Todella itsekästä.

 

Tuskin tässä on edes siitä kyse, että kaverisi on sinkku? Enemminkin siitä, että hän haluaisi viettää enemmän aikaa kanssasi kuin sinä hänen kanssaan. Kaveruutenne on epätasapainossa. Ehkä hän on myös vähän ripustauvaista ja dominoivaa sorttia?

Ei sinulla ole velvollisuutta toimia hänen seuraneitinään. Jos tuo ihmissuhde antaa enemmän kuin ottaa, niin harkitse sen katkaisemista? Voit tietysti myös yrittää keskustella asiasta, jos haluat kaveruuttanne jatkaa.

Kuulostat vähän liian miellyttämisenhaluiselta, kun kaverisi pyörittää sinua tuolla tavalla.

Juuri näin. Mä myös mietin, antaako ap kaverilleen sellaista signaalia, että tapaaminen ei juuri nyt käy, mutta joku toinen kerta kävisi? Jos antaa, niin kaverihan silloin olettaa, että kun hän soittelee ja tiedustelee "joko nyt?", niin joku kerta tärppää. Voisitko ap sanoa, että sulle ei nyt ainakaan ennen joulua sovi tapaaminen? Näin kaverillsesi tulisi ihan konkreettisesti selväksi, että ennen joulua ei kannata yrittääkään järjestää tapaamista.

 

Toinen juttu on sitten se, että toivottavasti et parin-kymmenen vuoden päästä valita kuinka sinulla ei ole muitakaan ystäviä, jos se kerran vuodessa on sinulle tarpeeksi yhteydenpitoa ystävien kanssa. Et voi olettaa että muut odottavat sinun kiireesi ja sinä voit rauhassa unohtaa heidät, ja sitten kun taas tarvitset heitä, ikään kuin nostaa heidät hyllyltä odottamasta. Todella itsekästä.

Tää kannattaisi kaikkien muistaa, aika paljon näkee niitä äitejä joiden lapset oli kaikki kaikessa, auta armias sitä marttyyria kun ne on kaikki muuttaneet kotoa |O

 

Jotkut sinkkukaverit putos vaan pois kelkasta. Me ei enää tahdottu lähtee baariin, vaan kutsuttiin sinkku kotiimme. Vaikka porukkaa oli paikalla, sinkku koki olevansa pariton. Siitä se ystävyys vaan hiipui.