Sinkkuna äidiksi?!

Heippa kaikille,
olen 19-vuotias ja toiveissa olisi saada vauva mahdollisimman pian. Erosin poikaystävästäni viime lokakuussa, olimme suunnitelleet raskautta jo jonkin aikaa tuloksena yksi keskenmeno. Suhteeme kariutui, mutta toive vauvasta ei.
Onko jollain kokemusta nuorena sinkkuna vauvan saamisesta? Jos on miten on sujunut?

Oma äitini sai minut 18-vuotiaana ja siskoni oli 20v, kun sai esikoisensa. Minulla on tukena äitini ja isäni sekä siskoni. Uskon pärjääväni, harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti, elämäntapani ja terveyteni ovat hyvät. Valmistuin viime keväänä ammattiin ja käyn nyt säännöllisissä päivätöissä ja asun yksin. Minulla on 8kk vanha pikku-veli, joten tiedän mitä vauva-arki todella on.

Haluan siis vauva, en sille isää..
 
ota lemmikki johon voit kaiken hoivaviettisi kuluttaa ja siihen pikku veliin.

Minusta on julmaa evätä lapselta isä. Miltä sinusta tuntuisi jos sinulla ei olisi isää, se olisi vaa joku "ohikulkija" .
Miesten kannattaa olla varovaisia jos kerran haluat heistä vain vauvan. Ei sitä ihan random tyyppiä voi ottaa mieti nyt mitä perinnöllistä suku sairautta tai sukupuolitautia ym..ukkeli voi kantaa ja tartuttaa..moraalisesti väärin jos ei kerro miehelle että hänestä tulee isä.
jos lapsi onkin kehitysvammautunut, olet yh äiti
Ei omien vanhempien ja siskon turvaa voi heittäytyä.

Nauti nuoruudesta äläkä tunne painostusta että pakko saada lapsi saman ikäsenä ku oma äiti ja mummu. Tee kaikkea mitä et vauvan jälkee voi piiitkään aikaa tehdä.
Odota sitä unelmien miestä joka pitää tulevasta perheestä huolta, tukee ja rakastaa sinua. Tunnen liian monta kaveriani jotka etsivät " isähahmoa" heillä ei ole "isää" tai on lähtenyt heidän ollessa vauva... ja katselleet kun äitillä vaihtuu mies ystävät ja tulee turvaton olo ym...raskasta.

Kaverini on sinkku ja amk koulussa ja työ keikoilla. raskasta on.. koulusta suoraan hakemaan lasta tarhasta, ruokaa, (kaverit joskus kun ehtii, koulutehtävät, lapsen kanssa oleminen,kaupassa käynti, siinä se päivä menee. Välillä lapsi iltahoitoon kun on töitä että saa laskut, vuokran, ruoat , vaatteet maksettua, ylim.menot.... Kuskata lasta joka paikkaan kun pakko mennä asioille ja pois kotoa ym..
 
ota lemmikki johon voit kaiken hoivaviettisi kuluttaa ja siihen pikku veliin.

Minusta on julmaa evätä lapselta isä. Miltä sinusta tuntuisi jos sinulla ei olisi isää, se olisi vaa joku "ohikulkija" .
Miesten kannattaa olla varovaisia jos kerran haluat heistä vain vauvan. Ei sitä ihan random tyyppiä voi ottaa mieti nyt mitä perinnöllistä suku sairautta tai sukupuolitautia ym..ukkeli voi kantaa ja tartuttaa..moraalisesti väärin jos ei kerro miehelle että hänestä tulee isä.
jos lapsi onkin kehitysvammautunut, olet yh äiti
Ei omien vanhempien ja siskon turvaa voi heittäytyä.

Nauti nuoruudesta äläkä tunne painostusta että pakko saada lapsi saman ikäsenä ku oma äiti ja mummu. Tee kaikkea mitä et vauvan jälkee voi piiitkään aikaa tehdä.
Odota sitä unelmien miestä joka pitää tulevasta perheestä huolta, tukee ja rakastaa sinua. Tunnen liian monta kaveriani jotka etsivät " isähahmoa" heillä ei ole "isää"
Ok, ymmärrän viestisi tarkoituksen, mutta minusta se oli osittain melko asioton..

Onko lemmikki mielestäsi lapsen korvike? Ihan oikeasti?

Ensiksikin voin sano, että "nuoruudesta nauttiminen" on melko suhteellinen käsite, jos joku voisi kertoa, minusta on huvittavaa, kuinka ajatellaan, että nuoruudessa pitää nauttia vapaudesta, ihan kuin sitä ei olisi esim. 40- ja 50-vuotiaana..? Ihan oikeasti, jos tarkoitatte sillä baareissa kiertelyä ja juuri sen tekeistä, mikä sillä hetkellä kiinnostaa, ei kiitos kiinnosta..

Toinen kummallinen ajatus viestissäsi oli mielestäni ensimmäisen "ohikulkijan" sänkyyn hyppääminen, toivon ettei viestistäni saanut sellaista kuvaa, että olisin niin vastuuton. Palaae ikuisuus kysymykseen siitä, miksi nuori, parikymppinen on aina muka vastuuton, ajattelematon ja täysin kykenemätön äidiksi, kun taas kymmentä vuotta vanhempi täysin valmis. Ikä on kai taas vain niitä numeroita..

Kehitysvammautunut, melkoisen loukkaava nimitys, mielestäni. Turvaan heittäytyä, sekin samaa luokkaa. En tosiaankaan ole katkera, mutta suretta ihmisten ajatusmaailma ja jo aiemmin mainitsemani ikäluokittelu. Miettikää hei, minkä ikäisinä lapsia saatiin sata- tai kaksisataa vuotta sitten? Varmasti ihan täysipäisiä lapsia kasvoi..

"Odota unelmien miestä pitämään huolta perheestä", tähän lauseeseen en ota edes kantaa, mutta voin sanoa, että sydämeni itkee verta lukiessani vielä tänäkin päivänä siitä, että nainen ei voi pärjätä ilman, että mies pitää hänestä huolta, tuo toimeentulon jne..

//vielä lisähuomautuksena, viesti oli ihan vaan kysely henkilöille, joilla samankaltainen tilanne on, en totisesti kaipaa edellisen vastaajan tyylisiä tuomitsevia viestejä, asia on varmaan selvä jo nyt, kiitos vai :)
 
Viimeksi muokattu:
taisin purkaa liikaa juttuja ja jättää kysymyksesi tois sijaiseksi. itse myös isätön ja toinen "puoli minuutta" jäännyt tuntemattomaksi siitä katkera.

kehitysvammautunut ei ole paha sana kun on olemassa kehitysvamma liittokin (vammainen ,jälkeenjäännyt ovat pahempia)
Tottakai nainen pärjää yksin , se on vaan niin paljon helpompaa kun on kumppani jakamassa kaiken.
E tarkoittanu mitää yö elämää sillä vapaudella. matkustelua, aktiviteetteja, elämistä siis hypätä vaikka beji hyppy,,mitä nyt tulee mieleen
ja satavuotta sitten oli yhteisö ,ydinperhe pitämässä huolta, asuivat saman katon alla. ja sehän on tutkittu tuo ikä juttu Riskitekijänä synnyttäjän ikä - TerveSuomi

En nyt aloittajalle tätä tekstiä tarkoittanu vaan kaikille mielestäni itsekkäille naisille jotka eivät halua lapsen isää hänen elämäänsä...ja jotain sellaista
 
Muuten asiaan kantaa ottamatta, mutta kehitysvammautunut ei ole paha sana en nyt tiedä onko tuossa tullut kirjoitusvirhe vai miksi kehitysvammautunut eikä kehitysvammainen. Mielestäni myöskään vammainen ei ole paha sana koska vammaisella tarkotetaan että voi olla muitakin sairauksia kuin kehitysvamma, esim cp-vamma. Ja siis paljon vammaisten elämään kuuluvana ei kovinkaan moni ota sanaa vammainen liukkauksena.
No pakko se on muutenkin kommentoida mielestäni ensimmäisen kommentoijan teksti oli siinä mielessä kohtuuton, koska moni haluaa lapset nimenomaan nuorena. Eikä sitä tarvitse alkaa kyseenalaistamaan taikka arvioimaan. Itse sain esikoiseni 19vuotiaana eikä todella ole sen jälkeen menojalkaa vipattanut. Olen todella onnellinen että olen tehnyt lapset nuorena :)
 
Kyllä sitä yksinkin lapsen kanssa pärjää. Mutta suosittelisin oikeasti odottelemaan, että sattuu kohdalle se ihminen jonka kanssa ne lapset tuntuu oikealle. :) Minusta on väärin kieltää lapselta isä, ellei isällä ole esim. alkoholi- tai huumeongelmia..

Toki joillahan on sellainenki järjestely, että eivät ole suhteessa ja asuvat erillään, mutta silti isä saa olla lapsen elämässä. :) Olen ap sun ikäinen ja me odotellaan miehen kanssa meijän esikoista ja oon todella onnellinen että mulla on noin ihana kumppani rinnalla ja lapsi tulee saamaan hyvän isän. :)
 
Kysymys ap:lle. Kenen kanssa sitten haluaisit vauvan tehdä, jos et muka "ohikulkijan"? Aika häröö vaan valita kenen kanssa menee sänkyyn ja hankkii vauva miehen tietämättä mitään... Menisit töihin vaikka päiväkotiin, se saattais helpottaa vauvakuumetta. Ymmärrän kyllä et haluisit nuorena lapset, mut kärsivällisyys palkitaan ja kohta voit jo löytää sen oikeen :)
 

Yhteistyössä