sinun lapset, minun lapset ja meidän lapsi

Kaipaisin mielipidettänne mieltäni askarruttavaan asiaan, josta olen kyllä keskustellut avokkini kanssa miljoona kertaa, pääsemättä kumminkaan yhteisymmärrykseen. Olemme olleet yli neljä vuotta uusperheenä ja homma ei tunnu toimivan vieläkään.
Elikä meidän uusperheeseen kuuluu minun kaksi lasta (11v ja 13v) , mieheni kaksi lasta edellisestä liitosta (5v ja 11v) ja meidän yhteinen lapsi (11kk). Mieheni lapset vierailevat meidän luona säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja joka toinen vuosi pääsiäislomalla, juhannuksena ja uutenavuonna.
Alusta alkaen tämä 5-vuotias ei ole nukkunut meidän luonamme kunnolla. Ne kerrat kun nukkuminen on sujunut hyvin, voidaan laskea yhden käden sormien mukaan. Lapsi on kotona "opetettu" siihen että hän saa valvoa niin pitkään kunnes nukahtaa. Ja omaan sänkyyn ei tietenkään tarvitse nukahtaa. Nukkuminen aika katkonaista välillä, mieheni vanhimman lapsen mukaan. Hän kun joutuu jakamaan huoneensa nuoremman kanssa.
Nyt voitte sitten kuvitella että minkälaista "tappelua" me joudumme käymään nukkumaan menon kanssa täällä meillä. Lisäksi hänet on kasvatettu tyyliin, mä saan tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan. Isompi lapsista tietenkin kärsii tästä kun pienempi saa lyödä, potkia ja ärsyttää mielinmäärin kun asiaan ei puututa kotona. Täällä me tietenkin yritämme parhaamme mukaan puutua asioihin ja tehdä asiat toisin. Mutta ei siitä ole juurikaan apua, lapsethan ovat meillä vain neljä päivää kuussa. Siinä ajassa ei paljon ihmeitä tehdä. Nyt mieheni ei enään jaksa edes yrittää, kun mistään ei oo apua, eikä sitä saa mistään.
Pelkään nyt että mitenkä tää kaikki vaikuttaa meidän nuorempaan lapseen. Vanhemmat lapsetkin jo kyselevät ja ihmettelevät että kuinka (5v) saa tehdä ja sanoa kaikenlaista. Mitenkä voimme kasvattaa nuorimmaista "oikein" , kun toinen saa tehdä mitä vaan?????
Asiasta on puhuttu lasten äidin kanssa ja hän lupasi puuttua asioihin, pitää jonkinlaista unikoulua ym. ym. Joo todellakin, jakso se peräti yhden viikon tehdä sitä ja sitten asiat palautu samaan. Hän ei tunnu ymmärtävän meidän huolta asiasta ja mitä tämä asia aiheuttaa meille ja meidän parisuhteelle. Kuinka vaikeaa meillä on joka kerta kun lapset ovat meillä. Mieheni ei nykyään edes nauti nähdessään lapsensa, kun tietää mitä on tulossa. Niin pahalta kun se kuulostaakin ja tuntuu. Ongelmia kasaa vielä tietenkin mieheni vanhimman lapsen kapinointi asioita vastaan ja kiukuttelu. Eihän hän saa minkäänlaista huomiota oikein isältään kun kaikki aika menee nuoremman lapsensa kanssa "tappeluun".
Siis mitä voimme tehdä??? Jos vanhempi lapsista on meillä yksin, asiat sujuvat hyvin ja säännöistä pidetään kiinni. Olisko kellään mitään neuvoja?

 

Teillä pitää olla selkeät säännöt. Ja tehdä selväksi, että kotonaan 5v. voi tehdä ihan niinkuin haluaa, JOS äiti antaa siihen luvan, mutta teillä tehdään juuri niin, kuin teillä sanotaan.
Kerrotte tämän äidillekin, joka sanoo sen myös 5veelle, että isän luona tehdään niinkuin isä sanoo.
Äidin pitäisi alkaa ajattelemaan jo lapsen eskari ja kouluaikaakin, miten aamuherämiset onnistuu, jos illalla saa valvoa myöhälle?
Kyllä normaali 5v. jo tajuaa kodin ja "kyläpaikan" eron. Että muualla voi olla eri säännöt, kuin kotona.

 

Meillä on selkeät säännöt, tosin niitä noudattaa vaan kaikki muut paitsi ei tämä 5v. Häneltä kun ei vaadita kotona mitään, niin ilmeisesti ei isän mielestä täälläkään tarvitse. Niin monet taistelut ollaaan täällä käyty, että luulen isän luovuttaneen sen vuoksi. Lapsen äidille ollaan miljoona kertaa asiasta huomautettu, hänen kommentti isälle on vain että: " iteppä oot osas valinnut". Kuitenkin hän kehtaa välillä soitella lasten isälle ja valittaa kuinka vaikeata hänellä on kun lapset eivät tottele ja usko mitään. Isä kuuntelee kiltisti ja yrittää sovitella asiaa ja löytää ratkaisuja. Meillä hän ei tee vaan asioille enään mitään. Olen sanonut asiasta hänelle mutta hän ei halua aiheuttaa riitaa lasten äidin kanssa, vaan tyytyy kuuntelemaan aina kiltisti mitä huolia hänellä on. Mitä tulee tähän lapsen tottelemattomuuteen niin lapsen isovanhemmat ovat sanoneet myös että, lapsi on tottelematon ja välillä todella hankala sieläkin. Eli hän ei tajua kodin ja kyläpaikan eroa ja että, muualla on säännöt ja kotona ei.