"Sisarusten pitää olla välillä erillään"

Meillä on 5v ja 2.5v päiväkodissa (samassa ryhmässä). Tänä aamuna vein lapset hoitoon, isomman piti jäädä pihalle, pienempi sisälle. Tekivät jotain ryhmähommaa. Pienempi veti hirveät kilarit kun joutui mennä "yksin", kyseli isomman perään ja huusi ettei halua jäädä ilman isompaa, haluaa olla isomman kanssa.

Mun teki tosi pahaa. Oonko jotenkin lepsu kun en ymmärrä miksi lasta pitää noin "karaista"? Ryhmäjaon olisi siis ihan hyvin voinut teh niinkin että sisarukset olisi samassa, molemmissa kun oli isoja ja pieniä... Lapset ovat kyllä paljon yhdessä, mutta on heillä omatkin juttunsa...

 

Kyllä isommalla on oikeus välillä touhuilla myös ikäistensä seurassa, eikä toimia aina seuranpitäjänä lahkeessa roikkuvalle sisarukselleen.

 

Hyvää tekee molemmille oppia että on muutakin seuraa kuin omasisarus.

 

Taidat olla justiin niitä äitejä jotka tekee lapsia sitä varten että se vanhin lapsi sitten hoitaa ne kaikki... kerta pieni haluaa.

Ei kiva. Terveisin se vanhin lapsi.

 

Kyllä isommalla on oikeus välillä touhuilla myös ikäistensä seurassa, eikä toimia aina seuranpitäjänä lahkeessa roikkuvalle sisarukselleen.

Lähteekö tämä oikeus sitten isomman sisaruksen aidosta toiveesta ja tarpeesta, vai jonkun tärkeilevän aikuisen tarpeesta esittää työssään tehokasta?

Tunnen itse aikuiset kaksoset, jotka kärsivät lapsena ammattikasvattajien mielivallasta. Aina jotkut kokivat tarvetta erottaa heidät, vaikkei lapsilla itsellään tällaista tarvetta olisi ollut.

Käsittääkseni tässäkin asiassa on taidettu mennä nykyään lapsilähtöisempään suuntaan.

 

Lisätään alkuperäiseen aiheeseen toki vielä, että 2,5-vuotiashan olisi voinut vetää kilarit ihan mistä vain.

 

Miten isompi lapsi suhtautui siihen että ns. "erotettiin" sisaruksestaan, mitä hän teki siinä tilanteessa?

 

Lähteekö tämä oikeus sitten isomman sisaruksen aidosta toiveesta ja tarpeesta, vai jonkun tärkeilevän aikuisen tarpeesta esittää työssään tehokasta?

Tunnen itse aikuiset kaksoset, jotka kärsivät lapsena ammattikasvattajien mielivallasta. Aina jotkut kokivat tarvetta erottaa heidät, vaikkei lapsilla itsellään tällaista tarvetta olisi ollut.

Käsittääkseni tässäkin asiassa on taidettu mennä nykyään lapsilähtöisempään suuntaan.

Juu, onhan televisiossakin näkynyt niitä kaksosia, joilla ei ole ollut tarvetta olla erossa toisistaan eikä kukaan ole sitä vaatinutkaan... ja sen kyllä huomaa.

Kyllä mä näkisin, että vanhemmassa sisaruksessa ei ole kaikki ihan kohdallaan, jos se haluaa aina viihdyttää nuorempaa sisarustaan...

 

Minusta on ihan hyvä, että sisarukset oppivat välillä olemaan erilläänkin. Molemmat saavat mahdollisuuden elää välillä omaa elämää jne.

Joka tapauksessa taitaa 5v:n mennessä eskariin tulla hyvin pitkälle ero, tai jos ei sitten niin viimeistään kouluun mennessä.

Täytyy myös sanoa, että epäilisin, ettei tuollaisia kilareita läheskään joka kerta tule kun joutuvat erilleen (ainakin sellainen ei kuulostaisi millään muotoa normaalilta...). Nyt taisi vaan olla joku poikkeuksellinen suuttumus tai herkkä hetki päällä.

 

Juu, onhan televisiossakin näkynyt niitä kaksosia, joilla ei ole ollut tarvetta olla erossa toisistaan eikä kukaan ole sitä vaatinutkaan... ja sen kyllä huomaa.

Kyllä mä näkisin, että vanhemmassa sisaruksessa ei ole kaikki ihan kohdallaan, jos se haluaa aina viihdyttää nuorempaa sisarustaan...

Sä olet ilmeisesti perehtynyt maailmaan laajalti television avulla

Tarve pysyviin läheisiin ihmissuhteisiin on ihmislapsen suurimpia tarpeita. Pikkuvauvan tarve pysyvään hoitajaan tunnetaan ja tunnustetaan jo tälläkin palstalla, mutta sisarussuhteita pyritään jotenkin kummasti dissaamaan jonkin mystisen "sosiaalisuuden" verukkeella. Luulisin, että oikea sosiaalisuus opitaan läheisimpien ihmisten kautta.

 

Lähteekö tämä oikeus sitten isomman sisaruksen aidosta toiveesta ja tarpeesta, vai jonkun tärkeilevän aikuisen tarpeesta esittää työssään tehokasta?

Tunnen itse aikuiset kaksoset, jotka kärsivät lapsena ammattikasvattajien mielivallasta. Aina jotkut kokivat tarvetta erottaa heidät, vaikkei lapsilla itsellään tällaista tarvetta olisi ollut.

Käsittääkseni tässäkin asiassa on taidettu mennä nykyään lapsilähtöisempään suuntaan.

Kaksoset ovat samanikäisiä ja kehitys pääosin samalla tasolla. Mutta ap:n tilanteessa toinen on puolet nuorempi. Vai pidätkö vaippaikäistä ja itsenäiseen toimintaan opettelevaa lasta samantasoisina? Ei kahden vuoden ikäisellä ole samat valmiudet kuin viisi vuotiaalla.

 

Perhepäivähoito on hyvä järjestely jos haluaa tuon ikäisten olevan yhdessä.

 

Kaksoset ovat samanikäisiä ja kehitys pääosin samalla tasolla. Mutta ap:n tilanteessa toinen on puolet nuorempi. Vai pidätkö vaippaikäistä ja itsenäiseen toimintaan opettelevaa lasta samantasoisina? Ei kahden vuoden ikäisellä ole samat valmiudet kuin viisi vuotiaalla.

Voisit lukea vaikka lainaamasi viestin ensimmäisen virkkeen ja sen pohjalta päätellä, pidänkö 2,5-vuotiasta ja 5-vuotiasta samantasoisina.

Ihan ot, mutta en kutsuisi 2,5-vuotiasta vaippaikäiseksi. Toki on 2,5-vuotiaita vaipoissa, mutta niin on 5-vuotiaitakin.

 

Kai sitä nyt ryhmäjumpan tai askartelun ajan kestää olla erossakin?

 

Meillä 2 v ja 4 v sisarukset olivat aloittivan päiväkodissa eri ryhmissä ja se oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Molemmat saivat olla ikätasoisessaan seurassa. Myöhemmin olivan vuoden samassa ryhmässä, mutta silloin kummallakin oli omat kaverit.

 

Tarve pysyviin läheisiin ihmissuhteisiin on ihmislapsen suurimpia tarpeita. Pikkuvauvan tarve pysyvään hoitajaan tunnetaan ja tunnustetaan jo tälläkin palstalla, mutta sisarussuhteita pyritään jotenkin kummasti dissaamaan jonkin mystisen "sosiaalisuuden" verukkeella. Luulisin, että oikea sosiaalisuus opitaan läheisimpien ihmisten kautta.

Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemistahan opitaan olemalla jatkuvasti yhdessä sen oman sisaruksen kanssa?

 

Olenpa paska äiti

Siis toki sisarukset on erillään kotona, isomman kanssa tehdään eri hommia kotona, käy yksin kavereillaan jne ja päiväkodissa on omat kaverit vaikka ovatkin samassa tilassa. Ja kyllä, lapset viihdyttävät toisiaan koska leikkivät kotona todella paljon keskenään, täytyypä alkaa kieltää että ette saa leikkiä yhdessä onhan isommalla tietysti omat leikkinsä välillä, mutta meillä tuo pienempi on kyllä paljon mukana esim pikkulegoleikeissä. Niinku sanoin niin näihin molempiin ryhmiin jakautui sekä pieniä että isoja, itsestä tuntuu vaan varsin luonnolliselta et pienempi pitää isompaa sisarustaan hieman turvanaan ja jos heti pk ovella sanotaan että nyt lapset eri paikkoihin niin ei 2,5v voi ymmärtää miksi hän joutuu eri paikkaan (sisälle) kun toinen häviää yhtäkkiä (jää ulos). Ehkä kilari oli väärä sana, oikea sana ois ollut että oli ihmeissään ja kyseli missä isompi on, ja että haluaa mennä sen luo. Ja kun ei päässyt niin alkoi itkeä että ei halua jäädä, haluaa kotiin jne.

Ihmettelen vaan tätä tarvetta karaista 2veetä.

 

Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemistahan opitaan olemalla jatkuvasti yhdessä sen oman sisaruksen kanssa?

Niin kuin joku täällä totesi, erotetaanhan nuo joka tapauksessa kouluiässä. Ja eikös aloittaja korosta, että kummallakin on joka tapauksessa omia kavereita tuossa ryhmässä.

Välillä tuntuu, että täällä on vähän vinksallaan käsitykset ihmisen kehitysvaiheista. Parivuotiaita viedään hoitoon pienemmän sisaruksen tieltä, jotta nämä oppisivat sosiaalisiksi ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa...

 

Olenpa paska äiti

Siis toki sisarukset on erillään kotona, isomman kanssa tehdään eri hommia kotona, käy yksin kavereillaan jne ja päiväkodissa on omat kaverit vaikka ovatkin samassa tilassa. Ja kyllä, lapset viihdyttävät toisiaan koska leikkivät kotona todella paljon keskenään, täytyypä alkaa kieltää että ette saa leikkiä yhdessä onhan isommalla tietysti omat leikkinsä välillä, mutta meillä tuo pienempi on kyllä paljon mukana esim pikkulegoleikeissä. Niinku sanoin niin näihin molempiin ryhmiin jakautui sekä pieniä että isoja, itsestä tuntuu vaan varsin luonnolliselta et pienempi pitää isompaa sisarustaan hieman turvanaan ja jos heti pk ovella sanotaan että nyt lapset eri paikkoihin niin ei 2,5v voi ymmärtää miksi hän joutuu eri paikkaan (sisälle) kun toinen häviää yhtäkkiä (jää ulos). Ehkä kilari oli väärä sana, oikea sana ois ollut että oli ihmeissään ja kyseli missä isompi on, ja että haluaa mennä sen luo. Ja kun ei päässyt niin alkoi itkeä että ei halua jäädä, haluaa kotiin jne.

Ihmettelen vaan tätä tarvetta karaista 2veetä.

Päiväkoti ei voi kaikkea toimintaa suunnitella niin että lapsesi voivat olla yhdessä. Jos siellä oli isommille jotain ohjattua toimintaa vaikka jokin pallopeli tai esim. ilmansuuntien opettelua niin ei kaikkeen voi sitä 2-vuotiasta mukaan ottaa.

Hoitajien määrätkin pitää mitoittaa ulkoiluun eri tavalla riippuen siitä onko siellä vain yli kolmevuotiaita vai myös isompia.

Kun vähän mietit niin ymmärrät ettei päiväkoti voi kokoajan pitää sisaruksia yhdessä vaikka sinä niin haluaisit. Siellä on muitakin lapsia, kuin sinun lapsesi. Toiminta pitää suunnitella näitä kaikkia ajatlelen. Joskus isot ja pienet on yhdessä, joskus lapset jaetaan iän mukaan toimintatuokioihin.

 

Pitää sisarusten ennen pitkää joka tapauksessa olla erillään, joten on sitä ihan aiheellista harjoitella. 5-vuotiaan on jo korkea aika opetella niitä sosiaalisia taitoja ikätovereidensa parissa ja saada omia kavereita. Kohta on eskarin ja koulun aika jo.

Jos äidin mielestä lapset julmasti kärsivät joutuessaan hetkeksi erilleen, niin ehkä se jo kertoo että tuossa asiassa sitä työstämisen tarvetta tosiaan on.

Ja tosiaan, 2,5-vuotias nyt vetää kilarit vaikka juustosiivussa olevasta reiästä tai sitten sen puutteesta, miten milloinkin.

 

Sä olet ilmeisesti perehtynyt maailmaan laajalti television avulla

Tarve pysyviin läheisiin ihmissuhteisiin on ihmislapsen suurimpia tarpeita. Pikkuvauvan tarve pysyvään hoitajaan tunnetaan ja tunnustetaan jo tälläkin palstalla, mutta sisarussuhteita pyritään jotenkin kummasti dissaamaan jonkin mystisen "sosiaalisuuden" verukkeella. Luulisin, että oikea sosiaalisuus opitaan läheisimpien ihmisten kautta.

Kaksoset on useimmiten sen verran harvassa, että harvempi pystyy tekemään heistä sen suurempaa empiiristä tutkimusta vain tuttavapiirinsä avulla Erilaiset kokeet ja tutkimukset auttavat tässä... mikäli et tiennyt, niin televisiossa näytetään myös paljon ohjelmia, joissa on jonkinlaista tutkimuspohjaa... ns. tiededokumentteja.

En näkisi, että kukaan dissaa sisarussuhteiden tärkeyttä. Onhan ne lapset sielä päiväkodissa ilman äitiäänkin joka on varmasti merkittävämpi suhde kuin suhde sisarukseen. Oikea sosiaalisuus varmasti opitaan lähimpien ihmisten kautta, mutta ei siten, että ne lähimmät ihmiset on jokaisessa vuorovaikutuksessa mukana.

 

Vieraana, osaatko lukea?

Molemmissa ryhmissä oli pieniä ja isoja.

Ja jos tarkkoja ollaan niin tilanne meni niin että pienemmän olisi pitäny jäädä ulos, se sit tietty sano että en jää, mihin x menee? Tädit sit siihen että no mene sinä y sitten sisälle kun et halua jäädä ulos... Eli lapset vaihtoivat ryhmää. Kyseessä ei ollut kyllä 2,5veen valinta vaan se ettei kukaan selittäny sille mitä tapahtuu ja se oli ihmeissään mihin toinen menee ka miksi hän menee yksin eri paikkaan. Ja lto totesi "sisarusten on välillä hyvä olla erillään". Ihmettelen tässä siis lähinnä miksi? Onko joku tieteellisesti todistanut että molempien kehitys vaarantuu siitä jos lapset ovat samassa ryhmässä? Mutta tehän jo totesittekin että olen vain laiska, haluan isomman hoitavan pienemmän jne.
Kukahan kehtaisi kasvotusten sanoa saman?

 

Vieraana, osaatko lukea?

Molemmissa ryhmissä oli pieniä ja isoja.

Ja jos tarkkoja ollaan niin tilanne meni niin että pienemmän olisi pitäny jäädä ulos, se sit tietty sano että en jää, mihin x menee? Tädit sit siihen että no mene sinä y sitten sisälle kun et halua jäädä ulos... Eli lapset vaihtoivat ryhmää. Kyseessä ei ollut kyllä 2,5veen valinta vaan se ettei kukaan selittäny sille mitä tapahtuu ja se oli ihmeissään mihin toinen menee ka miksi hän menee yksin eri paikkaan. Ja lto totesi "sisarusten on välillä hyvä olla erillään". Ihmettelen tässä siis lähinnä miksi? Onko joku tieteellisesti todistanut että molempien kehitys vaarantuu siitä jos lapset ovat samassa ryhmässä? Mutta tehän jo totesittekin että olen vain laiska, haluan isomman hoitavan pienemmän jne.
Kukahan kehtaisi kasvotusten sanoa saman?

No, tässä saattaa olla takana jotain sellaista, jota sinä et välttämättä hoksaa. Joskus käy niinkin, että esim. vanhempi sisarus on vähän liian huolissaan pienemmän tekemisistä tai menemisistä, jolloin hoitajat kokevat heidän olemisensa samassa ryhmässä tälle vanhemmalle vähän liian stressaavana.
Jos tulee "riitatilanteita" niin sisarukset useimmiten lyöttäytyvät yhteen... siellä on saattanut olla joku kränä.
Tai sitten, se lto ajatteli nyt ihan muuten vaan pitää niitä aamusta eri ryhmissä, ilman mitään sen kummempaa syytä. Mun mielestä siitä ei kannata tehdä mitään isoa asiaa.

Sen lisäksi on pelkästään hyväksi tuolla 2,5 vuotaalle, että asiat ei aina mene hänen halunsa mukaan.

 

Ai tämä on taas näitä juttuja, missä ketjun edetessä onkin sitten kyse aivan eri asiasta kuin aloituksessa.

 

Kaksoset on useimmiten sen verran harvassa, että harvempi pystyy tekemään heistä sen suurempaa empiiristä tutkimusta vain tuttavapiirinsä avulla Erilaiset kokeet ja tutkimukset auttavat tässä... mikäli et tiennyt, niin televisiossa näytetään myös paljon ohjelmia, joissa on jonkinlaista tutkimuspohjaa... ns. tiededokumentteja.

En näkisi, että kukaan dissaa sisarussuhteiden tärkeyttä. Onhan ne lapset sielä päiväkodissa ilman äitiäänkin joka on varmasti merkittävämpi suhde kuin suhde sisarukseen. Oikea sosiaalisuus varmasti opitaan lähimpien ihmisten kautta, mutta ei siten, että ne lähimmät ihmiset on jokaisessa vuorovaikutuksessa mukana.

Kerroit nähneesi televisiossa kaksosia, joista "kyllä huomaa", etteivät ole olleet erillään. Tuo ei kuulosta mitenkään laadukkaan tiededokumentin lähtökohdalta, tai sitten katsojan korvien välinen vastaanotin on ollut mustavalkoista mallia.

Uskoisin, että tässä asiassa pitää katsoa yksilöitä ja heidän tarpeitaan. Voi olla, että aloittajan päiväkodin hoitajat tietävät asiasta jotakin mitä me emme, ja sillä perusteella jakoivat lapset eri pienryhmiin. Tällöin olisi mielestäni aiheellista kertoa havainnoista aloittajallekin. On myös mahdollista, että hoitajat jakoivat lapset eri ryhmiin, koska ihan vaan tänään tuntui siltä, että nuo voisivat olla erilläänkin ja pitäähän 2,5-vuotiaan oppia sietämään pettymyksiä ja enpä viitsi enää vaihtaa ryhmäjakoa joten huutakoon...