Sterilisaatio kaduttaa

Onko ketään nelikympistä (minä 41v) joka painisi saman ongelman kanssa: tehty vuosia sitten sterilisaatio ja nyt kaduttaa niin pal pirusti! Purkuko vaiko "koeputkihoitoon" vaiko unohdetaanko koko unelma? Lapset nyt 11 ja 13, elämä ihanasti kunnossa muuten....

 

Heissan!

Mulle tehtiin neljännen lapsen jälkeen sterilisaatio, kun olin 30. Kuinkas ollakaan, halusin kuitenkin 36-vuotiaana vielä lapsen, joten sterilisaatio purettiin yksityisellä. Maksoi kauheasti enkä tullut raskaaksi.

3. IVF tuotti sitten tuloksen, ja nyt minulla on 1,4-v poika. Ja olen nyt 41-v

 

Purkuleikkauksilla on tosi huonot onnistumistulokset. Koeputkihedelmöityksenkin joutuu kuulemma steriloitu pari maksamaan kokonaan itse, eikä saa kelan korvauksia, jos on sama kumppani kuin sterilisaation tekohetkellä. Näin kertoi eräs gynekologi.

 

Kiitos kommenteistanne...kyllä omatkin ajatukset ovat nyt kallistuneet enemmän ivf:n puolelle.
Mielenkiintoinen tuo kommentti "jos sterilisaatio tehty saman puolison kanssa", olen kyllä ymmärtänyt että sterilisoitu ja yli 40vee->ei kelan korvausta ollenkaan. Täytyy selvittää, varsinkin kun on ERI puoliso ja vielä sellainen jolla ei ole omia lapsia...

 

itselleni tehtiin reilut kaksi vuotta sitten sterilisaattio. ja myös me olemme katuneet tehtyä rätkaisua.
silloin näytti että lapsi luku on täys.mutta elämä yllätää. ja nyt kaipamme perheeseen uutta päivänsädettä.

 

[

Miksi sitten teette mä en tekis koskaan.


quote title="20.10.2006 klo 16:29 päivänsäde kirjoitti"]

itselleni tehtiin reilut kaksi vuotta sitten sterilisaattio. ja myös me olemme katuneet tehtyä rätkaisua.
silloin näytti että lapsi luku on täys.mutta elämä yllätää. ja nyt kaipamme perheeseen uutta päivänsädettä.
[/quote]

 

Totta!
Arvaapa vaan montako kertaa minä ja muutkin kohtalontoverini olemme tuota miettineet? Mutta silloin kun päätöksiä tehdään ne tehdään olemassa olevien tosiasioiden puitteissa ja varmasti ovat sillä hetkellä ihan oikeita päätöksiä....kuten sinunkin "ei koskaan"!
Toivottavasti tämäkin keskustelu herättää jonkin todella punnitsemaan ja valitsemaan "toisin", ettei tarvitsisi katua.

 

Sterilisaatio on raskauden ehkäisyä eli estetään raskaaksi tuleminen. Muitakin raskauden ehkäisykeinoja on, tosin sopivaa ehkäisykeinoa ei ole aina helppo löytää. Sterilisaatio vapauttaa ehkäisyhuolista. Itse en lähtisi tekemään sterilisaatiota, muuta kuin painavin perustein, esim. terveydellisistä syistä. Ja sitä paitsi: Monessa asiassa saattaa joskus tulla vannottua 'en koskaan', mutta ajat ja elämäntilanteet muuttuvat. Myös ihminen itse muuttuu ja elämänkokemuksen karttuessa yhä enemmän on alkanut varoa 'en koskaan' -lauseita. Sitä kun voi aikojen kuluessa huomata alkavansa ajatella ko. asiasta ihan toisella tavalla. Harvalla on vauvantekokuume meneillään koko ajan. Hetkellisesti kenestä tahansa voi tuntua, että lapsiluku on nyt täynnä, mutta sitten... Itse olen ajatellut mielelläni säilyttäväni tämän 'option', mistapä sitä tietää jos vauvantekohalut heräävät jossain vaiheessa!

 

Hei minulle tehtiin sterilisaation purku 2003
ja tällä hetkellä minulla on 2vuotias terve tyttö

 

niin unohdin olen nyt 41v

 

Kyllä avoimet kortit kannattaa säilyttää...ehkäisymenetelmiä kun nykyään on kuitenkin niin paljon!
Samoin minunkin sterilisaatio kaduttaa ja yritetään ivf:llä nyt ensin...ikää kun kummallakin jo yli 40 ja olisi toisaalta sitten ehkäisy valmiina, jos onnistutaan näin. Gyne sanoi, että jos ei näin niin eipä oikein purullakaan parempia tuloksia saada :wave:

 

\

Kyllä avoimet kortit kannattaa säilyttää...ehkäisymenetelmiä kun nykyään on kuitenkin niin paljon!
Samoin minunkin sterilisaatio kaduttaa ja yritetään ivf:llä nyt ensin...ikää kun kummallakin jo yli 40 ja olisi toisaalta sitten ehkäisy valmiina, jos onnistutaan näin. Gyne sanoi, että jos ei näin niin eipä oikein purullakaan parempia tuloksia saada :wave:

Aivan. Ikärajoja lapsettomuushoidoissa Kelan tuen osalta laskettiin siksi (ennen 44 ja nyt 40), koska sterilisaation hankkineet ja uutta lasta haaveilevat ruuhkauttivat hoitoja ja lisäsivät erityisesti kustannuksia. En kannata sterilisaatiota kuin aivan pakottavissa tapauksissa. Ehkäisymenetelmiä löytyy kyllä.

 

Olen vaille kolmekymppinen ja halusin sterilisaation terveydellisistä syistä ja koska minulla on kolme lasta sain myös sen. Tätä edelsi vuoden miettimisaika. Vaikka elämäni muuttuisi, sairaus ei ikinä lähde minusta-tämän sairauden takia minulla on sydänvikainen tyttö ja kaksi muuta ovat syntyneet liian aikaisin. Sain tietää sairaudestani vasta kolmannen odotusaikana. Lääkäri kertoi minulle purun olevan vaikean, jos siis haluaisin lisää lapsia..mutta yhdessä tulimme siihen tulokseen, että kolmen lapsen kasvattaminen ja oman sairauden kantaminen ovat minulle tarpeeksi. Elämä voi tosiaan muuttua ja tiedän, että poen vauvakuumetta vielä monesti...mutta silti päädyin tähän ratkaisuun. Muut ehkäisymenetelmät ovat olleet minulle hankalia esim. hormonikierukka aiheutti muutoksia kohdunkaulassa--Lapsenlapsia saan odotella vielä kauan..mutta onhan muutakin elämää elettävänä. Onnea teille, jotka mietitte vielä lasten hankkimista sterilisaatiosta huolimatta...hän joka teille syntyy..tulee olemaan hyvin rakas ja harkittu. :heart:

 

Mä olin 37v, kun sain kuopuksen. Mulle tehtiin sterilisaatio synnärireissun yhteydessä Ja lapsi luku on täynnä. 4 lasta olen saanut.
En ole katunut ratkaisua, vaikka välillä käykin mielessä, että vauva olis ihana. Mutta olen jo 45v. ja vaikka monet siinä iässä lapsia savatkin, niin itse en enää jaksaisi siihen rumbaan. Kokeilin kierukkaa ja pillereitä ja mikään niistä ei tuntunut sopivalta.
Mutta nyt voinkin keskittyä lasten lasten hoitamiseen, että siinä saan sitä hoivaviettiä tyydytetyksi. Mutta tämä oli mulle sopiva ratkaisu, joillakin voi olla asia toinen.

 

mua kadutti kolmen ensimmäisen lapseni jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio kun olin 30-v. puolison mielestä oli meidän lapsiluku täynnä, enkä kovin paljon hanttiin pistänyt, kun mulle ei sovi e-pillerit (nostavat verenpainetta) periaatteessa oisin kyllä lisää lapsia voinut haluta..

sitten elämä yllätti, tuli avioero ja myöhemmin uusi suhde. mun sterilisaatio purettiin. toista puolta eivät saaneet auki kun oli liikaa arpikudosta (ei siis tarpeeksi pitkää pätkää tervettä munanjohdinta jäljellä). eivät kovin paljon toivoa antaneet uudesta raskaudesta, kun olin jo 35-vuotias ehdotettiin heti kättelyssä keinohedelmöitystä. no eipä ollut tarpeen.. olin jo 2 kuukauden kuluttua raskaana. tämä raskaus päättyi keskenmenoon, mutta uusi raskaus alkoi pari kuukautta keskenmenon jälkeen. tästä tuloksena nyt 4-v tyttö. kun tyttö oli 9kk aloin odottaa kaksosia. tämä raskaus päättyi 22 viikolla (meni lapsivesi 20 viikolla ja kohtutulehdus käynnisti synnytyksen 22 viikolla) lapsilla ei ollut mitään toivoa, syntyivät kuollena. pari kuukautta tästä olin jällen raskaana. tyttö on nyt 2-v. lisäksi meillä on vielä 9kk vanha poika. ja olen nyt 40 vuotias.<br><br>

 

Näistä vastauksistanne on ollut paljon apua...ja varsinkin toivoa =)

Vaikka lääkäri minullekin kovasti painotti aikanaan, että voi tulla elämänmuutoksia....mutta mutta...
Kyllä meidän ratkaisu nyt on, että ivf-linjalle lähdetään ja ensimmäinen aika jo varattuna....

 

Minulle tehtiin st kun olin 29v. Silloin sain kolmannen lapseni. Kaduin operaatiota heti kun heräsin nukutuksesta. Kukaan ei raskauteni aikana keskutellut minun kanssa asiasta vaan jääräpäisenä ajattelin, että näin on vaan parempi. Olin silloin tilanteessa jossa seurustelin miehen kanssa joka syyllisti minut raskaaksi tulostani. Olin yksin vastuussa "äpärästä" ja siinä tilassa kaikki tuntui niin toivottomalta. Edes neuvolassa en kehdannut kertoa ahdingostani.

No, st tehtiin ja elin vielä saman miehen kanssa n. 6v. Suhde kariutui ja olin varma ettei mua kukaan mies enää huoli koska en voinut saada lapsia. Tapasin nykyisen mieheni vuonna 2000 ja hän käski käymään gynellä ja kysymään mahdollisuuksia purkuun. Purkuleikkausta ei voitu tehdä koska mun munajohtimet on katkaistu, mutta ivf-hoitoihin pääsin tosi pian. Vuoden 2000 joulukuussa plussasin ja terve poika syntyikin elokuussa 2001. Pakkaseen jäi 2x3 alkoita ja elin toivossa, että vielä saan yhden lapsen. Mieheni romutti haaveeni sanomalla, ettei enää yhtään vaikka olimmekin puhuneet kahdesta yhteisestä lapsesta. Luovutimme alkioimme pariskunnalla joilla ei ollut mahdollisuutta tulla omilla sukusoilullaan raskaaksi.

Nyt edelleen kaipaan uutta lasta. Tämä on joka kuukautinen suru. Ikää minulla on nyt himpun verran vajaa 43v.

 

Kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä. Miksi ihmeessä olet antanut miesten määrätä, mitä teet näissä asioissa, jos olet ollut toista mieltä?

No ymmärrän että alle 30 juuri synnyttänyt nainen voi olla heikko ja sen ikäisiä naisia ei siinä tilassa pitäisi sterilisoida ilman perusteellisia keskusteluja. Mutta miksi sitten annoit toisenkin miehen määrätä?

Sinulla nyt kuitnekin on neljä lasta, joita on varmasi iloa, joten uskallan sanoa tämä.

43-vuotiaanakin voit kyllä vielä onnistua, jos pääset hyvään hoitoon.

 

Vieraalle

Ei se mun eka sitä st:tä päättänyt. Olin itse niin umpikujassa, että näin sen vaan ainoana keinona välttää samanlainen karsea tilanne elämässäni. Karsea se ei ollut koska olin raskaana vaan karseaksi sen teki mies. Hän vielä uhkaili, että jos vielä käy noin niin hän pitää sitten huolen ettei sitä lasta ainakaan synny. Olin heikko, pelkäsin koko odotusaikani että mun henkisesti rankka raskausaika vaikuttaisi syntymättömään lapseen negatiivisesti. Ihmettelen edelleen miksei hoitohenkilökunta nähnyt mun läpi.. itkien tulin kotiin neuvolastakin kun olin salannut sen karsean totuuden mikä meillä todellisuudessa oli.

Nykyistä miestäni en voinut pakottaa toisen lapsen hankintaan. Se olisi ollut teknisesti helppoa, koska alkiot odottivat meitä pakkasessa. Olen jälkeenpäin sanonut hänelle ettei hän tiedäkään kuinka hän mua satutti silloin. Ei hän voi ymmärtää.. ei osaa ajatella samanlailla kuin minä.

Totta että olen neljästä lapsestani onnellinen. Tänään kuopukseltani lähti sitten eka hammas. Jotenkin on haikeeta. Kohta mulla ei ole enää pikkuista poikaa.

 

Mulle tehtiin sterilisaatio 3:nnen lapsen syntymän jälk. ollessani 26.v
33.v tapasin miehen,jolla ei omaa lasta ollut ja halusimme yhteisen lapsen.Purkua eivät ollenkaan suositelleet,vaikka 2 ensimm. IVF:ää meni pieleen,solujen kehitys pysähtyi aina tiettyyn vaiheeseen ja 9 alkiota tuhoutui pakkasessa Onneksi 3.s kerta toden sanoi ja nyt meillä on ihanat kaksostytöt,jotka syntyivät 3.v sitten ollessani 38.v.Tosin kamppailivat rajusti elämänsä alkutaipaleillaan,kun syntyivät jo 24 vk:lla!
Meille ei korvattu juuri mitään,vaikka miehelläni ei ollut omaa lasta,mutta onneksi rajusta rahanmenosta on ilonamme 2 pientä tyttöä...

:heart: :heart:

 

Moi !
tulin raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta !Olen viiden lapsen uusioperheen äiti vanhn jo 18v. Viimeinen raskaus oli hankalaa rajun raskausmyrkytyksen vuoksi ja vauva leikattiin keskosena .Ei titännyt enää tulla raskauksia mutta..en vieä tiedä mitä tehdä..Jos haluat vielälapsen ei se ole mahdotonta
tsemppiä =)

 

\

Moi !
tulin raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta !Olen viiden lapsen uusioperheen äiti vanhn jo 18v. Viimeinen raskaus oli hankalaa rajun raskausmyrkytyksen vuoksi ja vauva leikattiin keskosena .Ei titännyt enää tulla raskauksia mutta..en vieä tiedä mitä tehdä..Jos haluat vielälapsen ei se ole mahdotonta
tsemppiä =)
[
/quote]

voi kauhistus!!! toivottavasti niin ei käy meikäläiselle. Sterilisaatio tehtiin vipan synnytyksen yhteydessä, siinä solomettiin ja kärvennettiin johtoja umpeen. Eikai ne nyt pääse pärkyämään. Mut jos niin kävis niin kai sitä jostain sais voimaa jaksaa.... Meillä on nyt kuusi lasta 18-2 vuotiaat

 

Hello
Steriloinnista olen kuullut ja kokenut paljon. Itselläni 3 ihanaa lasta, 22, 20 ja 18. Keisarinleikkausten takia tehtiin sterilointi kun olin 23v. En katunut pätkääkään vaan se tuntui luonnolliselta. Nyt 41v olen eri elämän tilanteessa, uuden kumppanini kanssa olimme kerran loppuun saatetussa ivf hoidossa (5000e), saatiin 3 solua mutta ei natsannut, enkä halunnut uuteen hoitoon vaan steriloinnin purkuun (5300e)...Mitään ei saa kelalta takaisin kun 40 on mittarissa!!!! Nyt vaan yritellään ja elellään jos onnistaa se on aivan ihanaa, mutta jos ei, niin se ei ole katastrofi. Rahaa voi myös laittaa paljon typerimpiinkin asioihin. Ja by the way, kaverilleni tehtiin purku 3 v sitten ja nyt heillä on suoloinen 2v ipana. Elämä on elämistä varten, tilanteet tulee ja menee, päätökset tehdään sillä hetkellä olevan tilanteen mukaan, eikä suinkaan 20 vuoden päähän! Aivoja saa silti käyttää.

 

Minua kaduttaa sterilisaatio siitä syystä että tulin silti raskaaksi !
6 lapsi tulossa siis

 

\

Minua kaduttaa sterilisaatio siitä syystä että tulin silti raskaaksi !
6 lapsi tulossa siis

Juu, ei kannata tuudittautua pumpuliin, nykyiset sterilisaatiot eivät ole 100% varmoja. Eikä mikään muukaan ehkäisykeino. Vielä -70 luvulla kuulemma tehtiin 100% varmoja sterilisaatioita, mutta siitä huolimatta oma äitini oli raskaana -90 luvulla (steriloitu silloin -70 luvulla)