Suhteessa olevat: Ihastutteko helposti muihin? Miksi mä ihastun?

Olen ollut mieheni kanssa yhdess 7-vuotta. Mielestäni meillä on toimiva suhde. Rakastan miestäni ja tiedän, että hän rakastaa minua. Mies on niin pitkälle täydellinen kumppani, kun nyt vaan olla ja voi. Todellisuudessa en koskaan vaihtaisi miestäni. En myöskään koskaan menisi sänkyyn toisen miehen kanssa. Me voimme molemmat luottaa toisiimme. Seksielämämmekin on ihan toimivaa jne.

Mä silti ihastun ihan jatkuvasti toisiin miehiin. Ihastuminen saattaa kestää pari päivää ja joskus jopa vuodenkin. Saatan ajatella aamusta iltaan tätä ihastukseni kohdetta ja joskus haluan hetkeksi uppoutua mielikuvitusmaailmaani.
Saatan haluta tahallani törmätä tähän ihastukseeni ja jos tiedän miehen tulevan samaan paikkaan, niin laittaudun vähän enemmän.
Silti samaan aikaan arki kotona perhee kanssa sujuu ihan normaalisti.

Ihastutteko te muut koskaan? Onko ihastuminen muihin paha asia? Mistä se voisi kertoa?

 

Miksi ei voisi ihastua? Eikai se parisuhteessa eläminen sitä tarkoita, että ei saisi ihastua. Parisuhteessa sen oman puolison pitää olla se paras, joka loppupeleissä voittaa kaikki muut. Kun toista aidosti rakastaa ja on uskollinen, niin mikäs siinä.
Tottakai siis saa ja voi ihastua.

 

En osaa sanoa, mistä johtuu. Jotkut ihmiset ihastuvat herkemmin. Itse en ihastu, rakastuminenkin kestää pitkän aikaa, samoin rakkauden unohtaminen.

 

No eikai ihastumisessa mitään pahaa ole, jos se ihastuminen pysyy ihan sielä oman pään sisällä, eikä karkaa millään tavalla ulos sieltä.

 

Mäkin sanoisin, että ei kai siinä, jos asiaa ei vie mitenkään eteenpäin, mutta oudolta kyllä kuulostaa. Mä olen ihastunut omaan mieheeni, joten en ole ainakaan toistaiseksi ihastunut muihin. Mä otsikon perusteella jo kehittelin analyysia siitä, että toi ois tyytymättömyyttä omaan kumppaniin ja sellaista nykymaailman ajattelua siitä, että ruoho olis vihreämpää aidan toisella puolella, mutta en sitten tiedä jos olet tyytyväinen omaasikin. Oletko kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että niissä muissa miehissä on jotain parempaa kuin omassasi? Tai ehkä olet vain polyamorinen?

 

mä olen tainnut olla koko ikäni valtaosan ajasta ihastunut johonkuhun. koulussakin olisi ollut pahuksen tylsää, jos ei olisi voinut haaveellisena tuijottaa jotain pellavapäätä. tylsässä työssä sama. elämään sisältöä. toteuttamistarvetta ei ollut, ja suhde-elämä on ollut asia erikseen.

tuskin olisin ollut niin ihastuksissani, jos olisi ollut muutakin tekemistä. enkä osaa asiaa pahanakaan pitää. tiedän paljon ikävämpiäkin tapoja luoda merkitystä elämään.

 

Exäni oli tällainen ihastuja. Ihastui jopa netissä tuntemattomaan naiseen, jonka takia jätti (vaikkei ollut koskaan tavannut, eikä nainen ollut edes kiinnostunut).

 

Tottakai sitä tapaa kiinnostavia ihmisiä. Vaikka onkin parisuhteessa, tuskin sitä sokeaksi muuttuu. Kysehän on vain siitä, mitä niille ihastuksille tekee; antaako olla vai kokeeko tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta romanttisessa mielessä.

Mun mielestä näillä ihastuksilla ei ole juurikaan merkitystä, jos eivät parisuhteeseen ja normaalieloon heijastu. Ja se, että ajatukset pysyy kurissa, ettei esim. ajattele ihastusta kun on oman kumppaninsa kanssa petihommissa.

 

En iahstu taikka muutakaan, kun olen parisuhteessa niin olen vain yhden ihmisen kanssa ja en muita edes katsele..

 

Musta ihan normaalia. Eikä tartte viitata suhteen ongelmiin tai polyamoriaan, kuten joku tuossa aiemmin ehdotti...

Itse oon onnellisessa parisuhteessa ja rakastan miestäni (yhdessä vasta 1,5 v). Mutta kyllä mä silloin tällöin tapaan muita ihastuttavia miehiä, ja saatan pikkuisen ihastua. Nytkin on ollut muutama ihastus tässä lähikuukausina. Ei siis mitään vakavaa, semmosta pientä kuplintaa mahanpohjassa, jos törmään ihastukseen.. Musta ihan ok.

 

Hmm, paitsi nyt kun luin viestisi uudestaan, jäin miettimään tota, että saatat ajatella ihastustasi kokoajan. No, niin intensiivistä ihastusta mulla ei oo kyllä ollu, muuta kuin aikoinaan suhteessa, jossa kyllä oli jotain pielessä. Et en sit tiiä. Sun täytyy tunnustella itseäsi, mistä on kyse. Mitä itse luulet?

 

Voi kun oli helpottavaa lukea tekstisi ap! Olen nimittäin aivan samanlainen. Ihastuilen milloin kehenkin, ja olen jo miettinyt, oonko vähä outo. Silti tiedän, että todellisuudessa rakastan miestäni, ja meillä on kaikki hyvin. Olen aivan onnellinen ja tyytyväinen hänen kanssaan. Silti joskus on mukava upota mielikuvitusmaailmaan Mielikuvat ovat lähinnä jotain romanttisia juttuja, en pysty kuvitella itseäni pettämässä miestäni jonkun toisen kanssa. Varmaan jotain tiettyä lapsenmilisyyttä, joka on jäänyt päälle? En tiedä, miksi olen tällainen.

En kuuitenkaan koe tekeväni mitään väärin, enkä kanna syyllisyyttä asiasta, koska tiedän, etten ihastumisteni perään lähde juoksemaan.

 

Aika luonnollista luulisin. Itsekin tapaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä työssäni ja kyllä joidenkin vetovoima tuntuu ihan varpaissa asti. Toisaalta minullakaan ei ole mitään toteuttamishalua ja kotona mielessä pyörii vain oma ihana mies Sinulla on syytä olla ylpeä itsestäsi kun osaat pitää kuitenkin itsesi hallinnassa etkä lähde pettämisen/miehen vaihtamisen polulle.

 

[QUOTE="sama";26435522]Voi kun oli helpottavaa lukea tekstisi ap! Olen nimittäin aivan samanlainen. Ihastuilen milloin kehenkin, ja olen jo miettinyt, oonko vähä outo. Silti tiedän, että todellisuudessa rakastan miestäni, ja meillä on kaikki hyvin. Olen aivan onnellinen ja tyytyväinen hänen kanssaan. Silti joskus on mukava upota mielikuvitusmaailmaan Mielikuvat ovat lähinnä jotain romanttisia juttuja, en pysty kuvitella itseäni pettämässä miestäni jonkun toisen kanssa. Varmaan jotain tiettyä lapsenmilisyyttä, joka on jäänyt päälle? En tiedä, miksi olen tällainen.

En kuuitenkaan koe tekeväni mitään väärin, enkä kanna syyllisyyttä asiasta, koska tiedän, etten ihastumisteni perään lähde juoksemaan. [/QUOTE]

Tääll kans yksi samanlainen. Ja nimenomaan tuo uppoutuminen mielikuvitusmaailmaan ja romanttiset jutut.
Olen nuoruudesta asti ollut 'huono nukahtamaan' eli vaikka väsyttäisikin, niin en saa heti unen päästä kiinni. Siinä sitten pötkötellessä on ollut hyvä ajatella itselleen romanttinen 'iltasatu'. Kohteet vaihtuu vaan vähän väliä, enkä itse asiaa ota vakavasti.
Oma kulta, paras kulta, enkä vaihtaisi, enkä vaarantaisi suhdetta minkään väliaikaisen ihastuksen takia.