sun ja mun rahat

Pakko sanoo et mä olisin kyllä avioeron partaalla jos mies matkustelis omilla rahoillaan kavereittensa kanssa ja ite en pääsis ikinä mihinkään ku kaikki rahat menis yhteisen elintason (asunto, ruoka?) ylläpitämiseen. Törkeää!! \|O

Mun mielestä maksut jaoiteltava niin että se joka tienaa vähemmän, maksaa prosentuaalisesti vähemmän, esim. mies 65% ja nainen 35%, tai toisinpäin, joskushan nainen voi olla se paremmin tienaava...

Ja äitiysloman aikana se on kyllä miehen velvollisuus elättää koko perhe, tai sitten ei lapsia lainkaan. Äitiysraha on tosipieni, kotihoidontuki reilu 300e/kk, että maksapa siitä sitten lainanlyhennyksistä puolet, mieti. :\|

 

Miten on harrastatteko te yhtään mitään? Mistä nuo kunkin harrastukset maksetaan kun kaikki on yhteistä?

Mitäs sitten jos toinen harrastaa jotain postimerkkejä ja toinen vaikkapa moottoripyöriä?

Aika hiljalleen ymmärtää sitä että joku joskus siunailee "Miten puolisoni jaksaa harrastustani...", harrastelen siis autoja ja puolisoni akvaarioita. Olen muuten aika ylpeä puolisoni akvaarioista, ovat todella rentouttavia seurata.

Siunailijan parisuhteessahan kaikki on yhteistä, joten suurempia harrastehankintoja ei varmaankaan ilman "hallituksen" lupaa tehdäkään, puolin taikka toisin.

Itselleni henk. kohtaisesti on aivan sama mitä puolisoni rahoillaan tekee kunhan saadaan yhteiset laskut maksettua ja lainaa lyhennettyä.

Säästän para-aikaa rahaa uuteen harrasteautoon, johon laitan kaiken ylimääräisen jonka saan jäämään normaalin kulutuksen yli.

Ai niin joo... Meillä muuten on viime syksynä syntynyt esikoinen, jonka kuluihin kumpikin osallistumme osapuilleen puoliksi. Tietenkin esikoinen "maksaa" itse omia suurempia hankintojaan, eli siis niin että lapsilisä ohjautuu hänen omalle tililleen jolle meillä kummallakin on käyttöoikeus. Periaatteessahan lapsilisä on lisä äidille lapsesta mutta tämä järjestely helpottaa lapsen välttämättömiä hankintoja, joita nyt siis kumpikin pystyy helposti tekemään.

 

Koska olette naimisissa, sinulla ei pitäisi olla hätää LAIN mukaan, vaikka lapsia hankkisittekin. Miehesi on velvollinen elättämään sekä sinut, että lapset, jos sinulla ei ole tuloja tai sinun tulosi eivät riitä. Esim. jos jäisit hoitovapaalle, tämä raha kuluisi yksin sinun elämiseesi (aikuisen katsotaan tarvitsevan 420e/kk), molempien asumisen ja lapsen kulut pitäisi miehesi maksaa. No, kaikki eivät tietysti lakia noudata, ja tuollaiset summatkin vaihtelevat perheissä, mutta periaate on tuo.
Onko teillä muuten avioehto? (Kiinnostaa...)

 

\

Miksi monet teistä tuntuu ajattelevan, että lapsesta aiheutuvat kustannukset ois sitten yksin mun vastuulla? Nimittäin enhän mä kuitenkaan mistään YKSIN vastaa nytkään, vaan kyllä mies mukisematta osallistuu kodin yhteisiin hankintoihin. Eli ei mun kuitenkaan koskaan ole mistään yhteisistä asioista erikseen tarvinnut karhuta sitä hänen puolikasta.. Niin miksi sitten lapsen kohdalla tarttis? En usko että mies sitten kahdestaan lähtis lapsen kanssa lomailemaan. Varmaan jäätäis sitten kotiin koko perhe...

Siis eniten mua huolettaa lapsen tulossa se, että mun omat tulothan silloin putoaa, jos päätän jäädä kotiin lapsen kanssa, ja silloin mun on tosi vaikea saada omia puolikkaitani maksettua. Lähinnä siitä ollaan siis puhuttu, että jos mies silloin vois auttaa enemmän esim. juoksevissa kustannuksissa ja pienemmissä kodin hankinnoissa.

Eli tilanne on sillon plus miinus nolla! Sinä maksat vauvan tultua tuloillasi edelleen puolet kaikesta siihen asti, kun rahasi riittävät ja mies maksaa sitten loput ns. pakollisista menoista. Ja siihen se sitten jääkin, eli sul ei edelleenkään ole yhtään ylimäärästä ja mies vaan reissaa omien kavereiden kanssa

 

\

Miksi monet teistä tuntuu ajattelevan, että lapsesta aiheutuvat kustannukset ois sitten yksin mun vastuulla? Nimittäin enhän mä kuitenkaan mistään YKSIN vastaa nytkään, vaan kyllä mies mukisematta osallistuu kodin yhteisiin hankintoihin. Eli ei mun kuitenkaan koskaan ole mistään yhteisistä asioista erikseen tarvinnut karhuta sitä hänen puolikasta.. Niin miksi sitten lapsen kohdalla tarttis? En usko että mies sitten kahdestaan lähtis lapsen kanssa lomailemaan. Varmaan jäätäis sitten kotiin koko perhe...

Siis eniten mua huolettaa lapsen tulossa se, että mun omat tulothan silloin putoaa, jos päätän jäädä kotiin lapsen kanssa, ja silloin mun on tosi vaikea saada omia puolikkaitani maksettua. Lähinnä siitä ollaan siis puhuttu, että jos mies silloin vois auttaa enemmän esim. juoksevissa kustannuksissa ja pienemmissä kodin hankinnoissa.

En nyt ihan niin ajattele, että KAIKKI lapsesta aiheutuvat kustannukset olisivat sinun vastuullasi. Mutta kysyn, kuka katsoo sen mikä on tarpeellista? Jonkun mielestä halpa ulkoilupuku ajaa ihan saman asian kuin kalliimpikin. Joku on sitä mieltä, että vakuutukset esim lääkärikuluja varten ovat turhaa rahanmenoa, maksetaan sitten jos tarvitsee, toisille se on ehdottoman selvää, että vakuutukset on oltava, vaikka "turhaan". Kirjoitit, että mies osallistuu mukisematta kodin hankintoihin.. Mitä se käytännössä tarkoittaa, kuka teillä päättää sohvan hintatason, jos kumpikin siitä maksaa puolet? Usein kun noissa kodinhankinnoissa on hintansa puolesta aika lailla mahdollisuusksia. Et ainakaan maininnut, että nämä asiat tuottaisivat ongelmia. Jäin vaan miettimään...


Sitten hieman lapsiperheen tosiasioita. Eli sen jälkeen, kun perhe kasvaa, elämä muuttuu aika lailla myös rahalliselta kannalta. Enää ei voi ajatella vain itsekkäästi, vain omia menojaan ja kulujaan. Ja tätä kaikkea jatkuu aika kauan... Tulee mahdollisesti hoitomaksut, ruoka-, vaate- yms. kulut kasvaa. Yllättäviä menoja, lääkärikuluja, vakuutuksia yms, yms. Jos ajattelit, ap, että sen ajan kun olet kotona lapsen kanssa, miehesi auttaa sinua rahallisesti, entäs kun palaat töihin? Tuskin sinulla sen enempää rahaa liikenee matkusteluun ym huvituksiin, jos on jälkikasvua, kuin nyttenkään. Mikä on muuten se syy, että miehesi katsoo lapsen synnyttyä, ja tästä syystä sinun tulojesi pienennyttyä haluavansa ja voivansa "auttaa" maksuissa?

Jos sinä periaatteessa olet sitä mieltä, että sulla on ihana mies, niin mitäpä siihen sitten osaa sanoa?! Hyväksy sitten asiat, kuten ne ovat, kaikissahan meissä huonoja puolia löytyy
Jos miehesi on muuten riittävän täydellinen, eikä tuo itsekkyys raha-asioissa sinua haittaa niin paljon (minä en vain näe tuota itsekkyyttä tässä asiassa kovinkaan suppeasti), hyväksy osasi. Periaatteessahan olet jo hyväksynyt nuo "ehdot", jotka olette yhdessä (?!) sopineet. En tiedä ajatteletko, että asiat jotenkin lapsen myötä voisivat parantua, mutta lapsia ei koskaan kannata tehdä sen takia, että kuvittelee niiden avulla asioiden korjaantuvan ja parantuvan. Tämä vain tuli mieleen tuosta kommentistasi "varmaan jäätäis kotiin koko perhe". Miksi luulet, että miehesi jättäisi matkustelun lapsen takia, jos ei sinunkaan?? Jos hän ei lasta mukaan maksaisi, niin yksinhän edelleen voisi mennä.

 

\

Miten on harrastatteko te yhtään mitään? Mistä nuo kunkin harrastukset maksetaan kun kaikki on yhteistä?

Mitäs sitten jos toinen harrastaa jotain postimerkkejä ja toinen vaikkapa moottoripyöriä?

Siunailijan parisuhteessahan kaikki on yhteistä, joten suurempia harrastehankintoja ei varmaankaan ilman "hallituksen" lupaa tehdäkään, puolin taikka toisin.

Minusta se että on "sun ja mun rahat" voi toimia, jos se on yhdessä sovittu ja molempien osapuolten mielestä asiat todellakin toimivat. En väitä että kaikilla täytyisi olla kaikki täysin yhteistä, sillä sekään nyt ei vaan voisi toimia kaikilla pariskunnilla.

Mutta vastaanpa nyt itse kysymykseen, eli mistä harrastukset maksetaan, kun kaikki on yhteistä. Aika usein ne harrastukset ovat jo olemassa ennen parisuhdetta, ei tietenkään aina. Johan se asia siinä vaiheessa täytyy hyväksyä eli jos mies harrastaa esim veneilyä, minun pitää jo alusta asti tietää mitä se tarkoittaa. Toisille harrastus voi olla jopa niin tärkeä, että se on elämäntapa, silloin varmaan toisen tuntee jo aika hyvin ja jos tuntuu, ettei jaksa lopunikäänsä katsoa ihmistä, jonka harrastus on niin tärkeä ja kallis, kannattaa miettiä jatkaako suhdetta. Jos päättää jatkaa, usein se tarkoittaa (tai ainakin mielestäni pitäisi), että on hyväksynyt kumppanin sellaisenaan, kalliine harrastuksineen, mistä voi päätellä, että toinen tietää rahan menoa Tunnen pariskuntia, joilla näin on käynyt eli on hyväksytty toinen ja jopa tämä harrastus niin, että siitä parhaimmassa tapauksessa tulee yhteinen. Ja vaikkei harrastus olisi kuin toisella, siihen annetaan tuki ja tavallaan se suostumus, että rahaa menee.

Kaikilla ei tietenkään ole yhtä kalliita harrastuksia. Tai toisille harrastus voi ilmaantua vasta myöhemmässä vaiheessa suhdetta. Jälkimmäisessä tapauksessa mielestäni, tuota harrastusta ei ihan noin vaan omasta halustaan voi ottaa enää mukaan kuvioihin. Mielestäni jos yhdessä eletään, täytyy sellaiset asiat sopia yhdessä, jotka vaikuttavat kanssani elävien, ei vain minun itseni elämään. En koe tätä mitenkään rasitteena. Jos päätän, ja haluan kovasti alkaa ratsastamaan, ehdotan tätä kumppanilleni. Todennäköisesti hän suostuu. (Jos ei, se on hyväksyttävä.) Jonkin aikaa ratsastettuani, haluankin jo oman hevosen, kumppani olisi ollut tyytyväinen ratsastusharrastukseeni, mutta hevosta en saa. Mitä voin tehdä? Joko lopetan koko ratsastuksen tai jatkan, mutta ilman omaa hevosta. Voihan olla, että parin vuoden päästä saan sen oman hevosen, tai sitten en, mutta kaikkea ihminen ei voi saada. Tottakai se harmittaa, mutta koska olen valinnut parisuhteen, tajuan, että on osattava luopua.

Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan tällä epäitsekkäällä käytöksellä? En näe tuota yhteispeliä mitenkään rasitteena. Usein olen kuullut mainittavan tuosta "hallituksen päätöksestä". Siis miksi ihmeessä vain se toinen osapuoli olisi se joka päättää ja kumoaa haluamiset? Voihan ne päätökset tehdä yhdessäkin. Tietenkin, jos minä haluan sen hevosen ja toinen ei, se kuulostaa siltä, että hallitus on antanut kielteisen päätöksen. No, mutta entäpä kun mieheni ensi kerran haluaakin uuden auton, minulle kyllä kelpaa se entinen. Mietin, että eipä taida saada autoa, kun en minäkään saanut hevosta. Mutta mitä minä siitä hyödyn, yritän kostaa vai? Joten, koska en näe mitää estettä (raha tms), päätän kuitenkin suostua, koska tiedän, että mies haluaa sitä kovasti, ja olenhan minäkin onnellinen, silloin kun hän on. Menee kaksi vuotta, kysyn taas, voisinko saada hevosen, ja -yllätys, yllätys- mies lupaa sen minulle.

Lyhykäisyydessään siis vastaus kysymykseesi. Sieltä ne harrastukset ym maksetaan yhtälailla yhteisistä rahoista, niin kuin muutkin menot. Jos kumppanin harrastus maksaa paljon, ehkä minun omani voisi olla halvempi. Aina ei vaan voi saada kaikkea heti, tässä ja nyt, kaikkea ei ehkä koskaan. Mutta kysyn, kuinka moni teistä jotka maksatte vain "itsestänne", saa aina kaiken haluamansa? Jos saa, niin onnea! Ihminen vaan harvoin sattuu olemaan tyytyväinen, sillä ainahan löytyy uutta haluttavaa.....

P.s. Haluan painottaa, ettei onnea ja muutenkaan monia elämän hyviä asioita voi mitata rahassa. Mitä se on minulta pois, jos kumppanini on onnellinen kalliissa harrastuksessaan? Rakastan häntä ja olen onnellinen hänen puolestaan. Hyvillä asioilla on tapana tulla kaksinkertaisina takaisin. =)

 

Meillä ollut yhteiset rahat alusta alkaen.

 

Harrastuksista sen verran, että miehellä nimenomaan on eräs melko paljon rahaa vievä harrastus. Sen johdosta se osin reissaakin kavereineen, ja eipä niillä kaikilla kavereillakaan ole tyttöystäviä tai vaimoja näillä reissuilla mukana! Tilanne ja harrastus oli olemassa jo ennen kuin yhteen muutettiin. Mulla itselläni on vain "halpoja" harrastuksia, mutta en mä mitään kalliita kaipaakaan. Ja mun mielestä miehellä on oikeus tohon harrastukseensa, koska se kykenee sen täysin itse rahoittamaan ja hyvät tulot sen mahdollistaa. Ja fakta on, että tuskin se lapsen tullessa tosta harrastuksesta kokonaan luopuisikaan, enkä mä voi niin vaatiakaan. Tosin toivon mukaan se silloin jossain määrin vähentäisi harrastamistaan, ja monestihan niin parisuhteissa tapahtuukin, kun lapsia tulee.

Siis mä en jaksa itse ajatella, että mun mies olisi nyt sitten jotenkin täysin epäkelpo puolisona muuten, vaikka tää raha-asia kyllä hiertää tällä hetkellä. Se kuitenkin osallistuu kotitöihin ihan riittävästi, on mukava ja hauska tyyppi ja me viihdytään toistemme seurassa. Lapsista se tykkää ja meillä on usein sen sukulaislapsia hoidossa.

Mun mielestä on ihan ok, ettei meidän lapsella aina olisi mitään kalliimpia (parhaitako??) mahdollisia haalareita sun muita varusteita. Ei kaikilla muillakaan ole niihin varaa, ja silti ihan hyvin pärjätään! Joka tapauksessa meillä on kuitenkin ihan keskinkertainen toimeentulo yhteensä, joten tuskin meillä kenenkään tarvii nälkää nähdä tai ilman vaatteita olla! Ei edes minun.. Mä en missään nimessä odota tai vaadi, että mun pitäis saada kaikki mitä mieskin saa, ja jos en saa, niin mies on itsekäs idiootti. Avioehto meillä todellakin on, ja asunto on puoliksi kummankin nimissä, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Auto on miehen. Isommat yhteiset ostokset päätetään yhdessä.

 

\

Ja fakta on, että tuskin se lapsen tullessa tosta harrastuksesta kokonaan luopuisikaan, enkä mä voi niin vaatiakaan. Tosin toivon mukaan se silloin jossain määrin vähentäisi harrastamistaan, ja monestihan niin parisuhteissa tapahtuukin, kun lapsia tulee.

Siis mä en jaksa itse ajatella, että mun mies olisi nyt sitten jotenkin täysin epäkelpo puolisona muuten, vaikka tää raha-asia kyllä hiertää tällä hetkellä. Se kuitenkin osallistuu kotitöihin ihan riittävästi, on mukava ja hauska tyyppi ja me viihdytään toistemme seurassa. Lapsista se tykkää ja meillä on usein sen sukulaislapsia hoidossa.

Mun mielestä on ihan ok, ettei meidän lapsella aina olisi mitään kalliimpia (parhaitako??) mahdollisia haalareita sun muita varusteita. Ei kaikilla muillakaan ole niihin varaa, ja silti ihan hyvin pärjätään! Joka tapauksessa meillä on kuitenkin ihan keskinkertainen toimeentulo yhteensä, joten tuskin meillä kenenkään tarvii nälkää nähdä tai ilman vaatteita olla! Ei edes minun.. Mä en missään nimessä odota tai vaadi, että mun pitäis saada kaikki mitä mieskin saa, ja jos en saa, niin mies on itsekäs idiootti. Avioehto meillä todellakin on, ja asunto on puoliksi kummankin nimissä, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Auto on miehen. Isommat yhteiset ostokset päätetään yhdessä.

Aluksi täytyy todeta, että ilmeisesti ainakin minä putosin kärryiltä tämän keskustelun suhteen Aloituksessasi kyselit, ap, löytyykö muita joilla jaottelu "sun ja mun rahat". Osa vastanneista on jakautunut niihin, joilla yhteiset rahat, osa heihin, joilla omat rahat. Jos nyt oikein olen tulkinnut, niin kukaan tästä jälkimmäisestä "ryhmästä" ei ole ap:n tavoin menettelyyn tyytymätön. En oikeastaan tiedä, mitä ap hait tällä aloituksellasi. Kohtalotovereita, päästä vain purkautumaan jollekin, vai mitä? Ainakin kovasti olet saanut mielipiteitä siitä, että miehesi on itsekäs. Mutta tuntuu, että kovasti olet lähtenyt miestäsi puolustelevalle linjalle. Tuskimpa kukaan meistä muista miestäsi yhtä hyvin tuntee kuin sinä. Monille, kuten minulle, tuo rahan käyttö vaan antaa itsekkään kuvan ja onhan se totta, että se on aika iso osa elämää, halusi sitä tai ei. Kuten jo aiemmassa viestissäni totesin, eikö sinun kannattaisi itse hyväksyä asiat, kuten ne ovat. Voithan tietenkin yrittää keskustella ja neuvotella miehesi kanssa asioista, mutta kuten mainitsit, et usko hänen muutokseen suostuvan. Itse en oikeastaan näe tässä sitten paljon muita vaihtoehtoja, jos et eroa, erillään asumista tms halua harkitakaan. Onhan sinulla täysi oikeus asioista valittaa, mutta ei kukaan muu kuin sinä itse voi muutosta aikaan saada. Ja jos päätät tyytyä osaasi, minusta sillloin on turha marista.

Sitä vähentäisikö miehesi lapsen myötä harrastustaan, on kenenkään mahdotonta sanoa. Tiedän miehiä, jotka ovat lasten takia jättäneet harrastuksensa kokonaan. Useat tuntemani miehet ovat vähintäänkin vähentäneet, mutta valitettavasti löytyy niitäkin, jotka eivät kumppanin pyynnöistä huolimatta ole lasten myötä muuttaneet mitenkään menemisiään. Ehkä voisitte sopia tästäkin asiasta jo etukäteen, jos perheenlisäystä päädytte hankkimaan.

En myöskään tarkoittanut kysymykselläni, kuka päättää minkä hintaisia/laatuisia vaatteita lapselle ostetaan, että kaiken pitäisi olla kallista. Vaan sitä, että onko teillä tälläisissä asioissa (esim mainitsemani sohvan tai lapsen ulkopuvun hinta) helppo päästä yhteisymmärrykseen?? Minusta se on se ydinasia, ei se mitä mikäkin maksaa. Tietenkään lapsi ei tarvitse mitään kallista ja hienoa, vaan hänelle riittää että saa rakkautta ja huolenpitoa, riittävästi ravintoa ja -ihanteellista ainakin olisi- toisistaan välittävät ja rakastavatvanhemmat ympärilleen.

 

Laissa on säädös jonka mukaan aviopuolisoilla on oltava sama elintaso. Eli toinen ei voi mälläillä tuloillaan mielin määrin toisen ollessa köyhä. Ota selvää. Esim. jos mies tienaa kaksi kertaa enemmän, hän myös maksaa 2/3 kaikesta yhteisestä (asuminen, ruoka, huonekalut) ja SILTI asunto ym. on puoliksi molempien yhteinen. Reilua, vai mitä? Jos mies tai nainen ei tätä sulata niin hankkikoon rikkaamman puolison. AInoastaan omat hankinnat, esim. hänen autonsa tai sinun vaatteesi ym. henk. koht jutut avioehto säilyttää mahdollisen eron tullessa. ettei niiden arvoa tarvitse jakaa.

Mies käyttää sinun tasaarvoisuuttasi hyväksi... Samalla hän voi kerryttää itselleen mahtavat säästöt matkoja ym. varten kun sinä maksat koko pienen palkkasi tai äitiysrahasi pois elämisen kuluihin. Ei kuulosta kovin oikeudenmukaiselta...Mutta jos tilanne tyydyttää sinua niin miksi kirjoitit tänne ap?

Meillä mies maksaa hieman hieman enemmän kaikesta koska tienaa enmmän. Näin minun ei tarvitse elää köyhyydessä.

 

Kirjoitin tilanteestani ensi sijassa siksi, että kiinnosti muiden mielipiteet. En mä itsekään ole täysin tyytyväinen tähän meidän systeemiin, mutta en ehdottomasti vaadi, että mulla pitäis olla tasan tarkkaan kaikki mitä miehelläkin. Oon iloinen tavallaan, että niin moni teistä on sitä mieltä, että puolison kuuluukin osittain "elättää" toista. Eli että en koe harmistuneisuutta turhan takia. Mutta ei musta oo samanlaiseen ehdottomuuteen, mistä monet puhuu. En mä voisi kuvitella, että jos mä alkaisin olla yhdessä mua "köyhemmän" kanssa, niin mun kuuluisi luopua vähistä harrastuksistani sen takia, että toisella ei niihin ole varaa. No tää on vähän kärjistettyä.. Joka tapauksessa, mun mies ei varsinaisesti kyllä kerrytä itselleen mitään omaisuutta, vaan ylimääräiset rahat menee paljolti niihin harrastuskuvioihin. Ja sitten ruokaostoksilla usein jos minä maksan niin valitsen paljon halvempia juttuja, kun taas mies sitten omalla rahallaan ostaa meille usein enemmän ja kalliimpaa ruokaa.

Sitä oon miettiny, että mikä ois molempien kannalta kohtuullista, eli kuinka paljon voisin vaatia miestä maksamaan itseäni enemmän, kun en kuitenkaan missään nimessä halua, että hän joutuisi liikaa mistään luopumaankaan. Eli haluan suoda miehelleni oikeuden omiin harrastuksiin ja auton ylläpitoon. Itsehän hän ne kustantaa.

 

\

Kirjoitin tilanteestani ensi sijassa siksi, että kiinnosti muiden mielipiteet. En mä itsekään ole täysin tyytyväinen tähän meidän systeemiin, mutta en ehdottomasti vaadi, että mulla pitäis olla tasan tarkkaan kaikki mitä miehelläkin. Oon iloinen tavallaan, että niin moni teistä on sitä mieltä, että puolison kuuluukin osittain "elättää" toista. Eli että en koe harmistuneisuutta turhan takia. Mutta ei musta oo samanlaiseen ehdottomuuteen, mistä monet puhuu. En mä voisi kuvitella, että jos mä alkaisin olla yhdessä mua "köyhemmän" kanssa, niin mun kuuluisi luopua vähistä harrastuksistani sen takia, että toisella ei niihin ole varaa. No tää on vähän kärjistettyä.. Joka tapauksessa, mun mies ei varsinaisesti kyllä kerrytä itselleen mitään omaisuutta, vaan ylimääräiset rahat menee paljolti niihin harrastuskuvioihin. Ja sitten ruokaostoksilla usein jos minä maksan niin valitsen paljon halvempia juttuja, kun taas mies sitten omalla rahallaan ostaa meille usein enemmän ja kalliimpaa ruokaa.

Sitä oon miettiny, että mikä ois molempien kannalta kohtuullista, eli kuinka paljon voisin vaatia miestä maksamaan itseäni enemmän, kun en kuitenkaan missään nimessä halua, että hän joutuisi liikaa mistään luopumaankaan. Eli haluan suoda miehelleni oikeuden omiin harrastuksiin ja auton ylläpitoon. Itsehän hän ne kustantaa.

No ainakin tuo asuminen. Siinä voisit ehdottaa miehen maksavan isomman erän. Ja ruoka myös. Matkat ja muut sitten vaikka tasan puoliksi?

Minäkin yllätyin että tuosta avioliiton tuloeroista on oikein laki. Toinen on elatusvelvollinen. köyhemmällä osa-puolella oikeus samaan elintasoon kuin paremmin tienaavalla. Ei teitenkään päde avoliitoissa. jos on tarkka rahoistaan niin ei kannata #&%?$!* köyhempää....

 

Aika jännä et toi sana n.aida sensuroitiin ja ihan avioliittoa tarkoitin siis

 

meillä nykyään on aika toimiva juttu silleen että tienaan kyllä vähemmän kun mieheni ja molemmilla on oma pankkitili ei vielä yhteistä ja laskut joka kuukausi katotaan niin että myös mulle jää hiukan rahaa laskujen jälkeenkin...ollaan sovittu mitkä laskut minä maksan ja mitkä mies..ja jos joskus tarvin rahaa niin saan sitä kyll' mut on kivempi kun on omat tilit

 

Meillä omat tilit ja mies maksaa tällä hetkellä vuokran ja autolainan, minä maksan muut laskut ja ruuat. Periaatteessa kuitenkin yhteiset rahat, palkat on melkein samansuuruiset. Joustoa löytyy molemmin puolin.

 

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

 

\

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

Mitäs sitten jos teille tulee ero? Arvaan että puolisosi pitää autonsa ja asuntonsa, hänenhän ne ovat...

 

\

\

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

Mitäs sitten jos teille tulee ero? Arvaan että puolisosi pitää autonsa ja asuntonsa, hänenhän ne ovat...

Joo, niin tietenkin pitää, mikäli ero tulee. Ollaan oltu vasta 8 kk yhdessä eli vielä ei olla eroamassa

 

\

\

\

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

Mitäs sitten jos teille tulee ero? Arvaan että puolisosi pitää autonsa ja asuntonsa, hänenhän ne ovat...

Joo, niin tietenkin pitää, mikäli ero tulee. Ollaan oltu vasta 8 kk yhdessä eli vielä ei olla eroamassa

Näppärä nainen...

Kartuttaa omaa omaisuuttaan kun sinä maksat kaikki juoksevat menot, jolloin hänelle jää paremmin rahaa kuolettaa velkapääomaansa tai sitten vaihtoehtoisesti sijoittaa "velan" maksuun tarkoitetut rahansa.

Sinuna säilyttäisin kuitit kaikista menoista mitä olet maksanut... Ihan noin kaiken varalta.

 

\

\

\

\

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

Mitäs sitten jos teille tulee ero? Arvaan että puolisosi pitää autonsa ja asuntonsa, hänenhän ne ovat...

Joo, niin tietenkin pitää, mikäli ero tulee. Ollaan oltu vasta 8 kk yhdessä eli vielä ei olla eroamassa

Näppärä nainen...

Kartuttaa omaa omaisuuttaan kun sinä maksat kaikki juoksevat menot, jolloin hänelle jää paremmin rahaa kuolettaa velkapääomaansa tai sitten vaihtoehtoisesti sijoittaa "velan" maksuun tarkoitetut rahansa.

Sinuna säilyttäisin kuitit kaikista menoista mitä olet maksanut... Ihan noin kaiken varalta.

Peesaan reallifea. Todella fiksua, kyseisen naisen kannalta.

 

\

\

\

\

\

Meillä minä(mies) maksan yhtiövastikkeen, netin, ruoat +muut menot. Lisäksi maksan avovaimon nimissä olevan auton käytön kustannukset. Asumme yhteisessä kämpässä, jonka avovaimo on ostanut omiin nimiinsä ennen seurusteluamme ja hän maksaa siitä asuntolainaa. Tienaamme suunnilleen saman verran, joskin avovaimoni on ollut työelämässä 15 vuotta pitempään kuin minä. Mitä mieltä olette kyseisestä mallista? Itse olen suht tyytyväinen.

Mitäs sitten jos teille tulee ero? Arvaan että puolisosi pitää autonsa ja asuntonsa, hänenhän ne ovat...

Joo, niin tietenkin pitää, mikäli ero tulee. Ollaan oltu vasta 8 kk yhdessä eli vielä ei olla eroamassa

Näppärä nainen...

Kartuttaa omaa omaisuuttaan kun sinä maksat kaikki juoksevat menot, jolloin hänelle jää paremmin rahaa kuolettaa velkapääomaansa tai sitten vaihtoehtoisesti sijoittaa "velan" maksuun tarkoitetut rahansa.

Sinuna säilyttäisin kuitit kaikista menoista mitä olet maksanut... Ihan noin kaiken varalta.

Peesaan reallifea. Todella fiksua, kyseisen naisen kannalta.

Siis avovaimoni on maksanut kämpän lähestulkoon kokonaan pois jo ennen seurusteluamme eli velkaa siitä ei ole enää paljon jäljellä.
Mutta silti välillä tuntuu, että onko kyseinen toimintamalli ihan reilu. Vaikka avovaimoni on varakas ja hänellä on paljon rahaa, on hänen mielestään miehen hoidettava perheessä juoksevat menot.

 

En jaksa liittää kaikkia aikaisempia juttuja enää tähän ketjuun...

Oletko koskaan ajatellut että miten kasvatat omaa varallisuuttasi?

Meillä asia on ratkaistu niin että talolaina on puoliksi kummankin nimissä ja maksamme lainaa yhdessä pois pikkuhiljaa, osallistumme juokseviin menoihin puoliksi.

Viime aikoina ole yrittänyt saada puolisoani säästämään tietyn summan rahastoon, itse siis olen rahastosäästäjä, jotta meillä kummallakin olisi 10-15 vuoden päästä tietty summa rahaa jolla sitten voisimme tehdä jotain kivaa taikka sijoittaa tätä rahaa uudelleen johonkin...

Itse olen sitä mieltä että puolisoiden varallisuuden kasvun tulisi olla kutakuinkin tasaista, tällöin tasa-arvo suhteessa toteutuu. Etenkin avo/avioero tilanteessa tämän tasa-arvon toteutuminen on erittäin tärkeää.

Todenäköisesti naimisiin mennessämme teemme avioehdon, koska minua ei kiinnosta puolisoni mahdollinen perintö, koska tämä perintö kuitenkin ajastaan on lastemme perintöä...

Korostan vielä sitä että en ole rahanahne, minulle riittää se että pystyn tulemaan toimeen joten kuten, sen kummemmin miettimättä että mistäköhän tämäkin maksetaan.

 

\

En jaksa liittää kaikkia aikaisempia juttuja enää tähän ketjuun...

Oletko koskaan ajatellut että miten kasvatat omaa varallisuuttasi?

Meillä asia on ratkaistu niin että talolaina on puoliksi kummankin nimissä ja maksamme lainaa yhdessä pois pikkuhiljaa, osallistumme juokseviin menoihin puoliksi.

Viime aikoina ole yrittänyt saada puolisoani säästämään tietyn summan rahastoon, itse siis olen rahastosäästäjä, jotta meillä kummallakin olisi 10-15 vuoden päästä tietty summa rahaa jolla sitten voisimme tehdä jotain kivaa taikka sijoittaa tätä rahaa uudelleen johonkin...

Itse olen sitä mieltä että puolisoiden varallisuuden kasvun tulisi olla kutakuinkin tasaista, tällöin tasa-arvo suhteessa toteutuu. Etenkin avo/avioero tilanteessa tämän tasa-arvon toteutuminen on erittäin tärkeää.

Todenäköisesti naimisiin mennessämme teemme avioehdon, koska minua ei kiinnosta puolisoni mahdollinen perintö, koska tämä perintö kuitenkin ajastaan on lastemme perintöä...

Korostan vielä sitä että en ole rahanahne, minulle riittää se että pystyn tulemaan toimeen joten kuten, sen kummemmin miettimättä että mistäköhän tämäkin maksetaan.

Kirjoituksestani saattoi tulla tilanteemme hieman kärjistetysti esiin. Avovaimoni on kuitenkin reilu rahojensa suhteen eli ei mikään liian tiukkapipo, vaikka onkin sitä mieltä että miehen on maksettava juoksevat menot.

Omaa varallisuuttani kasvatan kuukausittaisilla rahastomerkinnöillä ja lisäksi olemme ostamassa sijoituskämppää/kämppiä yhteisiksi.

 

Meillä on sellainen tilanne, että meillä on sekä yhteinen tili, että kummallakin omamme, ja 2 yhteistä lasta.

Olemme laskeneet kaikki isot menot, yhtiövastike, asuntolaina, puhelin, sähkö, vakuutukset, päivähoitomaksut, tv-lupa näin ensin tulivat mieleen. Tuo summa on sitten jaettu kahtia tällä hetkellä.

Meillä on siis suht saman suuruiset tulot, tai minä tienaan pari sataa enemmän. Lisäksi minulle tulee lapsilisät, niillä ostan lapsille vaatteita, harrastusvälineitä, kenkiä jne. Näihin kuluihin mies ei osallistu.

Mutta meillä on ollut myös tilanne, että mies on ollut lomautettuna, ja saanut ansiosidonnaista korvausta, samoin nyt on sitten irtisanottu. Pienempi tuloisella jaksolla sitten miehen maksuosuutta on pienennetty, jotta hänelläkin jää rahaa omaan elämiseensä. Vielä tämä ei ole ajankohtaista, toivottavasti ei sellaiseksi muutukaan, mutta laskettiin, että miehen maksuosuus pienenisi 500 eurolla. Silloin kulut jakautuvat jotakuinkin tulojen mukaisessa suhteessa.

Ap tilanteesta en sano muuta kuin että se on epäreilu, mutta jos olet suhteellisen tyytyväinen tilanteeseen, niin pyydä esim. että mies osallistuisi menoihinne esim. 100 euroa suuremmalla summalla. Sekin on iso raha, ja muutaman kuukauden säästämällä sinullakin olisi mahdollisuus päästä matkalle.

Ja kun joku kysyi niistä hankinnoista esim. lapselle. Niin voiko käydä niin, että mies vaatii, että lapselle on hankittava parasta / kalleinta, ja sinun taloudellinen tilanteesi, maksaessasi edelleen puolet kaikesta muuttuu vain entistä vaikeammaksi!

 

[En sano tähän muutakuin että...
*rahat kun loppuu, rakkaus lentää hyvin äkkiä ikkunasta ulos" :wave: