Suunniteltu lapsi teininä?

Siis mitä päässä liikkuu,kun tällästä haaveilee ja sitten ihmetellään miksi poikakamut jättää tai kiroaa raskautta :headwall: Läheisyyden kaipuuta vai mitä??

 

HMm...tekisi mieli sanoa rumasti tommosille vanhoille käntyille joilla ei ole enää mahd. saada lapsia...

Ei minun MIEHENI ole kironnut lastamme ja oli meidän kummankin puolelta ihan suunniteltu juttu...tässä vaiheesa minun ja mieheni elämää ajattelimme että olisi ihan hyvä paikka kasvattaa perhettä..

Joten ole sinä kateellinen panettelija hiljaa.... :kieh:

 

Mitä sinä voit opettaa lapselle elämästä?Kun et itsekään sitä vielä ole päässyt elämään?

 

Paremmin minä lapseni hoidan ku sinä jos sulla on ees lapsia.. ¨

:kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh:

 

Kyllä niitä on parikin kappaletta

 

ja oot 50 vee uraäiti..

 

Ei tarvitse hermostua kuitenkaan.Ajattelin vain,kun on useamman kerran joutunut sivusta seuraamaan teinivanhemmuuden seurauksia.Eli kun on jäänyt elämää kokematta,voi parisuhdekin joutua koetukselle myöhemmässä vaiheessa äkkiä.

 

Vanha Patruuna Tampereelta sanoi joskus maailman aikoja sitten että 'Kaikkea ihminen elämässään katuu muttei nuorena naimista ja lasten tekoa'

Viisaita sanoja =)

 

mitä mun pitäis kokee...koettu on känniset viikonloput ja rahan puute ku on asunut omassa asunnossa...ja jos se nuoruus on niitä kännisiä viikonloppuja ja krapulaisia viikkoja niin eipä tee mieli palata entiseen .,,sitä elettiin jo 4 vuotta...joten sai riittäää..kyllä nyt elämä on paljon ihanempaa.... =) =) =) =)

 

meille lapsi oli suuniteltu,eikä sitä kumpikaa kironnu,joten mietippä mitä suustas päästät ku tollasta tuut väittään ja kaiken lisäks yleistät. ei se äitiys ikää kato vaan rohkeutta olla äiti nuorena,kaikki ei siihen pysty.. joten pidä mölyt mahassas ja anna muitten elää niinku tahtoo!!

 

miksi se on joillakin niin vaikee ymmärtää että jotkut tosiaan haluaa lapsia nuorena!! mä en sitten ymmärrä tollasia ihmisiä, keskity sä vaan siihen omaan elämään ja anna toisten tehä ratkasunsa ite äläkä sinä niihin puutu!
äiti lapsensa tuntee ja varmasti hyvin sen lapsen kasvattaa teki ne sitten nuorena tai vanhana!

ja mitäköhän sinäkin oot lapsilles elämästä opettanu? tee mahollisimman vanhana lapset vai?

 

\

Ei tarvitse hermostua kuitenkaan.Ajattelin vain,kun on useamman kerran joutunut sivusta seuraamaan teinivanhemmuuden seurauksia.Eli kun on jäänyt elämää kokematta,voi parisuhdekin joutua koetukselle myöhemmässä vaiheessa äkkiä.

se ei edelleenkään ikää katso jos ongelmia on tullakseen. Myös vanhemmalla iällä on sellasia juttuja jotka voi pistää parisuhteen koetukselle. Esim. ura, vaihdevuodet jne.. Eikä sitä lasta elämänkokemuksella kasvateta ainakaan minun mielestäni. Kaikki me ensimmäisen lapsen saajat ja odottajat olemme samanlaisessa asemassa kun opetellaan äitinä olemista.

 

Vauvan tulo laittaa useimmissa suhteissa parisuhteen koetukselle jollain tapaa, oli sen suhteen osapuolten iät mitä vaan. Ja taas iällä ei ole juuri merkitystä, jos osaa asettaa asiansa oikeeseen tärkeysjärjestykseen: silloin sitä osaa seistä oikeiden asioiden takana ja tehdä töitä niiden eteen, niiden takia ja niitä vaaliakseen. Ei ole ikäsidonnainen juttu, kestääkö suhde, tuleeko ongelmia, ja kasvaako lapsista täysi järkisiä vai ei. Joku on täysin äidiksi sopimaton vielä 40 vuotiaana: jotkut ymmärtää sen onneksi itse, mutta toiset ei, ja niillä tarinoilla on yleensä ikävät seuraukset kyllä. Joku toinen taas tietää haluavansa huolehtia lapsesta jo hyvin nuorena, ja se päätös heille sallittakoon: suurin osa nuorista vanhemmista varsin hyvin hommansa hoitaa, ja ovat erittäin vastuuntuntoisia kasvattajina. Siitäkään ikä ei paljoa kerro, mitä lapselleen on opetettavaa elämästä: nuorellakin vanhemmalla voi olla hyvin paljon (mutta viisas ei ihan kaikkea kuitenkaan opeta, lapsen on hyvä oppia kantapään kautta myös itse). Ja kuten vanhemmatkin vanhemmat, myös nuoret vanhemmat kasvavat lapsen kanssa yhdessä: jokaisella on opeteltavaa ja opittavaa iästä riippumatta.

Harvempi meistä on äiti syntyessään. En tunne ainuttakaan. Samalta viivalta me kaikki ikään katsomatta äitinä oloa lähdetään opettelemaan.

 

\

Ei tarvitse hermostua kuitenkaan.Ajattelin vain,kun on useamman kerran joutunut sivusta seuraamaan teinivanhemmuuden seurauksia.Eli kun on jäänyt elämää kokematta,voi parisuhdekin joutua koetukselle myöhemmässä vaiheessa äkkiä.

Mitä elämää pitäisi kokea? Eikö vanhemmuus voi olla sitä?

 

Niin, mäkin haluisin kuulla, että mitä meiltä jää kokematta?

 

Itse sain esikoiseni 18vuotiaana. Hän on nyt 8v reipas koululainen. Rehellisesti voin sanoa että en ole katunut että tein lapseni nuorena. Elämä toi eneen vaiketa asioita esimoma vakava sairastuminen että ei se elämän koulu siihen lopu kun lapsi syntyy. ja kyllä me nuorenakin lapsemme saanneet osaamme kasvattaa lapsemme ja opettaa heille elämää. Ei pidä yleistää teinivanmempien huonoutta. KYLLÄ YLI 40v ESIKOISENSA SAANEISSAKIN VANHEMMISSA ON PALJOIN HEITÄ JOILLA EI TUO VANHEMMUUS OIKEIN OLE HALLINNASSA... Eli ei se iästä ole kiinni!

 

Minun mieheni ei jättänyt minua
Yhdessä se lapsi suunniteltiin, tehtiin, ootettiin ja nyt hoidetaan.
Vaikka pianhan olen kunniakkasti Normaali Äiti kun en enää Teini Äiti ole

 

en tunne itseäni teiniäidiksi vaikka NUORI ÄITI olenkin....ja ihan suunniteltu oli, vaikka olinkin vasta 17 kun poika syntyi. Kyllähän se elämä iän myötä opettaa, ei kai niitä lapsia enää sitten kerkee tehdä ku on itse jo nähnyt niin paljon elämää että on muka tullut viisaaksi...Sitäpaitsi kokemuksesta voin sanoa, että parikymppiset tai alle ei ole lähellekää niin HYSTEERISIÄ äitejä kuin ne jotka tekee ekan kolmakymppisenä.

 

\

en tunne itseäni teiniäidiksi vaikka NUORI ÄITI olenkin....ja ihan suunniteltu oli, vaikka olinkin vasta 17 kun poika syntyi. Kyllähän se elämä iän myötä opettaa, ei kai niitä lapsia enää sitten kerkee tehdä ku on itse jo nähnyt niin paljon elämää että on muka tullut viisaaksi...Sitäpaitsi kokemuksesta voin sanoa, että parikymppiset tai alle ei ole lähellekää niin HYSTEERISIÄ äitejä kuin ne jotka tekee ekan kolmakymppisenä.

Ai niin ja kertaakaan en ole lapsen tekoa katunut, eikä ole ukko lähteny kävelemään. Ei varmaan kannattais aina joka asiaa yleistää...

 

Itse tulin suunnitellusti raskaaksi 19-vuotiaana. Hämmästyin sitä, että luokkakaverit ja varmasti myös sukulaiset luulivat raskautta vahingoksi. Tunsin olevani kovinkin kypsä äidiksi silloin.. nyt tarkemmin ajateltuna olin kyllä aika hätäinen lapsen hankinnan suhteen ja se ehkä olikin selvin osoitus kypsymättömyydeestäni. minulla kuitenkin oli vakaa aikomus tehdä parhaani.. ja hyvin on mennyt. Isä on mukana kuvioissa ja perhe tuntuu hyvinkin luonnolliselta asialta. aina silloin tällöin vieläkin hämmästellään, miten minulla voi olla lapsi kun olen NIIN NUORI. Olen siis nyt 22-vuotias. Valmistun vuoden päästä psykiatriseen hoitotyöhön suuntautuneeksi sairaanhoitajaksi, enkä voi sanoa, että lapsi olisi mitenkään haitannut elämääni.Päinvastoin, äitiys on vaikuttanut pelkästään positiivisesti.
Ei äitiys ole iästä kiinni, ihan vaan asenteesta.

 

Joo, se on hyvä yleistää teiniäidit, joilla on tullut jotain vastaavaa Mä ainakin koen olevani täysin valmis äidiksi ja tämä on ihan suunniteltu vaavi masussa
Josko sitten toisilla on vahinkoja niin aborttiko sitä pitäs tehdä vain iän takia?
typerää sanon mä
Mä haluan olla nuori äiti, enkä yrittää epätoivoisesti 40 vuotiaana tulla raskaaksi, mutta olishan mull asentään ammatti hihih..
ja muutenki oisin jo vanha

 

\

Joo, se on hyvä yleistää teiniäidit, joilla on tullut jotain vastaavaa Mä ainakin koen olevani täysin valmis äidiksi ja tämä on ihan suunniteltu vaavi masussa
Josko sitten toisilla on vahinkoja niin aborttiko sitä pitäs tehdä vain iän takia?
typerää sanon mä
Mä haluan olla nuori äiti, enkä yrittää epätoivoisesti 40 vuotiaana tulla raskaaksi, mutta olishan mull asentään ammatti hihih..
ja muutenki oisin jo vanha

Ehkä tällästen kommenttien takia hyvin helposti yleistetään teiniäitien lapsellisuus.Siis eihän 40v vielä edes ole vanha vaan nainen parhaassa iässään melkeinpä Ja itse olen hiukka reilu parikymppinen,myös ns teininä esikoiseni saanut aj onnnllinen äitiydestäni.Myös jonkun tuossa ketjun alkupäässä heittämä "haistattelu" oli mielestäni asiatonta,kun ketjun aloittaja oli selvästi vain kiinnostunut eikä haastamassa riitaa =)

Mutta äitiys ei ole iästä kiinni

 

olen kyllä samaa mieltä kuin ylhäällä oleva. jotkut täällä on käyttäytyneet tosi lapsellisesti, vaikka uhoavat olevansa tosi aikuisia jo. te otitte tuon kirjoituksen turhan henkilökohtaisesti. olenhan minäkin tätä ikäryhmää mutta en ota pulttia noin kovasti jonkun kirjoituksista. ei hän minua tunne eikä kukaan voi tulla arvostelemaan minun äitiyttäni täällä, mutta te jotka soitatte suutanne suureen äänenn... :headwall: :headwall:

 

No voi herranjumala, tuo oli lähinnä "takaisin samalla mitalla" puhetta .. luuleeko joku todella että koen 40 vuotiaan vanhaksi, herranjumala, elämähän ois todella lyhyt
Ei pidä ottaa niin tosissaan, jos joku huomasi myös äänensävyssäni pientä "piruilua" se oli tarkoitus

Ja josko joku pitää minua sen takia lapsellisena niin se on heidän mielipide Musta on tärkeintä kokea itse olevansa valmis äidiksi

Tsemppiä kaikille "teiniäideille"

 

musta nainen on valmis äidiks ku siltä rupeaa tuntumaan että sitä oikeasti haluaa,oli ikä 15wee tai 30wee... ikä ei kato sitä valmiutta vaan se että onko kypsä siihen. itet voin sanoo suoraan että meille oli vauva todella toivottu ja suunniteltu,ja oon nyt odotuksen aikana kasvanu ihan älyttämästi että mitkään muut jutut ei oo mulle enään tärkeitä ku tää vauva.. eli myös nuori voi olla vastuullinen äiti siinä missä vanhaki..