Suunniteltu lapsi teininä?

\

\

Minusta on ensinnäkin hullua että kuvitellaan että yhteiskunnan pitää elättää vanhemmat ja lapset eli ajatellaan että rahaa tulee kelalta ja sossusta eli ei huolta siitä miten pärjätään!

samoja rahoja me esim. nostetaan kelalta kuin työssäkäyvätkin ja heidän lapsensa: opintotuki ja -laina, äitiyspäiväraha ja lapsilisä. Saadaan ne miniminä ja hyvin silti pärjätään. Ei siis olla viemässä leipää suusta teiltä "työläisiltä". Kohta on molemmilla ammatti ja sitten maksetaan veroina takaisin kaikki mitä ollaan saatukin. Luulisin että hyvin monilla nuorilla vanhemmilla on tilanne sama kuin meillä.

Juuh, näinpä. Kelalta tulee lapsilisä ja kotihoidontuki, ja miehelle tulee ihan ansiotyöstä palkka. Ja niillä eletään. Ei olla ikinä sossusta senttiäkään saatu, ei edes silloin kun väliaikainen tarve olisi ollut. Eikä olla sen jälkeen edes kyselty.

 

Ei sitä voi mennä yleistään..Onhan tietty poikkeuksia nuorissa äideissä,mutta on vahoissakin...Ite 19 odotan lasta ja se on varmasti suunniteltu ja toivottu...turha tulla väittään muuta..Hyvät jatkot kaikille!

 

Onko lapsi, joka saa alkunsa "vahingossa" teidän nuorien äitien mielestä suunniteltu?
Nyt en yleistä, vaan ajattelen yksittäistapausta.Eli tilanne tämä:17 vee raskaana, tulevalla lapsella ei isää kuvioissa mukana, tuleva äiti kouluttamaton(peruskoulu käytynä)aikoo elää yhteiskunnan varoilla(itse kertoi)Aikoo selvitä täysin yksin lapsensa kanssa(vanhemmat eivät jaksa tukea ja vanhemmilla omiakin pieniä lapsia)Vanhemmat eivät hyväksy raskautta, koska tietävät ettei nuori pysty ottamaan vastuuta edes itsestään ja pelkäävät lapsen hoidon kaatuvan heille...Ovatko vanhemmat mielestänne kylmiä ja kovia ihmisiä jos eivät tälläiseen jaksa ryhtyä?

 

\

Onko lapsi, joka saa alkunsa "vahingossa" teidän nuorien äitien mielestä suunniteltu?
Nyt en yleistä, vaan ajattelen yksittäistapausta.Eli tilanne tämä:17 vee raskaana, tulevalla lapsella ei isää kuvioissa mukana, tuleva äiti kouluttamaton(peruskoulu käytynä)aikoo elää yhteiskunnan varoilla(itse kertoi)Aikoo selvitä täysin yksin lapsensa kanssa(vanhemmat eivät jaksa tukea ja vanhemmilla omiakin pieniä lapsia)Vanhemmat eivät hyväksy raskautta, koska tietävät ettei nuori pysty ottamaan vastuuta edes itsestään ja pelkäävät lapsen hoidon kaatuvan heille...Ovatko vanhemmat mielestänne kylmiä ja kovia ihmisiä jos eivät tälläiseen jaksa ryhtyä?

Jos lapsi on vahinko, niin eihän se sitten ole suunniteltu?
Onhan se niin, että yhteiskunta kyllä pitää omistaan huolen, kukaan ei nälkään kuole, mutta ei se sitten tarkoita sitä, että saisi sossun ja kelan varaan tulevaisuutensa suunnitella. Mä myönnän kyllä, että itse elän tällä hetkellä sossun ja äidin rahoilla, kun mies on muualla, ja itse opiskelen kaukana vanhemistani. Tilanne toivottavasti muuttuu, kun mies kotiutuu.
Musta kyllä tuntuis siltä, että vanhemmat olis tosi kylmiä, jos eivät auttaisi ja tukisi, mutta kai se on ihmisestä kiinni. Onneksi omat vanhempani ovat tukemassa minua, ja varsinkin äitini on innoissaan.
Ikää mulla on siis 17, syksyllä täystän 18.

-Lollo- rv27+5

 

\

\

Onko lapsi, joka saa alkunsa "vahingossa" teidän nuorien äitien mielestä suunniteltu?
Nyt en yleistä, vaan ajattelen yksittäistapausta.Eli tilanne tämä:17 vee raskaana, tulevalla lapsella ei isää kuvioissa mukana, tuleva äiti kouluttamaton(peruskoulu käytynä)aikoo elää yhteiskunnan varoilla(itse kertoi)Aikoo selvitä täysin yksin lapsensa kanssa(vanhemmat eivät jaksa tukea ja vanhemmilla omiakin pieniä lapsia)Vanhemmat eivät hyväksy raskautta, koska tietävät ettei nuori pysty ottamaan vastuuta edes itsestään ja pelkäävät lapsen hoidon kaatuvan heille...Ovatko vanhemmat mielestänne kylmiä ja kovia ihmisiä jos eivät tälläiseen jaksa ryhtyä?

Jos lapsi on vahinko, niin eihän se sitten ole suunniteltu?
Onhan se niin, että yhteiskunta kyllä pitää omistaan huolen, kukaan ei nälkään kuole, mutta ei se sitten tarkoita sitä, että saisi sossun ja kelan varaan tulevaisuutensa suunnitella. Mä myönnän kyllä, että itse elän tällä hetkellä sossun ja äidin rahoilla, kun mies on muualla, ja itse opiskelen kaukana vanhemistani. Tilanne toivottavasti muuttuu, kun mies kotiutuu.
Musta kyllä tuntuis siltä, että vanhemmat olis tosi kylmiä, jos eivät auttaisi ja tukisi, mutta kai se on ihmisestä kiinni. Onneksi omat vanhempani ovat tukemassa minua, ja varsinkin äitini on innoissaan.
Ikää mulla on siis 17, syksyllä täystän 18.

-Lollo- rv27+5

voihan se vähän oudolta tuntua että vanhemmat kieltäytyy auttamasta mutta, tää tuleva vauvahan ei todellakaan ole tytön vanhempien vastuulla, he ovat omat lapsensa hoitaneet. itellä sellanen tilanne että vaikka mun vanhemmilla ois varaa elättää mun mies ja lapset vielä mun lisäks ni ei tulis mieleenkään sitä pyytää. ehkä mun lapsuuden perheessä on siihen jotenkin opetettu (vaikkei koskaan suoraan sanottu) että jos omilleen muuttaa ja ryhtyy aikuiseksi, on sit kans vastuu kannettava ja itse tultava toimeen. tietenkin ne ottaa lapsia hoitoon mut rahaa ei tipu (muuta ku lahjana tai jotai) enkä oo menny edes lainaksi pyytämään. ainoa poikkeus on että ne takas meille asuntolainan. mut siitäkään ne ei joudu luultavasti itse maksamaan mitään.

 

\

Onko lapsi, joka saa alkunsa "vahingossa" teidän nuorien äitien mielestä suunniteltu?
Nyt en yleistä, vaan ajattelen yksittäistapausta.Eli tilanne tämä:17 vee raskaana, tulevalla lapsella ei isää kuvioissa mukana, tuleva äiti kouluttamaton(peruskoulu käytynä)aikoo elää yhteiskunnan varoilla(itse kertoi)Aikoo selvitä täysin yksin lapsensa kanssa(vanhemmat eivät jaksa tukea ja vanhemmilla omiakin pieniä lapsia)Vanhemmat eivät hyväksy raskautta, koska tietävät ettei nuori pysty ottamaan vastuuta edes itsestään ja pelkäävät lapsen hoidon kaatuvan heille...Ovatko vanhemmat mielestänne kylmiä ja kovia ihmisiä jos eivät tälläiseen jaksa ryhtyä?

sekotat kaks eri asiaa,vahinko on vahinko,ja siinä mielessä se on toivottu ku sen päättää pitää,ja on myös sitten niitä jotka suunnittelee alusta loppuun koko homman,eli siis vahinko voi olla myös suunniteltu jos aborttia ei haluakkaan ja päättää pitää lapsen.

 

Mutta miten moni teiniäiti sitten jääkään yksin lapsensa kanssa kun isä ei kuvioissa kestä mukana. Tai tämän päivän nuoren tyyli "lentää" suhteesta toiseen ja heti seurestelun alkuvaiheessa hypätä sänkyyn. Pelottaa vaan yhtä lapseni kaveria seuratessa, toivon sydämestäni ettei tule raskaaksi eikä hanki jotakin sukupuolitautia!
Kun minulla kuitenkin on se käsitys että nuorempana lähdetään helpommin suhteesta erilleen ja iäkkäämpänä sitä ymmärretään ettei ensimmaisestä erimielisyydestä erota ja monet asiat on selviteltävissä.

 

\

Mutta miten moni teiniäiti sitten jääkään yksin lapsensa kanssa kun isä ei kuvioissa kestä mukana. Tai tämän päivän nuoren tyyli "lentää" suhteesta toiseen ja heti seurestelun alkuvaiheessa hypätä sänkyyn. Pelottaa vaan yhtä lapseni kaveria seuratessa, toivon sydämestäni ettei tule raskaaksi eikä hanki jotakin sukupuolitautia!
Kun minulla kuitenkin on se käsitys että nuorempana lähdetään helpommin suhteesta erilleen ja iäkkäämpänä sitä ymmärretään ettei ensimmaisestä erimielisyydestä erota ja monet asiat on selviteltävissä.

no enpä ole kaveripiirissäni ja tällä palstalla tavannut vielä yhtäkään joilla ei isä olisi kuvioissa mukana!
ja pakko taas tähän väliin toitottaa että äläpäs yleistä. jos sun yks tuttusi on semmonen niin se ei todellakaan tarkota että kaikki on.

 

Joskus tuntuu että aina jauhetaan vaan siitä kuinka nuorten vanhempien suhteet ovat liian lyhyitä ja lapsi hankittu liian aikaisin jne.

Itse tunnen useitakin 40 lähenteleviä sinkkunaisia jotka yllättäin ovat heränneet siihen ajatukseen että lapsi on hankittava ettei jää väliin. Ja silloin sitä tuntuukin olevan kiire... Jokaista vastaantulevaa miestä vilkuillaan ajatuksella "olisiko tuosta lapseni isäksi".

Toisaalta kaikki eivät edes isää tarvitse muuhun kuin lapsen alkuunsaamiseksi. Ehkä pelottavimmalta tuntuu kun todetaan että suurin osa oman ikäluokan "parhaimmistosta" on jo varattu, mutta ei silläkään ole niin väliä kun on tarpeeksi kiire...

 

\

Mutta miten moni teiniäiti sitten jääkään yksin lapsensa kanssa kun isä ei kuvioissa kestä mukana. Tai tämän päivän nuoren tyyli "lentää" suhteesta toiseen ja heti seurestelun alkuvaiheessa hypätä sänkyyn. Pelottaa vaan yhtä lapseni kaveria seuratessa, toivon sydämestäni ettei tule raskaaksi eikä hanki jotakin sukupuolitautia!
Kun minulla kuitenkin on se käsitys että nuorempana lähdetään helpommin suhteesta erilleen ja iäkkäämpänä sitä ymmärretään ettei ensimmaisestä erimielisyydestä erota ja monet asiat on selviteltävissä.

kuinka monta "OIKEAN" ikäistä sitten eroaa ku ukko lähtee toisen matkaan??? mä tiiän ainakin enemmän näitä tapauksia!

 

\

Onko lapsi, joka saa alkunsa "vahingossa" teidän nuorien äitien mielestä suunniteltu?
Nyt en yleistä, vaan ajattelen yksittäistapausta.Eli tilanne tämä:17 vee raskaana, tulevalla lapsella ei isää kuvioissa mukana, tuleva äiti kouluttamaton(peruskoulu käytynä)aikoo elää yhteiskunnan varoilla(itse kertoi)Aikoo selvitä täysin yksin lapsensa kanssa(vanhemmat eivät jaksa tukea ja vanhemmilla omiakin pieniä lapsia)Vanhemmat eivät hyväksy raskautta, koska tietävät ettei nuori pysty ottamaan vastuuta edes itsestään ja pelkäävät lapsen hoidon kaatuvan heille...Ovatko vanhemmat mielestänne kylmiä ja kovia ihmisiä jos eivät tälläiseen jaksa ryhtyä?

Vahinko lapsi on sellainen, joka saa alkunsa yllätyksenä, joko ehkäisyn pettäessä, tai sen huolimattomasta käytöstä johtuen mutta joka tapauksessa niin etteivät vanhemmat ole asiaa suunnitelleet. Suunniteltu lapsi taas on se, joka saa alkunsa toiveesta että lapsi tulla saisi (joillakin monen vuoden toiveesta jo, toisilla muutaman viikon. Ajalla ei ole merkitystä) ja yhteisestä suunnittelusta (oli se suunnittelu kuinka pikainen projekti tahansa). Mistä päättelet ettei nuori kahden, selvästi toisistaan eroavan sanan tarkoitusta ymmärtäisi?
Nuoren vanhempien tehtävä ei ole lasta hoitaa, ei nuoren perheen raha-asioista vastata eikä nuoren tekemisistä muutoinkaan vastuuta kantaa. On toki niitä jotka haluavat. Mutta siihen ei ole vanhemmilla mitään velvollisuutta mielestäni. Jos on mielestään nuori kyllin vanha lapsia tekemään niin on kyllin vanha itse perheensä huolehtimaan myös. Vahinkotapaukset on sitten vähän erikseen, jotenkin ajattelen että kun tilanne ei nuorenkaan kannalta ole toivottu eikä haluttu, niin vanhempien tuki olisi tärkeämpää. Luulisin. Mutta en siis tiedä.

 

\

Mutta miten moni teiniäiti sitten jääkään yksin lapsensa kanssa kun isä ei kuvioissa kestä mukana. Tai tämän päivän nuoren tyyli "lentää" suhteesta toiseen ja heti seurestelun alkuvaiheessa hypätä sänkyyn. Pelottaa vaan yhtä lapseni kaveria seuratessa, toivon sydämestäni ettei tule raskaaksi eikä hanki jotakin sukupuolitautia!
Kun minulla kuitenkin on se käsitys että nuorempana lähdetään helpommin suhteesta erilleen ja iäkkäämpänä sitä ymmärretään ettei ensimmaisestä erimielisyydestä erota ja monet asiat on selviteltävissä.

Kuinka moni vanhempi äiti jää yksin kun isä ei halua olla kuvioissa mukana? Kysynpähän vaan. Mikä on se, että teiniäidin parisuhde ei kestä? Isän nuori ikäkö? Vai äidin itsensä? Vai mikä? Kerro toki perustelut tähän käsitykseesi.

 

Ainut mikä minua teiniäideissä ärsyttää on se sossun varoilla eläminen kun ei ole kerinnyt sitä koulutustakaan saamaan. "Sossuhan maksaa", on moni tuttu todennut.

Toinen on se, että jos on itse täysi lapsi (kyllä 18-vuotias on vielä kakara vaikka olisi kuinka täysi-ikäinen. Ei se "maagisen iän" ylittäminen tee kuitenkaan ketään aikuiseksi), kuinka voi kasvattaa ja ottaa vastuun toisesta lapsesta. Mitä arvoja voi lapselle opettaa, kun omakin maailmankuva vasta rakenteilla?

Ja ei, en ole mikään vanha kääkkä vaan 23-vuotias työssäkäyvä nuori, ikiteini

 

Vahingot on ne jotka eivät saa tilaisuutta edes syntyä. :\| Sitten yllätykset otetaan vastaan..


täällä teiniX, joka ei sossussa ole käynyt. B)

Ihan vanha juttu toi, että kaikki nuoret äidit jonottaa sossun luukulla. Siel on kuules kolmikymppisiäkin #&%£$!* homeessa.

 

\

Ainut mikä minua teiniäideissä ärsyttää on se sossun varoilla eläminen kun ei ole kerinnyt sitä koulutustakaan saamaan. "Sossuhan maksaa", on moni tuttu todennut.

Toinen on se, että jos on itse täysi lapsi (kyllä 18-vuotias on vielä kakara vaikka olisi kuinka täysi-ikäinen. Ei se "maagisen iän" ylittäminen tee kuitenkaan ketään aikuiseksi), kuinka voi kasvattaa ja ottaa vastuun toisesta lapsesta. Mitä arvoja voi lapselle opettaa, kun omakin maailmankuva vasta rakenteilla?

Ja ei, en ole mikään vanha kääkkä vaan 23-vuotias työssäkäyvä nuori, ikiteini

Miksi nuoren äidin pitäisi sossusta rahansa hakea? Onkai sillä lapsella yleensä toinenkin vanhempi eikö, joka yhtälailla on velvollinen vastuuta lapsesta kantamaan ihan kuin missä tahansa muussakin perheessä jossa lapsen vanhemmat ovat "siinä oikeassa lasten teko iässä". Miten niissä perheissä toimitaan? Yleensä niin että toinen vanhemmista on kotona lapsen kanssa, ja toinen... niin, jopa nuorien äitien miehet.... töissä!!
Millainen maailmakuva mielestäsi olisi sitten sellainen, jonka kanssa olisi hyvä niitä lapsia alkaa työstämään? Pitäisikö sellainen määritellä ihan laissa, että jokainen äiti sitten osaisi sieltä katsoa onko äidinmuottiin sopiva. Ja jos sitä maailman kuvaa ei vielä neljäkymppisenäkään ole saavuttanut niinkuin pitäisi, niin kannattaisi varmaan lapsettomaksi jäädä? kö? Kerro ihmeessä, missä iässä se maailmankuva on sitten oikeanlainen, ja mistä syystä? Ne numerotko sen tullessan tuo?

 

\

Ainut mikä minua teiniäideissä ärsyttää on se sossun varoilla eläminen kun ei ole kerinnyt sitä koulutustakaan saamaan. "Sossuhan maksaa", on moni tuttu todennut.

Toinen on se, että jos on itse täysi lapsi (kyllä 18-vuotias on vielä kakara vaikka olisi kuinka täysi-ikäinen. Ei se "maagisen iän" ylittäminen tee kuitenkaan ketään aikuiseksi), kuinka voi kasvattaa ja ottaa vastuun toisesta lapsesta. Mitä arvoja voi lapselle opettaa, kun omakin maailmankuva vasta rakenteilla?

Ja ei, en ole mikään vanha kääkkä vaan 23-vuotias työssäkäyvä nuori, ikiteini

eikö ole tullut mieleesi että ihminen tulee toimeen pelkillä normaaleilla kelan tuillakin, niillä samoilla mitä vanhemmatkin äidit nostavat lapsineen?
Ja tuosta "maagisesta rajasta" sen verran että ei sen alittaminenkaan tee ketään automaattisesti ketään kakaraksi. Tyhmää mielestäni edes vetää tuota 18-vuoden ikää tähän juttuun mukaan. Se ei liity mitenkään siihen kuka on kypsä vanhemmaksi ja kuka ei.

 

On Nin monen moisia ihmisiä, että ei tuota ikää 18 saisi vetää mukaan!! Riippuu niin paljon persoonasta, taustasta, ym ym ym. Minkälainen on tuo 18-vuotias, toisten voisi kuvitella olavan paaaljon vanhempia kuin ovat ja sitten on niitä jotka ovat jämähteneet tuonne jonnekkin jne. Mutta yhtäläisesti tämä pätee vanhempiin. Toisilla alkaa tuo biletyskausi esim. 45-vuotiaana kaikilla ei koskaan... Ja elämenkokemustahan oppii myös lapsen kanssa eläessä!!

 

Pakko tähän väliin sanoa, että tiedän pari perhettä, joissa vanhemmat ovat kolmekymppisiä ja silti elävät yhteiskunnan rahoilla, aivan vapaaehtoisesti (siis eivät ole tahtomattaan työttömiä). Ja perheiden lapset ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, ja heidät hoidetaan vähistä varoista huolimatta hyvin. Tarkoitan vain, etteivät kaikki yhteiskunnan rahoilla elävät ole teinejä, vaan kyllä niitä työtävieroksuvia ihmisiä löytyy ihan kaikenikäisistä. Jopa 50-v sukulaismies jää joka vuosi tahallaan työttömäksi, ettei joudu maksamaan ulosotossa olevia velkojaan ja vaimonsa on ollut jo vuosia työttömänä, kun viina kiinnostaa enemmän kuin työt. Että kyllä tommonen käytös on mun mielestä paljon moraalittomampaa kuin se, että tekee lapset nuorena ja vasta sen jälkeen opiskelee ammatin ja menee töihin.

Ja onhan näitä parisuhdeongelmia muillakin kuin vain teineillä. Aika moni parisuhde on purkautunut 30-kriisissä tai 50-villityksessä, tai ihan muuten vain. Kyllä aikuinen mies, tai nainen, voi jättää perheensä ja lähteä jonkin uuden ihastuksen perään, onhan näitä tapauksia julkisuudessakin vaikka kuinka paljon.

Onhan se varmaan totta, että teiniäideillä on suurempi riski köyhyyteen ja yksinhuoltajuuteen, kuin niillä, jotka tekevät lapsen vasta siinä normien mukaisessa iässä. Mutta eihän se automaattisesti tarkoita sitä, että äidin ja lapsen koko loppuelämä olisi pilalla. Elämäntilanteet ja ihmiset ovat niin erilaisia, ja jos alkaa todella miettiä kaikkia elämän riskejä, niin eihän sitä uskalla tehdä lapsia ollenkaan, tai edes elää ylipäätään.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole kannustaa kaikkia teinejä tekemään lapsia. Itse, teinivuosista selvinneenä, olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kannattaa odottaa vielä pari vuotta, siihen noin 18 ikävuoteen asti. Mutta mikä minä olen ketään neuvomaan, eihän se, etten itse olisi selvinnyt moisesta, tarkoita sitä, etteikö kukaan muukaan voisi selvitä.

Tsemppiä teille teiniäidit, toivon koko sydämestäni, että pärjäätte elämässä!

Ai niin, ikää mulla on 30 ja toinen lapsi tulossa...

 

\

Ainut mikä minua teiniäideissä ärsyttää on se sossun varoilla eläminen kun ei ole kerinnyt sitä koulutustakaan saamaan. "Sossuhan maksaa", on moni tuttu todennut.

Toinen on se, että jos on itse täysi lapsi (kyllä 18-vuotias on vielä kakara vaikka olisi kuinka täysi-ikäinen. Ei se "maagisen iän" ylittäminen tee kuitenkaan ketään aikuiseksi), kuinka voi kasvattaa ja ottaa vastuun toisesta lapsesta. Mitä arvoja voi lapselle opettaa, kun omakin maailmankuva vasta rakenteilla?

Ja ei, en ole mikään vanha kääkkä vaan 23-vuotias työssäkäyvä nuori, ikiteini

toi on aivan totta että ei se täysikäseksi tuleminen aikuista tee, mut siinä oot väärässä että kaikki sen ikäset ois kakaroita. luulisin että lapsi kasvattaa vanhemmaksi. noin yleensä ottaenkin vastuu kasvattaa ja mikä vois olla sen suurempi vastuu ku vastuu toisen ihmisen elämästä? pakko vielä huomauttaa että oman maailmankuvan ollessa vasta rakenteilla, sopeutuu helpommin lasten tuloon ja elämän muutokseen. toista se on vanhemmalla iällä äidiksi tulleilla. ompas kamala yleistys. ei tietenkään kaikilla mut niin se vaan menee että ku ei oo ehtiny sitä omaa elämää niin paljon elää eikä tottua niihin pieniin ylellisyyksiin mihin vanhemmaton jo tottunu, sopeutuu yleensä paremmin kun taloon tuleekin vauva joka vaatii kaiken eikä neuvottele, niinku aikuiset tekee keskenään. ihmettelen että miks kaikki paasaa siitä että vajaa parikymppinen ei oo vlmis äidiksi mut siitä muutaman vuoden vanhempi on. 19 vuotiaalle tullaan sanomaan että voi sua, vahinko varmaan mut kaskakkoselle ei. eli onks siinä joku raja?

 

ajattelin pitkään etten vastaa tähän mutta taidanpa pistää nyt oman mielipiteeni avoimesti ja salailematta.

itse olin 18 kun rupesin odottamaan.poika tuli yllätyksenä ja mies oli enemmän innoissan kuin minä sanotaanko että 70% oli miehen innostus ja 30% oli minun. kun vauva syntyi olin onneni kukkuloilla. tietenkin huolissani siitä miten pärjäämme. mies opiskelee vielä ja käy töissä minkä kerkeää mutta se ei riitä. meidän on pakko pyytää toimeentulo.tukea, minä sain opiskelupaikan ja lähden opiskelemaan sitten kun mies on opintonsa loppuun asti saanut. sitten hän menee töihin ja emme tarvitse toimeentulotukea. olemme onnellinen pikkuperhe ja emme ole suunnitelleet hankkivamme enää lapsia.
sitä mie en ymmärrä miksi jotakin ärsyttää niin paljon kun ihmiset joilla ei ole muita mahdollisuuksia hankkia rahaa pyytävät toimeentulotukea. se on aivan sama kuin kelan tuki...niin minulle sieltä sanottiin eikä sitä tartte hävetä. eikä me sitä pyydetä kuin siihen asti kunnes mies saa opintonsa loppuun....
luulisi että semmoinen ärsyttäisi enemmän jos lapset kulkee retaleissa eikä saa ruokaa ku koulussa... semmoisiakin on.... me pidetään pojasta huoli ja siksi pyydetään toimeentulotukea.

taisi vähän poiketa aiheesta. mutta miusta olemme vastuuntuntoisia ihmisiä ja eiköhän nyt suurin osa olekkin.

 

Monesti nuoret äidit osaa suhtautua luontevammin lapseensa, entä pitkään "itsenäisenä" eläneet. Mutta kuka voi sanoa, kellä on oikeus saada lapsia?? Ei siis kannata kiihkoilla suuntaan jos toiseen.
Onhan teini-äitiydessä riskinsä, mutta myöskin "ihanne-iässä" synnyttäneet voivat olla ongelmissa lastensa kanssa!!!

 

\

\

Mutta miten moni teiniäiti sitten jääkään yksin lapsensa kanssa kun isä ei kuvioissa kestä mukana. Tai tämän päivän nuoren tyyli "lentää" suhteesta toiseen ja heti seurestelun alkuvaiheessa hypätä sänkyyn. Pelottaa vaan yhtä lapseni kaveria seuratessa, toivon sydämestäni ettei tule raskaaksi eikä hanki jotakin sukupuolitautia!
Kun minulla kuitenkin on se käsitys että nuorempana lähdetään helpommin suhteesta erilleen ja iäkkäämpänä sitä ymmärretään ettei ensimmaisestä erimielisyydestä erota ja monet asiat on selviteltävissä.

no enpä ole kaveripiirissäni ja tällä palstalla tavannut vielä yhtäkään joilla ei isä olisi kuvioissa mukana!
ja pakko taas tähän väliin toitottaa että äläpäs yleistä. jos sun yks tuttusi on semmonen niin se ei todellakaan tarkota että kaikki on.

et vai?? Jos et tällä alle 20 palstalla niin luepa tuota mitäs nyt, niin montako sellaista tarinaa sieltä löytyy???
Ei kaveripiirissäkään?? Et taida monta sitten tuntea

 

Tuli vain tässä mieleen, että suurin osa on käsittääkseni ottanut tuon "villin ja vapaan nuoruuden" kännäilynä.

eikö siihen mikään muu kuulu? matkailua, extempore lähtöjä sinne sun tänne etc...?

en nyt viitsi lähteä tähän puolesta vastaan kinasteluun, jokainen tyylillään.
tulenhan itsekin olemaan vasta 21 kun lapseni syntyy. (mikäli nyt oisi minulle sellainen suotu.)

ja toinen mitä ihmettelen on kuinka tärkeänä luulette näiden 40 ikinuorten - jotka havahtuvat vauvakuumeeseen vasta kypsemmässä iässä, pitävän että lapsi on biologisesti oma? Mikäli ei onnistu tulemaan raskaaksi (mikä on myös mahdollista, ei ehkä yhtä helppoa aina kuin 20 vuotiaana, muttei todellakaan pois suljettua), on aina mahdollisuus adoptoida.

Ja nykyään voi adoptoida yksinkin, esimerkiksi kiinasta, missä myös arvostetaan suuresta vanhempien suurta ikää.

Ja jos naiset havaitsevat myöhemmin vauvakuumeensa, niin mitä luulette miesten tekevän? heti 15 vuotiaana ilmoittavansa etsivän tulevalle lapselleen äidin?

ihmisiä kun on niin erilaisia.
mutta sallittakoon jokaisen tehdä niinkuin päättää, kunhan hoitaa asiansa loppuun asti, eikä vahingoita viattomia matkallaan.

 

kai se on minunkin pakko tähän keskusteluun osallistua ja puolustaa kanssasisariani...
muistaakseni punaposki sanoi erittäin hyvin aiheeseen liittyen: eihän me ikuisuutta opiskelijoita olla. Opiskellaan aikamme ja sitten siirrytään työelämään, maksetaan veroja yhteiskunnalle eli maksetaan takaisin niitä rahoja mitä opiskellessamme ollaan perheellemme saatu. Niistä rahoista sitten taas annetaan vanhemmille äideille jotka ovat päättäneet tehdä lapsia myöhemmin. Näin siis kelan tukien suhteen. Sossun avut ovat sitten asia erikseen. Normaalit ihmiset niitäkin joskus "maksavat takaisin". Ottavat apua silloin kun kipeästi sitä tarvitsevat, koskaanhan ei voi tietää mitä elämä eteen heittää. Valitettavasti löytyy ihmisiä jotka luottavat koko elämänsä sossun varaan välittämättä siitä että muut ihmiset "maksavat" heidän toimeentulonsa kovalla työllä. Kuitenkin näitä ihmisiä löytyy jokaisesta ikäluokasta eli mielestäni nyt tämä yleistäminen "nuorista äideistä (joissakin tapauksissa yh-äideistä) jotka vastuuttomasti hankkivat lapsia vaikka eivät voi itse elättää mukuloitaan" voisi loppua. Vai löytyykö vielä paljonkin "vanhoja" äitejä jotka haluavat päteä iällään?

 

Mä en voi enään kuin nauraa noille kaikille idiooteille!!! Mikä ihmeen oikeus teillä on puuttua toisten elämään? Kysympä vaan! Jokainen tehköön omat valinnat, eikö vaan? Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja kukin taaplaa tyylillään!
Se, että sain lapseni 19.vuotiaana, ei tee minusta yhtään vastuuttomampaa äitiä, kuin 35.vuotiaasta! Kävin kouluni ja sain lapseni. Mieheni on niin hyväpalkkaisessa työssä ja niin varmassa hommassa, että mun ei tarvi etes koskaan töihin mennä! :kieh:
KErtaakaan en oo sossun luukulla käynyt! Että näin... ja yhtään ikäistäni en tiedä, kuka ramppais sossun luukulla hakemassa rahaa!
Joten Ei yleistystä, kiitos!
Mies ei juossut karkuun lapsen synnyttyä ja ihan rehellisesti sanottuna molemmat ollaan onnellisia ihanasta lapsestamme!!!
Niin ja varaudu iskuun, YRITÄMME JO TOISTA, vaikka poika on 5kk!!