Heippatirallaa...pitkästä aikaa.
Ultra oli viimein 23.pvä tiistaina...ja siellä meidän "napakymppi" köllötteli ja huitoi vimmatusti, että moikka "mami ja pappa". Meillä oli sellainen harvinaislaatuinen tilanne, että päästiin ultraan yhdessä. Saatiin lapsenvahti muutamaksi tunniksi, mikä on tosi harvinaista herkkua. Yleensä tuo niskapoimu-ultra on tehty mulle tosi nopeasti, mutta nyt kun isukkikin oli mukana, niin kyllä kätilö pyöritteli ja esitteli kaikki varpaista selkärankaan tosi tarkasti. Oli niin ihanaa nähdä, että kaikkien niiden vuotojen ja pelkojen jälkeen (puhumattakaan niistä keskenmenoita) kaikki on nyt niin kuin pitää. Pientä jännitystä vielä aiheuttaa tuo kromisomiseula...eli tuloksia odotellaan. Ollaan päätetty niinkin rankasta jutusta, että jos seula hälyttäisi ja lapsivesipunktio osoittaisi masussa kasvavan down yms. vauvelin, meidän olisi pakko keskeyttää raskaus. Mä en varmaan jaksaisi, sitten muitten lasten kustannuksella ottaa vastaan niin paljon erityistukea tarvitsevaa lasta. Ihan hirveä ajatus kaikkineen, mutta...toivottavasti että ristiinnaulitse minua
Mulla on jo seuraava ultra parin vkon päästä...ja kuten edellisissäkin raskauksissa, olen erityisseurannassa. Minullahan on tuo diabetes (2.tyypin)...ja joudun pistelemään insuliinia, niin seuraavat kokoajan kasvua ja kehitystä.
Olo on onnellinen ja niiiin väsynyt
Terkkuja kaikille suurperheellisille odottajille!
Mamma Muu+"napakymppi" 13+