Sydän särkyy kun lapsella ei ole kavereita

Viimeksi eilen illalla nukkumaan mentyään itki kun ei ole kavereita. Kyse omasta 7 vuotiaasta pojasta joka ujo ja kiltti. Viikonloput ja lomat vaikeita kun ei ole kavereita. Koulussa ilmeisesti menee muiden jatkona mutta kun kotona ei sitten ole ketään. tammikuussa oli koulussa kevään keskustelu ja asiasta kysyin opettajalta joka ei kommentoinut siihen mitenkään..Harkitsen jopa muuttoa jos kavereita löytyisi.. yritän keksiä viikonlopuille aina jotain kivaa tekemistä jotta asia ei olisi pojan mielessä jatkuvasti...

 

Kurjaa : /

Millä eri tavoilla olette yrittäneet auttaa lasta kaverisuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä?

 

Surullista. Harrastaako poika jotain? Joukkulajin kautta voisi harrastusta yrittää. Kesällä jalkapalloon, talvella sählyyn ym. Tosin on harrastuksen aloittaminenki kouluiässä hankalampaa, kun yksin pitää mennä eikä kaverin kanssa. Omakin esikoinen on kavereiden kanssa harrastuksensa aloittanut. Yksin vaikeaa, jos muut joukkueesta jo ovat keskenään tuttuja ja kavereita. Itse olen todella tyytyväinen, että lapsilla kavereita. On todella kamalaa, jos jää ulkopuoliseksi.

Myös kerhot hyviä esim. seurakunnat järjestää kaikenmoista junnutoimintaa ja leirejä. Hiihtolomaksi leirejä järjestetään.

 

Onko ketään sellaista tuttua lasta, jota voisi kutsua kylään?

 

Tiedän, että tuollainen tuntuu pahalta. Mutta onneksi kaikki voi muuttua nopeastikin

 

Vältä ylireagointia. Sillä lapsesi huomaa jos suhtaudut siihen niinkuin se olisi joku ihan kamala asia. Voi hakea sillä huomiotakin. Toteat vaan että kyllä niitä kavereita löytyy varmasti jossain kohtaa. Meidän pojallakaan ei ole vapaa-aikana kavereita. Harmittaa se, mutta en aio tehdä siitä mitään ongelmaa. Sitten se aina unohtuukin koko asia. Seurailet tilannetta nyt kevään ajan, tietysti voisit udella kenen kanssa tykkäisi leikkiä ja sitten kun esim kesäloma alkaa niin ottaisit vanhempiin yhteyttä tms.

 

Oisko pojan luokalla ketään, jota vois pyytää kaveriksi vaikkapa uimahalliin tai johonkin muuhun touhuun?! Mielestäni äidin/isän pitää olla aktiivinen näissä kaveriasioissa. Ei muuta kuin luuri kouraan ja soitat jonkun luokkakaverin vanhemmalle!

 

Mistä päin olette? Jospa täältä palstalta löytyisi samalta suunnalta olevia poikien äitejä? Mä ja tokaluokkalaiset kaksospojat ollaan pk-seudulta ja ihan mielellään pojat varmaan ottaisivat sunkin pojan mukaan touhuihinsa jos vaan samoilta seuduilta ollaan.

Kannattaa myös katsella oman paikkakunnan harrastusmahdollisuuksia. Jos ei liikunta viehätä poikaasi, niin meillä täällä on ainakin kokkokerhoa ja sudenpentu-touhua tarjolla eka-tokaluokkalaisille. Sinne vaan rohkeasti mukaan!

 

Kurjaa : /

Millä eri tavoilla olette yrittäneet auttaa lasta kaverisuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä?

Kaikki ovat aina meille tervetulleita leikkimään ja pelaamaan. Koulun alkaessa viime syksynä meillä kävikin useampi poika mutta sitten lokakuun lopusta ei ketään. Koulusta on tullut kaverilista missä lasten nimet ja vanhempien numerot (jotka ovat halunneet antaa yhteistiedot) joihin olen soitellut ja laittanut viestiä. Poika soittanut myös itse mutta ei kukaan halua alkaa. Tuntuu niin pahalta kun itkee....itku tulee itselläkin kun lasta lohduttaa. Synttäri kutsuja on tullut muutama joihin olen vienyt kun poika on halunnut mutta kukaan ei ole ottanut leikkiin mukaan. Synttäreille kutsutaan mutta muuten saa lapsi olla yksin...

 

Onko pojan luokalla ehkä joku hiljainen, "yksinäinen" tyttö josta voi tulla uusi kaveri? Tai jätä opelle viesti, että teillepäin voi ottaa yhteyttä jos jollain muullakin samanlainen "tilanne" ilmenee keskusteluissa eli kaveri hakusessa?
Jos poika haluaisi kokeilla jotain kerhoa, urheilua, partiota josta kaverin ehkä saisi...?

Muoks* harmi tuo yhteydenpidon loppuminen :hug:
Ei meilläkään kukaan ole poikaa pyytänyt kylään eskarissa....

 

Ei meilläkään ole ketään kaveria, kyllä ne kontaktit tulee harrastusten kautta muuna ajankohtana. Asutaan maalla että täällä ei ole naapureissa lapsia yms. serkut ovat sitten se kohde, että voi useamminkin halutessaan vierailla, mutta kaverikyläilyt ovat kyllä todella vähissä, mutta meillä on paljon harrastuksia yksin ja koko perheen voimalla.

 

Jospa joku harrastus olisi ratkaisu. Sellainen harrastus, joka kiinnostaisi poikaa ja josta löytyisi samanhenkisiä kavereita. Tai sitten teidän vanhempien omien ystävien ja tuttujen lapset - olisiko suht samanikäisiä?

Koululaisilla se tuppaa olemaan jo niin, että jos itse on vilkas ja puhelias, ja toinen on ujo, arka ja hiljainen, niin yhteiset leikit ei välttämättä suju tai kiinnosta. Mutta jospa löytyisi lapsi, jonka kanssa menisi niin luonne kuin kiinnostuksen kohteetkin yksiin...toivottavasti.

 

löytyisikö kaveria pihalta, naapurista? sukulaislapsia? perhetuttujen lapsia? koulusta rinnakkaisluokalta? leireiltä, kerhoista, harrastuksista, erilaisista tapahtumista? kirjeystäviä?

 

Voi pientä...ainakin lapsella on empaattinen äiti. Ei munkaan pojalla ole juuri kavereita, yksin se on koko ajan, tosin mun poika on vanhempi kuin sinun.
Entä sukulaislapset?
Menkää johonkin kerhoon tai vastaavaan!

 

[QUOTE="aloittaja";25649962]Kaikki ovat aina meille tervetulleita leikkimään ja pelaamaan. Koulun alkaessa viime syksynä meillä kävikin useampi poika mutta sitten lokakuun lopusta ei ketään. Koulusta on tullut kaverilista missä lasten nimet ja vanhempien numerot (jotka ovat halunneet antaa yhteistiedot) joihin olen soitellut ja laittanut viestiä. Poika soittanut myös itse mutta ei kukaan halua alkaa. Tuntuu niin pahalta kun itkee....itku tulee itselläkin kun lasta lohduttaa. Synttäri kutsuja on tullut muutama joihin olen vienyt kun poika on halunnut mutta kukaan ei ole ottanut leikkiin mukaan. Synttäreille kutsutaan mutta muuten saa lapsi olla yksin...[/QUOTE]

Kyllä tuo kuulostaa todella ikävältä(liian lievä ilmaisu?). Tuo synttärijuttu kyllä on todella kova juttu teille molemmille. Kiusataanko poikaa koulussa? Sellaista ei kannata suorana kysyä lapselta vaan kannattaa jotenkin ovelasti kysellä niin, että voisi vastausten perusteella arvioida.
Millainen pihaympäristö? Asuuko lähellä tai omalla pihalla samanikäisiä? Voisitteko yhdessä mennä kyselee kavereita ulos tai kyläilyyn?
Meillä tokaluokkalaisella ei myöskään ole kavereita muille jaettavaksi mutta koulussa olisi kaksi tosi hyvää kaveria. Huono puoli siinä on, että he asuvat n.2km päässä, eli autolla täytyy mennä ainakin näin lumisella kaudella.
Kaverisuhteethan syntyvät siitä kun ollaan kaikki samoilla aalloilla, eli jos toinen tykkää vaan leikkiä ulkona lumileikkejä mutta toinen on kiinnostunut vain piirtämisestä, ja kolmas höpöttelee vain jalkapallo aiheista niin ihan ymmärrettävää etteivät saa kaverisuhteita solmittua keskenään.
En nyt ole mikään väitöstohtori mutta kokeilisittekö noita pro hotelli/habbo hotellin pelaamista? En tarkoita, että antaa lapsen roikkua siellä virtuaalimaailmassa mutta niinkuin harjoitellakseen sitä sosiaalista kanssakäymistä.

 

Onko mahdollista, että poika tosiaan menisi harrastamaan jotain joukkuelajia? Sieltä niitä kavereitakin löytyy ajan kanssa. Vaikka ehdotettua sählyä tai jalkapalloa. Vaikka ei niin hirveästi nyt just kiinnostaisi, niin noi on siitä hyviä lajeja, että yleensä esim. välituntisin niitä pelataan yli luokkarajojenkin. Siinä tutustuu uusiin lapsiin.

 

Mietin sitä harrastusasiaa...jos lapsi on arka ja hiljainen, niin uskaltaakohan mennä esim. sählyjoukkueeseen? Täälläpäin on vanhempi-lapsi- sählyä, sitä löytynee aika monesta kaupungista, ja joku vastaava juttu voisi olla hyvä ratkaisu ainakin aluksi jos lapsi kokee olonsa epämukavaksi harrastusryhmässä ilman vanhempaansa.

Seurakunnan poikakerhot (mitähän niitä on...puutöitä, pienoismalleja, jotain tuollaisia) voisi myös olla hyvä ratkaisu. Ohjaaja osaisi varmaan ottaa huomioon hiljaisemmankin lapsen ja ehkä sieltä löytyisi muita ujompia poikia kaveriksi.

 

Tosiaan, kantsii kysyä olisko poika halukas menemään harrastuksiin. Käydään kerran, ja ei ole pakko mennä toista kertaa jos ei halua. Tietysti kantsii katsoa sellaisia harrastuksia missä koko ryhmä olisi vasta aloittamassa niin olisi ujo&arka lapsella helpompi mennä mukaan joukkojen sekaan.
Ja eihän koulua tarvii vaihtaa. Mitä jos kokeilisitte luokan vaihtoa? Nykyisessä luokassa ehkä ei löytynyt sielunveljeä mutta ei sitä koskaan tiedä jos toisella luokallakin on se yksi hiljainen koululainen.

 

http://www.oleystava.fi/ tai joku tollanen palvelu vois olla hyvä. Voisko poika käydä puhumassa vaikka koulukuraattorille yksinäisyydestä?

 

Kaunis kiitos kaikille vastanneille. Juuri tultiin uimasta joka on meidän yhteinen harrastus. Jospa joskus minunkin poika löytää sydän ystävän. Eskarissa kun oli niin lastentarhan opettaja sanoi keskustelussa että on niin kiltti että muut käyttävät hyväksi ja vedättävät minkä ehtivät. Surullisinta on että pojalla on synttärit huhtikuussa ja tuleekohan kukaan...

 

Pientä lahjontaa peliin.
Soitatte jonkun luokkakaverin äidille, että ollaan lähdössä HopLoppiin ja lapsi saa ottaa yhden kaverin mukaan. Lähtiskös teidän "NicoPetteri"?
Tai lähdette leffaan ja kutsutte mukaan kaverin. Tai otatte sinne uimareissulle mukaan yhden kaverin.

Meillä ainakin nämä toimi. Kun kutsuttiin kavereita mukaan kivoihin juttuihin, niin niihin aina halukkaita löytyi. Ja vähitellen tyttö alkoi mahtua paremmin mukaan myös niihin ihan arkisiin leikkeihin.

Ja nyt on pari kaveria, joiden kanssa leikkii aktiivisesti.

 

Pientä lahjontaa peliin.
Soitatte jonkun luokkakaverin äidille, että ollaan lähdössä HopLoppiin ja lapsi saa ottaa yhden kaverin mukaan. Lähtiskös teidän "NicoPetteri"?
Tai lähdette leffaan ja kutsutte mukaan kaverin. Tai otatte sinne uimareissulle mukaan yhden kaverin.

Meillä ainakin nämä toimi. Kun kutsuttiin kavereita mukaan kivoihin juttuihin, niin niihin aina halukkaita löytyi. Ja vähitellen tyttö alkoi mahtua paremmin mukaan myös niihin ihan arkisiin leikkeihin.

Ja nyt on pari kaveria, joiden kanssa leikkii aktiivisesti.

Ei! Ei siitä tulisi mitään jos ystäviä täytyy lahjoa.
Ap:n pojalla huhtikuussa siis synttärit? Synttärit voisi järjestää hoplopissa. Varmasti tulevat sinne. Ja silloinhan se ei enää ole mikään lahjontaa.
Tosin hoplop on sellainen paikka, että hiljaisempi lapsi jää yksin, kun muut vilkkaammat juoksentelevat sinne tänne...

 

Kun itse olin alakoululainen, minua pyydettiin parin pienemmän tytön kaveriksi. Siis vanhemmat ottivat yhteyttä minun vanhempiini ja sopivat asiasta. Meillä oli sovittuna oikein päivä viikosta milloin tulin leikkimään. Alussa itseäni ujostutti mennä outoon paikkaan, mutta aikuisten tuella meistä tuli oikeasti ystäviä. Kyseiset lapsetkin pääsivät ujoudestaan ja saivat sitten omanikäisiään ystäviä. Vuotta, kahta vanhempi tukiystävä samasta koulusta voisi olla siis ratkaisu. Kaikkea hyvää teille

 

Kiinnostaisikohan poikaa aloittaa judon tai jonkun muun ip-lajin harrastaminen? Ne eivät ole joukkuelajeja joissa ujompi helposti syrjäytyy. Sieltä voisi saada kavereita, se olisi myös hyvää liikuntaa, varmasti "coolia" muidenkin silmissä, ja poika voisi saada sieltä vähän sellaista itsensä puolustamisen henkeä ettei anna aina kaikkien kävellä ylitse.

 

Mäkin oon sitä mieltä että jonkun harrastuksen pariin ohjaaminen on yksi asia jolla voisi saada uusia ystäviä. Tai ostakaa lapselle koira. Eihän koira tietenkään voi korvata ystäviä mutta se lievittää kaverin kaipuuta ja koiran kautta voi saada uusia ystäviä!! Se on erikoista miten koiran omistajana löydät niitä uusia ystäviä sieltä ja täältä. No joo, ehkä huono neuvo, mutta jos mun ekaluokkalainen poika kärsisi ystäväpulasta eikä siihen näkyisi lähiaikoina ratkaisua niin mä kyllä ostaisin sille koiran kaveriksi vaikkei se ihmisystävää korvaakaan.