Synnytyksen jälkeen sairaalassa, miten päivät täyttyy?

  • Viestiketjun aloittaja eka
  • Ensimmäinen viesti
Ihan helvettiä. Mä en pysty nukkumaan siellä, ruoka ei maistu millekään.
Sairaalan kellot kulkee ainakin puolta hitaammin kuin muun maailman aika.

Ekan kanssa olin 2vrk sairaalassa, tokan ja kolmannen jälkeen olen pakannut kimpsuni ja kampsuni jo seuraavana aamuna. Onneksi kaikki on mennyt hyvin, eikä ole tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa.
 
vieras
No itselläni ainakin seuraavanlaisesti;
Eka päivänä on YLEENSÄ sen verran möttöksissä hormonihöyryistä ja itse synnytyksestä, että päivä menee ihan siitä synnytyksestä "toipumiseen". Toki synnytyksen kulku vaikuttaa siihen, missä ajassa kukakin siitä toipuu, ja kertaahan niitä synnytyksen taspahtumia mielessään PITKÄÄN vielä sairaalasta pois päästyäänkin, mutta kerronkin nyt5 siis omakohtaisen kokemukseni, tottakai.
Eli siinä se eka päivä meni uutta ihmistä ihmetellessä ja itsekin toipuessa niin henkisesti kuin fyysisestikin erittäin rankasta ja kivuliaasta koettelemuksesta.

Hoitajia rampaa huoneessa alvariinsa milloin painelemassa kohtua, milloin tuomassa ruokaa (jos siis olet vaikka tipassa, etkä itse pääse hakemaan ruokaasi osaston ruokailutilasta ).

Suihkussa tykkäsin käydä sairaalassa ollessani joka päivä, imetys laittaa hikoiluttamaan ja tuntuu, että haiset koko ajan hieltä :x :x :x .

Seuraavana päivänä kävi jo vieraitakin ja heidän kanssaan seurustellessa meni hyvin aika.

Luin lehtiä myös ja ratkoin ristikoita, välillä katsoin televisiota.

Imetytäessä ja vauvaa hoitaessa (navan puhdistus, vaipan vaihto, kylvetys ym ) menee myös aikaa. Ekakertalaisella aina enempi :D.

Ei minulla ainakaan siellä aika pitkäksi käynyt muutakuin ihan lopussa vasta kun olisi jo mieli palanut kovasti kotiin ja oma vointi oli hyvä. Mutta vauvan voinnin takia jouduimme viettämään sairaalassa 6 päivää.
 
vieras
Mä olen varmaan ihan kummajainen , olen suorastaan nauttinut siitä ajasta , senkus olet vaan ja vauvaan saa tutustua rauhassa , vaikka ihailis kokoajan . Kyllä siellä kotona ehtii olla, tän palstan mukaan aivan kyllästymiseen saakka.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma-78:
Vauvan hoitoa ja ihailua. Ruokailut mukavasti rytmittää päiviä :D Levähtelyä, minä olen lukenut aika paljon lehtiä ja täyttänyt ristikoita kun vauva on nukkunut tai sitten yrittänyt itsekin nukkua.
Oon samaa mieltä, että ruokailut rytmitti tosiaan päivää. Siis omat. :) Tuntui, että jatkuvasti sai olla syömässä ja pakko oli syödä, kun kerrankin sai valmiit pöperöt :)
 
-
Mulla täys kaaos. Vauva joutui sattuneesta syystä keskolaan muutamaksi päiväksi, joten juoksin itse koko ajan oman osaston ja keskolan väliä. Keskolassa piti olla aina tiettyihin hoitoaikoihin, ja ne tietty sattui omien ruokailujen kanssa päällekkäin, joten sit kipitin omalle osastolle lämmitteleen ruokaa mikrossa ja hoitsut koitti vielä muistutella et pitäis ehtiä lypsääkin jossain välissä. Ja sukulaiset soitteli vielä että koska saa tulla käymään, nekin piti mahduttaa johonkin väliin. Sit kun päästiin samalle osastolle, ilmoitin et me lähdetään seuraavana päivänä kotiin, se yksikin yö tuntui olevan jo siinä vaiheessa liikaa. Olin niin täynnä sitä sairaalaa ja muiden aikatauluja.
 
Mari
Mä tykkäsin olla siellä ja en lähtenyt kotiin ennenkuin olin varma, että vauvan kanssa pärjäsin kotona. Olin siis yhden ylimääräisen päivän siellä, olisivat päästäneet jo aikaisemmin, mutta en lähtenyt :D Hyvin kului päivät nukkuen ja voimia keräten :)
 
jaa
Kyllä siellä oli minulla ainakin vähän tylsää =) Heti lähdin pois kun vaan oli mahdollista eli vauvan ollessa 2 vuorokautta.

Eka vuorokausi meni kyllä ihan väsyneenä, kun vauva syntyi yöllä enkä nukkunut ollenkaan. Päivälläkään ei vaan pystynyt nukkumaan. Vauvaakaan ei "päästetty" oikein hoitamaan vasta kuin illalla, jotenkin ne hoitajat ja kätilöt vähän omivat sen vauvan :D Kuulostaa vähän hassulle mutta niin se vain meni (osastoilla oli ruuhkaa ja jouduin siksi toiselle osastolle, jolla ei yleensä ollut synnyttäneitä lainkaan, joten ehkä siksi olivat niin innokkaana vauvaa hoitamassa).

Nukkumista estivät lisäksi tosiaan nuo huoneessa kävijät eli milloin kävi joku painelemassa kohtua, aina kun vuoro vaihtui niin tuli joku uusi kätilö esittäytymään (ärsyttävintä yövuoron alussa kun itse olin jo unessa ja herätettiin...), yöllä heräteltiin syöttämään vauvaa (sokereiden takia) jne.

Päivällä oli tylsää kun vauvahan nukkuu suurimman osan ajasta, ei siihen vaipan vaihtoon ja syöttämiseenkään kovin paljon mennyt aikaa. Vieraita ei saanut osastolla käydä ja mieskin pääsi vain illalla käväisemään töiden jälkeen. Ristikkolehti oli mukana, mutta ei sitäkään koko päivää jaksa täytellä.

Mutta pakko sanoa, että ei se kotonakaan paljon sen kummempaa ole :D :D Ainoa vaan, että aikaa saa menemään kotitöihin toisin kuin sairaalassa.. Ja ehkä vähän vapaammin saa hössöttää vauvansa kanssa.
 
mimosa
mulla mennyt aina pari ekaa päivää ihan suhteellisen nopeasti, kun on ollut oma vointi vielä vähän heikko, mutta viimeiset päivät olleet aina tosi hitaita ja olen toivonut vain pääseväni kotiin. olen siis ollut kummallakin kerralla 4-5 vrk sairaalassa lasten keltaisuuden takia.
se on kuitenkin mukavaa kun saa syödä valmista ruokaa, joka mielestäni on aina ollut hyvää.
niin ja se on ollut kamalaa, kun en osaa ollenkaan nukkua sairaalassa. aina kun olen päässyt vauvan kanssa kotiin, olen nukkunut kuin tukki pari ekaa yötä (tietysti imettänyt välillä)
minä tykkäsin sairaalassa olla vain ihan rauhassa vauvan kanssa, ottaa hänestä valokuvia muistoksi, lukea lehtiä, puhua puhelimessa jne. vieraitakin aina odotin ja oli mukava kun lähimmät ihmiset kävivät katsomassa minua ja vauvaa jo sairaalassa :) ja tietysti mieheni vierailut olivat kohokohtia!
 
no
Esikoisen kanssa oli perhehuone. Itse lähinnä raatorankana toivuin rankasta synnytyksestä ja mies opetteli vauvanhoitoa. Opettelin imetystä. Syötiin hyvin. Levättiin.

Kuopuksen kanssa lepäsin, söin hyvin, nautin vauvan läheisyydestä. Pari vierastakin kävi. Kyselin vielä hoitajilta kaiken mahdollisen mieleen juolahtavan, ettei sitten kotona tarvinnut aloittaa sormi suussa.
 

Yhteistyössä