Synnytys ja hengitys?

Nolo kysymys, mutta miten synnyttäessä pitäisi hengittää? Valmennus jäi kesken esikoisen synnyttyä ennenaikaisesti ja kätilö sanoi vaan että hengitä niin kuin on opetettu... nyt toinen lapsi tekee tuloaan niin asia tuli taas mieleen... :ashamed:

 

avautumisvaiheen aikana kannattaa hengittää "pitkään ja hartaasti". eli ihan liiankin rauhassa, ei ainakaan puuskuttaa. sit ite ainaki ku ponnistin ni kätilö käski olla ihan hiljaa (siis huutamatta) ja hengittämättä ja keskittää kaikki energia ponnistamiseen.

mutta tuskin niitä ohjeita tulee mietittyä ainakaan ponnistaessa. kyl se kätilö sit neuvoo. meille ainaki sattu ihana tapaus.

onnea tulevaan koitokseen! kaikki menee omalla painollaan.

 

Meillekin neuvottiin että avautumis vaiheessa on tärkeää hengittää ja pysrkiä olemaan rentona että supistukset saavat khdunsuuta avattua mutta sitten taas ponnistus vaiheessa on tärkeää pidättää hengitystä ponnistaessa jotta saa voimaa ponnistukseen.
Ja miula kätilö kyllä muisti muistuttaa kokoajan jos meinasin alkaa kiljumaan ponnistaessa, että "elä huuda vaan keskity ponnistamiseen" (vaikka kiljuminen sinällää ei kiellettyä ollut) ja muutenkin tsemppasi kokoajan kuinka toimia.

 

Avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen välillä jos tulee ponnistamisen tarve ennen kun annetaan lupa ponnistaa, voi pahinta pakostusta helpottaa nopea, pinnallinen hengitys. Kätilö neuvoi mulle, että kannattaa työntää kieli ulos suusta ja läähättää niinkuin koira. Auttoi uskomattoman hyvin sen hetken, kun ponnistutti, muttei saanut vielä ponnistaa.

 

Joo, tosiaan, supistusten tullessa rauhallinen hengitys sisään ja ulos, oikein pitkän kaavan mukaan.

Sitten ponnistuksessa, kun supistus aina tulee ja saa jo ponnistaa, niin keuhkot nopeesti täyteen happea ja pidätys. Samalla keskittää ajatukset vatsalihaksiin ja selkärangan suuntaiseen työntämiseen, ei siis naamaan (jolloin voi tulla pieniä verenpurkaumia kasvoihin - häviävät kyllä nopeasti).

Kätilöt kyllä neuvoo hyvin, mutta minä käytin jo valmennuksessa saatuja ohjeita hyväkseni. Muistinkin ne oikein hyvin, vaikka luulin, että kaikki unohtuu, kun tosi paikka tulee!

Kätilöt sanoivat, että ponnistussupistuksen aikana voisi ottaa 3 kertaa happea ja ponnistaa. Minä kuitenkin jaksoin pinnistää niin pitkään aina kunkin hapenoton jälkeen, että tein sen vain 2 kertaa/supistus ja se oli OK. Supistusten välillä piti kyllä hengitellä syvään, että vauva sai taas kunnolla happea.

No, loppujen lopuksi, vaikka osasinkin kätilöiden mielestä hengittää ja ponnistaa hyvin, niin tyttö vetäistiin ulos imukupilla 1,5 tunnin ponnistamisen jälkeen Joku "pehmytosavastus" siellä oli.

 

mulla oli hyvä kätilö ekassa synnytyksessä ja se neuvo hyvin mitä piti tehdä missäkin vaiheessa.

 

En minä ainakaan niitä hengittämisiä yhtään miettinyt. Tärkeintä on, että muistaa hengittää Minusta on synnytyksen kannalta hyödyllisempää opetella rentoutumaan kuin opetella erilaisia hengitystekniikoita. Mutta ilmeisesti osa ihmisistä kokee niistä olevan apua, kun niitä neuvotaan melkein jokaisessa synnyttämistä käsittelevässä kirjassakin.

 

\

En minä ainakaan niitä hengittämisiä yhtään miettinyt. Tärkeintä on, että muistaa hengittää Minusta on synnytyksen kannalta hyödyllisempää opetella rentoutumaan kuin opetella erilaisia hengitystekniikoita. Mutta ilmeisesti osa ihmisistä kokee niistä olevan apua, kun niitä neuvotaan melkein jokaisessa synnyttämistä käsittelevässä kirjassakin.

Rentoutuminen lähtee nimenomaan siitä oikeanlaisesta hengitystekniikasta.

 

Apua, ei minulle ainakaan ole neuvottu oikeaa hengitystekniikkaa. Ihmettelinkin tätä joskus. Synnytän Haikaranpesässä ja en ole hengityksiin törmännyt. Oletteko kaikki muut?

 

\

Apua, ei minulle ainakaan ole neuvottu oikeaa hengitystekniikkaa. Ihmettelinkin tätä joskus. Synnytän Haikaranpesässä ja en ole hengityksiin törmännyt. Oletteko kaikki muut?

Ei miulekaan mitään hengitystekniikoita erikseen ole opetettu. Kerrottu vaan että supistusten tullessa on tärkeää ylipäätä muistaa hengittää ja sitten ponnistaessa taas on tärkeää pidättää hengitystä =)

 

ei meille valmennuksessa mitään hengitystekniikkaa opetettu. Kätilö vaan sanoi että pitää hengittää reilusti supistusten välillä.

 

Vaikka mulle ois opetettu mitä hengitystekniikoita tahansa, kaikki ois kyllä unohtunu siinä synnytyssängyllä. Mies vaan hoki vieressä, että muista hengittää. Se kai se tärkein on.

 

Minä luulisin, kaksi kertaa synnyttäneenä, että ne mahdolliset opit siinä unohtuu. Ehkä pääasia ja pointti on se, että muistaa ylipäänsä hengittää. Mulle ei kummallakaan kerralla kätilö maininnut hengittämisestä mitään. Huulet olivat mieheni mukaan tummansinisenä molemmilla kerroilla. Olisi ehkä kuitenkin ollut tärkeää ainakin muutaman kerran vetää kunnolla syvään henkeä. Kun kipu tulee, herkästi pidättää hengitystä.

 

kyllä se tulee automaattisesti,ainakin minulla.valmennuksissa en käynyt,kätilö kyllä neuvoo ja opastaa

 

\

Rentoutuminen lähtee nimenomaan siitä oikeanlaisesta hengitystekniikasta.

Toisaalta liiallinen keskittyminen hengitystekniikkaan voi häiritä rentoutumista. Varsinkin jos on opetellut monenlaisia hengitystekniikoita (yhdessäkin vastaan tulleessa kirjassa niitä oli varmaan viisi erilaista synnytyksen eri vaiheisiin...)

 

\

\

Rentoutuminen lähtee nimenomaan siitä oikeanlaisesta hengitystekniikasta.

Toisaalta liiallinen keskittyminen hengitystekniikkaan voi häiritä rentoutumista. Varsinkin jos on opetellut monenlaisia hengitystekniikoita (yhdessäkin vastaan tulleessa kirjassa niitä oli varmaan viisi erilaista synnytyksen eri vaiheisiin...)

juuri näin ja jos hengittää väärin liian tiheään tai liian hitaasti tulee helposti hyperventilaatio alkaa kädet puutumaan ja kuulo lähtee jne.kunnes pyörtyy ja se on vihon viimeistä synnytyksessä joten turha opettelu suohon ja kätilön ohajeiden mukaan jos tarvis,kätilöt neuvoo ja opastaa jos ite synnyttäjä ihan hakoteillä ja ei hengittäminen pelaa