Synnytys Joensuussa

Hei!

Onko teillä millaisia kokemuksia Joensuussa synnyttämisestä??
Olen itse kuullut tuttavilta, ettei siellä ole tuo hoitajien ja kätilöiden "palvelu" oikein ystävällistä eikä siellä kuunnella äidin toiveita tms ollenkaan, sanotaan vain, että "näin on tehny muutkin ja nyt tehään näin".. Imetys ja tutti asiat on niille kuin punanen vaate ja monia äitiä itketetään siellä kommenteilla jne.
En oo positiivista juttua kuullut keneltäkään ja itse synnytys ei pelota, mutta minua pelottaa kamalasti mennä synnyttämään tuohon sairaalaan!

Kuinka siellä suhtaudutaan synnytysasentoihin? Saako äiti itse niihin vaikuttaa? Käytetäänkö siellä jakkarasynnytystä? Miten herkässä siellä on välilihan leikkaus?

Kiitoksia asiallisista vastauksistanne!

 

Itse synnytin siellä ja olin kyllä tyytyväinen saamaani "palveluun" itse synnytyksen aikana, en tiedä vaikuttiko se miten ku miulla oli kätilöopiskelija lähes koko synnytyksen ajan läsnä. Jakkara löytyy ja ymmärsin synnytysvalmennuksessa että toiveet otetaan huomioon ne pitää osata tuoda vaan esiin. Plussaa synnyttäneiden osastolla oli lapsen ottaminen yöhoitoon ensimmäiseksi yöksi.

Huonot kokemukset tulivat siitä että kun synnytystapatutkimus jäi väliin synnytyksen käynnistyttyä rv 36+4, ei huoltani synnytyksen etenemisestä otettu huomioon. Olisin halunnut jonkinlaista varmuutta synnytyksen onnistumisesta alakautta, tätä en saanut. Lisäksi talo oli hyvin täynnä silloin joka hejastui kiireenä ja myöhästelynä, mm. lasten lääkärille pääsimme päivää myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus ja ohjausta lapsen hoitoon sai odottaa(esikoinen, ei kokemusta lapsista) hoitajat hoitivat ennemmin itse. "Aamupesu" ohjattiin tytön ollessa kahden päivän ikäinen ja sekin tuli iltapäiväkahvin jälkeen. Imetystä ei ohjattu kun vasta vuorokauden päästä synnytyksestä tosin johtui osaksi lapsen pienestä koosta.

Kaiken kaikkiaan kokemuksesta jäi päällimmäiseksi positiivinen kuva, tiedän mitä vaatia seuraavalla kerralla. Puutteet osastolla ollessa johtuivat henkilökunnan vähyydestä ei henkilökunnasta.

Ammeeseen kannattaa pyytää heti kun siltä tuntuu ku niitä ei ole kuin yksi.

Isoin tuki mitä sain tuli mieheltäni jota ilman en olisi viikkoa sairaalassa jaksanut. Onneksi pääsimme perhehuoneeseen.

 

Kiitos vastauksestasi!

Mieheni tuki ja paikalla olo kyllä tuntuu kaikkein tärkeimmältä asialta selvitä synnytyksestä ja sairaala ajasta.
Mielessäni olen tehnyt sen päätöksen, että aion kyllä kertoa rohkeasti mielipiteeni ja toivomukseni asioiden suhteen. Niin ponnistuasentojen kuin supistuskipujen helpotuksen suhteen. Jos vaan tilanne niin sallii..sitähän ei koskaan tiedä miten se menee.
Olen kuullut monilta tutuilta juuri sen, että heidän aikaan olli kiire kamala ja kaikki täynnä. Mutta heille on lapsi ollut aina toinen tai kolmas, että ovat jo pärjänneet ilman sitä henkilökuntaa. Ensimmäisen kanssa en samaa kyllä toivo.
Eli kun lapsi meillekin ensimmäinen niin opastusta ja neuvoja kyllä tarvitaan varmasti. Samoin imetykseen toivon apua ja opastusta heti kun mahd. ja niin paljon kun mahd.!
Jännittää vaan, koska tottakai muiden huonot kokemukset on jäänyt mieltä painamaan, eikä niitä hyviä edes muistakaan mitä ovat kertoneet. Mutta niinhän se on asiassa kuin asiassa, että "hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas"
Toivottavasti saan pidettyä itseni ja pääni kasassa sen verran h-hetkellä, että pystyn itse vaikuttamaan hyvään oloon ja tuntemuksiin, ettei jäisi itselle huonoja kokemuksia ja pahaa mieltä..:/
Tuosta kuulin myös, että ammeita ei ole kuin yksi ja perhehuoneitakaan ei ole montaa, eli pääsy niihin voi olla hankalaa.
Synnytysvalmennuksessa ei olla vielä käyty, että pitää siellä pitää korvat auki ja kuunnella mitä siellä kerrotaan ja puhutaan.

 

Perhehuoneita ei ole kuin kaksi mutta jos osastolla on hiljaista on yhden hengen huoneisiin mahdollista tehdä peti myös puolisolle. Meillä tyttö synty sillon keskiviikkona iltapäivällä ja lauantaina päästiin perhehuoneeseen. Sen viikonlopun aikana osastolla yöpyi ainakin kolme isää mieheni lisäksi.

 

Synnytyssalissa ehdin saada kokemusta kolmesta kätilöstä, kaksi oli oikein mukavia ja yksi töykeä. Jos olisin herkempi niin olisin saattanut loukkaantuakin kommenteista, tämä yksi kätilö vastasi kaikkeen tiuskien.
Osastolla ei mitään moitittavaa, kaikki sujui hyvin ja hoitajat olivat mukavia. Kiirehän siellä välillä oli hoitajilla, mutta henki oli kyllä koko ajan hyvä.

Älä siis turhaan pelkää! Monelle jää huonoja kokemuksia synnytyksestä jo siksi että itse tapahtuma on luonteeltaan sellainen ja synnyttäjä on hyvin herkässä tilassa kaikin tavoin.

 

Kiitoksia vastauksistanne!

Yleensä olen kyllä sellainen, etten herkästi säikähdä ja loukkaannu toisten puheista, ja tapana on ollut kyllä (välillä vähän pahastikin) töksäyttää itekkin takaisin ei niin ystävällisesti. Mutta tuota juuri mietin, että se tunnetila ja olotila voi itellä olla niin herkillä, että sitten harmittaa jos jää paha mieli..
Toivottavasti ei olis hirveetä ryysistä niin saataisiin olla koko perheen voimin yötä

 

Itse synnytin siellä ja olin kyllä tyytyväinen saamaani "palveluun" itse synnytyksen aikana, en tiedä vaikuttiko se miten ku miulla oli kätilöopiskelija lähes koko synnytyksen ajan läsnä. Jakkara löytyy ja ymmärsin synnytysvalmennuksessa että toiveet otetaan huomioon ne pitää osata tuoda vaan esiin. Plussaa synnyttäneiden osastolla oli lapsen ottaminen yöhoitoon ensimmäiseksi yöksi.

Huonot kokemukset tulivat siitä että kun synnytystapatutkimus jäi väliin synnytyksen käynnistyttyä rv 36+4, ei huoltani synnytyksen etenemisestä otettu huomioon. Olisin halunnut jonkinlaista varmuutta synnytyksen onnistumisesta alakautta, tätä en saanut. Lisäksi talo oli hyvin täynnä silloin joka hejastui kiireenä ja myöhästelynä, mm. lasten lääkärille pääsimme päivää myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus ja ohjausta lapsen hoitoon sai odottaa(esikoinen, ei kokemusta lapsista) hoitajat hoitivat ennemmin itse. "Aamupesu" ohjattiin tytön ollessa kahden päivän ikäinen ja sekin tuli iltapäiväkahvin jälkeen. Imetystä ei ohjattu kun vasta vuorokauden päästä synnytyksestä tosin johtui osaksi lapsen pienestä koosta.

Kaiken kaikkiaan kokemuksesta jäi päällimmäiseksi positiivinen kuva, tiedän mitä vaatia seuraavalla kerralla. Puutteet osastolla ollessa johtuivat henkilökunnan vähyydestä ei henkilökunnasta.

Ammeeseen kannattaa pyytää heti kun siltä tuntuu ku niitä ei ole kuin yksi.

Isoin tuki mitä sain tuli mieheltäni jota ilman en olisi viikkoa sairaalassa jaksanut. Onneksi pääsimme perhehuoneeseen.

Osa tästä kertomuksesta kuulostaa samalta kun itsellä. Yks kätilö oli jonka kanssa mulla ei kemiat pelannu. Itse kanssa ennen esikoisen synnytystapa ultraa kerkesin synnyttää, nuoremalle en ees sanu ko ultraa kun yksi alatie synnytys takana...