Synnytys Lahdessa, kokemuksia?

Tuetaanko synnyttäjää luonnonmukaiseen synnytykseen?
Ovatko heti ensimmäisenä leikkaamassa eppparia tottumuksesta?
Pyrkivätkö muilla tavoilla helpottamaan välilihan venymistä jottei tarvitsisi leikellä tai tulisi suuria repeämiä?
Saako puudutteita ns. automaattisesti vai pyytämällä vai saako lainkaan?

Onko mahdollista altaan ja/tai jakkaran käyttöön? Mitenkä ensisynnyttäjäksi luettavalla tapauksella?

Miten osastolla, tukevatko imetyksessä kuinka hyvin vai ovatko jo toisena päivänä kiikuttamassa pulloa jotta "äiti saisi levätä"?

Hieman jännittää kuinka käy, ensimmäinen syntyi sektiolla ulkomailla.

 

Noihin synnytysasioihin en osaa vastata, kun poika syntyi sektiolla. Mutta imetykseen tukevat tosi hyvin. Kovasti kannustivat ja auttoivat imetyksen alkuun saamisessa. Meidän poika sai ennen mun maidonnousua lisämaitoa, mutta sairaalassa antoivat hörpyttämällä ettei vaan vaikeuta imuotteen löytymistä.

 

Oliko joku lääketieteellinen syy lisämaidon antoon?

Tuo juurikin huolettaa minua, sillä on ihan luonnollista että maidonnousuun menee jokunen päivä (ennen sitä lapsi saa vain pieniä määriä äidinmaitoa, eikä se lapsen vatsakaan ole suuri, joten kumpikin syy johtaa tiheään imetykseen, rintojen stimulointiin ja maidontuotannon tehostumiseen) ja jos kaikki on muutoin ok, lapsella on varaa pudottaa painoaan hieman, mikä sitten taas nousee ennalleen kun maito on noussut.

Itselläni meni maidonnousuun esikoisen kanssa 4 päivää sektiosta, eikä kukaan tullut tyrkyttämään lisämaitoja, mistä olin ja olen kiitollinen.

 

Mulle ainakin tehtiin eppari sitä sen suuremmin selittelemättä ja äitien kävelystä huomasin että se taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus eli mun mielestä herkemmin tehdään kuin monessa muussa paikassa. Lisämaitoa annettiin pullosta heti multa kysymättä mutta kun olin ekaa kertaa asialla niin empä osannut mitään siitä sanoakaan saati tiennyt miten se imetykseen vaikuttaa. Mun lepäämisestä eivät kyllä ajatelleen yhtään vaan pyynnöistäni huolimatta eivät vauvaa ottaneet vauvahuoneeseen mun lepäämisen ajaksi vaikka olin todella väsynyt.

 

mullekkin leikattiin eppari sen kummemmin kyselemättä.Valitettavasti mun kohdalle osui ekana pnä töykeä kätilöopskelija joka teki mulle vielä k:'(katetroinnitkin.Imetyksessä hän neuvoi vain !hampurilaisotteen".Vanhemmat kätilöt/hoitajat olivat mukavia osastolla.eivätkä olleet ainakaan ensisynnyttäjää ajamassa 3 vrk jälkeen pois ,vaan käskettiin olla jos on yhtään epävarma vauvan hoidon kanssa.Vauva otettiin kyllä yöllä kansliaan,mutta eipä omasta nukkumiesta mitään tullut kun kolmen muun vauvat huusivat vuoronperään.Helmikuussa oli aika täyttä osastolla ja silloin oli ainakin paljon sektioäitejä joilloin hoitajien aika meni paljon heidän ja heidän vauvojen hoitamiseen

 

Unohdin kokonaan, että tännekkin vastasin...

Lisämaidon antamiseen oli siis syynä vauvan pienipainoisuus (2920g), kun ei sitä putoamisen varaa oikein siis ollut. Lisämaitoa annettiin niin, että ensin vauva sai olla tissillä niin kauan kun oli ja sit jos vaikutti nälkäseltä niin sai 20-30ml hörpyttämällä. Lisämatoa taisi poika saada 3 päivää ja sit alkoi oma maito nousta kunnolla. Viimesenä päivänä ennen kotiinlähtöä kukaan ei enää ees kysellyt tarviiko lisämaitoa kun punnitukset ennen ja jälkeen tissillä oloa alkoi näyttää hyvältä.

 

Heippa! Synnytin esikoiseni Lahdessa 12/2010. Voin vastailla kysymyksiin omalta osaltani. Mun kokemusta ei tietenkään voi yleistää välttämättä koko sairaalaan.

Tuetaanko synnyttäjää luonnonmukaiseen synnytykseen?
No mua ei kyllä hirveästi tuettu.

Ovatko heti ensimmäisenä leikkaamassa eppparia tottumuksesta?
Mulla leikattiin eppari - vähän silleen ilmoitusluontoisena asiana, että "nyt leikkaan". Ei siinä paljon keskusteltu tai kerrottu, että miksi leikataan tai oisko ollu vaihtoehtoja tai oisinko itse voinut kieltää epparin leikkaamisen.

Pyrkivätkö muilla tavoilla helpottamaan välilihan venymistä jottei tarvitsisi leikellä tai tulisi suuria repeämiä?
Mun kohdalla ei. Joskus kuulee, että "kätilö voi hautoa välilihaa lämpimillä pyyhkeillä" tai ihan käsin tukea välilihaa, mutta en havainnut mitään tällaista mun synnytyksessä. Tosin en osannut enkä tajunnut itse erikseen mitään pyytääkään.

Saako puudutteita ns. automaattisesti vai pyytämällä vai saako lainkaan?
Sain epiduraalipuudutteen helposti, kun vain pyysin. Se oli tosi hyvä, ajoitus onnistui nappiin ja sen suhteen kaikki sujui hyvin.


Onko mahdollista altaan ja/tai jakkaran käyttöön? Mitenkä ensisynnyttäjäksi luettavalla tapauksella?
Sairaalassa on allas, jossa voi olla avautumisvaiheessa, mutta itselläni avautuminen eteni niin rivakasti, että en ehtinyt. Olisin halunnut kyllä. Kirjoitin synnytystoivelistaan, että olisin halukas kokeilemaan synnytysjakkaraa, mutta kätilö ei ottanut koko asiaa puheeksi lainkaan. Itsekään en kivuiltani jotenkin osannut. En itse asiassa tiedä, lukiko kukaan edes sitä synnytystoivelistaa. En tiedä, kuinka paljon ko. sairaalassa harrastetaan jakkarasynnytyksiä, mutta mun synnytyssalissa ei kyllä edes ollut jakkaraa.


Miten osastolla, tukevatko imetyksessä kuinka hyvin vai ovatko jo toisena päivänä kiikuttamassa pulloa jotta "äiti saisi levätä"?
Mua tuettiin imetykseen tosi hyvin. Ainut vain, että epparin vuoksi mua kiellettiin istumasta, eikä kukaan sitten tullut opettaneeksi mulle, miten istualtaan imetys tapahtuu. Mun vauvakaan ei sitten siihen oppinut, joten lopputuloksena imetin ekat 5 kk aina sängyssä maaten...Mutta ei se varsinaisesti ollut sairaalan syy, osastolla henkilökunta oli tosi mukavaa ja ystävällistä!

Tsemppiä kovasti synnytykseen PÄKS:ssä! Itellä jäi kuitenkin ihana onnen tunne siitä, että synnytys sujui suht hyvin ja sain vauvan terveenä maailmaan. Ja bonuksena osastolla oli musta tosi hyvät ruoat!

 

Tehääs nosto yli vuos viimesimmän vastauksen jälkeen.

Synnytin 10/2011 PHKS:ssa (esikoinen). TYKKÄSIN! Olin kyllä varautunutkin synnytykseen toivelistan avulla, jossa ilmaisin mm. haluni kokeilla luomusynnytystä sekä toiveeni siitä, että minua kunnioitetaan ja kuunnellaan. Ehkä tuolla toivelistalla oli vaikutusta asiaan. Kätilö oli todella mahtava! Sain mennä luomukivunlievityskeinoin niin pitkään kun halusin. Kun 1. vaihetta oli takana noin 30h päädyttiin yhdessä kätilön kanssa siihen ratkaisuun, että epiduraali vois nopeuttaa avautumista ja säästää mun voimia ponnistamiseen. Se oli kyllä hyvä päätös, eikä kätilö mulle sitä epiä mitenkään tuputtanut, sain tehdä sen valinnan itse.
Eppari mulle tehtiin kyllä, mutta siitä syystä, että pojan sydänäänet romahti ja hänet piti saada nopeasti maailmaan (avustettiin imukupilla. Siinä ei ollu aikaa muulla tavoin venytellä kohdunsuuta pehmeäksi tms. ). Aion tulevaa synnytystä varten kirjata toivelistaan, että haluaisin saada mahdollisuuksien mukaan ponnistaa omassa tahdissani ja rauhassa, ettei tulis tarvetta millekään eppareille / tulis repeämiä liian nopeasta ponnistamisesta.
Mielipiteitäni kuunneltiin loistavasti ja minua tuettiin ja kannustettiin. Ei painostettu mihinkään. Synnytyksestä jäi todella positiivinen kuva! Mielelläni lähden uuteen koitokseen 5kk kuluttua. :heart:
Niin tuosta ponnistamisasennosta. Oli siitäkin valmiina toive eli puoli-istuvassa asennossa halusin kokeilla. Mulla vaihtu kätilö siin loppumetreillä, uus kätilö oli 25v kokemuksen omaava. Hän kannusti ensin kokeilemaan kyljellään ja seisaallaan, että vauva saatiin "valumaan" paremmin kohti synnytyskanavaa ja sit sain ponnistaa toivomassani asennossa. Ehkä ainut juttu mihin oisin toivonu enemmän tukea ja apua oli oikea tapa ponnistaa. Se oli aika lailla hakusessa enkä ees tuntenu mtn ponnistamisentarvetta sen epin takia (tuijottelin monitorilta milloin tuli supistus ja piti ponnistaa....).
Osastollakin sattui mukavat ja tsemppaavat hoitajat. Imetykseen kannustettiin tosi hyvin ja opastettiin kädestä pitäen. Vauva sai lisämaitoa, koska mulla ei maito noussu ku vasta viidentenä päivänä. Mut tietty imetin aina ensin niin kauan kuin vauva suostui tissillä olemaan ja sit vasta lisämaitoa. Ja "houkuttelumaitoa" annettiin ruiskulla tipoittain, että poika sai enemmän haluja imeä. Eivät kuitenkaan missään vaiheessa tarjonneet pulloa ihan vain siksi, että saisin levätä. Sen sijaan yölläkin piti herätä 3h välein imettämään. Tuttia eivät antaneen eivätkä ees ehdottaneet (en tuttia pojalle antanut kotonakaan). Toki olihan siellä silloinkin toisinaan kiirettä (mun oma hoitaja hoiti myös yksiä kaksosia, ne oli ikään kuin "etusijalla" ymmärrettävästäkin syystä. Eikä se mua haitannu, koska meillä hommelit sujui hienosti ), mutta hienosti huomioivat mua. Oisvat halunneet pitää päivän pitempään, koska maito ei noussut kunnolla, mutta mun pää ei kestäny sitä, että piti olla erossa miehestä niin paljon. Ja kas kummaa, maito nousikin kotona heti paljon paremmin kuin stressi laukesi.

 

Mä synnytin päksissä (PHKS), mun kohdalle osu aivan mahtavat kätilöt, synnytin 36h. Eppari leikattiin ilman että mulle sanottiin mitään, mutta se oli pakko tehdä, ei tyttö mahtunut muuten tulemaan. Osastolla tuettiin imetystä vähän liikaakin, eli pakotettiin imettää vaikka ei meinannu millään onnistuu, ja lisämaitoo sai kun osasi pyytää. Osastolla oli muutama vanhempi elämäänsä kyllästynyt hoitaja, joiden kanssa en tullut toimeen. Mutta jos vielä uuden vauvan haluan, ni ehdottomasti meen uudestaan hyvillä mielin päksiin.

 

Minulle myös eppari vaikka nimenomaan en sitä halunnut, päksissä tehdään koko suomessa eniten välilihaleikkauksia. Aika rutiini sielä siis.

Muuten synnytyksestä jäänyt positiivinen kuva ja muisto. Amme oli ihan huippu kivun lievityksessä. Esikoinen syntyi 7.6.12, synnytys kesti huikeat 6-tuntia. Helppo ensisynnytys(?)

Imetystä tosiaan tuetaan ja reilusti.

 

Mun mielipide on, että ei niitä eppareita tehdä ilman syytä "vanhasta tottumuksesta", ei PHKS:ssä eikä muuallakaan. Leikkaamiselle on aina syy ja siinä ajatellaan lapsen hyvinvointia. Pitkittynyt olo synnytyskanavassa voi aiheuttaa vakavan vaaran lapselle, josta pahimmassa tapauksessa jää pysyviä vaurioita.

Itselle ei tehty epparia. Todella hyvät kokemukset jäi. Kätilöihin ja hoitajiin mahtuu monia persoonia, joten tapasin mukavia ja ei niin mukavia.

 

"Suomalaisissa synnytyssairaaloissa prosentti vaihtelee 7-38% välillä. Alhaisin se on Vammalan sairaalassa ja korkein Päijät-Hämeen keskussairaalassa, jossa 38%:lle synnyttäjistä (71% ensisynnyttäjistä) edelleenkin tehdään tämä ikävä toimenpide. Korkeat episiotomiaprosentit saattavat olla myös merkki siitä, että sairaalassa on hyvin medikaalinen hoitomalli ja muitakin toimenpiteitä, kuten synnytyksen käynnistyksiä, imukuppia, oksitosiinitippaa ja keisarileikkauksia saatetaan käyttää liian paljon."

 

Saakos Wolf's Tear vielä linkkiä / lähdettä viittaamaasi tekstiin? Olisi mielenkiintoista itsekin lukasta läpi.

 

Hattiainen// Tässä olisi Mik

 

Ihan pakko vielä kommentoida, että noi luvut oli vuosilta 2006-2007. Ihan suoraan en vetäis johtopäätöstä tämän hetkiseen tilanteeseen. Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon! Muuten kyllä allekirjoitan ton synnytyksen medikalisoitumisen.

 

Mut toisaalta on ihan mielenkiintoista tietää, että ainakin aiemmin on ollut noin. Tuonhan voi sitten mahdollisuuksien mukaan vaikka ottaa puheeksi, kun menee synnyttämään (tai viitata aiheeseen synnytystoivelistassa), että onko käytäntö vielä sama ja jos on niin että toivois epparin välttämistä mikäli sille ei ole lääketieteellistä syytä. Itse ainakin ajattelin tehdä näin. En sitä epparia kyllä haluais, jos ei pakko oo. Sen täydellinen paraneminen kesti kuukausia... Siis vaik pystyinkin jo viikon perästä istumaan ihan ok.

 

"Korkeat episiotomiaprosentit saattavat olla myös merkki siitä, että sairaalassa on hyvin medikaalinen hoitomalli ja muitakin toimenpiteitä, kuten synnytyksen käynnistyksiä, imukuppia, oksitosiinitippaa ja keisarileikkauksia saatetaan käyttää liian paljon." Tuo väite ei lähteen luettuani näyttänyt perustuvan mihinkään muuhun kuin sivuston kirjoittajien asenteellisuuteen, eli lääketieteen keinojen käytön paheksumiseen. Koko sivustolla taidetaan peräti yhdessä kappaleessa todeta että joskus lääketieteelliset toimenpiteet ovat tarpeellisia ja voivat pelastaa henkiä. Muuten vain esitetään väitteitä lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta, joista suuri osa on perusteettomia. Esim. väite, että "Synnytystä nopeutetaan ja supistuksia voimistetaan keinotekoisella oksitosiinilääkkeellä, eli ”tipalla”. Se saa aikaan normaalia voimakkaammat supistukset ja samalla lamaannuttaa kehon oman kivunlievitysmekanismin" - ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin, oksitosiini on kehon oma hormoni, oksitosiinitipassa ei anneta kehoon mitään "ulkopuolisia" aineita. Ja oksitosiini ei missään nimessä lamaa mitään kehon kivunlievitysmekanismeja. Ainoa, mikä tässä lauseessa on totta, on että oksitosiinitippa aikaansaa usein normaalia voimakkaammat supistukset. Mikään muu ei ole totta eikä noita väitteitä ole edes mitenkään perusteltu. Ja asia esitetään ikään kuin tippa lyötäisiin turhaan käteen kaikille. Ei näin, ylimääräistä oksitosiinia annetaan yksinkertaisesti silloin, jos synnyttäjän omat supistukset eivät ole riittävän voimakkaita.

Toisena esimerkkinä epiduraalille annettu "kaiken pahan alku ja juuri"-asema: "Epiduraali lamaannuttaa lantionpohjan lihaksia ja siten vaikeuttaa vauvan pään laskeutumista ja kääntymistä oikeaan asentoon. Epiduraali lamaannuttaa kehon omaa hormonitoimintaa, jolloin synnyttäjä ei enää käyttäydy vaistonvaraisesti." Höpö ja höpö. Jos synnyttäjä kokee kivun olevan hallitsematonta ja sietämätöntä, hän vaistomaisesti alkaa jännittää lihaksiaan. Epiduraalin viedessä kivun pois synnyttäjä rentoutuu ja vauva itse asiassa pääsee usein laskeutumaan paremmin. Ja jälleen kerran, epiduraalikaan ei vaikuta mitenkään "kehon omaan hormonitoimintaan", jonka "lamaamisesta" joka lääkettä ja toimenpidettä sivustolla mieluusti syytetään.

Samanlaisia puolitotuuksia ja perusteettomia väitteitä on koko sivusto täynnä. Kannattaa ottaa aika kriittisesti kaikki mitä netistä lukee. Synnytyksen kulkuun ei toki tule puuttua turhaan, ja on hienoa jos siitä selviää ilman puuttumista, mutta tämmöinen lääketieteen avun mustamaalaaminen ei mielestäni ole vastuullista tai järkevää. Saa äidit vain ihan turhaan pelkäämään tarpeellisia, avun tuovia toimenpiteitä.

Nih.

 

Olen synnyttänyt PHKS:ssa 6/2000, 2/2004 ja 6/2012 ja kahdesta viimeisestä kerrasta jäi hyvät muistot,
varsinkin tästä viimeisestä. Sattui aivan ihana kätilö, joka kuunteli mua ja toteutti "toiveet" täysin.
Synnytys kesti 4,5 tuntia joista olin sairaalassa 1 h 15 min. Kivunlievityksenä käytin kauratyynyä ja liikkumista.
Imettänyt en lainkaan, vaan sain jo salissa tabletin joka estää maidontulon. Sain pari nirhaumaa, ei tarvinnut epparia leikata. Osastolla oli muuten ihan jees, mutta pari aika tympeää hoitajaa sattui kohdalle.

 

Multa leikattiin eppari sen takia kun mun tyttären pää ei mahtunut tulemaan ulos muuten, ei ne turhaan niitä eppareita leikkaa. Ja mä repesin muutenkin tosi pahasti. Näin mulle kätilö sano siellä. Istunut en kuukauteen mutta oli kaikki ton tytön arvosta.

 

Olen synnyttänyt PHKS:ssa 6/2000, 2/2004 ja 6/2012 ja kahdesta viimeisestä kerrasta jäi hyvät muistot,
varsinkin tästä viimeisestä. Sattui aivan ihana kätilö, joka kuunteli mua ja toteutti "toiveet" täysin.
Synnytys kesti 4,5 tuntia joista olin sairaalassa 1 h 15 min. Kivunlievityksenä käytin kauratyynyä ja liikkumista.
Imettänyt en lainkaan, vaan sain jo salissa tabletin joka estää maidontulon. Sain pari nirhaumaa, ei tarvinnut epparia leikata. Osastolla oli muuten ihan jees, mutta pari aika tympeää hoitajaa sattui kohdalle.

Saanko kysyä että miksi et imettänyt?

 

En halunnut, koin sen todella vastenmielisenä asiana.

 

En halunnut, koin sen todella vastenmielisenä asiana.

Hassua, en ole koskaan ajatellut että se olisi vastenmielistä jostakin Mitenkä neuvolassa ja sairaalassa suhtautuivat asiaan,joutuiko paljon selittelemään vai menikö kerralla perille? Koskaan en ole kuullut että joku ei imetä,koska ei halua Kai siitä imetyksestä vaan puhutaan nykyään niin paljon,ettei muuta osaa edes ajatella..

 

Hassua, en ole koskaan ajatellut että se olisi vastenmielistä jostakin Mitenkä neuvolassa ja sairaalassa suhtautuivat asiaan,joutuiko paljon selittelemään vai menikö kerralla perille? Koskaan en ole kuullut että joku ei imetä,koska ei halua Kai siitä imetyksestä vaan puhutaan nykyään niin paljon,ettei muuta osaa edes ajatella..

Sanottiin vain että se on mun oma päätös. Kolmas lapsi niin ei sitä päätä yritetä kääntää samalla tavalla jos se olisi ollut eka. Todella tyytyväinen olen valintaani. Stressiä ei ole ollenkaan.