Syöminen ja lelut

Meillä on ollut aina huonoruokainen poika ja siksi on houkuteltu syömään jos minkälaisella härpäkkeellä, puhelimesta ja kellosta lähtien. Kun saa tutkittavakseen jotain niin ruoka menee. Jos ei ole mitään niin suu menee kiinni ja pää kääntyy pois.

Poika on tällä hetkellä 1v 3kk ja nyt tuntuu että pikku hiljaa pitäis lopetella tota pelleilyä. Miten teillä muilla se on onnistunut vai syödäänkö teillä vielä lelujen kanssa? Neuvoja kaivattaisiin kovasti

 

Meillä kohta samanikäinen poika ja tosi huonoruokainen. Aina on pitänyt olla jos jonkinmoista viihdykettä, tänään ehkä äidin pohjanoteerauksena teletapit iPadilta... (ei toiminut enkä sorru enää samaan). Mutta koska kiinteitä uppoaa niin tosi tosi huonosti, niin mieluummin annan leluja käteen jos sillä konstilla vähänkään saan ruokaa menemään.

Olen ajatellut, että ehkä viihdyttämistä ei enää sitten tarvita kun poika alkaa syödä itse lusikalla tai kun sormiruokaa alkaa mennä enemmän. Lusikka ei siis vielä pysy kädessä kovin kauaa, ihan muutaman kerran on avustettuna vienyt itse ruokaa lusikalla suuhun.

Mitä huonosyömäisempi kausi, sitä enemmän lelua ja härpäkettä tarvitaan. Harmi vain, kun nykyään sama juttu ei kauaa kiinnosta, yleensä 1-2 lusikallista lelua kohti ja taas pitää keksiä jotain uutta. Meillä on myös muutama "ruokakirja" eli muutenkin jo kohta tiensä päässä oleva lastenkirja joiden sivuilla ruokatahmat ei enää haittaa.

Neuvoja en siis osaa antaa, mutta vertaistukea kyllä!

 

Meillä poika on aina ollut kova syömään ja aina olen ollut ihan ehoton että pöytään ei leluja tuoda. Ja meillä jos poika ei syö niin se on kiitos ja pöydästä poistuminen. Tätä en tiedä uskallanko suositella huonoruokaisille lapsille, mutta meillä menee kyllä sitten seuraavalla ruoalla kahta kauheemmin ruokaa.

 

Meillä on myös jäänyt ruokapöytäviihdytys päälle. Pitäisi päästä eroon ennen hoitokuvioita. Poika 1v4kk oli vauvempana hyvin oksennusherkkä ja välillä teki itse tahallaan oksennusrefleksiä (tekee joskus yhä), ja leluilla sai ajatuksia muualle. Lisäksi pikkukeskonen kyseessä, joten ruokaa vaan täytyi saada menemään. Nyt syö periaatteessa hyvin, mutta on todella vilkas poika, eikä jaksa olla kauaa paikallaan. Syöminen käy tylsäksi. Nälissään syö ihan rauhassa monta lusikallista, mutta kun akuutti nälänhätä on ohi, alkaa tekemisen tahtominen. Yleensä näkee jonkun esineen, jonka tahtoo käsiinsä, eikä syö, ellei saa. Eli selkeää vallankäyttöä. Meillä on yksi syömiskirja, ja sitten vaihtelevasti jotain muuta, mutta yleensä yritän antaa käsiin sitten edes jotain ruokajuttuja, kuten kokonaisia hedelmiä tai muuta tutustuttavaa.

Poitsu sormiruokailee aika paljon, ja silloin ei tarvitsekaan muita leluja. Pikkuhaarukalla syö itse paloja, ja sekin käy puuhastelusta. Lusikalla ei vielä osaa niin hyvin syödä, eikä malta muutamaa lusikallista enempää yrittää. Selkeästi kuitenkin joka päivä yhä enemmän, ja uskon myös, että lisääntyvä oma syöminen vähentää leikkimisen tarvetta. Oma lusikka kädessä auttaa paljon. Hämmentää sillä ruokaa, ja mä samalla syötän. Meillä onkin aina nykyään oma lusikka mukana. Myös se auttaa, jos koko perhe syö samaan aikaan, niin poitsu voi "jutella" siinä muiden kanssa.

Teletapit on koettu myös... Mutta harvemmin, ja yleensä sitten vasta jälkiruuaksi. Meillä ei ole telkkaria, joten muuten tulee tosi vähän pojan katsottua mitään.

 

Meillä on poitsu syöny kyllä hyvin, mutta yhdessä vaiheessa kans piti olla kans leluja vaikka minkälaista. Sitten lelut ei enää kiinnostanutkaan (tiputti lattialle) vaan ruoka, joten annoin lusikan käteen. Sormiruokaa laitan pöydälle ja sit lusikka käteen, välillä sillä vaan sotkee ruokaa, mutta välillä menee suuhunkin. Leluja ei oo enään sen jälkeen tarvinnu. Aikamoista sotkemista välillä on, mutta ei mua haittaa. Siinäpähän pikkuhiljaa oppii lusikoimaan suuhu.

 

Meillä kaksi miinus käyrillä kasvavaa neitiä 6v ja 2v. Varsinkin tämä meidän esikoinen ollut erittäin huono syömänen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että lapset tottuvat leluihin ym viihdykkeisiin ruokaillessa todella nopeasti. Ja loppujen lopuksi eivät syö kuitenkaan paremmin kuin muutenkaan. Meillä parhaaksi todettu kahden lusikan systeemiin eli lapselle oma ja syöttäjälle oma. Lapsi syö itsekin tosin yleensä sotkee aika paljon. Ja syöttäjä antaa ruokaa aina välissa. Meillä myös toimi se että antoi lapsen valita ensin lusikan kahdesta vaihtoehdosta. Mutta jokainen tavallaan...