taas anopista.. kyllä ne vanhat on sitten viisaita..!

Nyt on mennyt hermo miehen äitiin totaallisesti! Miehelleni en kumminkaan asiasta ole sanonut, koska loukkaantuisi varmasti ja saataisiin taas yksi riita lisää..

Kaikki alkoi siitä kun kuuli raskaudestani - ei onnitellut, vaan suuttui niin että ei puhunut moneen päivään kenellekkään ja mökötti huoneessaan kun pahainen kakara..

No, tulivatpa tässä menneenä viikonloppuna kylään meille.
Anoppi se alko sitten rätillä pyyhkimään meen jääkaappia sisältä ja vei kylppärin märän maton ulos kuivumaan.
Kun syötin esikoistani (4kk) tuttipullosta (siis OMG!) niin tunki väliin rievun kanssa pyyhkimään vauvan suuta. Kauhisteli myös sitä että en pidä ollenkaan taukoa kun poika juo pullosta, kun sehän voi tukehtua! kova on myös kysely että imetänkö enää ollenkaan..huoh..
hirveä neuvominen ja saarna oli myös siinä että millaista teen perunasoseesta, kun sitä samana päivänä ekan kerran maistettiin, ettei vaan tukehdu. Ja ei saa antaa kun yks neljäsosa teelusikallista ekana päivänä - no, annoin teelusikallisen.
Anoppi on myös kovin huolissaan että meidän poika ei tule vaan allergiseksi kun annan perunaa ja velliä yms.. hän on melkein hysteerinen..
Jatkuvaa nalkutusta saa myös kuulla siitä kuinka vauva tarvitsee pinnasängyn (nukkuu nyt korisängyssä).

Heillä ollessamme yritin sitten nukuttaa poikaa rattaisiin, mutta koska poika oli jo yliväsynyt ja kitisi, eikä nukkuminen meinannut onnistua (valvonut 5h) niin anoppi sitten päätteli että "ei poikaa väsytä" - otti pojan rattaista ja alko leikkimään sen kanssa.. ARGHH... niin ja! kun heijasin rattaita kevyesti ja työnsin edestakas, jotta poika nukahtaisi helpommin, niin anoppi ottaa kahvasta kiinni ja alkaa heiluttaa rattaita melkosen kovaa!
Ulkona oli myös reilut +20 astetta, mutta vauva oli väärin puettu kun päällä oli body, potkarit, huppari (auki) ja kollegehousut.. vaatteita oli kuulemma aivan liian vähän! vielä piti tuoda peitto..

Kaiken huippu oli se, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, niin anoppi alkaa purkamaan tavaroitamme ja järjestelemään niitä paikoilleen, vaikka sanoin että parempi että ite laitetaan nii löytyy sitten..
Sanoi myös että "peskää sit välillä tota lasipöytää,jooko?" "joko ootte lakanoita pessyt? vois alkaa pesemään pikkuhiljaa" "laitathan sit ruokaa joka päivä että K***o saa eväät töihin?"
Ärsyttävää on myös että kun olemme heidän luonaan ja vauva vaikka itkee ja yritän häntä rauhoittaa syliin, annan tuttia jne. niin aina anoppi tunkee jonku rievun siihen, että vauvalla ois turvallisempi olla.. todellisuudessa ei oo auttanu kertaakaan..
Ja esim kun olemme jossain kaupoissa heidän kanssaan niin aina ottaa rattaat tai ostoskärry (joissa vauva turvaistuimessa) minun nenän edestä ja aina kun vaan käsiksi pääsee ja lähtee työntämään.
ottaa myös meidän kärryistä ostoksia, että hän voi maksaa. No se on sinänsä ok, muttä ärsyttää vaan se, että luulee että ollaan ihan tosi köyhiä ja mihinkään ei ole varaa. - todellisuus kumminki on ihan toinen.

Jos lapsemme aivastaa tai yskäisee niin se on varmasti joko tukehtumassa tai kipeä, heti kamala paniikki
En saisi siivota pupumme häkkiä, koska kun hoidan vauvaa niin paljon, ettei vaan tule allergiaa!

Vauva nukkuu ulkona myös päikkärit rattaissa ja vaikka siellä on itkuhälytin, niin koko ajan pitäs käydä vahtimassa ja kyttäämässä, ettei vaan tukehdu johonkin..

huh tulipas pitkä.. mut pakko oli avautua..
ei kuulosta ehkä niin pahalta, mutta ärsyttää että tunkee nokkansa kaikkialle ja neuvoo koko ajan, iha ku en mitään itse osaisi ja tietäisi..
kohta varmaan sanon sille eukkopahaselle todella pahasti!
mutta empä keksi miten sanoa nätistikkään..

 

kuulostaa siltä, että anoppisi koittaisi auttaa, mutta ei oikein tiedä "rajoja". Tiedän kyllä miten ärsyttävää tollanen tuppaaminen on :/ Jos koittasit kuitenkin sanoa nätisti tai puhua miehellesi, miltä hänen äitinsä käytös sinusta tuntuu? Tsemppiä :hug:

 

Minä en ole asialle muuta keksinyt tehdä kuin että ei kovin usein pidetä yhteyttä, vaan sen verran kuin jaksan kerralla kuunnella "hyviä" neuvoja. Monet asiat olivat kuin suoraan minun anoppini suusta, varsinkin nuo tukehtumis-, allergia- ja ulkonanukkumisjutut. Jotkut vaan tietävät muidenkin asiat parhaiten, ei sille mitään voi. Odota vaan sitä aikaa kun lapsi oppii itse sanomaan, että vie se rätti pois mun naamalta Sitten alkaa helpottaa...

 

Kuulostaa vähän liiankin tutulta. Munkin anoppi tietää omasta mielestään kaiken mua paremmin ja näyttää sen myös. :kieh: Esikoisen kanssa sen muijan todellisuudentaju hämärtyi ja pahasti! Aina oli vinkumassa hoitoon ja kun en antanut, niin suuttui Vaihtoi vaippaa vaihtamisen ilosta suunnilleen puolen tunnin välein, vaikka olisi ollut ihan kuiva. Kun itse vaihdoin, niin aina oli jotain vikaa vaipassa ja korjasi sen jälkeenpäin. Milloin oli liian tiukalla ja milloin liian löysällä. Imetys ei alussa meinannut onnistua ollenkaan. Niinpä anoppi oli uitellut omaa riippuvaa nahkarukkastaan lapseni suussa koittaen opettaa lastani imemään oikein :kieh: Sairasta!

Mistään ei saisi sanoa vastaan, koska kyllähän hän tietää kaiken minua paremmin. Kun kylvetin vauvan, anoppi kylvetti uudelleen. Ei ollut kuulemma tarpeeksi puhdas. Kun poskissa oli tutista tullutta ihottumaa, se oli kuulemma maitorupea ja sitä piti hoitaa myös sen mukaisesti |O Neuvolasta ei kuulemma tiedetä niin tarkkaan mitä se olisi voinut olla. Eläimiä ei saa olla lapsen lähellä, kun ne karvaa ja aiheuttaa allergiaa ja ovat epähygieenisia. Käsiä pestään puolen tunnin välein ja jos tutti tipahti lattialle se suunnilleen keitettiin ja desinfioitiin |O

Lisäksi anoppi änkesi meille monta kertaa päivässä. Soitti ovikelloa vaikka tunnin talvipakkasessa, kunhan vaan pääsi sisään. Jos ei päästetty, niin alkoi kurkkimaan ikkunoista, että ollaanko kotona vai ei. Kun mainitsin asiasta ja kielsin kyttäämästä ja puuttumasta joka asiaan vastaus oli, että "mieti vähän mitä suustasi päästät!"

Toisen lapsen kohdalla sama tilanne ei onneksi päässyt toistumaan, sillä muutettiin eri paikkakunnalle. Muuttotilanteessa lapset oli anopilla hoidossa. Jos soitin ja kyselin kuulumisia ei muija edes vastannut puhelimeen. Meidän pitäisi kyllä luottaa häneen hoitajana täysin. Kaikki oli aina mennyt äärettömän hyvin. Appi kertoi aina jälkeenpäin, että mikään ei ollut mennyt hyvin. Vauva oli itkenyt läpi yön ja nukuttaminen oli ollut tosi vaikeaa. Anoppi valehteli päin mun naamaa, että olisin antanut hoitoon useamminkin. |O Nyt sitten ihmetellään, että miksi en vie lapsiani sinne yökylään tai anna hoitoon...Ei kiitos! Mieluummin etsin tarvittaessa hoitopaikan muualta tai hoidan itse, kun annan sille epäluotettavalle eukolle lapseni hetkeksikään. :kieh:

 

Ihan aluksi kiitokset kaikille vanhemmille, jotka täällä jakavat kokemuksiaan vanhemmmuudesta ja sen mukana tuomista iloista ja murheista. Minä mummona/anoppina/äitinä saan täältä monta hyvää neuvoa, miten ei tule tehdä.
Minulla on mielestäni aivan ihanat tytär ja vävy sekä poika ja miniä. Heidän perheet ovat elämän suurin ilo ja rikkaus.
Olen saanut osallistua lastenlasten elämään alusta asti ja saanut luoda pikkuisiin voimakkaan lämpimän tunnesiteen. Annan lasten itse elää omaa elämäänsä, mutta olen ilmoittanut, että olen tarvittaessa käytettävissä ja ilmaissut oman haluni viettää aikaa pikkuisien kanssa. Kunnioitan kuitenkin vanhempien toiveita (esim. ruoalla ei leikitä, ei herkkuja ennen ruokaa jne...)
Teen kuitenkin varmasti virheitä ja ärsytän käytökselläni. Olenhan vasta opettelemassa mummona oloa minäkin. Olen pyytänyt, että lapset kertovat, kun teen jotakin mistä he eivät pidä.
Jos isovanhemman käytös suututtaa niin puhukaa asiasta. Lapsenlapsien "voima" saa mummonkin ehkä kuuntelemaan. Ainakin uskon näin. Kyseessä on kuitenkin lapsenlapsellekin tärkeä suhde, josta parhaimmillaan nauttivat kaikki.
Voimia ja jaksamista. Joskus asiat helpottuvat kahden P:n taktiikalla... Peili ja puhuminen.

 

Näin on! Hyvä Smurffi!