Tapaus Kati Fors

Ymmärrän kyllä että jätetty hakee syytä uudesta naisesta ( tai miehestä), mutta kuten edellinenkin sanoi, niin eikö se mies / pettäjä ole se syypää! Hän pettää, hän valehtelee ja rikkoo lupaukset! Joskin siihenkin varmasti syy löytyy jos toiselta kantilta katsoo ! Mutta joka tapauksessa ei tämä uusi puoliso ole koskaan kenellekään mitään luvannut ! Eikä hyvästä liitosta kukaan lähde vaikka ovelta tultaisi hakemaa! =)

 

\

\

Minä vastaan kaikille teille kirjoittaneille ilman katkeruutta ja ilman syyttelyitä.

Minun exäni "petti" uuden naisensa kanssa minua netissä jo pitkän aikaa ennen lähtemistä perheestään. Löysin seksikeskustelut ja tapaamiskeskustelut tietokoneeltani.

Eikö tässäkään tapauksessa kolmas osapuoli tullut välejämme rikkomaan? Kun yritin kaikkeni, että olisimme asioista keskustelleet ja mahdollisesti syitä tutkailleet, ei kiinnostanut se miestä. Etsin vikoja itsestäni:käytöksestäni, ulkonäöstäni, luetteloa voisi jatkaa loputtomiiin...

Soitin jopa tällä naikkoselle ja pyysin häntä "siirtymään" taaemmas hetkeksi, että voisimme miehen kanssa selvitellä asioita. Meillä on 3 lasta! Ei onnistu, kuului ylimielinen vastaus.

Eikö siis tässäkään vielä tullut kolmas osapuoli väliin?

Fiksu nainen olisi siirtynyt taaemmas ja pyytänyt miestä käymään kanssani asioita läpi ja palaamaan asiaan, jos asiat siltä näyttävät. Mutta ei, "pökköä" vaan pesään ja yhteinen isohko ostos miehen kassa, että saa vielä varmemmin vangittua perheellisen miehen itseensä.

Olen elänyt raskaan ajan, noin puolitoista vuotta, siinä sekasotkussa, jossa mies ei tiennyt lähteäkö vai ei. Halusi pitää perheen ja uuden naikkosen. Nyt viimein 2 vkoa sitten sain lopullisen eron.

En tässä valossa jaksa hírveästi tuollaisten väliin tulleiden jorinoita siitä, että katso jätetty peiliin. Sinun/teidän on syytä tehdä se ja kunnolla.

Uskotko todella siihen, että ilman tätä kolmatta osapuolta avioliittonne ex-miehesi kanssa olisi onnellinen?

Mitä miehesi mahtoi hakea seksikeskusteluilla netissä? Mitä häneltä puuttui sinun kanssasi?

Vaikuttaa siltä että jokin teidän suhteessanne mättäsi miehesi mielestä. Jos ei olisi tullut tätä kolmatta osatuolta, olisi tullut joku toinen kolmas osapuoli. Syytä on kaikissa teissä kolmessa tai sitten ei syytä kenessäkään. Elämä nyt vaan ei aina kulje kaikille miellyttävällä tavalla, se on hyväksyttävä. Ensi kerralla sinua onnistaa, ja jotain toista epäonnistaa.

Sinä halusit pitää perheesi, toinen nainen halusi miehen johon ihastui elämäänsä. Molemmat haluavat itselleen jotakin, yhtä itsekästä siis molempien toiminta.

Voisin myös sanoa, että fiksu nainen olisi päästänyt heti irti miehestä jota kiinnostivat muut naiset. Kyllä sinäkin ansaitset miehen joka oikeasti haluaa olla sinun kanssasi, eikä haikaile muualle.
Mielestäni on turha tuhlata omaa energiaa (jopa 1,5 vuotta!!) yrittämällä kaikkensa miehen kanssa jota ei enää yhtään kiinnosta, senkin energian voi käyttää sellaisen miehen etsimiseen jota kiinnostaa. Ja niitä on varmasti! Toivottavasti opit tästä kerrasta jotakin.

Tätä se elämä on. Tunteet vaihtelevat ja sen mukana elämän tilanteet. Pysykää itsenäisenä naiset, niin ei tarvitse tuntea järkytystä ja elämän murtumista vaikka äijä lähtisikin. Kyllä me pärjätään ihan hyvin ilman niitäkin, kunhan pelaamme alusta asti korttimme oikein. Mutta jos alkaa riippuvaiseksi ja avuttomaksi, niin sitten ei voi syyttää kuin itseensä.

Tsemppiä!!

Voi hyvää päivää.. Tässä on kyllä joku nuori kirjoittaja liikkeellä tai sitten joku täysi blondi. Hänelle 1, 5 vuotta on pitkä aika elää kriisissä!

Ei varmaan osaa kuvitellakaan, että jotkut oikeasti saattavat elää kymmeniä vuosia kriisin keskellä ja silti selviytyä voittajana. Ja vielä säilyttää avioliittonsa.

Et osaa varmasti kuvitellakaan sellaista liittoa jossa taistellaan liiton puolesta. Etkä varmaan osaa sellaista nimetä rakkaudeksi. Tärkeintä näyttää sinulle olevan että nainen pysyy itsenäisenä. Jos ei pysy niin sietääkin saada turpaansa - vai mitä? Onko itselläsi huono äitisuhde vai mistä noin julma asenne kanssasisariasi kohtaan?

 

\

\

\Voi hyvää päivää.. Tässä on kyllä joku nuori kirjoittaja liikkeellä tai sitten joku täysi blondi. Hänelle 1, 5 vuotta on pitkä aika elää kriisissä!

Ei varmaan osaa kuvitellakaan, että jotkut oikeasti saattavat elää kymmeniä vuosia kriisin keskellä ja silti selviytyä voittajana. Ja vielä säilyttää avioliittonsa.

Et osaa varmasti kuvitellakaan sellaista liittoa jossa taistellaan liiton puolesta. Etkä varmaan osaa sellaista nimetä rakkaudeksi. Tärkeintä näyttää sinulle olevan että nainen pysyy itsenäisenä. Jos ei pysy niin sietääkin saada turpaansa - vai mitä? Onko itselläsi huono äitisuhde vai mistä noin julma asenne kanssasisariasi kohtaan?

Onko voittamista säilyttää liitto miehen kanssa joka haikailee toisen naisen perään? Siinä ei ole mitään kunnioitettavaa, se on lähinnä nöyryyttävää.
Olet oikeassa, en todellakaan voi kuvitellaakaan, ainakaan itselleni, sellaista liittoa jossa pitää vuosi kausia taistella toisen pysymistä siinä ja toisen välittämisestä. Siinähän pitää toista väkisin hihnassa kuin kulkukoiraa.

Jotta toista ihmistä voi rakastaa (mitä hyvä parisuhde edellyttää), tarvitsee mukana olla kunnioitusta. Ei miehet kunnioita naista joka roikkuu hihassa kuin riippakivi. Siksi näitä tapauksia onkin kun mies rakastuu itsenäiseen, hyvin itekseen toimeentulevaan sinkkunaiseen ja jättää sen riippakiven kuin nalli kalliolle. Hän kunnioittaa itsenäistä naista ja sen myötä rakastaa. Uskokaa pois.

Kyllä jokainen nainen ansaitsee miehen joka rakastaa häntä. Eikä väkisin tarvi pitää kynsin hampain liitosta kiinni vain sen vuoksi että liitto on olemassa ja kulissit pitää olla kunnossa.

Siinä olet väärässä että olisin nuori
Uskon että olen vanhempi kuin te, myös melko paljon kokenut. Sitä myötä löytänyt oman itsekunnioitukseni ja itsenäisyyteni, ja sen myötä ihanan parisuhteen joka on täynnä kunnioitusta ja rakkautta, mutta myös sopivissa määrin itsenäisyyttä.
Sen verran olen elämässä oppinut kunnioittamaan itseäni, etten aio koskaan enää kiduttaa itseäni riippumalla jossakin miehessä joka selvästikään ei minusta tarpeeksi välitä. Yksin on huomattavasti parempi kuin huonossa suhteessa.

 

\

\

\

\Voi hyvää päivää.. Tässä on kyllä joku nuori kirjoittaja liikkeellä tai sitten joku täysi blondi. Hänelle 1, 5 vuotta on pitkä aika elää kriisissä!

Ei varmaan osaa kuvitellakaan, että jotkut oikeasti saattavat elää kymmeniä vuosia kriisin keskellä ja silti selviytyä voittajana. Ja vielä säilyttää avioliittonsa.

Et osaa varmasti kuvitellakaan sellaista liittoa jossa taistellaan liiton puolesta. Etkä varmaan osaa sellaista nimetä rakkaudeksi. Tärkeintä näyttää sinulle olevan että nainen pysyy itsenäisenä. Jos ei pysy niin sietääkin saada turpaansa - vai mitä? Onko itselläsi huono äitisuhde vai mistä noin julma asenne kanssasisariasi kohtaan?

Onko voittamista säilyttää liitto miehen kanssa joka haikailee toisen naisen perään? Siinä ei ole mitään kunnioitettavaa, se on lähinnä nöyryyttävää.
Olet oikeassa, en todellakaan voi kuvitellaakaan, ainakaan itselleni, sellaista liittoa jossa pitää vuosi kausia taistella toisen pysymistä siinä ja toisen välittämisestä. Siinähän pitää toista väkisin hihnassa kuin kulkukoiraa.

Jotta toista ihmistä voi rakastaa (mitä hyvä parisuhde edellyttää), tarvitsee mukana olla kunnioitusta. Ei miehet kunnioita naista joka roikkuu hihassa kuin riippakivi. Siksi näitä tapauksia onkin kun mies rakastuu itsenäiseen, hyvin itekseen toimeentulevaan sinkkunaiseen ja jättää sen riippakiven kuin nalli kalliolle. Hän kunnioittaa itsenäistä naista ja sen myötä rakastaa. Uskokaa pois.

Kyllä jokainen nainen ansaitsee miehen joka rakastaa häntä. Eikä väkisin tarvi pitää kynsin hampain liitosta kiinni vain sen vuoksi että liitto on olemassa ja kulissit pitää olla kunnossa.

Siinä olet väärässä että olisin nuori
Uskon että olen vanhempi kuin te, myös melko paljon kokenut. Sitä myötä löytänyt oman itsekunnioitukseni ja itsenäisyyteni, ja sen myötä ihanan parisuhteen joka on täynnä kunnioitusta ja rakkautta, mutta myös sopivissa määrin itsenäisyyttä.
Sen verran olen elämässä oppinut kunnioittamaan itseäni, etten aio koskaan enää kiduttaa itseäni riippumalla jossakin miehessä joka selvästikään ei minusta tarpeeksi välitä. Yksin on huomattavasti parempi kuin huonossa suhteessa.

Kuten sanoin joko liikkellä on nuori kirjoittaja tai sitten täysi "blondi". Olet siis se jälkimmäinen. Ja tämä ei nyt tarkoita hiusten väriä

 

\

\

\

\

\Voi hyvää päivää.. Tässä on kyllä joku nuori kirjoittaja liikkeellä tai sitten joku täysi blondi. Hänelle 1, 5 vuotta on pitkä aika elää kriisissä!

Ei varmaan osaa kuvitellakaan, että jotkut oikeasti saattavat elää kymmeniä vuosia kriisin keskellä ja silti selviytyä voittajana. Ja vielä säilyttää avioliittonsa.

Et osaa varmasti kuvitellakaan sellaista liittoa jossa taistellaan liiton puolesta. Etkä varmaan osaa sellaista nimetä rakkaudeksi. Tärkeintä näyttää sinulle olevan että nainen pysyy itsenäisenä. Jos ei pysy niin sietääkin saada turpaansa - vai mitä? Onko itselläsi huono äitisuhde vai mistä noin julma asenne kanssasisariasi kohtaan?

Onko voittamista säilyttää liitto miehen kanssa joka haikailee toisen naisen perään? Siinä ei ole mitään kunnioitettavaa, se on lähinnä nöyryyttävää.
Olet oikeassa, en todellakaan voi kuvitellaakaan, ainakaan itselleni, sellaista liittoa jossa pitää vuosi kausia taistella toisen pysymistä siinä ja toisen välittämisestä. Siinähän pitää toista väkisin hihnassa kuin kulkukoiraa.

Jotta toista ihmistä voi rakastaa (mitä hyvä parisuhde edellyttää), tarvitsee mukana olla kunnioitusta. Ei miehet kunnioita naista joka roikkuu hihassa kuin riippakivi. Siksi näitä tapauksia onkin kun mies rakastuu itsenäiseen, hyvin itekseen toimeentulevaan sinkkunaiseen ja jättää sen riippakiven kuin nalli kalliolle. Hän kunnioittaa itsenäistä naista ja sen myötä rakastaa. Uskokaa pois.

Kyllä jokainen nainen ansaitsee miehen joka rakastaa häntä. Eikä väkisin tarvi pitää kynsin hampain liitosta kiinni vain sen vuoksi että liitto on olemassa ja kulissit pitää olla kunnossa.

Siinä olet väärässä että olisin nuori
Uskon että olen vanhempi kuin te, myös melko paljon kokenut. Sitä myötä löytänyt oman itsekunnioitukseni ja itsenäisyyteni, ja sen myötä ihanan parisuhteen joka on täynnä kunnioitusta ja rakkautta, mutta myös sopivissa määrin itsenäisyyttä.
Sen verran olen elämässä oppinut kunnioittamaan itseäni, etten aio koskaan enää kiduttaa itseäni riippumalla jossakin miehessä joka selvästikään ei minusta tarpeeksi välitä. Yksin on huomattavasti parempi kuin huonossa suhteessa.

Kuten sanoin joko liikkellä on nuori kirjoittaja tai sitten täysi "blondi". Olet siis se jälkimmäinen. Ja tämä ei nyt tarkoita hiusten väriä

Kielon kannalla kyllä tässä asiassa...
Ja mielestäni se kertoo kirjoittajan henkisestä kypsyydestä todella paljon, osaako argumentoida asiaa, vai onko pakko mennä henkilökohtaisen nälvimisen tasolle...

 

Ei ole pakko mennä henkilökohtaisen nälvimisen kannalle - mutta hauskaa se on! Katso vaikka mitä tahansa näistä viestiketjuista - niissä nälvitään henkilökohtaisesti (jos sellainen mahdollista edes on netissä) oikein urakalla. Ei kai täällä näitä nälviöitä riittäisi jos se kovin ikävää puuhaa olisi?

Suosittelen sinullekin merenelävä että löysäisit sitä pipoasi hieman! Jos olisit henkisesti hiukan epäkypsempi niin voisit olla jopa miellyttävä ihminen!

 

\

Ei ole pakko mennä henkilökohtaisen nälvimisen kannalle - mutta hauskaa se on! Katso vaikka mitä tahansa näistä viestiketjuista - niissä nälvitään henkilökohtaisesti (jos sellainen mahdollista edes on netissä) oikein urakalla. Ei kai täällä näitä nälviöitä riittäisi jos se kovin ikävää puuhaa olisi?

Suosittelen sinullekin merenelävä että löysäisit sitä pipoasi hieman! Jos olisit henkisesti hiukan epäkypsempi niin voisit olla jopa miellyttävä ihminen!

Kaipa nämä on niitä aikuisten hiekkalaatikoita, joissa OIKEA rakentava keskustelu on täysin mahdotonta.
Ja hauskanpito on mulle jotain aivan muuta kuin ventovieraiden nälvimistä.

 

\

\

Ei ole pakko mennä henkilökohtaisen nälvimisen kannalle - mutta hauskaa se on! Katso vaikka mitä tahansa näistä viestiketjuista - niissä nälvitään henkilökohtaisesti (jos sellainen mahdollista edes on netissä) oikein urakalla. Ei kai täällä näitä nälviöitä riittäisi jos se kovin ikävää puuhaa olisi?

Suosittelen sinullekin merenelävä että löysäisit sitä pipoasi hieman! Jos olisit henkisesti hiukan epäkypsempi niin voisit olla jopa miellyttävä ihminen!

Kaipa nämä on niitä aikuisten hiekkalaatikoita, joissa OIKEA rakentava keskustelu on täysin mahdotonta.
Ja hauskanpito on mulle jotain aivan muuta kuin ventovieraiden nälvimistä.

Kuuntele nyt itseäsi kuinka kuivalta kuulostat! Löysää vähän. Ja sitäpaitsi minusta tuntuu että nyt sinä nälvit minua kun kutsut minua hiekkalaatikkoikäiseksi.. Niin että kuka täällä on ilkeä?

Määrittele sitäpaitsi peräänkuuluttamasi OIKEA keskustelu. Saako täällä keskustella vain ihmiset jotka ovat samaa mieltä keskenään ja kommunokoivat samalla "tasolla" ? Sinäkö määrittelet, mikä on hyvä ja sopiva taso? Vai kuka sen tekee?