Te, joiden lapset soittaa jotain soitinta! Mikä soitin, kauanko harjoittelua päivässä tms. ja

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja "vieras", 24.11.2012.

  1. "vieras"

    "vieras" Vieras

  2. "vieras"

    "vieras" Vieras

    Piano, aloitti 6v, harjoitteluaika vaihtelee, joskus ehtii enemmän, jopa 2x45min, joskus vain 15min päivässä. Ikää nyt 11v ja kakkostutkinto valmisteilla.

    Haitari, aloitti 6v, harjoittelee kerran tai kaksi päivässä noin 20 min kerrallaan koska se on raskasta käsille. Ikää 9v ja ykköstutkinnon teki vuosi sitten.

    Rummut, poika 7v aloitti tänä syksynä, harjoitteluaika vaihtelee 0-20 min päivässä, ei jaksa vielä kovin pitkään keskittyä, äidin usein oltava vieressä vahtimassa että tekee huolella.
     
    #2
  3. "vieras"

    "vieras" Vieras

    Tyttö 6v, viulu, soittaa ensimmäistä vuottaan. Harjoittelee 45min päivässä, kahdessa osassa. Soittotuntipäivinä harjoitellaan hieman ennen tunnille menoa sekä tunnin jälkeen, kun asiat vielä tuoreina mielessä. Soittotuntipäivinä harjoittelut yhteensä huomattavasti vähemmän, eli ehkäpä 20min.

    Tyttö 8v, piano, soittaa kolmatta vuottaan. Harjoittelee 45min-60min päivässä. Soittaa tuon kerralla. Soittotuntipäivinä harjoitellaan 20-30 minuuttia yhteensä, yhden kerran ennen tunnille menoa ja toisen kerran sieltä tultaessa. Jakaantuu n. 10-15min pätkiin siis.

    Poika 8v, kitara, soittaa toista vuottaan. Harjoittelee 45min-60min päivässä. Sama kuin edellisellä.

    Tyttö 9v, saksofoni. Nokkahuilusta tähän siirrytty, ja edelleen nokkahuiluharjoituksia tehdään. Soittaa tunnin verran päivässä,soittotuntipäivinä vähemmän. Soittaa toista vuottaan.

    Poika 11v, viulu. Soittaa kuudetta vuottaan, harjoittelee tunnin verran päivässä.

    Tyttö 14v, kitara ja piano. Näitä soittaa eri oppilaitoksissa. Kitaraa soittaa yhdeksättä vuottaan, pianoa kuudetta. Kitara on näistä se "pääsoitin" hänelle, ja sen harjoitteluun panostaakin enemmän. Harjoittelee yleensä 90min päivässä (ihan omasta halustaan siis) ja pianoa soittaa sitten 30-45min päivässä. Soittotuntipäivinä harjoittelee vähemmän edellisten tapaan.
     
    #3
  4. "vieras"

    "vieras" Vieras

    Täytyykö teidän patistella lapsianne soittoläksyjen ääreen, vai menevätkö omasta halustaan? Mitä teette, jos harjoittelu jonakin päivinä takkuilee?
     
    #4
  5. "vieras"

    "vieras" Vieras

    [QUOTE="vieras";27591570]Tyttö 6v, viulu, soittaa ensimmäistä vuottaan. Harjoittelee 45min päivässä, kahdessa osassa. Soittotuntipäivinä harjoitellaan hieman ennen tunnille menoa sekä tunnin jälkeen, kun asiat vielä tuoreina mielessä. Soittotuntipäivinä harjoittelut yhteensä huomattavasti vähemmän, eli ehkäpä 20min.

    Tyttö 8v, piano, soittaa kolmatta vuottaan. Harjoittelee 45min-60min päivässä. Soittaa tuon kerralla. Soittotuntipäivinä harjoitellaan 20-30 minuuttia yhteensä, yhden kerran ennen tunnille menoa ja toisen kerran sieltä tultaessa. Jakaantuu n. 10-15min pätkiin siis.

    Poika 8v, kitara, soittaa toista vuottaan. Harjoittelee 45min-60min päivässä. Sama kuin edellisellä.

    Tyttö 9v, saksofoni. Nokkahuilusta tähän siirrytty, ja edelleen nokkahuiluharjoituksia tehdään. Soittaa tunnin verran päivässä,soittotuntipäivinä vähemmän. Soittaa toista vuottaan.

    Poika 11v, viulu. Soittaa kuudetta vuottaan, harjoittelee tunnin verran päivässä.

    Tyttö 14v, kitara ja piano. Näitä soittaa eri oppilaitoksissa. Kitaraa soittaa yhdeksättä vuottaan, pianoa kuudetta. Kitara on näistä se "pääsoitin" hänelle, ja sen harjoitteluun panostaakin enemmän. Harjoittelee yleensä 90min päivässä (ihan omasta halustaan siis) ja pianoa soittaa sitten 30-45min päivässä. Soittotuntipäivinä harjoittelee vähemmän edellisten tapaan.[/QUOTE]
    Onko teillä koskaan hiljaista? :D
     
    #5
  6. [QUOTE="vieras";27591575]Täytyykö teidän patistella lapsianne soittoläksyjen ääreen, vai menevätkö omasta halustaan? Mitä teette, jos harjoittelu jonakin päivinä takkuilee?[/QUOTE]

    Lisään vielä, että meillä pojat 8 ja 11v, sekä tyttö 10v, ja joinakin päivinä soittoharjoitukset todellakin takkuavat. Eivät lopettaakaan halua, mutta on vain se jokin joka pidättelee aloittamasta harjoittelua. Muuten ovat motivoituneita ja oppivat nopeasti, kun vain haluavat ja jaksavat keskittyä. Soittimina kaikilla lapsilla sama, eli kitara.
     
    #6
  7. "vieras"

    "vieras" Vieras

    [QUOTE="vieras";27591581]Onko teillä koskaan hiljaista? :D[/QUOTE]

    Hmm... No, eipä oikeastaan. Mieskin kuorsaa öisin :D
     
    #7
  8. "vieras"

    "vieras" Vieras

    Joskus täytyy, mutta näinhän on myös koulutehtävien kanssa. Vaikka kyseessä on lapsen harrastus, niin "vastuuta" siitä ei voi kokonaan sälyyttää lapsen hartioille.

    Näistä asioista on ollut puhetta kunkin soitonopettajan kanssa. Sanottu on niin, että mikäli se "Emmä halua"- olo on lapsella jatkuvaa, niin vanhempien pitäisi ottaa soitonopettajaan yhteys, jonka jälkeen voitaisiin kaikki yhdessä miettiä ratkaisuja. Ja jos kyseessä on vain ohimenevä olotila, joita nyt sattuu kaikille, niin eipä hätiä mitiä.

    Itse olen myös kokenut asiat omalla kohdallani niin, että sitten, kun osaa, voi nauttia taidoistaan. Niiden harjoitteleminen ei aina ole hauskaa, mutta näinhän se on joka asian kanssa.

    Ei meillä ryppyotsaisesti edetä kuitenkaan, eli jos lapsi on vaikkapa sairas tai jostain syystä siinä mielentilassa, ettei pysty tai jaksa keskittyä sitä "vaadittavaa" (soitonopettajan kanssa yhteisymmärryksessä laadittua harjoitusaikaa) aikaa, niin soittaa sitten vähemmän. Välillä pidetään myös vapaapäiviä (nekin soitonopettajan "määräyksestä") ja päiviä, jolloin soitetaan omaa instrumenttia, mutta ei harjoitella niitä varsinaisia läksyjä kuitenkaan.
     
    #8
  9. ssss

    ssss Vieras

    Vastaan itsestäni :D aloitin haitarin soittamisen 9 vuotiaana, kävin noin puolisen vuotta kerran viikossa yksityistunnilla, sitten jatkoin soittelua vain kotona ja edistyin hyvin. Osaan edelleen 22 vuotiaana soittaa mutta soitan lähinnä juhlissa :)
     
    #9
  10. Anne..

    Anne.. Vieras

    Koska täällä tuntuu olevan musiikinharrastajien vanhempia paikalla, niin laitanpa oman huoleni tähän ketjuun.

    Eli meillä tyttö, 10-vuotias, käy nyt neljättä vuottaan pianotunneilla. On tietysti tämän neljän vuoden aikana edistynyt, mutta verraten samana vuonna aloittaneeseen samanikäiseen kaveriin se edistyminen ja kehitys on ollut jonkin verran hitaampaa. Tuo kyseinen kaveri siis laskettelee jo kevyesti skaaloja, hallitsee erilaisia vivahteita, osaa muunnella tempoa, dynamiikkaa, ymmärtää musiikin eri termejä, soittaa monikertaisesti hankalampia kappaleita kuin meidän tyttö.

    Minusta tyttö saakin edetä omaan tahtiinsa ja ymmärrän, että soittajatkin ovat erilaisia, mutta kun tyttöä itseään häiritsee ja jotenkin "ahdistaa" tämä tilanne, kun hänellä on olo, että on "huonompi". Tämä tulee esille varsinkin oppilasiltojen jälkeen, sekä sitten niiden iltojen, kun pari piano-opettajaa kokoaa oppilaansa nuoremmista vanhimpaan koolle, ja jokainen soittaa vuorotellen viihdyttäen siten yleisöä, saaden esiintymiskokemusta ja näyttäen taitojaan.

    Nuoremmatkin soittavat jo vaativampia kappaleita kuin meidän tyttö, ja tyttö on välillä tosi surullinen näiden "konserttien" jälkeen.

    Mistäköhän oikein voi olla kyse, tyttö on kuitenkin musikaalinen ja kiinnostunut instrumentistaan?
     
    #10
  11. Kahdentytönäiti

    Rekisteröitynyt:
    23.11.2012
    Viestejä:
    51
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kuten itse sanoit, niin lapset - niin soittajina kuin muutenkin - ovat erilaisia ja kehittyvät omaa tahtiaan. Niinpä sen sijasta, että ajattellaan jonkun olevan "huonompi" soittaja, tulisi ajatella, että nämä kaksi ovat keskenään eri tasolla. Kilpailua toisen soittajan kanssa ei pitäisi harrastaa, vaan soittaa ihan itseään varten ja omaksi ilokseen.

    Kerrot, että tytöt ovat aloittaneet samaan aikaan - mutta voisiko olla mahdollista, että toinen tyttö on kuitenkin saanut opintoja jossain muualla? Esimerkiksi kotonaan? Koska mikäli esimerkiksi hänen vanhemmistaan on toinen soittotaitoinen, niin on hyvin voinut opettaa "alkeita" tytölleenkin.

    Onko tytöillä sama soitonopettaja? Paljonko tyttönne harjoittelee päivässä?

    Kerrot hieman tuon tyttösi kaverin soittotaidoista. Pisti silmääni nyt tuo musiikin termien ymmärtäminen - käyhän teidän tyttö myös teoriatunneilla? Ne eivät välttämättä ole niin mielenkiintoisia, mutta todella hyödyllisiä.
     
    #11
  12. Anne..

    Anne.. Vieras

    Ei, käsittääkseni tytön kotiin oli hankittu piano vähän ennen kuin tunnit alkoivat, eli ei ollut opetellut soittamaan sitä jo ennestään. Tytöillä on sama opettaja.

    Meidän tyttö harjoittelee päivässä n.10-15 minuuttia, viikonloppuisin ei oikeastaan ollenkaan. Tyttömme ei käy teoriatunneilla, soitonopettaja on kyllä sanonut, että niillä pitäisi käydä. Kuuluvat ihan oppivelvollisuuteenkin kyseisessä oppilaitoksessa, eli ovat pakollisia... mutta ei ole määrätty, että milloin pitäisi aloittaa. Olemme koettaneet opettaa sitten itse lainaamalla muutamia kirjoja, mutta ei ole tuntunut oikein auttavan... :(

    Ja tosiaan meillä tyttö osaa soittaa asteikoista ainoastaan C-duurin ja a-mollin, kahdella kädellä, mutta ei kovin nopeasti. Toinen tyttö osaa monia ja taas monia asteikoita ja soinnutkin tulevat jo aika kivan kuuloisesti...
     
    #12
  13. Kahdentytönäiti

    Rekisteröitynyt:
    23.11.2012
    Viestejä:
    51
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ok. No, opettajahan opettaa oppilaan tason mukaisesti ja "vaatii" myös asioita sen mukaan, mitä katsoo oppilaan olevan milloinkin valmis oppimaan. Perusasiat on hallittava, ennen kuin siirrytään vaikeampiin asioihin - ja niitä perusasioita tullaan kuitenkin treenailemaan ja jankkailemaan vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Ei välttämättä yhtä "yksinkertaisella" tavalla kuin alussa, mutta kuitenkin.

    Tyttösi harjoittelumäärä kuulostaa kyllä minun mielestäni aika pieneltä. Tyttösi on kuitenkin sen ikäinen, että ehkä jaksaisi jo vähän pidempäänkin harjoitustuokioon keskittyä...? Väitänkin, että yksi syy siihen hitaaseen edistymiseen löytyy harjoittelusta. Äläkä nyt käsitä väärin, sillä ratkaisevaa ei oikeasti ole harjoittelun määrä, vaan se laatu. Tyttösi voi harjoitella vaikka kuusi tuntia, mutta jollei hän tee sitä ajatuksen kanssa, ei siitä ole mitään hyötyä. Sen sijaan puoli tuntia ajatuksen kanssa tehtyä harjoittelua instrumentin kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä.

    Onko soitonopettajan kanssa puhuttu harjoittelun määrästä? Ellei, niin tee se pian. Kysele, mitä päivittäismäärää hän suosittelee. Jollei harjoittelulla ole selkeää järjestystä, niin pohtikaa sitäkin.

    Itse ehdottaisin - näin tyttöä tuntematta - että kokeilisitte vaikka aluksi nostaa määrää siihen puoleen tuntiin. Harjoittelun alkuun on hyvä heittää asteikot. Sen jälkeen voisi harjoitella niitä varsinaisia läksyjään ja lopuksi sitten soittaa vaikka jotain muuta ihan vain huvikseen. Jollei teillä ole valmiina nuotteja, niin lainatkaa kirjastosta kirjoja, kopioikaa niitä, tai pyytäkää soitonopettajalta. Kaikki harjoittelu on eteenpäin, eikä sen 30 minuutin harjoittelun todellakaan tarvitse koostua pelkästään sen yhden ainoan soittoläksyn harjoittelemisesta.

    Laita tyttösi soittamaan myös viikonloppuisin, mutta muista, että vapaapäiviäkin soittamisesta voi pitää. Kyseessä on kuitenkin harrastus, josta ei tulisi muodostua pakkopullaa.

    Teoriatunneille olisi kyllä hyvä mennä. En tiedä, miten tyttösi opinahjossa on, mutta teoriatunneille ilmoitaututaan useimmiten syksyllä. Eli ensi syksynä esimerkiksi voisi olla hyvä sauma aloittaa, ellei sinne aiemmin pääse. Teoriatunneilla opiskellaan juuri musiikin sanastoa, rytmiikkaa,...
     
    #13
  14. just

    just Vieras

    Meidän neiti 9 vee soittaa viulua. Harjoittelee muutaman minuutin päivässä, jos sitäkään. Neiti 8 vee soittaa pianoa ja soittaa pianoa, mutta ei läksykappaleita, jopa puolisen tuntia päivittäin.

    Molemmat leikkivät oiketa perinteisiä lasten leikkejä 2-6 tuntiä päivässä.

    Loppuaika päivästä tehdään muuta. Toivottavasti nauttivat soittotaidostaan. Muusta ei väliä.
     
    #14
  15. "vieras"

    "vieras" Vieras

    Muutaman minuutin? Toki harrastuksen on tarkoitus olla mukavaa, mutta ei kai ne taidot tuolla harjoittelulla ihan hirveästi kartu? Siis vaikka lapsesta ei olisi tarkoituskaan tulla mikään seuraava superviulisti. Jokainen siis tavallaan, en pahalla sano, ihmettelen vain. Meillä kun samanikäinen viulistipoika harjoittelee puolesta tunnista tuntiin, opettajalta saatiin siis tuo ohje.
     
    #15
  16. Anne..

    Anne.. Vieras

    Kiitos, tuo kuulostaa hyvältä neuvolta. Itse olen kyllä musikaalinen, osaan siis laulaa ja on nuottikorvaa, mutta en musiikista sillä tavalla mitään ymmärrä. Kyllä tyttö varmasti jaksaisi keskittyä pidempäänkin, en ole vain älynnyt häneltä sitä "vaatia".
     
    #16
  17. "juu"

    "juu" Vieras

    Se on siitä kiinni mitä arvostaa.

    Minä arvostan pehmeitä arvoja.

    Imetin lapseni, syötin terveellistä ruokaa, hoidin kotona 3 ensimmäistä vuotta, minkä eteen tein arvovalinnan, olin siis kotona LÄSNÄ, en siksi, ettei olisi ollut töitä. Arvostan lapsen rytmiä ja leikkiä. Olen psykologisen kirjallisuuden kuluttaja. Arvostan lapsuutta.

    Sanon pahalla, että moni nykyvanhempi laittaa lapsen suorittamaan lapsuutta ja hakemaan rakkautta suoritusten kautta. Yksi ilmentymä on tämä soittojuttu. Sitten lapsi lopettaa vanhempiensa valitseman harrastuksen murrosiässä, kun viimein uskaltaa sanoa, mitä ei halua. Mitä on jäänyt lapsuudesta käteen? Niistä tuhansista soittotunneista? Mikä on tärkeää?

    Soittotaidon oppii vähemmälläkin määrällä.
     
    #17
  18. "jaa"

    "jaa" Vieras

    [QUOTE="juu";27591969]Se on siitä kiinni mitä arvostaa.

    Minä arvostan pehmeitä arvoja.

    Imetin lapseni, syötin terveellistä ruokaa, hoidin kotona 3 ensimmäistä vuotta, minkä eteen tein arvovalinnan, olin siis kotona LÄSNÄ, en siksi, ettei olisi ollut töitä. Arvostan lapsen rytmiä ja leikkiä. Olen psykologisen kirjallisuuden kuluttaja. Arvostan lapsuutta.

    Sanon pahalla, että moni nykyvanhempi laittaa lapsen suorittamaan lapsuutta ja hakemaan rakkautta suoritusten kautta. Yksi ilmentymä on tämä soittojuttu. Sitten lapsi lopettaa vanhempiensa valitseman harrastuksen murrosiässä, kun viimein uskaltaa sanoa, mitä ei halua. Mitä on jäänyt lapsuudesta käteen? Niistä tuhansista soittotunneista? Mikä on tärkeää?

    Soittotaidon oppii vähemmälläkin määrällä.[/QUOTE]

    En keksi miten saat liitettyä nämä ajatuksesi toisiinsa, mutta joo minäkin luomusynnytin ja imetin ja kannoin ja mitä tahansa - olenpa jopa käyttäytymistieteen alan akateeminen jatkotutkinnon tekijä, mutta en käsitä mihin ne nyt tässä edes liittyvät. Ja silti, vaadin lapsiani 4- ja 6-vuotiaita sellaisia soittamaan läksynsä päivittäin. Ja kyllä, niin soitin minäkin lapsena ja ei, en todellakaan lopettanut, vaan olen soittanut ny 33 vuotta elämästäni päivittäin keskimäärin useita tunteja ja soitan yhä edelleen. Olen hankkinut taidollani myös lisäansioita sivutoimisena soitonopettajana. Omiani en opeta, koska en halua olla äidin lisäksi heille opettaja millään alalla. Soittamaan ei opi kuin harjoittelemalla ja elämässä pärjää vain periksiantamattomalla asenteella. Kaiken saa, mitä haluaa, mutta sen eteen on tehtävä työtä - sen haluan lapsillenikin opettaa, nimenomaan kaiken saa, mitä haluaa mutta itse on tehtävä se työ.
     
    #18
  19. "vieras"

    "vieras" Vieras

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti