Te joilla on erityislapsi,esim autismi tms

Tahtoisin kuulla että minkälaisia lapsia teillä on ja miten hän on erityinen?
Miten häntä ruvettiin tutkimaan?

Esiintyykö "pakkoliikkeitä"?

Ikä silloin kun ruvettiin tutkimaan ja ikä nyt?

Tuttavallani on 2vee lapsi joka ei puhu mitään muuta kuin äiti.
Häneltä jos kysyy että onko nälkä niin vastaus ja nauru tai tuhina. Kaikki kommuninkointi on vain samanlaista. Mitään kontaktia ei juuri enempään lapseen saan.
Lapsella on hirveä "heijauksen" tarve, eli kiikuttaa itseään istuen esim sohvalla,turvaistuimessa,sängyssä jne.
Lapsi ei keskity mihinkään vaan haahuilee pitkin kotia,ja tutkii joka paikkaa.

Onko tämä teistä jolla kokemusta erityislapsista tuttua?

 

Tuo haahuilu kuulostaa tutulta, samoin puheen vähyys. Itse huomasin jo vauvana että lapsi ei jokeltele, ja kaksivuotiaana tiesin että kaikki ei ole ok. Painostin neuvolassa niin päästiin lääkäriin ja nyt kun lapsi on 6v diagnoosi on lievä kehitysvamma. Diagnoosin sai jo 3 vuotiaana, mutta nyt on tarkennettu. Ota asia puheeksi neuvolassa tai vie yksityisesti lääkäriin. Heijaus kiinnittää kyllä minun huomioni, vaikka meillä ei samaa ollutkaan.

 

Anteeksi vaan, mutta miksi kyselet täällä? Etkö voi suoraan lapsen äidiltä kysyä? Minulla on erityislapsi ja mielellään jaan kokemuksia yms, mutta minusta ei ole asiallista ihan uteliaisuuttaa alkaa kyselemään noin tutun lapsesta. Vaikka sitten ei henkilöllisyys tietoon tänne tulekaan.

 

[QUOTE="äitikkä";24061706]Tuo haahuilu kuulostaa tutulta, samoin puheen vähyys. Itse huomasin jo vauvana että lapsi ei jokeltele, ja kaksivuotiaana tiesin että kaikki ei ole ok. Painostin neuvolassa niin päästiin lääkäriin ja nyt kun lapsi on 6v diagnoosi on lievä kehitysvamma. Diagnoosin sai jo 3 vuotiaana, mutta nyt on tarkennettu. Ota asia puheeksi neuvolassa tai vie yksityisesti lääkäriin. Heijaus kiinnittää kyllä minun huomioni, vaikka meillä ei samaa ollutkaan.[/QUOTE]

Hups, älä vie lääkäriin, kun ei ollutkaan oma lapsesi!

 

Anteeksi vaan, mutta miksi kyselet täällä? Etkö voi suoraan lapsen äidiltä kysyä? Minulla on erityislapsi ja mielellään jaan kokemuksia yms, mutta minusta ei ole asiallista ihan uteliaisuuttaa alkaa kyselemään noin tutun lapsesta. Vaikka sitten ei henkilöllisyys tietoon tänne tulekaan.

Tätä peesaan ihan täysillä.

 

Autismin kirjon sisältäkin löytyy hyvin erilaisia lapsia. Omalla, nyt 5v autistisella tytöllä ilmeni jo alle vuoden iässä selkeää viivettä motoriikassa. Käytiin fysioterapiassakin, mutta silloin uskottiin noiden selittyvän fyysisillä syillä. Sitten puhe tuli todella myöhässä. Joskus alle 2v oppi muutaman sanan joita käytti sitten milloin missäkin tilanteessa.

Oli aina ollut vaativa ja tyytymätön lapsi. Alkuun sukottiin sen johtuneen vatsavaivoista, sitten turhautumisesta kun ei pääse liikkeelle ja lopulta siitä kun puhe oli myöhässä. Leikit eivät edenneet, oli vain toistoa eli saattoi esim kerta toisensa jälkeen pukea ja riisua nukkea tai laittaa sitä nukkumaan ja ottaa taas ylös laittaakseen uudelleen nukkumaan. Ei ollut juuri kiinnostunut osallistumaan toisten lasten touhuihin.

Pakkoliikkeitä tai heijaamisia ei ollut eikä vielkään siis olemuksessa ole mitään tuollaista mistä näkisi jo kauemmas että kyse on autistisesta lapsesta. Joskus 2,5v alettiin päiväkodillakin ihmetellä kun pehe ei ollut mennyt yhtään eteenpäin ja lapsi oli paljon omissa oloissaan, ei reagoinut aina puheeseen edes vieressä ollessaan. Epäiltiin että kuulossa olisi vikaa ja sitä samaa tykkäsi sitten neuvolalääkärikin, mutta testeissä selvisi aivan normaali kuulo.

Siinä joskus 2v9kk paikkeilla päästiin lastenlääkärin luo joka sitten näki tytössä autistiset piirteet ja laittoi lähetteen tutkimuksiin. 3v3kk ikäisenä diagnoosi vahvistui.

 

Lasta pidetään aivan normaalina. Puheesta tms eivät ole huolissaan,lapsi on vain villi heidän mielestään.
Miten tämän asian ottaisi esille niin ettei perhe suuttuisi? onhan kyse heidän ainokaisesta kullannupusta. Lapsi ei siis edes toisten lasten kanssa yritä kommunikoida. komentaa muristen ja nauraa. Heijausta tulee kokoajan kun istuu paikallaan ja joskus jopa niin kovaa että luulen sattuvan mutta lapsi ei ilmoita kipua vaan jatkaa jo.

Asiasta oliskin helpompi puhua jos vanhemmatkin epäilisivätkin mutta ei..

 

Lasta pidetään aivan normaalina. Puheesta tms eivät ole huolissaan,lapsi on vain villi heidän mielestään.
Miten tämän asian ottaisi esille niin ettei perhe suuttuisi? onhan kyse heidän ainokaisesta kullannupusta. Lapsi ei siis edes toisten lasten kanssa yritä kommunikoida. komentaa muristen ja nauraa. Heijausta tulee kokoajan kun istuu paikallaan ja joskus jopa niin kovaa että luulen sattuvan mutta lapsi ei ilmoita kipua vaan jatkaa jo.

Asiasta oliskin helpompi puhua jos vanhemmatkin epäilisivätkin mutta ei..

Ymmärän. Hankala tilanne. : /

 

Anteeksi vaan, mutta miksi kyselet täällä? Etkö voi suoraan lapsen äidiltä kysyä? Minulla on erityislapsi ja mielellään jaan kokemuksia yms, mutta minusta ei ole asiallista ihan uteliaisuuttaa alkaa kyselemään noin tutun lapsesta. Vaikka sitten ei henkilöllisyys tietoon tänne tulekaan.

Siksi varmaan kyselee täällä kun täällä on paljon erilaisten lasten äitejä. Miksi ei saisi olla kiinnostunut asiasta?

 

Anteeksi vaan, mutta miksi kyselet täällä? Etkö voi suoraan lapsen äidiltä kysyä? Minulla on erityislapsi ja mielellään jaan kokemuksia yms, mutta minusta ei ole asiallista ihan uteliaisuuttaa alkaa kyselemään noin tutun lapsesta. Vaikka sitten ei henkilöllisyys tietoon tänne tulekaan.

Kun tämä onkin se pulma, vanhemmat eivät epäile mitään. itse taasen näin heti että lapsi ei ole normaali koska itselläni on lapsia sekä paljon kokemusta lapsista.

 

Eikä minulla ole itselläni kokemusta erityislapsista,vain se mitä jotkut tutut ovat puhuneet,mitä olen lukenut ja jne. Siksi kysyin täällä koska varmasti täällä on juuri ihmisiä jotka osaavat omalla kokemuksella vastata.

 

Mitäs jeesustelijoita täällä on, ettei muka saisi keskustella asiallisesti tuttavaperheen lapsesta?

 

Eikä minulla ole itselläni kokemusta erityislapsista,vain se mitä jotkut tutut ovat puhuneet,mitä olen lukenut ja jne. Siksi kysyin täällä koska varmasti täällä on juuri ihmisiä jotka osaavat omalla kokemuksella vastata.

Vähän paha sitä on näin kirjoitusten perusteella mitään sanoa, mutta kyllä itse vanhempana olisin kyseisessä tilnateessa huolissani ja haluaisin lapsen tutkittavaksi. Tosin olen kyllä muutenkin sillä kannalla että mielummin tutkitaan vähän liian aikaisin kuin "liian myöhään", uskon myös että jos lapsi on ihan normaali niin sekin ilmenee niissä testeissä (täällä moni uskoo että tutkimuksissa löydään se diagnoosi terveellekin lapselle ja heti lääkitykset päälle ja siksi siis eivät halua tutkittavan).

Onko tuo kyseinen lapsi kotihoidossa? Luulisi päiväkodin tai pph:nkin kiinnittävän huomioa noihin erityispiirteisiin.

Neuvolassa ei sitten ilmeisesti olla huomattu mitään?

 

Lapsi on kotihoidossa.

Neuvolassa ei ole sanottu mitään.

Luin erästä lähdettä joka kertoo Frax-oireyhtymästä. Siinäkin oli tuosta heijauksesta ja muusta paljon.

Itse äitinä ole myös sellainen että tutkitaan jne,eräs lapseni on vilkas mutta ei löydetty mitään,puhe tuli myöhässä ja nyt koulussa käy puheterapiassa.

Kiitos näistä vastauksista ja avusta!

 

2-vuotiasta en lähtisi viemään vielä lääkärille. Meidän lapsi ei puhunut tuossa iässä vielä sanaakaan, sitten alkoi puhe pulppuamaan ja nyt 4-vuotiaana on vähintään vuoden edellä ikäisiään sen tuottamisessa. 2-vuotias (ja 3-vuotiaskin) saattaa heijata itseään, normaalia. Osa kehittyy hitaammin ja osalla on pakkoliikkeitä tms. vaikka olisivatkin "puhtailla" papereilla.

 

2-vuotiasta en lähtisi viemään vielä lääkärille. Meidän lapsi ei puhunut tuossa iässä vielä sanaakaan, sitten alkoi puhe pulppuamaan ja nyt 4-vuotiaana on vähintään vuoden edellä ikäisiään sen tuottamisessa. 2-vuotias (ja 3-vuotiaskin) saattaa heijata itseään, normaalia. Osa kehittyy hitaammin ja osalla on pakkoliikkeitä tms. vaikka olisivatkin "puhtailla" papereilla.

Minä taas nimenomaan lähtisin, sain kirjoituksista sen käsityksen että puheen puuttuminen on vain yksi osa ongelmaa. Jos lapseen ei meinaa saada kontaktia, sitä pitäisin jo paljon vakavampana juttuna. Silloin on myös vaikea sanoa minkä verran lapsi ymmärtää puhetta.

Heijaamistakin on monen tasoista. Jos se todella on jatkuvaa kokoajan kun lapsi istuu ja näyttää niin hurjalta että lasta varmasti sattuu mutta hän ei tunnu reagoivan kipuunkaan niin en pitäisi sitäkään ihan normaalina.

En näkisi mitään vaaraa siinä että lapsi tutkitaan vähän aikaisemmin, mutta jos se jää myöhäiseksi (varsinkin kun jonotusajat voi olla pitkiä...) niin siitä voi olla jo haittaa lapsen kehitykselle.


Ja juu, meidän autistin oireista kun aikanani olin huolissani niin varmaan 90% vastaajista täälläkin piti niitä ihan normaaleina juttuina. Joka toinen tuttavapiiristä tunsio lapsia jotka vasta 3-4v alkoivat puhua jne.

 

Tahtoisin kuulla että minkälaisia lapsia teillä on ja miten hän on erityinen?
Miten häntä ruvettiin tutkimaan?

Esiintyykö "pakkoliikkeitä"?

Ikä silloin kun ruvettiin tutkimaan ja ikä nyt?

Tuttavallani on 2vee lapsi joka ei puhu mitään muuta kuin äiti.
Häneltä jos kysyy että onko nälkä niin vastaus ja nauru tai tuhina. Kaikki kommuninkointi on vain samanlaista. Mitään kontaktia ei juuri enempään lapseen saan.
Lapsella on hirveä "heijauksen" tarve, eli kiikuttaa itseään istuen esim sohvalla,turvaistuimessa,sängyssä jne.
Lapsi ei keskity mihinkään vaan haahuilee pitkin kotia,ja tutkii joka paikkaa.

Onko tämä teistä jolla kokemusta erityislapsista tuttua?

Meillä on autistinen tyttö, ikää nyt reilu 4 vuotta. Itse kyselin jo kaksi vuotis neuvolassa puheenviivästymisestä, ei tullut kuin ehkä kaksi sanaa, mutta silloin ei oltu huolissaan. Sama päiväkodissa kun kyselin lapsen ollessa 2½ vuotias. Sitten muutama kuukausi siitä myös päiväkoti huolestui puheenkehityksestä ja vuorovaikutuksen vähyydestä. Elton kautta päästiin puheterapiaa ja neurologille josta tarkempiin osastotutkimuksiin ja diagnoosi saatiin tämän vuoden helmikuussa lapsen ollessa neljä vuotta.

Meillä ei varsinaisesti pakkoliikkeitä ole, ainakaan niin selviä, että niihin olisi kiinnittänyt huomiota. Peili kiinnosti kovasti, saattoi peilin edessä mallailla itseään pitkiäkin aikoja eri kulmista, nyt se on vähentynyt. Meilläkin keskittymiskyky on vähän niin ja näin. Tiettyihin asioihin jaksaa kyllä keskittyä, voisi katsella lastenohjelmia vaikka päivän tai tekee palapelejä pitkiäkin aikoja. Toistoa on myös paljon eli tekee samaa uudestaan ja uudestaan, esim. voisi laittaa kolikoita pankkiin vaikka kuinka kauan. Mutta sitten kun yritämme leikkiä esim. nukkekodilla, ei jaksa siihen paria minuuttia pitempään keskittyä.

Kyllä minä olisin äitinä huolissani ap:n esimerkistä.

 

Täällä on menossa kysely pandemrix rokotteen yhteydestä autismin kirjon syntyyn.

Pandemrix-rokote on kaksin verroin pahempi kuin on luultu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pandemrix-rokote-on-kaksin-verroin-pahempi-kuin-on-luultu