Te, joilla välit kokonaan poikki vanhempiin tai sisaruksiin?

ei oo vaikeaa
Ei ole vihaa eikä katkeruutta, mutta juurikin tuo isän alkoholismi on saanut minut "katkaisemaan välit" kokonaan. Asiasta on hänen kanssaan keskusteltu ja hän on valintansa tehnyt. No hard feelings.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Ei ole vaikea aihe. Mun vanhemmat on ihan "normaaleita" tai siis eivät juo tai mitään. Mutta väleissä en ole, muuten kuin jos vaik jouluna ollaan samaan aikaan veljeni luona niin osaan olla sivistyneesti.
Mun vanhemmat hankkivat lapsia ilmeisesti tavan vuoksi, emme saaneet näkyä tai kuulua, eikä meillää ollut koskaan mitään "omaa". Leluja tai muuta ei juurikaan ollut, kun ne oli "ihan turhia".
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Ei ole vaikea aihe lainkaan, koska olen täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Vihaa? Katkeruutta? Ei siitä ole kyse lainkaan. En ole kovinkaan "vihaava" ihminen ja vielä vähemmän osaan olla katkera, vaikka syytä kyllä olisi senkin edestä :)

Mä olen päätynyt katkaisemaan välit äitiini, koska äitini ei tuo elämääni juurikaan mitään hyvää, mutta huonoa sitten senkin edestä. Mulle äiti (tai kukaan muukaan) ei ole ihminen johon mun on pakko olla yhteydessä vain siksi, että hän nyt vain sattuu olemaan se nainen, joka minut synnytti.

Olen tekemisissä niiden kanssa, joiden kanssa haluan olla. Riipumatta siitä onko meillä sukulaissuhdetta vai ei. Sama pätee myös toiseen suuntaan...on aivan sama oletko siskoni, äitini, isäni vai kumminkaiman serkku...jos en pidä sinusta, en ole kanssasi tekemisissä.

Mielestäni se on täysin hassua, että mun "kuuluisi" olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on äitini. Miksi ihmeessä, jos kerran kemiat ei toimi yksiin? En kertakaikkisesti ole äidilleni mitään velkaa, en siis edes sitä hänen tyttärenään olemista.

En kertakaikkisesti jaa äitini arvomaailmaa milläänmuotoa. Hän on tietyssä suhteen melko moraaliton, kaksinaamainen ja itseään muiden yläpuolelle nostava. Hän on myös manipuloiva, hyväksikäyttäjä, itsekeskeinen ja jos vaikka ja mitä. En minä häntä siltikään vihaa tms. en vaan pidä hänestä. Meillä ei ole mitään yhteistä.
 
trhrth
En ole tekemisissä kuin yhden sisarukseni kanssa, ei vaan ole mitään yhteistä niihin muihin. Se, että on samat geenit ja on putkahtanut samasta kohdusta ja asunut elämänsä alkuosan joidenkin ihmisten kanssa, ei mun mielestä velvoita pitämään yhteyttä aikuisena.
Ei vaan ole mitään yhteistä niiden geenien lisäksi.
Äidin kanssa en ole tekemisissä, koska äiti tykkää mun lapsista tai lasten isästä.
 
"Vieras"
Toinen vanhemmistani oli väkivaltainen jo lapsuudessani eikä hän siitä vuosien varrella muuttunut, istui vankilassakin asian takia. Sen jälkeen kun jouduin aikuisena lähtemään omasta kodistani pikkulapsi kainalossa riehumista pakoon, soitin poliisit. Se siitä sukulaisuudesta. Päätös piti vanhemman kuolemaan saakka.
 
En kertakaikkisesti jaa äitini arvomaailmaa milläänmuotoa. Hän on tietyssä suhteen melko moraaliton, kaksinaamainen ja itseään muiden yläpuolelle nostava. Hän on myös manipuloiva, hyväksikäyttäjä, itsekeskeinen ja jos vaikka ja mitä. En minä häntä siltikään vihaa tms. en vaan pidä hänestä. Meillä ei ole mitään yhteistä.
Aika tyhjentävä vastaus kaikenkaikkiaan. Ja oma äitini jatkoi tätä 32 vuotta ennenkuin tajusin ettei rouva täydellisen tietäjän päätä käännä kukaan eikä mikään.
 
"heh"
Ei ole vaikea aihe lainkaan, koska olen täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Vihaa? Katkeruutta? Ei siitä ole kyse lainkaan. En ole kovinkaan "vihaava" ihminen ja vielä vähemmän osaan olla katkera, vaikka syytä kyllä olisi senkin edestä :)

Mä olen päätynyt katkaisemaan välit äitiini, koska äitini ei tuo elämääni juurikaan mitään hyvää, mutta huonoa sitten senkin edestä. Mulle äiti (tai kukaan muukaan) ei ole ihminen johon mun on pakko olla yhteydessä vain siksi, että hän nyt vain sattuu olemaan se nainen, joka minut synnytti.

Olen tekemisissä niiden kanssa, joiden kanssa haluan olla. Riipumatta siitä onko meillä sukulaissuhdetta vai ei. Sama pätee myös toiseen suuntaan...on aivan sama oletko siskoni, äitini, isäni vai kumminkaiman serkku...jos en pidä sinusta, en ole kanssasi tekemisissä.

Mielestäni se on täysin hassua, että mun "kuuluisi" olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on äitini. Miksi ihmeessä, jos kerran kemiat ei toimi yksiin? En kertakaikkisesti ole äidilleni mitään velkaa, en siis edes sitä hänen tyttärenään olemista.

En kertakaikkisesti jaa äitini arvomaailmaa milläänmuotoa. Hän on tietyssä suhteen melko moraaliton, kaksinaamainen ja itseään muiden yläpuolelle nostava. Hän on myös manipuloiva, hyväksikäyttäjä, itsekeskeinen ja jos vaikka ja mitä. En minä häntä siltikään vihaa tms. en vaan pidä hänestä. Meillä ei ole mitään yhteistä.
tuo kuvaus käy aika monen ihmiseen, sanotaanko että suureen osaan ihmisistä:moraaliton, kaksinaamainen, itseään toisiaan parempana pitävä, manipuloiva, hyväksikäyttävä....

tietenkään ei ole pakko olla tekemisissä, mutta ei tuo minusta tee hänestä sen kummempaa kui muutkaan.
 
"violetti"
Mun lapsuudenperheessä oli väkivaltaa henkistä ja ruumiillista, ja isän alkoholismi. Jouduttiin katsomaan kun isä hakkasi äitiä ja yritettiin sisarusten kanssa mennä väliin. Isä heitti seinään. Sisarukseni alkoivat oirella eri tavoin, isä muutti pois, äiti sairastui depressioon ja persoonallisuushäiriö todettiin. Isä ei halunnut tavata meitä eron jälkeen. Sisarukseni otettiin huostaan ja äiti "antoi heidät pois", ei halunnut tavata heitä enää enkä minäkään saanut. Sossu ei ollut kiinnostunut sisarusten väleistä tai niiden ylläpidosta. Vieraannuttiin toisistamme aika täydellisesti me sisarukset kun ei vuosiin tavattu.

Minä vedin pärjääjän roolia ja menestyn koulussakin joten kuten, sossu katsoi ettei mua tarttenu sijoittaa. Kotielämä meillä äidin kanssa oli ihan helvettiä. Äiti jätti mut yksin kotiin kun lähti miesjahtiin ympäri Suomea. Haukkui todella rankasti, välillä uhkaili veitsi kädessä ja sanoi että tappaa minut jos kerron jollekin meidän arjesta. Musta tuli itsetuhoinen. Äiti kävi välillä suljetulla osastolla kun yritti tappaa itsensä ja minä soitin apua hänelle. Äiti haukkui mut aina lyttyyn kun tuli kotiin sairaalasta, miksi kehtasin soittaa ambulanssin ja olen yksi saatanan paska joka pitäisi tappaa.

Kun tulin täysi-ikäiseksi, muutin pois kotoa mieheni luokse. Välit äitiin oli muodolliset ja hyvin etäiset, emme ole tavanneet äidin kanssa yhtään kertaa sen jälkeen kun muutin pois, aikaa tästä on kymmenen vuotta. Äiti ei halunnut tavata eikä tullut esim. häihimme, valmistujaisjuhliini eikä esikoisen ristiäisiin. Lapsemme synnyttyä hän soitteli minulle huorittelupuheluja, yritti tappaa itsensä lääkkeillä mutta ei oikeasti ollutkaan ottanut mitään, uhkasi järjestävänsä asiat niin että minun vauvani viedään pois, sanoi jopa että haluaisi tappaa sekä minut että vauvan. Mieheni laittoi pelin poikki ja kehotti vakavasti katkaisemaan välit. Niin tein.

Isästäni ei ole kuulunut mitään ja sisarusten elämän täyttää lähinnä päihteet ja rikokset. Olen yrittänyt lämmitellä heihin välejä, viimeksi veljeeni joka alkoi soitella keskellä yötä kännissä, haistatteli ja huusi, miksen halua auttaa häntä. Hän tarvitsee rahaa hämärien velkojen maksuun. En halua sekaantua perheenäitinä sellaisiin asioihin.

Perheemme hyvinvoinnin turvaamiseksi välit sukuuni ovat lopullisesti katkenneet. Ainoastaan kuolinvuoteellaan voisin heidät vielä tavata, niin etteivät he enää pystyisi satuttamaan minua mitenkään.
 
Tuotanoin
Mutsiin en ole ollut nyt vuoteen ainakaan yhteydessä kun ei se avaa edes ovee kun kerrankin tuossa kävin ja sitäpaitsi mitä välii kun akka vaan dokas kun olin nuori ja ei pitänyt huolta lapsistaaan niin miksi minäkään välittäisin hänestä nyt? Sen edestään löytää minkä taakseen jättää..kyl naapurit varmaan hoitaa akkan kun rupee haisee liikaa, pilas kolmen lapsensa elämän.
 
"vieras"
Te, jotka ette ole yhteydessä vanhempiinne, koska teitä ei vain huvita, kun kemiat ei toimi, niin miltä teistä tuntuisi, jos omat lapsenne katkaisisivat välit teihin 18 täytettyään?
 
"vieras"
Välit ei ole täysin poikki mutta siinä tilanteessa ollaan että yhteydessä ollaan vain minun aloiteestani. Mielenterveysongelmia, läheisriippuvuutta, erilaisten asioiden ja palvelusten kiristämistä rahaa vastaan. En hyväksy sellaista, enkä jaksa mielisairasta läheistäni kovin pitkiä aikoja. Yksinkertaisesti mua vaan stressaa ja ahdistaa sen niin paljon, tulee kaikki muistikuvat siitä millaista elämä oli lapsena päälle jne.

Ehkä pitäsi mennä johonkin terapiaan mutta toisaalta voi oikein hyvin jos en mene vanhempieni kotiin käymään tai tapaa heitä liian usein.
 
[QUOTE="heh";27116253]tuo kuvaus käy aika monen ihmiseen, sanotaanko että suureen osaan ihmisistä:moraaliton, kaksinaamainen, itseään toisiaan parempana pitävä, manipuloiva, hyväksikäyttävä....

tietenkään ei ole pakko olla tekemisissä, mutta ei tuo minusta tee hänestä sen kummempaa kui muutkaan.[/QUOTE]

No jopas sulla on kumma tuttava/kaveripiiri. Ei mun läheisiini moisia ihmisiä kuulu. Ne kun on karsittu siitä pois.
 
[QUOTE="vieras";27116496]Te, jotka ette ole yhteydessä vanhempiinne, koska teitä ei vain huvita, kun kemiat ei toimi, niin miltä teistä tuntuisi, jos omat lapsenne katkaisisivat välit teihin 18 täytettyään?[/QUOTE]

Ei vain huvita kun kemiat ei toimi...tuo oli kyllä nyt melko laimea ja vääristelty ilmaisu.

Mutta siis joo...jos mä hakkaisin lapsiani, dokaisin, käyttäisin henkistä väkivaltaa fyysisen lisäksi ja altistaisin vielä lapsenlapsetkin alkoholilla lutraamisen vuoksi vaaraan, niin kyllä mä ihan ymmärtäisin sen, jos lapseni eivät haluaisi olla kanssani tekemisissä.

Mä uskon ja toivon, että mä kuitenkin olen ja tulen olemaankin sellainen äiti, jolla on niin lämmin ja läheinen suhde lapseensa, että lapseni haluavat olla kanssani tekemisissä elämäni loppuun saakka.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27116496]Te, jotka ette ole yhteydessä vanhempiinne, koska teitä ei vain huvita, kun kemiat ei toimi, niin miltä teistä tuntuisi, jos omat lapsenne katkaisisivat välit teihin 18 täytettyään?[/QUOTE]

Niin no. Huvittaa on vähän turhan kepeä ilmas siitä millaiset ne välit ovat. Mutta kyllä kai siinä jotain syytä on vanhemmassakin jos lapsi ei halua tavata tai pitää yhteyttä.
 
[QUOTE="vieras";27116579]Niin no. Huvittaa on vähän turhan kepeä ilmas siitä millaiset ne välit ovat. Mutta kyllä kai siinä jotain syytä on vanhemmassakin jos lapsi ei halua tavata tai pitää yhteyttä.[/QUOTE]

Näin juuri.
 
"vieras"
Ei vain huvita kun kemiat ei toimi...tuo oli kyllä nyt melko laimea ja vääristelty ilmaisu.

Mutta siis joo...jos mä hakkaisin lapsiani, dokaisin, käyttäisin henkistä väkivaltaa fyysisen lisäksi ja altistaisin vielä lapsenlapsetkin alkoholilla lutraamisen vuoksi vaaraan, niin kyllä mä ihan ymmärtäisin sen, jos lapseni eivät haluaisi olla kanssani tekemisissä.

Mä uskon ja toivon, että mä kuitenkin olen ja tulen olemaankin sellainen äiti, jolla on niin lämmin ja läheinen suhde lapseensa, että lapseni haluavat olla kanssani tekemisissä elämäni loppuun saakka.
Jos itseä on vanhemmat kurittaneet fyysisesti, ja käyttäytyneet muutenkin vähemmän mukavasti haluaisitko tällaisille isovanhemmille viedä omat lapsesi hoitoon? Haluaisitko omalle lapselle samanlaisia kokemuksia kuin mitä sinulla lapsena oli? Eiköhän sitä tee ihan kaikkensa ettei itse tai omien lasten tarvitse enää kärsiä.
 
"hmm"
Halusta suojella lapsiani. En tahdo heidän koskaan elävän siinä pelossa ja ahdistuksessa, missä itse vietin lapsuuteni. Oma eheytymiseni on ollut vuosien prosessi, sisältäen pitkiä terapiajaksoja. Yhteydenpito vanhempiini horjuttaisi taas omaa mielenterveyttäni, mikä vaikuttaisi lapsiini.

On surullinen totuus, etteivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Jos tunneside puuttuu ja suhde on kaikin puolin sairas ja sairastuttava, miksi pitää yhteyttä?
 
[QUOTE="vieras";27116617]Jos itseä on vanhemmat kurittaneet fyysisesti, ja käyttäytyneet muutenkin vähemmän mukavasti haluaisitko tällaisille isovanhemmille viedä omat lapsesi hoitoon? Haluaisitko omalle lapselle samanlaisia kokemuksia kuin mitä sinulla lapsena oli? Eiköhän sitä tee ihan kaikkensa ettei itse tai omien lasten tarvitse enää kärsiä.[/QUOTE]

Tilanteet muuttuu. Jos vanhemmat ovat hakanneet lastaan 20 vuotta sitten, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että he hakkaavat lastenlapsiaankin? Ei. Eikä näin ole siis myöskään käynyt.

Jos olisin edes hieman epäillyt, että joku päivä kuppi kallistuu lapsen ollessa mummulassa, en tokikaan olisi häntä sinne koskaan jättänyt. Mitään ongelmaa ei vuosiin ollut sen suhteen, eli mitään ongelmaa ei ollut koskaan ollut kieltäytyä viinasta, kun lapsenlapsi oli hoidossa. Joten luotin. Näemmä sitten turhaan, mutta kaipa ihmisille joskus pitää edes jonkinnäköinen mahdollisuus antaa? Jos sen sitten ryssii, niin se on siinä sitten. Ja niin siinä sitten tosiaan kävi.

Lapsi onneksi ei tajunnut tilannetta, joten hän elänee ilman kärsimyksiä.
 
Kepsis
Bio-isää en ole tavannut reiluun 30 vuoteen, aikuisiällä kyseli mutsin kautta kerran minun tapaamista, ilmoitin että eipä kiinnosta jos ei ekana 30 vuotena häntä kiinnostanut lapsensa.
 
"rikki"
En ole veljeeni missään yhteydessä seksuaalisen hyväksikäytön takia... Ja mua satuttaa kun yhteiset tuttumme kysyy että mitä X:lle kuuluu, ja ihmettelee kun en tiedä ja miksen ole väleissä veljeeni sehän on niiiin ihana ja seurallinen ihminen... En pysty sanomaan totuutta sanon vaan että se asuu niin kaukana tms. Mutta usein kysely vaan jatkuu ja joskus ajattelen että sanon että se raiskasi minut lapsena, monta kertaa, siksi en halua nähdä sitä enää ikinä, riittääkö syyksi...
 

Yhteistyössä