Te jotka olette entisiä lestadiolaisia, kysymys :)

Kun hylkäsitte uskonne, hyläättinkö teidän kotonanne?
Onko teille jäänyt mitään asioita kuitenkin kotoanne, mitä käytätte omassa elämässänne?

Tunnen erään naisen jonka kotona oltiin lestadiolaisia, tämä ko nainen ei ainakaan elänyt lestadiolaisuskon mukaan. Mutta hän ei hyväksynyt esim. televisiota ja ehkäisyä.

 

up

 

Ei minua hylatty mitenkään.Yhtä rakas olen kuin ennekin vanhemmille.Miksi oltaisiin yleensäkkään hylätty,kumma kysymys.
Ja lestadiolaisuudesta erosin vasta 27-vuotiaana.
Mitä olen mukaani sieltä ottanut.....No iltarukouksen lapsilleni(Jotka sain vuosia eroamiseni jälkeen),rehellisyyden,anteeksiantamisen taidon,uskon Jumalaan(omalla tavallani),raittiuden.
Mitä en saanut:tanssitaitoa ,

 

Olen vl kodista, kieltänyt n.5v sitten. Ei minua ole millään tavalla hylätty, ennemmin toisinpäin. Äitini kanssa mull aon lähesemmät välit kuin esim 5v sitten. En millään tavalla kasvata lapsiani uskovaisiksi. Seurakunnan perhekerhossa ollan kuljettu ja jouluna jouulauluja kirkossa laulamassa. En mitään muuta uskonnollista tuo esiin, muuta kuin ihan tavllisen evlut kasvatuksen.

 

Mua kiinnostaa sellainen asia, miksi lestadiolaisuudesta erotaan jos kerran lapsuus on ollut erityisen hyvä ja koti turvallinen niinkuin tuolla toisessa ketjussa hehkuteltiin?
...ja itseasiassa aika moni kai eroaa, sillä muutenhan Suomi olis jo täyttynyt lestadiolaisista kun lapsimäärä on aina melkoisen suuri perheessä

 

Lentokala! Ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Sitä kun on erittäin vaikeaa selittää. Sitä ei vain usko sillä tavalla miten vl "velvoittaa". En voi elää niin kuin vl:t, ei ehkäisyä ( tulisin hulluksi jos olisin tyyliin kokoajan raskaana tai imettäisin), ei mitään itsensä ehostamista (ei edes puuteria, tai hiusväriä), ei mitään muuta musiikkia kuunnella kuin klassista ja paaaaaljon kaikkea muuta

 

Lentokala! Ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Sitä kun on erittäin vaikeaa selittää. Sitä ei vain usko sillä tavalla miten vl "velvoittaa". En voi elää niin kuin vl:t, ei ehkäisyä ( tulisin hulluksi jos olisin tyyliin kokoajan raskaana tai imettäisin), ei mitään itsensä ehostamista (ei edes puuteria, tai hiusväriä), ei mitään muuta musiikkia kuunnella kuin klassista ja paaaaaljon kaikkea muuta

just noin mä oon tota ajatellutkin, mutta miksi ei? Kun on kuitenkin kasvatettu tuohon elämäntapaan ja sääntöihin niin mistä olet saanut päähäsi moiset "hullutukset"?

 

Yleensä se eroaminen liittyy siihen, että "maallinen" elämä on helpompaa.

 

Mä olin jotain 12-13-vuotias, kun mielessäni erosin uskosta. Vanhemmilleni asiasta kerroin vasta vuoden pari myöhemmin. Tottakai ne järkytty, mutta ei mua todellakaan oo hylätty! Nytkin, jos en pariin viikkoon oo sielä käyny, ne soittelee jo että tulla käymään. Kyllä mä oon heille tärkeä, heidän lapsi ihan siinä missä muutki sisarukset.

Mulle on jääny näitä elämäntapajäänteitä, ja usko Jumalaan on löytynyt, vaikka teinivuosina sitä vastaan kapinoin. Kuitenkin uskon erilailla. Alkoholia en käytä, mutta en sitä kiellä. Töllöä meillä katotaan kuten missä tahansa kodissa. Lapsimyönteisyyttä löytyy.

Minäkään en saanut tanssitaitoa. Enkä meikkaustaitoa. Mutta ne on pieniä pahoja. Paljon olen saanut hyvää, en tiedä millainen olisin jos en olisi lestadiolaisessa kodissa kasvanut.

Minä erosin, koska en uskonut samalla tavalla. Toki se turva tuntui hyvältä, mutta mielestäni siinä on paljon kyse muistakin asioista kuin uskosta! Yleensäkin asenteista ja elämäntavasta.

 

mikä siinä meikkaamisessa on sellasta että sitä ei sallita?miten se siihen uskoon liittyy? samoten ku lävistykset ja tatuoinnit...?

 

Ei ne itään hullutuksia ole. Olen koko ikäni seurannut vierestä äitini väsymystä kun on synnyttänyt 15 lasta, koko ajan imettäää tai raskaana, hoida siinä sivussa sit kaikkia muita ja kotia.. huh huh. Ei siinä jää yhdelle lapselle juuri nimeksikkään aikaa vanhemmilta. Isä päivät töissä. Toiset sisarukset joutuu ottaa hyvin nuorena ison vastuun pikku sisaruksista, joutuu hoitamaan ja syöttämään, tekemään ruokaa. Enkä tarkoita että joskus, vaan päivittäin! Hyvä et koulu läksyt ehti tehdä. En halua et omat lapseni eivät saa rauhassa kasvaa, ilman niin suuurta vastuuta joka kuuluu oikeasti aikuiselle. Haluan antaa lapsilleni AIKAA, juuri heille, pitää sylissä, olla yhdessä. Tätä en ole saanut omilta vanhemmiltani. Toki ymmärrän etteivät he ehtineet kun oli 14 muuta lasta samaa vailla. Tässä muunmuassa vastaus että miksi luovuin uskostani

 

Ihmisen halutaan olevan luonnonkaunis, täydellinen sellaisena kuin Jumala hänet loi. Ihmisellä ei olisi varaa lähteä parantamaan sitä, minkä Jumala on luonut (meikkaus). Eikä toisaalta rikkomaankaan (lävistykset).

 

Ei minua hylatty mitenkään.Yhtä rakas olen kuin ennekin vanhemmille.Miksi oltaisiin yleensäkkään hylätty,kumma kysymys.
Ja lestadiolaisuudesta erosin vasta 27-vuotiaana.
Mitä olen mukaani sieltä ottanut.....No iltarukouksen lapsilleni(Jotka sain vuosia eroamiseni jälkeen),rehellisyyden,anteeksiantamisen taidon,uskon Jumalaan(omalla tavallani),raittiuden.
Mitä en saanut:tanssitaitoa ,

Ei välttämättä ollenkaan kumma kysymys kun ajattelee miten usein olen lukenut, kuinka ihmiset kertovat että heidät hylättiin kotona. =)

 

mikä siinä meikkaamisessa on sellasta että sitä ei sallita?miten se siihen uskoon liittyy? samoten ku lävistykset ja tatuoinnit...?

Me olemme Jumalan esikuvia.. Jumalan luomia. Ei itseä saa koristella

 

hupsista

 

mikä siinä meikkaamisessa on sellasta että sitä ei sallita?miten se siihen uskoon liittyy? samoten ku lävistykset ja tatuoinnit...?

Me olemme Jumalan esikuvia.. Jumalan luomia. Ei itseä saa koristella

Ei liity uskoon mitenkään. Se on osa vanhoillislestadiolaisuudessa tavallista naisiiin ja tyttöihin kohdistettua valvontaa.

 

mikä siinä meikkaamisessa on sellasta että sitä ei sallita?miten se siihen uskoon liittyy? samoten ku lävistykset ja tatuoinnit...?

Me olemme Jumalan esikuvia.. Jumalan luomia. Ei itseä saa koristella

Ei liity uskoon mitenkään. Se on osa vanhoillislestadiolaisuudessa tavallista naisiiin ja tyttöihin kohdistettua valvontaa.

No ei liity naiseuteen erityisesti. Ei se hiustenvärjäys, lävistykset ym. ole sen enempää sallittu miehillekkään.

 

mikä siinä meikkaamisessa on sellasta että sitä ei sallita?miten se siihen uskoon liittyy? samoten ku lävistykset ja tatuoinnit...?

Me olemme Jumalan esikuvia.. Jumalan luomia. Ei itseä saa koristella

Ei liity uskoon mitenkään. Se on osa vanhoillislestadiolaisuudessa tavallista naisiiin ja tyttöihin kohdistettua valvontaa.

Itseasiassa täälläpäin ainakin nuoret lesstasiolaistytöt meikkaa. Olin kesällä marketin kassalla töissä ja monikin ihan varmuudella lestadiolainen osti meikkivoidetta, puuteria, jopa poskipunaa. Että ilmeisesti se ei ole niin tarkkaa, kun ei silmiä meikkaa esim. ripsarilla.

Työkaverinakin oli lestadiolaistyttö, joka tiesi enemmän meikkivoiteiden sävyistä kuin minä yli 10 vuotta meikannut. Poskipunan osti hän myös ja seuraavana päivänä yhdessä tulosta ihasteltiin

Ei minusta ollenkaan paha asia,, sanon vaan siksi, että eivät hekään luonnokauniita ole vaikka todella kauniita suurin osa tietämistäni ovatkin

 

Itseasiassa täälläpäin ainakin nuoret lesstasiolaistytöt meikkaa. Olin kesällä marketin kassalla töissä ja monikin ihan varmuudella lestadiolainen osti meikkivoidetta, puuteria, jopa poskipunaa. Että ilmeisesti se ei ole niin tarkkaa, kun ei silmiä meikkaa esim. ripsarilla.

Työkaverinakin oli lestadiolaistyttö, joka tiesi enemmän meikkivoiteiden sävyistä kuin minä yli 10 vuotta meikannut. Poskipunan osti hän myös ...

En tiedä mitä uskoa. Onko sinulla Raasku tarkoitus olla provo ?

Tuohan on k a k s i n a i s m o r a l i s m i a: tehdään toisin kuin opetetaan!

Kyllä ainakin tietyillä uskovaisilla, vanhoillislestadiolaisilla on meikkaus edelleen kiellettyä. Minun läheinen opiskelukaveri kuuluu vanhoillislestadiolaisiin ja hän ei koskaan meikkaa. Hän sanoo aina että omaa ulkonäköään ei ole luvallista muutella.

 

Tuohan on k a k s i n a i s m o r a l i s m i a: tehdään toisin kuin opetetaan!

Sitähän se.

vanhoillislestadiolaisilla on meikkaus edelleen kiellettyä. Minun läheinen opiskelukaveri kuuluu vanhoillislestadiolaisiin ja hän ei koskaan meikkaa. Hän sanoo aina että omaa ulkonäköään ei ole luvallista muutella.

On tuokin perustelu. Itte kekkastu. Ei sitä ainkanaan Raamatusta löydy.

Jos ulkonäön muuttaminen on kiellettyä, millä perusteella? Miksi tietyt ulkonäön muuttamiset nähdään hyväksyttävinä, toiset syntinä? Tunnetuin esimerkki on se että hiuksien värjääminen on syntiä mutta kihartamenin ja permanentti sallittuja. Miksi näin?

Onko suuren luomen poistaminen kasvoilta luvallista? Sehän on ollut syntymästä saakka...?

Laihduttaminen on sallittua, onko myös rasvaimu ja laihdutusleikkaukset synnittömiä? Entä esimerkiksi rintojen suurennusleikkaus?

 

Kun hylkäsitte uskonne, hyläättinkö teidän kotonanne?

Jep. Hylättiin ensin. Kerrottiin, että parempi olisit kuolleena. Olisit päässyt taivaaseen ja meillä olisi tieto siitä, että pääset taivaaseen. Haukuttiin ja syyteltiin, marttyroitiin ja kierittiin itsesäälissä, että kuinka me ollaankaan huonoja kasvattajia ja kuinka me ei olla osattu ohjata lasta taivastielle jne... Järkyttävää aikaa kaikkinensa. Tuota kesti 5 vuotta.

Sitten asia alkoi jollain tapaa rauhoittua. Kai ne sopeutui ja tajusi, että tilanne on lopullinen. Vieläkään minua ei hyväksytä perheessäni ja kirkosta eroamiseni oli heille ihan hirveä asia. Erosin kirkosta, koska kirkko ei antanut minulle mitään, eikä mullakaan juuri kirkolle ollut mitään antaa.

Nyt perheellisenä me ollaan edelleen pohjalla heidän arvoasteikollaan. Meidän lapsia ei mummolaan pyydetä yöksi, eikä heidän kanssaan oikein osata olla. Mummo ja pappa ei kyläile meillä koskaan. Me käydään heillä kerran kahdessa kuussa noin. Välit on asialliset, voimme jutella, mutta ei läheskään kaikista asioista.

Onko teille jäänyt mitään asioita kuitenkin kotoanne, mitä käytätte omassa elämässänne?

Telkkari meillä on, mutta se on harvoin päällä. Katsomme vain, jos tulee jotain oikeasti kiinnostavaa. Meillä on isohko perhe, eli se hulina ja huiske ja sen sietäminen jäi mulle tuosta käteen. Kädestä tervehtiminen on mielestäni hieno tapa, myös lessuoppeja. Jäi varmaan joitain arvoja ja tietty tapa elää.

En osaa tarkemmin selittää...

 

Mua kiinnostaa sellainen asia, miksi lestadiolaisuudesta erotaan jos kerran lapsuus on ollut erityisen hyvä ja koti turvallinen niinkuin tuolla toisessa ketjussa hehkuteltiin?
...ja itseasiassa aika moni kai eroaa, sillä muutenhan Suomi olis jo täyttynyt lestadiolaisista kun lapsimäärä on aina melkoisen suuri perheessä

Minä erosin, eli kielsin uskoni, koska:

En uskonut heidän oppeihin, kapinoin aina niitä vastaan. Minu vietiin väkisin seuroihin, raamattuluokkaan, pyhäkouluun... Vihasin niitä kaikkia. Seuroista lähdin kävellen kotiin salaa. Kotiin oli 11km matkaa.

Erilaiset kiellot oli mielestäni ristiriitaisia. Ja se ikuinen "me emme halua katsoa elokuvia" yms. hymistely. Haluttiinpas. Minä halusin, halusin, halusin! Halusin tanssia, kuuntelin maailmanmusiikkia salaa kasettisoittimeltani kuulokkeilla. Kuuntelin yökaudet kasettejani, jotka säilöin patjan alla.

Halusin teatteriin, halusin elokuviin, halusin discoon ja halusin olla ihan tavallinen. En halunnut olla lesta. Minua haukuttiin lestaksi koko peruskouluaika. Haukuttiin asiasta, mille en voinut mitään, mikä en halunnut olla, mitä vihasin. Se oli väärin ja tavallaan lisäsi inhoani ja kriittisyyttäni tuota lahkoa kohtaan. Joo-o, sanon lahko, koska se on lahko, eikä kauniimmaksi muutu.

Ehkäisykielto mietitytti, kun teini-ikä koitti. En halunnut sataa lasta, en edes kymmentä. En voinut sietää niitä pitkälettisiä perheenäitejä hymistelyineen, marimekkoineen ja lukemattomine lapsineen. Kammosin ajatustakin, että tuossa on minunkin tulevaisuus.

Ei se ollut. Kampesin itseni ulos ja pois. Menetin kyllä siinä kaupassa paljon, mutta sain paljon enemmän. Sain vapauden, ilon, onnen. Se oli huikaiseva tunne.

 

Erosin siitä lahkosta, kun olin 13v. Ei se koskaan ollut mun juttu, säännöt olivat naurettavia eikä kukaan osannut kertoa miksi permiksen saa ottaa lapsena muttei hiuksia saa värjätä edes aikuisena. Enkä myöskään koskaan ole ollut uskonnollinen, yläasteen uskonnontunnilla en tiennyt, että jumala ja jeesus on kaksi eri asiaa Ei ole hylätty, tosin äitiä ehkä hävetti kulkea kaupassa mun kans kun olin teini (näytin melkeen saatananpalvojalta ) En mä mitään ole omaan elämään ottanut. Paitsi lapsia haluisin monta

 

Erosin siitä lahkosta, kun olin 13v. Ei se koskaan ollut mun juttu, säännöt olivat naurettavia eikä kukaan osannut kertoa miksi permiksen saa ottaa lapsena muttei hiuksia saa värjätä edes aikuisena. Enkä myöskään koskaan ole ollut uskonnollinen, yläasteen uskonnontunnilla en tiennyt, että jumala ja jeesus on kaksi eri asiaa Ei ole hylätty, tosin äitiä ehkä hävetti kulkea kaupassa mun kans kun olin teini (näytin melkeen saatananpalvojalta ) En mä mitään ole omaan elämään ottanut. Paitsi lapsia haluisin monta

Minä olen myös ex-lessu ja mulle selkis aikuisena, että jumala ja jeesus on ihan eri tyypit. Nauroin kuollakseni, kun joku mulle selitti sitä. Paljonpa sitä kakarana kuunteli...

Ja ne siionin laulut ja virret. Tajusin senkin vasta hiljahkoin, että ne on ihan eri jutut. Olen aina luullut, että ne on kaikki samoja. *todella oppivainen*

 

En vain enään jaksanut olla joka vuosi raskaana jne...9 lasta on meillä,ja kielsin 2v sitten uskon.
Kunnioitan lestadiolaisia,vaikka en itse olekkaan enään.
Minulla ei ole mitään pahoja traumoja tai muistoja siitä uskosta.
Meitä ei ole koskaan hylätty sen takia,päin vastoin.
Itse nykyään meikkaan ja värjään hiuksiani jne....
Mutta jokainen elää miten tahtoo ja parhaaksi näkee.