Te jotka olette entisiä lestadiolaisia, kysymys :)

Lentokala! Ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Sitä kun on erittäin vaikeaa selittää. Sitä ei vain usko sillä tavalla miten vl "velvoittaa". En voi elää niin kuin vl:t, ei ehkäisyä ( tulisin hulluksi jos olisin tyyliin kokoajan raskaana tai imettäisin), ei mitään itsensä ehostamista (ei edes puuteria, tai hiusväriä), ei mitään muuta musiikkia kuunnella kuin klassista ja paaaaaljon kaikkea muuta

Tuo on niin ulkokohtaista "uskoa" . Ei Raamattu sano, että ei saisi ehkäistä. Ei se sano myöskään mitään hiusväreistä, tanssiakin saa Jumalan kunniaksi. Tanssihan Saul ja moni muukin. Musiikkiakin Raamatussa mainitaan soitettavan, vieläpä monin eri soittimin. Ihan kummallista tuollainen. Tärkeintä on se, onko Jeesus sydämessä ja oletko syntynyt uudesti, ylhäältä. Joh 3:3.

 

Hei Sinä "Uusi asia", toivotan sinulle valtavasti voimia ja elämäniloa. Muista että on myös "normaaleja" tapoja uskoa Jumalaan ja elää hengellisiä asioita kunnioittaen. Olematta kieltoja noudattava yhteisön orja-lestadiolainen. kaikkea hyvää sinulle, ja toivon etät löydät hyviä uusia ystäviä!

[QUOTE="Säde";21906032]Sen oon tajunnu vasta kun lähin. Että meillä kotona ei oikeasti koskaan KESKUSTELTU hengellisistä asioista...

Kun jätin liikkeen, ihan alussa sisaruksillani ja joillakin ystävillä oli paniikinomainen tarve käännyttää minut. Sain ahdistuneita tekstiviestejä ja puhelinsoittoja. Mutta sen jälkeen kaikki ovat vaienneet. Tasaveroiseen keskusteluun ilman käännytystä ei ole kukaan ollut halukas.

Muta yhä oudommalta on alkanut tuntua, ettemme jutelleet näistä asioista silloinkaan kun vielä kävin seuroissa. Onko kenelläkään toisella samanlaista kokemusta että uskosta puhumista vältellään?

Kirjoitin siitä aikoinaan pikku jutun julkaistavaksikin:
Onko omakohtainen usko itse asiassa tabu? [/QUOTE]

Toi oli hyvä kirjoitus. Meillä arkielämä meni ikään kuin erillisenä maailmana, eikä siinä juteltu mistään henkilökohtaisitsa. Omat vanhemmat jäi lopulta aika vieraiksi, sillä uskosta puhuttiin ikään kuin "omana maailmanaan".

 

Erittäin paljon olen saanut tukea Hakomaja sivustolla ja chatissä että sinne vain kaikki jotka haluaa kysellä tai tarvitsevat apua. Kaikkihan me olemme tässä yhdessä ja aina apua löytyy.

 

[QUOTE="saku";21928861]Tuo on niin ulkokohtaista "uskoa" . Ei Raamattu sano, että ei saisi ehkäistä. Ei se sano myöskään mitään hiusväreistä, tanssiakin saa Jumalan kunniaksi. Tanssihan Saul ja moni muukin. Musiikkiakin Raamatussa mainitaan soitettavan, vieläpä monin eri soittimin. Ihan kummallista tuollainen. [/QUOTE]

Se on nääs se vl syntilista...
Synnit - Scratchpad Wiki Labs - Free wikis from Wikia

 

En vain enään jaksanut olla joka vuosi raskaana jne...9 lasta on meillä,ja kielsin 2v sitten uskon.
Kunnioitan lestadiolaisia,vaikka en itse olekkaan enään.
Minulla ei ole mitään pahoja traumoja tai muistoja siitä uskosta.
Meitä ei ole koskaan hylätty sen takia,päin vastoin.
Itse nykyään meikkaan ja värjään hiuksiani jne....
Mutta jokainen elää miten tahtoo ja parhaaksi näkee.

Onko se niin että vanhempien taivaspaikka on kiinni siitä että he eivät ehkäise? Eli ehkäisystä pidättyminen on pohjimmiltaan hyvin itsekästä koska pääasia on OMA pelastuminen kuoleman jälkeen, ei lasten hyvinvointi perheessä.

 

Erittäin paljon olen saanut tukea Hakomaja sivustolla ja chatissä että sinne vain kaikki jotka haluaa kysellä tai tarvitsevat apua. Kaikkihan me olemme tässä yhdessä ja aina apua löytyy.

Hesarin NYT-liitteessä oli Teuvo Moisan kirjoitus
NYT-liitteessä: Miltä tuntuu luopua uskosta?

 

Hesarin NYT-liitteessä oli Teuvo Moisan kirjoitus
NYT-liitteessä: Miltä tuntuu luopua uskosta?

Haastattelussa tulee esiin mm. se että tulee ajankäyttö-ongelmia. Kun on vuosikaudet käynyt hartauskokouksissa joka viikonloppu, ja ehkä arki-iltaisinkin, pitää löytää niiden pitkien tuntien täytteeksi jotain muuta kiinnostavaa tekemistä.

Kun luopuu uskosta, saattaa myös menettää osan ystävistään. :-(

 

Kun luopuu uskosta, saattaa myös menettää osan ystävistään. :-(

Onko ne sit olleetkaan ystäviä ?

 

Ihan sama kohtalo on itelläni ollut. Olen oikeastaan tyytväinen siitä että en koskaan kasvanut kiinni liikkeeseen.
Olen nähnyt tutuista miten vaikeaa heillä on irrottautua sitten aikuisena. Kun itse en koskaan "liittynyt" siihen en myöskään "eronnut". En vaan piitannut koko roskasta mitään.

Sepä se, kun ei koskaan kuulunut mihinkään, oli helppoa ns. lähteä. Mutta en tosiaan voi minäkään sanoa eronneeni mistään, kun en kokenut mitään yhteenkuuluvuutta koko puljun kanssa koskaan. Joskus on raivostuttavaa, kun joku kyselee että oliko tosi vaikeaa ja jäikö jotain tapoja jne. No ei todellakaan jäänyt, koko kysymys on aivan järjetön. Mut ehkä osa meistä on vain tuollaisille tiukkisyhteisöille immuuneja jo syntyessään, ei jää tarvetta virrenveisuuteen eikä synkkämielisyyteen tai hartauteen. On vain suunnaton helpotus, kun kukaan ei odota, että eläisi tavalla, joka on aina tuntunut itselle äärimmäisen väärältä ja pahalta. Enkä nyt puhu perheestäni, vaan yhteisöstä - ei hyväkään perhe poista sitä tosiasiaa, että lestadiolaisuus on totaalinen yhteisö, jossa etenkin naisen ulkomuotoa ja itsemääräämisoikeutta pidetään kurissa.

Joku ketjuun kirjoittanut hyvin kommentoikin sitä, että molempia sukupuolia näennäisesti koskevat säännöt tosiasiassa suitsivat pääasiassa naisia. Tilannetta voisi verrata siihen, että sekä naisilta että miehiltä olisi parran ajelu kielletty. Jep, tasa-arvoinen sääntö, toisen sukupuolen kohdalla sillä vain ei ole mitään relevanssia - joten käytännössä vain toista rajoitetaan. Toivottavasti tämä menee nyt jakeluun.

 

Minä olen myös ex-lessu ja mulle selkis aikuisena, että jumala ja jeesus on ihan eri tyypit. Nauroin kuollakseni, kun joku mulle selitti sitä.

Hehe... ja ajatteles: Jeesus oli todellakin vain puusepän poika, joka osasi laskea jamitata paremmin kuin monet muut ikäisensä. Ei Hän koskaan hyväksyisi sellaista henkílöpalvontaa, itä erilaiset uskonnot nykyään ovat. Ehkä Hän ei itse siksi koskaan kirjoitttanut yhtään kirjaakaan, kun tiesi, että niillä alettaisiin käymään kauppaa. Naisten kirjat on kai poltettu ennen painamista, tai sit heillä vaan ei ole ollut aikaa edes opetella kirjoittamista:-(

 

Onko se niin että vanhempien taivaspaikka on kiinni siitä että he eivät ehkäise?

ei hyvänen aika!!! Siihen aikaan on ollut nälänhätä heti kun on sato mennyt pilalle eikä suuria varastoja ole ollut. Suuri lapsilauma lämmittää ja pitää pienessä pirtissä aina jonkun siinä kunnossa, että hoitaa toisia. Ei isät ole olleet muualla töissä, vaan pellolla ja metsässä. Niihin hommiin on kyllä opetettu pienet sormet ja kädet apulaisiksi. Siis se taivaspaikka oli just siinä kotona ja perustui oikeastaan lapsityövoiman käyttöön... Nykyään jotakin muuta kai? Moni on elänyt linnunmunia keräämällä mut lapsetkin ovat osanneet hakea ne kanalasta, kerönneet kanoille matoja jne. Sellaiseen isien ja äitien aikaa ei ole kannattanut tuhlata? Tai perunoiden keräämiseen, pilkkomiseen ja pesemiseen?

Tanssikielto on ollut siksi ettei se tuota mitään ja kuluttaa energiaa liiaksi ja keskenmenokin on voinut tulla, jos kovin hyppelee. Siinä menettää taas ilmaista työvoimaa ja tulee emännällekin tuottamattomia sairaspäiviä!

 

Onko ne sit olleetkaan ystäviä ?

Todennäköisesti KYLLÄ!! Mutta kun kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset ja menot ovat erilaiset ni väistämättä se eroittaa. Kun toinen lähtee lauantai iltana seuroihin ja toinen baariin (tai muihin rientoihin) ja kumpikin löytää uusia ystäviä taholtaan ni väistämättä siinä ainakin jollain tasolla tiet eroavat.

Samoinhan käy kun ystävistä joku saa lapsia ja muut ovat lapsettomia ni ystävyys muuttuu!

Itsellä on ystäviä jotka ovat uskovaisia ja eivät ole uskovaisia ja ystävyys on heidän kanssaan erilaista. Puhumme samoista asioista mutta myös arvomaailmassa on eroavaisuuksia ja se näkyy sit arjessa ja arjen ystävyydessä vaikkei sinänsä vaikutakkaan "ystävyyden syvyyteen".

 

Nyt on sitte tilanne kyllä huonontunut aikasempaan nähden, ei siis tuo "uskosta lupuminen" vaan sen jälkeen tulevat kaikki ahdistukset, masennukset ovat koventuneet. Onneksi pääsen Mielenterveyspoliklinikalle kunnon hoitoon ja ehkäpä saan ajatukseni kuntoon jossain vaiheessa. Taisi depressiohoitaja säikähtää kun sanoin että olin hankkinut rauhottavia kadulta ja hyvä että kävinkin hakemassa kun oisin varmaan kuollut ilman niitä noihin kohtauksiin. Katsotaan nyt miten elämä tästä jatkuu eteenpäin.

 

Nyt on sitte tilanne kyllä huonontunut aikasempaan nähden, ei siis tuo "uskosta lupuminen" vaan sen jälkeen tulevat kaikki ahdistukset, masennukset ovat koventuneet. Onneksi pääsen Mielenterveyspoliklinikalle kunnon hoitoon ja ehkäpä saan ajatukseni kuntoon jossain vaiheessa. Taisi depressiohoitaja säikähtää kun sanoin että olin hankkinut rauhottavia kadulta ja hyvä että kävinkin hakemassa kun oisin varmaan kuollut ilman niitä noihin kohtauksiin. Katsotaan nyt miten elämä tästä jatkuu eteenpäin.

Sinulla on selvästikin rankkaa. Onneksi pääsit nyt ammattiapuun. Asiat vaativat aikaa ja käsittelyä sellaisessa tilassa että ittellä on voimia niitä käsitellä. ota rauhallisesti ja anna ittellesi aikaa. Minua on aina auttanu tulosmeno, tilapäisesti ainakin, luonnossa liikkuminen, ja tietenkin ystävien seura. Ei se ole ammattimaista apua mutta osaltaan tukee tervehtymistä sekin. Sitten kun jaksaa voi yrittää lukea hyviä kirjoja. Oletko muuten lukenut Orwellin Vuonna 1984. Tai Atwoodin Orjattaresi?

hyvää syksyä ja voimia sinulle!

 

[QUOTE="niinpä";22068427]Sepä se, kun ei koskaan kuulunut mihinkään, oli helppoa ns. lähteä. Mutta en tosiaan voi minäkään sanoa eronneeni mistään, kun en kokenut mitään yhteenkuuluvuutta koko puljun kanssa koskaan.

Joskus on raivostuttavaa, kun joku kyselee että oliko tosi vaikeaa ja jäikö jotain tapoja jne. No ei todellakaan jäänyt, koko kysymys on aivan järjetön.

Mut ehkä osa meistä on vain tuollaisille tiukkisyhteisöille immuuneja jo syntyessään, ei jää tarvetta virrenveisuuteen eikä synkkämielisyyteen tai hartauteen. On vain suunnaton helpotus, kun kukaan ei odota, että eläisi tavalla, joka on aina tuntunut itselle äärimmäisen väärältä ja pahalta. Enkä nyt puhu perheestäni, vaan yhteisöstä - ei hyväkään perhe poista sitä tosiasiaa, että lestadiolaisuus on totaalinen yhteisö, jossa etenkin naisen ulkomuotoa ja itsemääräämisoikeutta pidetään kurissa.

Joku ketjuun kirjoittanut hyvin kommentoikin sitä, että molempia sukupuolia näennäisesti koskevat säännöt tosiasiassa suitsivat pääasiassa naisia. [/QUOTE]

Tulipa mieleen, että uskonnoissa kuten vaikkapa lestadiolaisuudessa, liikkeen perusjäsenet ovat useimmisten naisia. On selvästi naisenemmistö. Mutta johtajat ovat pelkästään miehiä.

Miksi?

 

Tulipa mieleen, että uskonnoissa kuten vaikkapa lestadiolaisuudessa, liikkeen perusjäsenet ovat useimmisten naisia. On selvästi naisenemmistö. Mutta johtajat ovat pelkästään miehiä.

Miksi?

Oisko se niin että meistä miehistä on mukava kun hengellisyys hommista saa palkkaakin.

Naiset suostuvat tekemään töitä palkatta. Ihmettelen tätä usein mutta eipä ole minun asia. :-D

 

Oisko se niin että meistä miehistä on mukava kun hengellisyys hommista saa palkkaakin.

Tuo on jotenkin helppoa uskoa. Money talks uskonnossakin.

 

Tulipa mieleen, että uskonnoissa kuten vaikkapa lestadiolaisuudessa, liikkeen perusjäsenet ovat useimmisten naisia. On selvästi naisenemmistö. Mutta johtajat ovat pelkästään miehiä.

Miksi?

Tästä oli jossain lehdessä julkaistu tutkimustietoakin. Niaset ovat kaikissa uskkonnoisa enemmistönä ja he on keskimäärin uskonnollisempia kuin miehet. Olisiko se ominaisuus kehittynyt jo evoluutiossa että nainen on turvallisuushakuisempi, koska jälkeläisten tuottaminen on ihnmnisellä naisen varassa? Ominaisuus on ikäänkuin edistänyt lisääntymiskyvykkyyttä ja siten lajinsäilymistä.

 

[QUOTE="Caari";22816425] Olisiko se ominaisuus kehittynyt jo evoluutiossa että nainen on turvallisuushakuisempi, koska jälkeläisten tuottaminen on ihmisellä naisen varassa? Ominaisuus on ikäänkuin edistänyt lisääntymiskyvykkyyttä ja siten lajinsäilymistä.[/QUOTE]

Ja nyt kun muutama sata vuotta on kulunut ja tullut pehmo-isyys, niin miehistäkin alkaa tulla 1000 tai 5000 vuoden kuluttua uskonnollisia...????? :-D Niinkö?

Mikä mahtaa olla syy että kirkosta eroajista valtaosa on miehiä?

Ja ateisteista enemmistö on miehiä?

 

Ja nyt kun muutama sata vuotta on kulunut ja tullut pehmo-isyys, niin miehistäkin alkaa tulla 1000 tai 5000 vuoden kuluttua uskonnollisia...????? :-D Niinkö?

Mikä mahtaa olla syy että kirkosta eroajista valtaosa on miehiä?

Ja ateisteista enemmistö on miehiä?

Naisten määrä on kirkossakin suurempi kuin miesten.

 

Tulipa mieleen, että uskonnoissa kuten vaikkapa lestadiolaisuudessa, liikkeen perusjäsenet ovat useimmisten naisia. On selvästi naisenemmistö. Mutta johtajat ovat pelkästään miehiä.

Miksi?

Ehkä naiset just naisina kaipaa sitä että miehet heitä johdattelevat Jumalan luo. Eivät koe että uskonnollinen elämänpiiri olisi heille naisina "ominta" aluetta?

 

[QUOTE="Caari";22816425]Tästä oli jossain lehdessä julkaistu tutkimustietoakin. Niaset ovat kaikissa uskkonnoisa enemmistönä ja he on keskimäärin uskonnollisempia kuin miehet. Olisiko se ominaisuus kehittynyt jo evoluutiossa että nainen on turvallisuushakuisempi, koska jälkeläisten tuottaminen on ihnmnisellä naisen varassa? Ominaisuus on ikäänkuin edistänyt lisääntymiskyvykkyyttä ja siten lajinsäilymistä.[/QUOTE]

Ilmeisesti ei enää, koska viime aikoin aon todettu, että myös naisten uskonnollisuus on vähenemässä. Asetelma on muuttumassa, eivätkä uskonnolliset uskomukset enää samalla lailla kiehdo naisiakaan.
Viime aikoina Suomessakin naisten osuus kirkosta eroajista on kasvanut.

 

Ilmeisesti ei enää, koska viime aikoin aon todettu, että myös naisten uskonnollisuus on vähenemässä. Asetelma on muuttumassa, eivätkä uskonnolliset uskomukset enää samalla lailla kiehdo naisiakaan.
Viime aikoina Suomessakin naisten osuus kirkosta eroajista on kasvanut.

Naiset ovat joka tapauksessa turvallisuushakuisempia ja taikauskoisempia kuin miehet. Siksi uskonnollisissa liikkeissä naiset ovat suuri enemmistö.

 

Naiset ovat joka tapauksessa turvallisuushakuisempia ja taikauskoisempia kuin miehet. Siksi uskonnollisissa liikkeissä naiset ovat suuri enemmistö.

Nykyisoin uskonnot käy prhaiten kaupaksi köyhissä maissa joissa on paljon lukutaidottomuutta ja sairauksia.

ja vauraimmissa maissa kiinnostus uskontoihin vähenee kovaa vauhtia. Nyt esim. Norjassa kirkko itse haluaa eroon valtiosta ja haluaa kerätä itse varansa.

ruotissa kirkko on menettänyt sauuren joukon jäsenistöstään. Kirkkoka kaupataan muutettavaksi asunnoiksi kuin seurakunnilla ei ole varaa enää pitää niitä.

 

Suomessakin uskonnon vetovoima on vähentymässä kovaa vauhtia. Koko maassa 78% vauvoista liitetään kirkon jäseniksi, kun luku oli vielä 10-15 vuotta sitten yli 90%.

Pääkaupunkiseudulla vauvoista vain puolet liitetään ev.lut. kirkon jäseneksi. Nimiäisjuhlat alkavat olla kaupungeissa yhtä tavallisia kuin ristiäiset.