Te keillä on kova kuri

  • Viestiketjun aloittaja g
  • Ensimmäinen viesti
g
niin mitä se käytönnössä tarkoittaa? Miten saatte kuria pidettyä yllä ja miten lapset siihen reagoi? Ja mitä sitten ajattelette perheistä, joissa ei ole samanlaista kuria?

Lähinnä nyt mietin tuota mitä se kkova kuri on, ja miksi se pitää olla?
 
jp
Meillä ei mun mielestä ole kova kuri, mutta kuri kumminkin. Lapset ei pokkuroi silmille ja tekevät aika hyvin,sen mitä pyydetään.
Mitäkö ajattelen? Vähän riippuu. Ihmettelen, miksi ihmiset haluavat tehdä elämästään vaikean ja leikkiä lastensa kaveria joka sitten saattaa kuitenkin myöhemmin kostaustua. Mulle kuri ja rajat on rakkautta.
 
---
Jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on asetettu tietyt rajat lapsille joista ei lipsuta. Itse sain elää kuin pellossa lapsena enkä kokenut rajojen tuomaa turvallisuutta, joten nyt omat lapset sen saavat. Vanhempien ei kuulu olla kivoja kavereita.
 
Koikkis
No en tiedä onko meillä kova kuri, mutta monia kaveriperheitä katsoessa tuntuu että on. Eräässä perheessä lapset valvoo niin pitkään ku haluaa, esim. eskari-ikäinenkin klo 23 tai puolilleöin. Syö suunnilleen pelkkää vanukasta tai muroja... mankuu ja vonkuu koko ajan äidilleen vaikka olis vieraita kylässä ja äiti menee/passaa/hyssyttelee... Rasittavaa edes katsella, saati sit että omassa perheessä olis asiat noin.
 
Meillä varmaan on jonkun mittapuun mukaan kova kuri. Ainakin olen täälä saanut kuulla asiasta. :saint:

Meillä aikuinen asettaa rajat ja pitää ne joka tilanteessa. Kylässä ja kotona. Minusta se on vaan niin kätevää. Kuria on helpompi löysätä, ku kiristää, joten meillä löysätäänkin heti, kun katsomme sen järkeväksi. Kun luottamusta on ja lapsi on siihen kypsä.

Asiat sujuu helpommin, kun lapsille on selvää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja puhun nyt vaan omasta perheestäni. Meillä on todella vilkkaat ja voimakasluonteiset lapset. Heidän kans ei oikein voi vaan olla ja toivoa parasta.
 
Peesaan Valajaa..

Jos monia muita katsoo niin meillä on se lähes vanhanaikainen, suht kova kuri. Se kuuluisa rajat ja rakkaus.

Meillä on tehty rajat selviksi siitä asti, kun lapsi on liikkeelle lähtenyt eli siinä n. 6kk iässä. Mitään tavaroita ei olla ylös nostettu (kuin vaaralliset, jos sellaisia ollut), vaan sen tuhat kertaa kielletty ettei saa koskea siihen ja siihen. Kyllä se jossain vaiheessa perille on mennyt, toisille nopeammin kuin toisille. Eipä koske viraissakaan tai kaupoissa. Osaavat istua myös kirkossa hiljaa, jo 2-vuotiaskin (juuri oli hautajaiset).

Säännölliset ruokailuajat, nukkumisajat jne. joista ei lipsuta kuin pakon edessä. (esim. lomamatka). Meillä kaikki lapset menevät nukkumaan viim. klo 20! - ja kyllä, myös 10-vuotiaskin.

Toki lapsetkin on erilaisia, kuten meillä kaikki kolme, mutta väitän että oikeanlainen jämäkkä ote lapsiin saa heidät käyttäytymään eritavalla kuin löysällä otteella...
 
Nana
Meilläkin kuri on ehkä jonkun mielestä kova. Muuten menee ihan hulinaksi vilkkaiden poikien kanssa. Muutama varoitus ja sanktio, jos ei mene perille. Hyvin tottelevat, ja osaavat pääosin olla nätisti paikassa kuin paikassa. Meillä myös hyvin säännöllinen elämä ja rytmi. Nukkumaan 21 ylös 20. Ja ruoka-aikaan koko perhe on koossa. Kyläillä saavat, kunhan luvan kysyvät, melko vapaasti ja meille saa yleensä tuoda kavereita, kunhan kysytään asiasta. Ollaan mekin annettu liekaa sitä mukaa, mitä kasvavat.
 
Meilläkään ei ole kodista tehty mitenkään erityisen "lapsiystävällistä". Telkkarit, kaukosäätimet ym on ollut kiellettyjen listalla aina, niihin ei ole koskaan pyrkinytkään. Keittiön kaappeja tai muuten kiellettyjä laatikoita ei kaivella. Meillä on ihan tuntematonta se että vedetään kaikki tavarat lattialle ja leviteltäisiin kippoja ja kappoja. Pojan kirjat on laitettu kirjahyllyn alimmalle hyllylle että saa sieltä vapaasti ja helposti otettua, aikuisten kirjoihin taas ei kosketa kuin luvan kanssa. Ruoka syödään pöydän vieressä nätisti, temppuilusta, ruualla leikkimisestä jne joutuu pois pöydästä. Tottakai saa sitä mukaa lisää vapauksia kun kasvaa. Nyt 2 vuotiaana on kuri tällainen.
 
vieras
En voi kertoa oman perheemme kurinpitokäytännöistä (ei lapsia), mutta itse kasvoin perheessä jossa oli "kova kuri". Pelkäsin äitiäni, enkä koskaan (tänä päivänäkään) pysty kunnioittamaan häntä.

Tietenkin rajat täytyy asettaa, eikä perhe pyöri lapsen pillin mukaan, mutta joskus tuntuu että jotkut ovat tuon "kurin" käsittäneet vähän väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jp:
Meillä ei mun mielestä ole kova kuri, mutta kuri kumminkin. Lapset ei pokkuroi silmille ja tekevät aika hyvin,sen mitä pyydetään.
Mitäkö ajattelen? Vähän riippuu. Ihmettelen, miksi ihmiset haluavat tehdä elämästään vaikean ja leikkiä lastensa kaveria joka sitten saattaa kuitenkin myöhemmin kostaustua. Mulle kuri ja rajat on rakkautta.
mä voisin peesailla tätä. Mä kasvatan lapsestani kilttiä, kohteliasta, aikuisia kunnioittavaa ja elämässä menestyvää ihmistä. Saa nähdä onnistunko.

Joskus mua kyllä ärsyttää aivan suunnattomasti joku joka ei omaa laiskuuttaan viitsi laittaa lapselle selviä rajoja, ja tyyliin 3-vuotias pompottaa sitten vanhempia ihan 6-0. ja niskuroi myös vieraille ihmisille.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko rutiinit sama asia kuin kova kuri? Ei mun mielestäni. Meillä on aika selkeä rytmi ja rutiini, mutta ei se mun mielestäni tee meidän kodistamme kovan kurin kotia.
No on ne musta sikäli, että välillä rutiineista kiinnipitäminen vaatii aika kovaa kuria.
 
vieras
Toivottavasti tuota "kovaa kuria" käyttävät vanhemmat myös osaavat arvostaa lapsiaan, muuten heistä tosiaan kasvaa kilttejä, toisten ihmisten kynnysmattoja, jotka eivät arvosta itseään.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tttt:
Kuria vaaditaan, jotta rutiinissa voi pysyä.
No ehkä meillä sit on luonnostaan leppoisat ja helpot ipanat. Niillä on nälkä ja väsy suurin piirtein samoihin aikoihin päivästä toiseen... Ei rutiinissa pysymiseen tarvita muuta kuin että tarjoaa ruokaa ja passittaa sänkyyn.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivottavasti tuota "kovaa kuria" käyttävät vanhemmat myös osaavat arvostaa lapsiaan, muuten heistä tosiaan kasvaa kilttejä, toisten ihmisten kynnysmattoja, jotka eivät arvosta itseään.
siis täähän se on se avain koko kasvatuksen onnistumiseen (siinä määrin kuin siinä voi onnistua), molemmin puolinen kunnioitus ja arvostus.

Se on nykypäivänä liian monella hukassa. Just se lapsen kaverina oleminen, ei todellakaan ole lapsen arvostamista.
 
mä en oikein osaa allekirjoittaa tuota rutiinien ja kurin yhteneväisyyttä. Okei, jossain määrin ne on sidoksissa toisiinsa, mutta rutiinit voi olla olemassa ilman mitään kuria.

Kuri on enemmän tiettyjä käyttäytymistapoja, malleja ja sääntöjä, ja sitä opettamista miten tässä maailmassa tulee elää ja kohdella muita kanssaeläjiä jne. Ei lyödä ketään, ja siitä ei tingitä, ei varasteta jne. Sellaista eettistä opetusta.

Se huonompilaatuinen kuri on sitten just sitä että kielletään kaikki mahdollinen ja sängyssä ollaan hiljaa 12h/vrk väsytti tai ei, koska vanhemmat niin sanoo, tai että lautanen syödään joka ikinen kerta tyhjäksi oli nälkä tai ei jne. Sellainen ahdistava kuri on pahasta.
 
näin
En tiedä onko meillä kova kuri, mutta mies selittää älyttömän paljn sääntöjä ja huomauttaa jokaisesta poikkipuolisesta sanasta sisarusten kesken ja komentaa joskus ja uhkailee.
ei se auta mitään jos lapset sillä tuulella että tappelevat. ja sitten ärsyttää tuo kun meis aina selittää mitä saa tehdä ja mitä ei kun lapset eivät osaa ollla villisti ja vapaasti koskaan vaan ovat aika varovaisia toisetn lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
En tiedä onko meillä kova kuri, mutta mies selittää älyttömän paljn sääntöjä ja huomauttaa jokaisesta poikkipuolisesta sanasta sisarusten kesken ja komentaa joskus ja uhkailee.
ei se auta mitään jos lapset sillä tuulella että tappelevat. ja sitten ärsyttää tuo kun meis aina selittää mitä saa tehdä ja mitä ei kun lapset eivät osaa ollla villisti ja vapaasti koskaan vaan ovat aika varovaisia toisetn lasten kanssa.
kuullostaa hyvinkin autoritaariselta kasvatustyyliltä. Kannattaa puuttua asiaan jos sun mies komentelee ja käskyttää lasta vaan siksi että pystyy tekemään sen, ja esim. tappelun ääni ärsyttää häntä itseään. Se tappelu pitäis kieltää perustellusti siitä syystä että sillä tavalla ei ihmisten kanssa toimita, ja siinä voi tulla vahinkoa lapsille. Huomaatko eron?
 
Khimaira
Meillä näin ja näistä ei lipsuta:
-Aikuiselle ei sanota ilkeästi vastaan ( tyyliin " siivoo ite " )

-Ketään ei kiusata, syrjitä tai muutakaan sellaista - siihen puututaan heti ja tiukasti.

-Omat huoneet pitää pitää siistinä ja omat tavarat pitää raivata illalla pois yhteisistä tiloista.

-Likavaatteet pitää itse hoitaa pesukoneeseen ( en etsi niitä, pyykkipäivänä kyllä sanon että jos on likaisia niin nyt pitää tuoda )

-Kotiintuloaika 19.00 ( lapset 10.- ja 8-v ) ja siis omalla pihalla saa olla tuohon saakka, kavereiden luota kotiintuloaika on 16.30.

- Ruoka- aikoina koko perhe syö yhdessä, penkillä ei venkoilla eikä kukaan poistu kiittämättä. Jälkkärit saa vasta sitten kun koko perhe on syönyt.

- Nukkumaan 20.30 - 21.00 aamuherätyksestä riippuen.

Tuossa joitain esimerkkejä - minusta meillä on normaalikuri, ei liian lepsua eikä liian tiukkaa :)
 
vieras
Meillä..lapset 2, 4 ja 7v tytöt.

- Pöytätavat normaalit; ei mässytetä, kiljuta, leikitä ruoalla tms. pöydässä. Ei nirsoilla huvikseen. Istutaan nätisti.

- Lelut kerätään, kun pyydetään tai esim jotkut sopimuksesta aina kuten legot leikin jälkeen. Illalla aina jonkin verran järjestetään leikkihuonetta.

- Ei kiroilla, lällätellä tai tiuskita toisille eikä varsinkaan aikuisille. ;)

- Ei omita yhteisiä tavaroita; jos ei jollain leiki toinen saa ottaa sen. Toisaalta toisen omiin tavaroihin jotka on omalla paikallaan, ei kosketa.

- Ei mennä aikuisten kaapeille, laatikoille tms.; tämä mulle itsestäänselvää.

- Eläimiä ei kiusata eikä koirien kanssa aleta touhuamaan mitään ilman lupaa.

- Pihalla kysytään lupa ennen kuin lähdetään mihinkään pois näköpiiristä.

Nämä vain muutama, itsestäänselviä juttuja on paljon. Niitä on vaikea itsekin huomata kun on tottunut eikä näistä enää juuri koskaan joudu kieltämään.. Meillä ei lapset hae jääkaapista/pakkasesta mitään ilman lupaa. Sohvilla tai sängyillä ei hypitä. Ylipäätään lapset kysyy luvan asioihin tosi hyvin; ei paljon vaivaa vastata "ok" mutta kivempi tietää mitä kukin touhuaa. Telkkariin tai muihin ei kosketa ilman lupaa. Vaatekaapeille ei mennä. Ikkunoita ei lääpitä. Sänkyyn mentyä ei huudella paitsi jos on oikea hätä. Ulkokengillä ei tulla sisälle kuin erityisluvalla, ulkovaatteet muutenkin riisutaan kaikki jo tuulikaapissa.

Hassuja juttuja, näihin on niin tottunut itse. Ei meillä esim ikinä ole vaatekaapin sisältöä tai keittiöstä vastaavia levitetty lattialla, ruoista puhumattakaan. Vauvat on asia erikseen mutta musta pääsee kaikki paljon helpommalla ja on mukavampaa kun ei olla kuin siat pellossa. Komentamisesta sen verran, että yleensä sanominen tai se toinen kerta viimeistään riittää, mutta joskus joutuu ääntään korottamaankin. Eikä siinä ole mitään vakavaa tai traumatisoivaa että komentaa jälkikasvuaan. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Meillä varmaan on jonkun mittapuun mukaan kova kuri. Ainakin olen täälä saanut kuulla asiasta. :saint:

Meillä aikuinen asettaa rajat ja pitää ne joka tilanteessa. Kylässä ja kotona. Minusta se on vaan niin kätevää. Kuria on helpompi löysätä, ku kiristää, joten meillä löysätäänkin heti, kun katsomme sen järkeväksi. Kun luottamusta on ja lapsi on siihen kypsä.

Asiat sujuu helpommin, kun lapsille on selvää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja puhun nyt vaan omasta perheestäni. Meillä on todella vilkkaat ja voimakasluonteiset lapset. Heidän kans ei oikein voi vaan olla ja toivoa parasta.
tätä voisin lainata sanasta sanaan.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja dinsku:
Alkuperäinen kirjoittaja jp:
Meillä ei mun mielestä ole kova kuri, mutta kuri kumminkin. Lapset ei pokkuroi silmille ja tekevät aika hyvin,sen mitä pyydetään.
Mitäkö ajattelen? Vähän riippuu. Ihmettelen, miksi ihmiset haluavat tehdä elämästään vaikean ja leikkiä lastensa kaveria joka sitten saattaa kuitenkin myöhemmin kostaustua. Mulle kuri ja rajat on rakkautta.
mä voisin peesailla tätä. Mä kasvatan lapsestani kilttiä, kohteliasta, aikuisia kunnioittavaa ja elämässä menestyvää ihmistä. Saa nähdä onnistunko.

Joskus mua kyllä ärsyttää aivan suunnattomasti joku joka ei omaa laiskuuttaan viitsi laittaa lapselle selviä rajoja, ja tyyliin 3-vuotias pompottaa sitten vanhempia ihan 6-0. ja niskuroi myös vieraille ihmisille.
Näin meilläkin, rankkaa se on välillä, oisi helpompaa antaa lasten kasvaa kuin pellossa, mutta toivon, että jossain vaiheessa rajojen asettaminen palkitaan, ja perhearki sujuu helpommin kun kaikki tietävät miten lasten odotetaan käyttäytyvän.
 

Yhteistyössä