Tein jotain todella paheksuttua ja lapsi selvisi siitä hengissä..

Kyse on 1 vuotiaasta tenavasta! Ei mistään pariviikkoisesta piltistä.

Ai meinaat että 1-vuotiaana äiti lakkaa yhtäkkiä olemasta lapsen maailmankaikkeuden keskipiste.

No jep jep. :xmas:

Lapsi aloittaa maailman tarkastelun heti ulostauduttuaan mahasta. Pikkuhiljaa...Se muutaman päivän ikäinen tuhiseva nyytti hakee turvaa sylistä ja se yksivuotias jo hiukan laajentaa sitä reviiriään, uskaltaa lähteä hetkeksi hoitajan helmoista pois, palatakseen sitten takaisin. Syli on edelleen tärkeä.

MUTTA se miten väheksyt isän asemaa yksivuotiaan lapsen elämässä on jotain sanoinkuvaamattoman törkeää ja on TODELLA sääli, jos olet lapsesi päähän iskostanut tuon ajatusmaailman. Sääli niin isää kuin sitä lastakin. He eivät ole saaneet muodostaa keskinäistä isän ja lapsen välistä yhteyttä vaan olet sen tärvännyt tuppautumalla ykkösvanhemmaksi...

 

Havainnoit väärin, otan osaa.

Sovitaan näin, jos siitä olos helpottuu.

 

Voi luoja mitä paskaa. Ja hyvien isien aliarviointia! Kumma miten mun isättömillä kavereilla se isättömyys heijastuu miessuhteisiin ja moneen muuhun asiaan, itse ovat siitä puhuneet.
Ja meillä ainakin asuu niin mahtava isä että tytölle hän on yhtä arvokas kuin minä, ja mikään ei isiä korvaisi. Ja se side on uskomattoman vahva ja ihana sivusta seurata :heart:

Minä olen sitä mieltä, että lapsi kyllä selviää isättömyydestä, kuten se selviää äidittömyydestäkin...ne, joilla on asiasta omakohtaista kokemusta sanovat, että ihminen ei voi kaivata sellaista, mitä sillä ei ole koskaan ollut.

MUTTA ehdottomasti kaikkein parasta sille LAPSELLE olisi, jos se saisi muodostaa kiinteän suhteen MOLEMPIIN vanhempiinsa, kahteen ihmiseen, joista hän on saanut alkunsa.

Tuosta on varmaan erilasia kokemuksia. Olen kuullut sekä isättömiltä että äidittömiltä lapsilta (siis sellaisilta jotka eivät koskaan ole tätä toista vanhempaansa nähneetkään) kuinka tuota puuttuvaa vanhempaa silti kaipaa. Ei ehkä juuri sinä kyseisenä henkilönä jota ei siis edes tuntenut, mutta ihan vaan isänä tai äitinä. Miettien millainen tämä olisi, millainen suhde häneen olisi jne.

Samaa on kuullut aikuisilta adoptiolapsilta, vaikka heillä on niin äiti kuin isäkin, hyvät ja rakkaat sellaiset vielä niin silti jää jotain auki. Ei se edes ole halua muuttaa niiden biovanhempien luo, mutta jotenkin sitä vaan haluaisi selvittää juuriaan tms.

Toki tuosta isättömyydestä/äidittömyydestä voi selvitä, mutta ei se selviöminen tarkoita etteikö kaipuuta tuntisi. Lähinnä se on sitä että pystyy olemaan sinut itsensä kanssa, hyväksymään asiat ja elämään sen kaipuun kanssa ilman että se hankaloittaa elämää.

 

Havainnoit väärin, otan osaa.

Sovitaan näin, jos siitä olos helpottuu.

Kiitos, minä ja perheemme voimme hyvin. Tasaveroisina vanhempina mieheni kanssa elämme onnellisesti =) Koeta pyrkiä samaan! :flower: Moido! :wave:

 

Emminä ainakaan ole lapseni kanssa kokoajan, nytkin se on hoidossa.
Mutta biologinen fakta on, että äidillä ja lapsilla on "maaginen suhde".. kuten emoilla ja pennuilla. Ei se isä ole niin tärkeä.
Veikkaisinpa että isän osuus lapsen sydämestä on vain puolet äidin osuudesta. Turha kieltää luonnonlakeja.
Eikä mies ole biologisestikaan kuin 40% lapsen perimästä.. vai mikä se osuus oli, ei kuitenkaan 50%.

Te toiset luotte tämän myytin ihan itse ja sitä jatkuvasti itsellenne vakuuttelette, että tuntisitte olevanne EDES jollekin niitä elämän ykkösiä .

Emo kantaa pentunsa ja imettää ne, MUTTA JOS emo ei jostain syystä voi tai pysty imettämään, voi se ukkokönsikäskin sen ruuan pöytään kantaa. ÄITI ei ole lapsen syntymän jälkeen MILLÄÄN lailla se automaattinen ykkösvanhempi, ellei äiti itsestään semmoista väenvängällä tee ja aliarvioi ja torpedoi isää joka käänteessä.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Et VOI olla tosissasi?

Olen kyllä IHAN tosissani. Ei ole minusta mikään ylpeilyn asia että 1-vuotias on noin kauan erossa äidistään. Vaikkakin on isänsä kanssa. Minusta kuitenkin se kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä ei ole mitään höpöhöpöä vaan ihan tavoiteltava asia ja kyllä tuollainen on aika kova paukku lapsen kiintymyssuhteen muodostukselle. Todennäköisesti lapsi on 10 vuoden päästäkin ihan normaali, ja toivon että näin on. Mutta itse en uskaltaisi ottaa riskiä.

:headwall:

 

Lapsi aloittaa maailman tarkastelun heti ulostauduttuaan mahasta. Pikkuhiljaa...Se muutaman päivän ikäinen tuhiseva nyytti hakee turvaa sylistä ja se yksivuotias jo hiukan laajentaa sitä reviiriään, uskaltaa lähteä hetkeksi hoitajan helmoista pois, palatakseen sitten takaisin. Syli on edelleen tärkeä.

MUTTA se miten väheksyt isän asemaa yksivuotiaan lapsen elämässä on jotain sanoinkuvaamattoman törkeää ja on TODELLA sääli, jos olet lapsesi päähän iskostanut tuon ajatusmaailman. Sääli niin isää kuin sitä lastakin. He eivät ole saaneet muodostaa keskinäistä isän ja lapsen välistä yhteyttä vaan olet sen tärvännyt tuppautumalla ykkösvanhemmaksi...

Väärin. Olen aina pitäny tärkeenä että lapsellani on isä ja siihen läheiset välit.
Mutta silti, kaiken tämän jälkeen, olen yhä ykkönen lapselle.
Isäänsä rakastaa kyllä paljon.
Mutta henkilökohtasuudet sikseen, biologiasta puhuin.


Äiti vaan on äiti. Edes aikuisena lapsen ja äidin suhde ei katkea, ainakaan mielessä. Äiti aiheuttaa ihmiselle suurimmat traumat ja suurimmat vitutukset, siihen ei muut pysty.. koska muihin ei ole semmosta napanuoraa.

 

En puhu tässä kyllä mitenkään itsestäni, tai emilynistä, tai susta, vaan LUONNONLAEISTA.
En minä oo keksiny äidin ja lapsen sidettä. Turha mulle motkottaa.
En ole mikään kotiäiti enkä mikkonen, havannoin vaan miten maailma makaa.
Ihan sama miten vähän äiti on lapsensa kanssa, äiti on silti aina äiti.
Vaikka äiti ois narkkari, lapselle se on tärkeintä maailmassa.

Isäkin on isä, vaikka se olisi spurgu katuojassa

Lapsen alkuunsaattamiseen tarvitaan pinppi ja pippeli . Sille LUONNONLAILLE et sinäkään voi yhtään mitään...

 

Lapsi aloittaa maailman tarkastelun heti ulostauduttuaan mahasta. Pikkuhiljaa...Se muutaman päivän ikäinen tuhiseva nyytti hakee turvaa sylistä ja se yksivuotias jo hiukan laajentaa sitä reviiriään, uskaltaa lähteä hetkeksi hoitajan helmoista pois, palatakseen sitten takaisin. Syli on edelleen tärkeä.

MUTTA se miten väheksyt isän asemaa yksivuotiaan lapsen elämässä on jotain sanoinkuvaamattoman törkeää ja on TODELLA sääli, jos olet lapsesi päähän iskostanut tuon ajatusmaailman. Sääli niin isää kuin sitä lastakin. He eivät ole saaneet muodostaa keskinäistä isän ja lapsen välistä yhteyttä vaan olet sen tärvännyt tuppautumalla ykkösvanhemmaksi...

Väärin. Olen aina pitäny tärkeenä että lapsellani on isä ja siihen läheiset välit.
Mutta silti, kaiken tämän jälkeen, olen yhä ykkönen lapselle.
Isäänsä rakastaa kyllä paljon.
Mutta henkilökohtasuudet sikseen, biologiasta puhuin.


Äiti vaan on äiti. Edes aikuisena lapsen ja äidin suhde ei katkea, ainakaan mielessä. Äiti aiheuttaa ihmiselle suurimmat traumat ja suurimmat vitutukset, siihen ei muut pysty.. koska muihin ei ole semmosta napanuoraa.

Teidän kohdalla se on ollu hoitovirhe, napanuora yleensä katkaistaan ennen jälkeisten syntymistä.

 

Kiitos, minä ja perheemme voimme hyvin. Tasaveroisina vanhempina mieheni kanssa elämme onnellisesti =) Koeta pyrkiä samaan! :flower: Moido! :wave:

Tasa-arvosuuteen pitääkin pyrkiä. Kyllä miehen on jälkeläisistään huolehdittava kuten huushollistakin, vaikka ei lapsille yhtä tärkeä olekaan kuin äiti. Mies on ennemminkin hoitaja.
Moido.

 

NINATT KAKKONEN :d

Äiti on äiti ja isä on isä. Niin se luonto sen asian on hoitanut ja hyvä niin. Luonto on myös ollut miettiessään näitä juttuja sen verran viisas, että se on laittanut asiat menemään niin, että lasta ei voi edes saada alkuun ilman SEKÄ naista ETTÄ miestä.

Jos äiti on niin pyhä ja ainoa ja oikea ja siinä lapsessa kiinni oleva loinen, MIKSI se suuri ja mahtava äiti ei kykene saattamaan sitä lasta alkuunkin yksin. Mihin sitä turhanpäiväistä pallitelinettä tarvitaan?

Jännä, miten Lunatic ohitti tämän kommentin tyystin

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Et VOI olla tosissasi?

Olen kyllä IHAN tosissani. Ei ole minusta mikään ylpeilyn asia että 1-vuotias on noin kauan erossa äidistään. Vaikkakin on isänsä kanssa. Minusta kuitenkin se kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä ei ole mitään höpöhöpöä vaan ihan tavoiteltava asia ja kyllä tuollainen on aika kova paukku lapsen kiintymyssuhteen muodostukselle. Todennäköisesti lapsi on 10 vuoden päästäkin ihan normaali, ja toivon että näin on. Mutta itse en uskaltaisi ottaa riskiä.

Ihan tutkimusten mukaan lapsi kykenee luomaan terveen kiintymyssuhteen useampaan kuin yhteen aikuiseen/hoitajaansa, mikäli ympäristötekijät ovat kiintymyssuhteen kehittymiselle yleisesti suotuisat. Eli mikäli lapsen perustarpeet on syntymästä asti tyydytetty, hänen viesteihinsä vastattu ja muuten saanut riittävää hoitoa on lapsella hyvä kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Upeaa ap, että annat lapsesi viettää isänsä kanssa aikaa näin runsaasti.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Et VOI olla tosissasi?

Olen kyllä IHAN tosissani. Ei ole minusta mikään ylpeilyn asia että 1-vuotias on noin kauan erossa äidistään. Vaikkakin on isänsä kanssa. Minusta kuitenkin se kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä ei ole mitään höpöhöpöä vaan ihan tavoiteltava asia ja kyllä tuollainen on aika kova paukku lapsen kiintymyssuhteen muodostukselle. Todennäköisesti lapsi on 10 vuoden päästäkin ihan normaali, ja toivon että näin on. Mutta itse en uskaltaisi ottaa riskiä.

 

NINATT KAKKONEN :d

Äiti on äiti ja isä on isä. Niin se luonto sen asian on hoitanut ja hyvä niin. Luonto on myös ollut miettiessään näitä juttuja sen verran viisas, että se on laittanut asiat menemään niin, että lasta ei voi edes saada alkuun ilman SEKÄ naista ETTÄ miestä.

Jos äiti on niin pyhä ja ainoa ja oikea ja siinä lapsessa kiinni oleva loinen, MIKSI se suuri ja mahtava äiti ei kykene saattamaan sitä lasta alkuunkin yksin. Mihin sitä turhanpäiväistä pallitelinettä tarvitaan?

Jännä, miten Lunatic ohitti tämän kommentin tyystin

En huomannut, voi vide.
Miestä tarvitaan lapsenteossa noin kymmenen sekuntia.
Jos mies pystyy samaan kuin äiti, miksei se sitten pysty synnyttämään?? Kysyn nyt samalla logiikalla.
Siksi, että isä ei ole lapselle maailman keskipiste.

Isä voi olla cool ja hyvä hoitaja, mutta ei se ole äiti.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Et VOI olla tosissasi?

Olen kyllä IHAN tosissani. Ei ole minusta mikään ylpeilyn asia että 1-vuotias on noin kauan erossa äidistään. Vaikkakin on isänsä kanssa. Minusta kuitenkin se kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä ei ole mitään höpöhöpöä vaan ihan tavoiteltava asia ja kyllä tuollainen on aika kova paukku lapsen kiintymyssuhteen muodostukselle. Todennäköisesti lapsi on 10 vuoden päästäkin ihan normaali, ja toivon että näin on. Mutta itse en uskaltaisi ottaa riskiä.

:headwall:

Mä pidin OIKEASTI tuota Sanna80:ä ihan älyllisenä olentona ja hiukan vieläkin odotan, että se tulee jostain puskista kertomaan, että "heti luulitte"...JOS se on tosissaan, olen shokissa

 

Lapsi ei tee eroa läheisten välillä, aikuiset tekee... Meidän kakru 1v ollut alusta asti isänsä kanssa yhtä paljon kun äitinsä kun on molemmat kotona ja suhdetta isään kuvastaa hyvin se, että kutsuu meitä molempia nimellä ätä... että se siitä napanuorasta, riippuu kyllä ihan siitä läsnäolosta...

 

Väärin. Olen aina pitäny tärkeenä että lapsellani on isä ja siihen läheiset välit.
Mutta silti, kaiken tämän jälkeen, olen yhä ykkönen lapselle.
Isäänsä rakastaa kyllä paljon.
Mutta henkilökohtasuudet sikseen, biologiasta puhuin.


Äiti vaan on äiti. Edes aikuisena lapsen ja äidin suhde ei katkea, ainakaan mielessä. Äiti aiheuttaa ihmiselle suurimmat traumat ja suurimmat vitutukset, siihen ei muut pysty.. koska muihin ei ole semmosta napanuoraa.

Sinä olet ykkönen lapselle, KOSKA olet itsestäsi sen ykkösen sille tehnyt .

Mies ei ole halunnut hoitaa lasta paljon tai et ole antanut siihen mahdollisuutta lapsen ollessa pieni, joten se kiintymyssuhde on tiukemmin luotu sinuun. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että MIKÄLI mahdollisuus olisi isälle annettu, myös hän voisi ja saisi olla se ykkösvanhempi =).

vaikka minusta nyt onkin typerää näitä termejä "ykkönen" ja "kakkonen" käyttää, kun minusta ihannetilanne olisi lapsen kannalta, että ne vanhemmat olisivat samalla viivalla ja samanarvoisia.

 

mulla on 1v 10kk tytär ja 5kk 1vko poika...En ole tyttärestäni ollut erossa kertaakaan saati pojastani...tämä käytännössä tarkoittaa sitä että en ole käynyt viihteellä,en ole tehnyt oikeestaan mitään mihin lapsia ei voisi ottaa mukaan... meillä näin...joskus toivon että pystyisin antamaan neidin edes yökylään mummolle noin vajaan kilometrin päähän... mutta en raaski...olen varma että jään jostain paitsi ja ikävä on kova...

Joskus itsekkyys olisi hyvä työntää taka-alalle :flower:

 

Kyse on 1 vuotiaasta tenavasta! Ei mistään pariviikkoisesta piltistä.

Ai meinaat että 1-vuotiaana äiti lakkaa yhtäkkiä olemasta lapsen maailmankaikkeuden keskipiste.

No jep jep. :xmas:

Tiesitkö Lunatic että kolmekymmentä vuotta taaksepäin ei ollu juuri äitiyslomia, mentiin töihin ku piltti oli 3kk.. mitään traumoja ei ole koskaan sanottu että silloin olisi tullut, siitä vielä enemmän taaksepäin oli kuukauden lapsivuode aika ja sen jälkeen yleensä mummot hoiti lapsia eikä traumoja.. Jos hoitaja on turvallinen ja tuttu niin ei lapsi kärsi ja isä on varsin hyvä ja tasavertainen huoltaja, mun mies on yksinhuoltaja ollu kun lapsi täytti 10kk ja ihan normaali 7vuotias on nykyään.

EN OLE PUHUNUTKAAN MITÄÄN HOITOON VIEMISESTÄ. MUN LAPSI ON OLLU HOIDOSSA 1VUOTIAASTA ASTI.
Puhuin mielestäni ihan muista kuin hoitoasioista, ETTEKÖ TE AMEEBAT OSAA LUKEA HELVETTI?!!!!!!!!!!

TIETYSTI LASTEN PITÄÄ HOIDOSSA KÄYDÄ, JA TOTTAKAI ISÄKIN VOI LASTA HOITAA JA PITÄÄKIN HOITAA.

Puhuin ihan eri asioista. Siitä että äiti on lapselle aina ykkönen, vaikka lapsi ei koskaan edes näkis äitiään.
Vaikka sen äiti olis joku kapinen narkkari, lapsi on aina lojaali äidilleen.
Lapsi voi tappaa isänsä puolustaessaan äitiään, mutta ei lapsi kyllä äitiään tapa jos isä ois vaarassa äidin vuoks.
Miettikää sitä.
Kenelle lapsi onkaan ikuisesti lojaali?

Ja ei oo mun keksintö vaan jumalan tai vastaavan.

 

En huomannut, voi vide.
Miestä tarvitaan lapsenteossa noin kymmenen sekuntia.
Jos mies pystyy samaan kuin äiti, miksei se sitten pysty synnyttämään?? Kysyn nyt samalla logiikalla.
Siksi, että isä ei ole lapselle maailman keskipiste.

Isä voi olla cool ja hyvä hoitaja, mutta ei se ole äiti.

Esität minulle vastakysymyksiä, et vastaa minun kysymyksiini .

Minä en ole tässä keskustelussa sitä naista dissannut, toisin kuin sinä dissaat koko ajan sitä miestä...

Lapsenteosta nyt vaan ei tule mitään ilman miestä sekä naista. Molempia tarvitaan. Se tarve ei muutu miksikään kun pentu mahasta tulee ulos.

Ei äitikään ole lapselle maailman keskipiste, ellei äiti itsestään sellaista lapselle tee!

JOS äiti synnytettyään lukittautuu lapsen kanssa makuuhuoneeseen imettämään, vaihtaa itse vaipat, kylvettää lasta ja seurustelee sen kanssa, on kai se nyt jumalauta päivänselvää, että tällöin se lapsi siihen äitiin eniten kiintyy.

ISÄ voi tehdä sen lapsen kanssa ihan sitä samaa kuin äitikin. Se voi antaa sille pullosta ruokaa heti alusta asti, elleui äiti kykene imettämään, se voi seurustella sen lapsen kanssa, pitää sylissä, jutella....

 

Esität minulle vastakysymyksiä, et vastaa minun kysymyksiini .

Minä en ole tässä keskustelussa sitä naista dissannut, toisin kuin sinä dissaat koko ajan sitä miestä...

Lapsenteosta nyt vaan ei tule mitään ilman miestä sekä naista. Molempia tarvitaan. Se tarve ei muutu miksikään kun pentu mahasta tulee ulos.

Ei äitikään ole lapselle maailman keskipiste, ellei äiti itsestään sellaista lapselle tee!

JOS äiti synnytettyään lukittautuu lapsen kanssa makuuhuoneeseen imettämään, vaihtaa itse vaipat, kylvettää lasta ja seurustelee sen kanssa, on kai se nyt jumalauta päivänselvää, että tällöin se lapsi siihen äitiin eniten kiintyy.

ISÄ voi tehdä sen lapsen kanssa ihan sitä samaa kuin äitikin. Se voi antaa sille pullosta ruokaa heti alusta asti, elleui äiti kykene imettämään, se voi seurustella sen lapsen kanssa, pitää sylissä, jutella....

Väärin. Äiti on aina lapsen sydämessä vaikka isä ois hoitanu kaiken.
Miten sen selität?

Ja kohta tulee joku selittämään että "ei mulla ainakaan ole äiti sydämessä, se on ihan paska ämmä!".. :xmas:
mutta se jo todistaa että äiti on aina siellä jossain.. tajunnassa..

 

Esität minulle vastakysymyksiä, et vastaa minun kysymyksiini .

Minä en ole tässä keskustelussa sitä naista dissannut, toisin kuin sinä dissaat koko ajan sitä miestä...

Lapsenteosta nyt vaan ei tule mitään ilman miestä sekä naista. Molempia tarvitaan. Se tarve ei muutu miksikään kun pentu mahasta tulee ulos.

Ei äitikään ole lapselle maailman keskipiste, ellei äiti itsestään sellaista lapselle tee!

JOS äiti synnytettyään lukittautuu lapsen kanssa makuuhuoneeseen imettämään, vaihtaa itse vaipat, kylvettää lasta ja seurustelee sen kanssa, on kai se nyt jumalauta päivänselvää, että tällöin se lapsi siihen äitiin eniten kiintyy.

ISÄ voi tehdä sen lapsen kanssa ihan sitä samaa kuin äitikin. Se voi antaa sille pullosta ruokaa heti alusta asti, elleui äiti kykene imettämään, se voi seurustella sen lapsen kanssa, pitää sylissä, jutella....

Väärin. Äiti on aina lapsen sydämessä vaikka isä ois hoitanu kaiken.
Miten sen selität?

Ja kohta tulee joku selittämään että "ei mulla ainakaan ole äiti sydämessä, se on ihan paska ämmä!".. :xmas:
mutta se jo tosidtaa että äiti on aina siellä jossain.. tajunnassa..

Sama on myös isän kanssa, jokaisella hänkin on sydämessä vaikka olis jossain.

 

EMMÄ OLE PUHUNUTKAAN MITÄÄN HOITOON VIEMISESTÄ. MUN LAPSI ON OLLU HOIDOSSA 1VUOTIAASTA ASTI.
Puhuin mielestäni ihan muista kuin hoitoasioista, ETTEKÖ TE AMEEBAT OSAA LUKEA HELVETTI?!!!!!!!!!!

TIETYSTI LASTEN PITÄÄ HOIDOSSA KÄYDÄ, JA TOTTAKAI ISÄKIN VOI LASTA HOITAA JA PITÄÄKIN HOITAA.

Puhuin ihan eri asioista. Siitä että äiti on lapselle aina ykkönen, vaikka lapsi ei koskaan edes näkis äitiään.
Vaikka sen äiti olis joku kapinen narkkari, lapsi on aina lojaali äidilleen.
Lapsi voi tappaa isänsä puolustaessaan äitiään, mutta ei lapsi kyllä äitiään tapa jos isä ois vaarassa äidin vuoks.
Miettikää sitä.
Kenelle lapsi onkaan ikuisesti lojaali?

Ja ei oo mun keksintö vaan jumalan tai vastaavan.

Hmm... Entäs sitten kun esimerkiksi yksi ystäväni sanoo olleensa aina isin tyttö, niin pitkältä lapsuudesta kuin vaan muistaa. Isä on aina ollut se läheisempi vanhempi johon on ollut kiinteämpi suhde, vaikka se hyvä ja läsnäoleva äitikin löytyy.

Valehteleeko hän?

 

Sama on myös isän kanssa, jokaisella hänkin on sydämessä vaikka olis jossain.

Ei samanlailla.

 

Hmm... Entäs sitten kun esimerkiksi yksi ystäväni sanoo olleensa aina isin tyttö, niin pitkältä lapsuudesta kuin vaan muistaa. Isä on aina ollut se läheisempi vanhempi johon on ollut kiinteämpi suhde, vaikka se hyvä ja läsnäoleva äitikin löytyy.

Valehteleeko hän?

Tietyllä tavalla kyllä.
Tottakai isä voi olla coolimpi ja mukavempi kuin äiti, mutta oikeasti se kaverisi on kuitenkin sidotumpi äitiinsä.
Äidin kuolema voi olla aika romahdus jahka se tapahtuu.

ps: olin itsekin isän likka pienenä.
Silti muistan että matkein äidin mielipiteitä joka asiassa, lempikukkaa myöten.