Teiniäidiksi

Oon siis 16vuotias, täytän joulukuussa 17 ja meillä on poikaystäväni kanssa kauhea vauvakuume =) Jätin torstaina e-pillerit kokonaan pois ja heti perjantaina harrastimme seksiä, myöskin lauantaina ja useaan otteeseen. Haluan kertoa tän täällä, koska ei oo enää oikee ketää hyvää ystävää kelle kertoa tai kehen voisin luottaa :/

Mulla alko kuukautiset maanantaina ja ajattelin torstaina niiden loppuvan, koska ei tullut paljon ollenkaan vuotoa enää. Ku sitte harrastettii seksiä, nii lauantaina vuosin vielä vähän seksin jälkeen, joten voiskohan olla että mulla oli vielä kuukautiset menossa? :eek:

Ovulaation mulla pitäis siis alkaa parin viikon päästä, niin ehkä meidän pitäis olla nytten melko aktiivisia poikaystävän kans, että saadaan se lapsi :)

Oon alkanu jo vähentää tupakin polttoakin. Ennen poltin päivässä n. 10-20, nykysin 1-10 :)

Äidille en aio kertoa minun ja poikaystäväni raskaus suunnitelmista ennen kuin varmistun oonko raskaana tai sitten vasta kun äiti ite kysyy. Muuten voisin kertoa vaikka heti, mutta äitini ei tykkää että seurustelen tämän hetkisen poikaystäväni kanssa.

Hieman myös ressaa opiskelun kannaltakin, koska en halua jättää opiskeluja kesken tai jäädä jälkeen toisista :s
 
Hei,mitäpäs jos lykkäisitte vielä lasten tekoa muutamalla vuodella? :) Minä täytän tänä vuonna 20, mutta silti tunnen itseni välillä aika nuoreksi vielä. Kuulostat vähän siltä että ajatuksesi ovat aika kaksijakoiset lasten suhteen. Muistathan, että se vauva ei ole vaan pieni suloinen olento vaan ääripäissään hyvin vaativa ja voimia vievä.
Vauva kasvaa, mieti haluathan sitoutua lapsen kasvatukseen, vastuu vuosia tulee olemaan aika monia.

Oletteko olleet yhdessä poikaystäväsi kanssa kauan? Vaikuttaa tekstisi perusteella että ette ja toiseen kannattaa tutustua ja kumppani kannattaa tuntea niin hyvin kuin voi, koska lapsi sitoo loppu elämäksi.

Ja noihin opiskeluihin vielä, itse käyn koulua myös ja koulunkäynti ollut jo nyt raskaanakin aika rankkaa.
Varsinkin näin loppuraskaudessa kivut, huonosti nukutut yöt vaikuttavat todellakin koulun käyntiin.

Mitäpä jos tyytyisit vielä hoitamaan vaikkapa tuttavien lapsia? Tai entä jos koittaisit saada kesätöitä päiväkodista tai vaikka viikonloppuisin tekisit lapsenvahti keikkoja. =)

Tarkoitukseni ei ole painostaa suuntaa tai toiseen, suosittelen vain muistamaan että vauvan ja lapsen kanssa eläminen on toisenlaista kuin se ruusunpunainen unelma. Minullakin on nyt elämä muuttunut lopullisesti ja pysyvästi. Joskus jopa kaipaa sitä entistä elämäänsä, mutta sitten sen muistaa että minulle syntyy pian lapsi josta tulen olemaan täydessä vastuussa, hänen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Sitä on saanut laittaa arvot,asiat ihan uudenlaiseen järjestykseen.

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle.
 
  • Tykkää
Reactions: kirsikka92
jokaine saa olla äiti mutta 16v on liian nuori äidiksi :( mutta olen itekki 18v ja odotan esikoista
mutta asuntoa ja raha asiat ovat minulla kunnossa:) kannattaa odottaa 2 vuotta ja miettiä sitten sitä lapsen saantia :) se lapsen kasvatus ei oo ruusulla tanssimista kokemusta on siskoista :)
 
  • Tykkää
Reactions: kirsikka92
Olethan sinä hyvin nuori äidiksi. Mutta olen erimieltä noista kommenteista että lapsen kasvatus ei ole ruusuilla tanssimista, se on ihan just sellasta kuinka siihen itse asennoituu. Toki uhmaa on ja alkuun yöheräilyjä ja suuren suuri vastuu. Lapsi ei aina ole terve tai on pahoja allergioita ja joutuu käymään paljon sairaalassa joka on pitemmän päälle kallista. Minusta ikä ei sano milloin olet valmis äidiksi. eräs hyvä ystäväni on yläasteella saanut esikoisensa ja on mitä parhain äiti. Itse olen pian 22vuotta ja kahden lapsen äiti. Välillä tuntuu että ei edes 30v ole valmis äidiksi jos elämän tilanne on mitä on ja välillä tuntuu että nuori on mitä paras äiti. En toki kannusta ketään tekemään lapsia ennen kuin opinnot on suoritettu, sitä helposti jämähtää sit kotiin ja ei haluukkaan enää kouluun. Ja vielä mitä tuohon lapsen kasvatukseen ihminen joka päättää hankkia/pitää lapsen on varmasti pohtinut pitkälle myös niitä kasvatus seikkoja tai ainakin pitäisi olla.
 
Kiitos mielipiteistä :)
Oon perehtyny aika paljon tuohon lapsen kasvatukseen, raha asioihin ynnä muuhun sellaseen mitä tulee olemaan, joten tiiän jonkuverran mitä raskaus tuo tullessaan. Olen sen verran miettiny ja pohtinu, että olen aivan sata varma, että haluan lapsen, pystyn huolehtimaan siitä ja opiskelen koulut loppuun niin hyvin ku pystyn ! Tiiän aika paljon ihmisiä, jokka on minun iässä saanu lapsen ja ihan hyvin ovat pärjänneet ja oon myös niittenki kans jutellu tästä. Ovat antaneet neuvoja ja sanoneet kans omat mielipiteet, mutta ovat kuitenki tukena jos tai kun tulen raskaaksi.
Tässä on itelläki ollu ajatukset vähän sekasin tän vauvakuumeen takia. Välillä mietin et mitä jos en pärjääkkään tai alkaa kaduttaa tai jotain muuta vastaavaa :s Mutta toisaalta oon niin varma tästä asiasta. Jos alkaa tuntumaan etten pärjää, niin onneksi mulla on nuita tukiverkostoja, että saan heti apua kun tarvin.
 
En halua arvostella päätöstäsi kukin tekee mielestäni niin kuin itse parhaaksi näkee jos se on myös lapsen kannalta hyväksi. Oletko siis miettinyt asiaa myös vauvavuoden jälkeen, kun olisi tarkoitus lähteä kouluun. Minne lapsi menee hoitoon, paljonko se maksaa, millä lapsi sinne viedään? Nää on itselle tällä hetkellä ajankohtaisia asioita ja mietityttää paljon lastenhoito kuviot onneks minulla sisko joka voi alkuun hoitaa. Minä siis olen lähdössä takas sinne koulun penkille tai luultavasti oppisopimuksella, mutta ei se rahalliseati juhlaa tule olemaan kun lainat puskee päälle yms. Toki pärjätään eikä mistään tinkiä tarvii. Mutta kannattaa siis asiaa miettiä pitkällä tähtäimellä. Päivähoitokin maksaa ja opiskelijalle se on pitkä penni. Miten poikaystäväsi, onko hän koulussa?
 
Hei! Olen 38 vuotias vauvakuumeilija. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan lapseni sain juuri, kun täytin 17. En suosittele. Ero poikakaverista tuli ja minusta tuli yksinhuoltaja. Näin käy todella monille teiniäideille ja olisikin melkein ihme, jos et yh:ksi päätyisi.
Vuoden parin päästä haluat kokeilla baarielämää, haluat huolettomia opiskeluvuosia jne. Tulet jollain tavalla katumaan lapsen saantiasi (joka on tietysti kaikille äideille tabu!).
Ottakaa suloinen koiranpentu! Se vie vauvakuumeen ainakin vuodeksi pois ja saatte hoivata ja nähdä, miten toimitte "vanhempina". Koiran kanssakin on sitouduttava 10-15 vuodeksi, mutta on se kuitenkin eri asia kuin lapsi.
 
  • Tykkää
Reactions: paivih ja j.j
Hei! Olen 38 vuotias vauvakuumeilija. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan lapseni sain juuri, kun täytin 17. En suosittele. Ero poikakaverista tuli ja minusta tuli yksinhuoltaja. Näin käy todella monille teiniäideille ja olisikin melkein ihme, jos et yh:ksi päätyisi.
Vuoden parin päästä haluat kokeilla baarielämää, haluat huolettomia opiskeluvuosia jne. Tulet jollain tavalla katumaan lapsen saantiasi (joka on tietysti kaikille äideille tabu!).
Ottakaa suloinen koiranpentu! Se vie vauvakuumeen ainakin vuodeksi pois ja saatte hoivata ja nähdä, miten toimitte "vanhempina". Koiran kanssakin on sitouduttava 10-15 vuodeksi, mutta on se kuitenkin eri asia kuin lapsi.
Suosittelen kanssa tuota koiraa jos on eläinihmisiä ja jos on v almis kouluttamaan niin että se soveltuu lapsiperheeseen. Koska koiraakaan ei voi ottaa vain siksi aikaa kun se on pentu kuten ei myöskään vauvaa. Koiraa ei myöskään voi antaa pois sitten kun vauva tulee ellei tule jotain ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tuo on kanssa totta että usea teiniäiti on loppujen lopuksi yh, näin ei käy kaikille mutta monille. Kuinka vakaa teidän parisuhde on? kauvanko olette seurustelleet? Entä asuneet yhdessä? Onko mitään isompaa vastoinkäymistä takana? Ne vastoinkäymiset kun kertoo paljon pystyykö sen ihmisen kanssa jakamaan loppu elämän. Harva löytää noin nuorena elämän kumppaninsa. Toki itse löysin 17v mutta olen aina kulkenut vanhemman porukan matkassa jonka takia oon myös kehittynyt vähän aikasemmin.
 
Jokainen tekee ratkaisunsa itse, mutta en suosittele teille vielä vauvaa. Itse olen saanut ensimmäiseni 19 vuotiaana ja toisen nyt 28 vuotiaana. Luulin itsekin olevan valmis ja että mieheni olisi mukana. Kappas ei tullutkaan sellaista kuin kuvittelin. Minunkaan äitini ei pitänyt silloisesta "miehestäni" ja ymmärsin sen parin vuoden päästä varsin hyvin miksi! Jäin yksinhuoltajaksi ja aika oli todella rankkaa aika ajoin. Jos miehesi on rinnallasi vielä muutaman vuoden päästä, olet valinnut oikein.

Odottaisit edes että olet täysi ikäinen ja maistat vähän täysi ikäisyyden tuomia tuulia ennen kuin vauvan teet.
 
Moikka! Itse sain ensimmäiseni kun olin 16vuotta. Nyt olen 22vuotta ja odotan neljättä onnellisesti :) Kun vauvan kanssa olosta nauttii ja muistaa ettei se vauva oikeastaan muuta nykyistä elämääsi vaan tuo siihen jotain vain lisää :) Jos asenne on heti alkuun että voi ei sitä ja voi ei tätä niin aika rankkaa tulee olemaan. Jos taasen asenne on sitä että nauttii oikeasti ja aidosti niistä lapsista niin ei se kovin suuri työ ole :)

Tottahan sitä välillä on jokaisella paha päivä ja joskus rahat tiukilla, mutta ei se tarkoita etteikö voisi olla onnellinen lapsistaan ja lapsien olevan onnellisia. Se että nainen muuttuu täysi-ikäiseksi ei tee hänestä parempaa äitiä. Itse tunnen surullisen monta iäkkäämpää äitiä joista oikein huokuu stressi ja inho lapsiaan kohtaan. Sitten taasen tunnen useita alaikäisenä lapsensa saaneita jotka oikeasti yrittävät antaa lapsilleen onnellisen ja turvallisen lapsuuden. Esimerkiksi alkoholiin lasten nähden nuoret äidit suhtautuvat paljon kielteisemmin kuin iäkkäämmät äidit...
 
  • Tykkää
Reactions: masuilija.
Moikka!

Itse olen 18v ja odotan esikoista.

Äitini sai minut alle 18v ja oma isäni hylkäsi minut jo ennen syntymää. En ole saanut koskaan nähdä häntä ja äitinikin oli nuorena aika tuuliviiri joten kasvatus olisi voinut olla parempaakin... :( Itse olen ns. saanut oppia kaikki kantapään kautta. Kun ei ole ollut sitä miestä, isää näyttämässä mallia ja äitikin juossut ties missä.

Joten odota vielä ja tutustu kumppaniisi.
 
Voi että, muistan nuo tunteet silloin sinun ikäisenä ku se kuulosti niin ihanalta kun sais vauvan.
Raskaaksi vahingossa niihin aikoihin tulinkin, ilman poikaystävää. Kun se plussa pärähti testiin niin kyllä maailma meni ihan ylöalaisin ja pysähtyi. Viikonpäästä alkoi kovat kivut ja alkio vuosi verenä pois. Onneksi. En olisi aborttiin pystynyt ja nyt 20 vuotiaana mietiskelen niin kyllä olisi mennyt aika monta asiaa aivan pilalle.
Ensinnäkin en olisi kihloissa ihanan mieheni kanssa, enkä olisi tässä tilanteessa kuin nyt. Onnellisesti raskaana loppuelämän miehen kanssa :heart:
Tutustukaan toisiinne, kasvattakaa teistä pysyvä ja toimiva parisuhde, ja hankkikaa se koiran pentu, niinkuin muutkin on sanoneet, siinä on paapomista ja hoivaamista.
Tule kuitenkin kertomaan meille kuinka asiat ovat edenneet.
Ja kaikke hyvää sinulle! :)

kirsikka ja naukkis 12+0 <3
 
  • Tykkää
Reactions: jomn- ja j.j
Hei! Olen 38 vuotias vauvakuumeilija. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan lapseni sain juuri, kun täytin 17. En suosittele. Ero poikakaverista tuli ja minusta tuli yksinhuoltaja. Näin käy todella monille teiniäideille ja olisikin melkein ihme, jos et yh:ksi päätyisi.
Vuoden parin päästä haluat kokeilla baarielämää, haluat huolettomia opiskeluvuosia jne. Tulet jollain tavalla katumaan lapsen saantiasi (joka on tietysti kaikille äideille tabu!).
Ottakaa suloinen koiranpentu! Se vie vauvakuumeen ainakin vuodeksi pois ja saatte hoivata ja nähdä, miten toimitte "vanhempina". Koiran kanssakin on sitouduttava 10-15 vuodeksi, mutta on se kuitenkin eri asia kuin lapsi.

Hei sinä!!
Mun isovanhemmat sai mun äitin ollessan 15&17 vuotiaita ja on vieläkin naimisissa vaikka heidän toinen lapsi(jonka saivat 19&21v:nä) olikin kehitysvammanen ja tarvitsi erityisesti huomioo.
 

Yhteistyössä