~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

  • Viestiketjun aloittaja Sartsa83
  • Ensimmäinen viesti
jendde
Siili Ei ole kätilö soitellut.. Sanoi, että kuukauden päästä soittaa mutta varmaan unohti :D No en tiedä, mutta kyllä se sanoi että hänelle voin itekin soittaa ja että hänet on kuulema tosi helppo löytää sieltä jos jotain asiaa tulee. Mutta ei tää asia mulle enää niin paha ole että tarvis ottaa yhteyttä. Ehkä jos se joskus rupee vaivaamaan enemmän niin sitten (jos silloin enää mitään edes muistaa..:D) Ja voihan se olla, että se sieltä itekin soittaa mulle.

Kyllä, varmasti tulee pelottamaan jos uudestaan joskus synnytän. Tai ei varmaan sitten, jos kaikki menee hyvin siltä osin, että pää laskeutuu yms. Koska sehän tämän synnytyksen ongelman ydin sitten lopulta olikin.. Kaikki meni oikeestaan just niin kuin ei olis tarvinnut mennä! Eli siis synnytys käynnistyi vedenmenolla, jota ei tosiaankaan olisi tarvinnut käydä kun pää ei ollut kiinnittynyt. Mutta eipä voi mitään. Kyllä mä haluaisin uudestaan kokea synnytyksen, koska se oli kuitenkin kaikesta huolimatta aivan ihana kokemus :heart:
Haavat on vieläkin vähän kipeät :headwall: Ei varmaan parane ikinä.. No ehkä joskus, mutta vie näköjään perkuleen kauan aikaa se paraneminen :kieh: :D

Juu niinpä, varmasti kokeillaan synnytyksessä ensin kaikki muut mahdolliset keinot ennen sitä sektiota. On se varmaan lääkäristäkin kiinni kuinka helpolla päättää sektiosta. Toivotaan tosissaan ettei sulle tule synnytyksessä mitää ongelmia! Ja miksipä tuliskaan.. :) :heart: Jännittäkö yhtään synnytys vielä?
 
Siili H
Jendde Hassua, jos se kätilö on unohtanut luvanneensa soittaa sulle. Kun mä ainakin käsitin sun tekstistä, että kätilö koki sen aika tärkeäksi.. Mutta toisaalta niillä on niin miljoona potilasta ja asiaa hoidettavana, että onhan se toisaalta ihan ymmärrettävääkin jos unohtaa, ihmisiä kun ovat hekin.. Mutta hyvä, että olet vähän toipunut synnytyskokemuksesta etkä enää koe niin tärkeäksi käydä sitä läpi kätilön kanssa. Toivottavasti ei alakaan enää se asia vaivaamaan! Kun ethän sä kuitenkaan mitään "väärää" tehnyt eikä kukaan muukaan vaan just niin kuin itse totesit niin ongelmat johtui siitä ettei vauva ollut laskeutunut/kiinnittynyt ja sitten vielä synnytys käynnistyi vedenmenolla. Voisin kuvitella, että tärkeintä on se että ymmärrät ettei hankala synnytys ollut mitenkään sun syytä. :heart:

Luin FB:sta just sun statuspäivityksen, että Neela on yhä enemmän hereillä ja seurustelee päivisin. Ihanaa. :heart: Teidän tyttö on kyllä syötävän söpö noiden kuvien perusteella.
Voi kuinka mäkin odotan tuota vauva-arkea! Onneksi pian päästään mekin se kokemaan.

Mulla synnytys ei oikeastaan vieläkään jännitä! Se on ihan hassua. Totta kai mietin synnytystä, teen "mielikuvaharjoittelua" ja muistuttelen itseäni, ettei se todennäköisesti mene just niin kuin haluan jne. jne., mutta en oikein osaa jännittää tai pelätä sitä. Se on kyllä nyt vähän alkanut jännittämään, että mitä jos synnytys pitää käynnistää (kun en haluaisi jos se kerran on yleensä silloin kivuliaampi). Mutta toisaalta kun vauva on kiinnittynyt, syke laskenut, mun verenpaine noussut, sf-mitta laskenut, on supistuksia jne. niin vois kuvitella että on vain ajan kysymys koska synnytys käynnistyy ihan itsestään. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Eikä se käynnistäminenkään mikään katastrofi tietenkään olis.

Ihme jorinaa mä tänne taas kirjoittelen. "en jännitä mut jännitän ja en haluis käynnistystä mut ei se käynnistys niin paha ois".. Oon vissiin vähän tylsistynyt ja sekaisin. :LOL:
 
lauru
Voi vitsit, Sartsa on siis viimein saanut sen pojan maailmaan ja hienoa, että kaikki on mennyt hyvin. Ja todennäköisesti se bubunenkin on saanut jo oman nyyttinsä syliinsä. Täältä alkaa nää odottavat vaan vähenee. Enää minä ja Siili meistä aktiivisemmista jäljellä! Mulla vielä se kaks viikkoa laskettuun aikaan. Siili en mäkään sitä synnytystä osaa silleen jännittää ja itse asiassa aika vähän sitä tulee ajateltua ylipäätänsä johtuen varmaan siitä, että ei oo mitään oireita niin se ei oo vielä niin konkreettisen tuntoista, että kohta pitäis lähteä.

Oottekos te muuten kaikki jo keskenänne FB:ssä kavereita? Tuli mieleen, että mäkin voisin kyllä mielelläni ottaa teidät ystävikseni niin näkis sitten kuulumisia silloinkin jos aina ei tänne ehdi laitteleen mitään. Jos vaan sopii niin voisitte vaikka laittaa mulle yksityiviestinä teidän nimet niin lisään kavereiksi. Jos siis osaan lukea semmoisen viestin... :LOL: Mutta se ois tosiaan ihan kiva :) Pitäs tehdä kyllä sielläkin totaalinen siivous kun on niin paljon semmoisia ihmisiä tullut aluksi hyväksyttyä, joiden tekemiset ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Sais vain aikaiseksi. No ehkä vaikka ensi viikolla.

jendde Sä oot kyllä niiiin hyvin jo päässyt siitä sun synnytyksestä yli tai siis et enää sitä silleen murehdi ja huolehdi kuin alussa. Kuulostaa todella järkevältä tuo sun tapa suhtautua siihen asiaan, vaikka se meni niin kuin meni. Toivon, että itsekin pystyn sitten käsittelemään sitä ja unohtamaan ne ihan pahimmat osat siitä jos sattuu että kaikki ei mene ihan nappiin. Meillä tulee äiti huomenna kyläilemään ja tuo vauvalle villapuvun, jos vaikka sattuu että sitä jo tarttis sitten kotiutuessa mikäli nämä kylmät ilmat jatkuu. Ja hassua, että se voikin olla viimeinen kerta kun näen äiti ennen vauvelin tuloa. Tuntuu kyllä todella omituiselta. Mietin just yks ilta että miten paljon se tulee oikeasti muuttamaan elämää. Ei sitä voi nyt käsittää. Kun ei asukaan enää samassa taloudessa kahdestaan vaan miehen kans ja kaikki pitää suunnitella sitten vauvan mukaan. Mutta onneks äiti on luvannut aina tulla välissä tänne vahtiin pientä vkonloppuisin, että saadaan vähän edes omaa aikaa joskus.
 
jendde
Siili Kiitos kun jaksat tsempata :heart:
On tuo joo ihan ymmärrettävää, että sattuu kätilöiltä unohtumaan tollaset soittelut. Ja ei se mua niin haittakaan vaikkei se soittaiskaan. Voihan tänne aina näitä tuntoja purkaa ja täällä osataan onneksi lohduttaa :) Mä myös toivon ettei se asia ala enää vaivaamaan sillälailla.. Kyllähän se mielessä pyörii, oikeestaan ihan joka päivä. Mutta ei niin häiristevällä tavalla kuin mitä se oli alussa ja itseasissa se pyörii mielessä vain hyvällä tavalla nyt. Jotenkin sitä miettii, että oli hyvä, että asiat meni synnytyksessä just niin kuin ne meni. Se on mua niin paljon vahvistanut ja ainakin on jotain jännää kerrottavaa siitä kokemuksesta muille :D Ja toin sentään mukanani kätilöille pientä haastetta ettei ollut ihan mikään piis-of-keik-juttu :LOL:
Kyllä sitä alussa ajatteli, että miks just minä ja miks just mulle osui tällänen synnytys. Ja kun muiden synnytyskertomuksia luki silloin, niin iski kamala katkeruus siitä että muilla mennyt kaikki niin hyvin mutta miks ei mulla. Mutta enää en ajattele noin. Kyllä se munkin synnytys hyvin meni, sitten lopulta. Ja pääasia siinä on se, että kaikki päättyy onnellisesti :heart:

Neela on tosiaan ruvennut olemaan paljon enemmän hereillä päivisin :) Ja se on ihana juttu! Oikea hymytyttö siitä on nyt kuoriutunut :) Kohta on kaikki nämä arjen pienet (ja suuret ) ilot sullakin edessä! :heart:

Se on oikeestaan ihan hyvä juttu ettei synnytys paljoa jännitä :) Onhan siinä varmaankin lähes kaikilla se pieni jännitys, että mitä tulee tapahtumaan jne., mutta siis parempihan se on mennä avoimin mielin synnyttelee. Ja sulla näyttäis olevan oikein hyvä asennoituminen/valmistautuminen synnytystä kohtaan! Toivottavasti ei tarvitse käynnistää synnytystä. Kivempihan se on luonnollisesti kokea. Vaikka eipä sillä varmaan siinä vaiheessa mitään valiä ole, jos parilla viikolla on yliajalla, niin luulis että siinä vaiheessa sitä vaan haluaa vauvan ulos keinolla millä hyvänsä! Kyllä sulla noi merkit on jo aika selviä kuitenkin. Että on vain ajan kysymys milloin, kuten sanoitkin :) :heart:

:LOL: Sekaviahan noi ajatukset onkin! Tai no, omassa päässä ne on vielä suht selviä mutta yritäpä vaan ruveta niitä selittämään, niin ei ookaan enää niin selvää :D

lauru Juu tosiaan, niin kuin tuossa Siilille kirjoittelin, että on se pahin "masennus" tuon synnytyksen osalta hävinnyt aika hyvin. Ja hyvä niin. Mä uskoisin niin, että vaikka se synnytys menisi miten vain, niin kyllä sitä osaa silti ajatella positiivisesti ainakin jollain tapaa siitä. Heti synnytyksen jälkeen mä mietin, ettei enää ikinä uudestaan. Mutta enpä ajattele enää, vaan mietin sen niin, että joka ikinen sekunnin sadasosa siitä synnytyksestä oli kaikki vaivan ja ihanan lopputuloksen arvoista :heart: On se palkinto siitä maratoonista kuitenkin aina niin ihana!

Se on jännää kyllä ajatella tuota, että kohta se vauva on ihan oikeasti siinä. Muistan itekin nuo pohdiskelut hyvin. Se on niin iso muutos elämään.. Meillä on vauva-arki lähtenyt tosi hienosti ja helposti sujumaan, niin tuntuu siltä että tämä onkin paljon helpompaa kuin mitä olin kuvitellut. Voi johtua siitä, että meillä on noin "helppo lapsi". Jos jotain koliikkia olisi tullut, niin varmaan ei voisi noin sanoa. Mutta nyt tuntuu siltä, ettei osaa enää edes kuvitella etteikö tota pikkusta olis tuossa. Ihan kuin se olisi ollu siinä aina :D Tähän tottuu niin äkkiä. Ja yhtäkkiä huomaakin, että ihan luonnostaan sitä suunnittelee ja tekee kaiken sen vauvan mukaisesti. Sen kummemin sitä ajattelematta :)

Mä laitan sulle lauru mun nimen yksärillä niin voit sitten lisäillä fb:ssä :)
 
Siili H
lauru kiva, ettet säkään jännitä synnytystä. eilen illalla just mietin, että tää odottaminen ois kyllä kahta kauheampaa jos jännittäis saati sitten pelkäis synnytystä. ois varmaan aika piinaavaa..
kyllä me melkein kaikki taidetaan olla fb-kavereita keskenämme. mä laitoin myös sulle yv:nä nimeni niin voit halutessasi pyytää kaveriksi.

Alkuperäinen kirjoittaja jendde:
Ja toin sentään mukanani kätilöille pientä haastetta ettei ollut ihan mikään piis-of-keik-juttu :LOL:
Ihan mahtava ajattelutapa!! :LOL: :LOL: Ei niitä ammattilaisia liian helpolla kannata päästää. :D

Samat sanat sulle, Jendde: kiitos kun jaksat tsempata! :heart: Tää on kyllä ollut aivan mahtava yhteisö, kun täällä saa jakaa ilot ja surut ja aina joku on tsemppaamassa. Hyvä me kaikki! :D

Mulla tuli vielä eilen illalla supistuksia aika lailla, mutta yön aikana ne loppui oikeastaan kokonaan. Ihan kiva, niin oon osannut ajatella tänään muutakin kuin synnytystä. Toivon, että tää on nyt tyyntä myrskyn edellä ja kohta ne supistukset tulee entistä voimakkaampina ja mä pääsen synnyttämään. Toisaalta oon jo kääntänyt katseeni kohti keskiviikon neuvolaa, jolloin sovitaan aika sairaalaan yliaikaiskontrolliin. Mutta toivotaan, ettei tää vaavi odotuta sinne asti! :)

edit: toivottavasti bambina tulee sitten heti juhlahumusta toivuttuaan kertomaan poitsun nimen!
 
jendde
Siili On kyllä ollut ihana yhteisö tämä, ja toivottavasti voidaan kaikki jatkaa juttuilua tuolla Sartsan perustamassa uudessa pinossakin! Ootte te kaikki kyllä olleet niin ihana tuki koko odotusajan!!! :heart:

Juu, toivotaan ettei sun tarvitse vauvaa odotella sinne yliaikaiskontrolliin saakka. Mutta sehän voi tulla koska vain ;) Eikös jotenkin niin ole, että ensisynnyttäjillä raskaus menee enemmän yli kuin että syntyisi ennen laskettua aikaa. Näin olen ainakin kuullut. Tuo laskettu aika on kyllä piinaava juttu! Siinä kun odottaa sitä päivää ja varsinkin sitä, että tulis lähtö jo ennen kyseistä päivää. Niin on sitten varmasti tosi piinaavaa odotella jos meneekin yli! Tommonen "laskettu aika" pitäis melkeinpä poistaa käytöstä :D Hankala selitys, mutta ehkä tajusit :D

Omaa. On tuo meidän tyttö vaan niin ihana! Aamulla kun herättiin syömään, antoi äipälle niin maailman ihanimmat hymyt heti ekana! :heart: Ensin itki ja samantien kun otin syliin niin oli hymy korvissa :) Ei vois parempaa ollakaan!
Yö nukuttiin tosi hyvin, neiti kävi unten maille 22.30 ja heräsin seuraavaksi 6.30! :eek: Sain itekin nukuttua sen 6-7 tuntia. Ihanaaa! Nyt on ihan uudestisyntynyt olo :D Lisää näitä, kiitos! Nyt se nuori neiti taas vetelee unta.. Ihan kiva vaan, niin on sitten päivemmällä enemmän hereillä :heart:

Hitsi kun pitäis noita ristiäisiä ruveta suunnittelee.. Tai me pidetään vain nimiäiset, niin eipä niillä kai mikään kiire ole, kun ei tyttöä kasteta kuitenkaan. Meillä on 13.9 isyydentunnutus ja sen jälkeen voidaan sitten virallisesti antaa nimi, kun tytölle tulee miehen sukunimi. Tuo isyydentunnustus on kyllä ihan järjetön juttu mun mielestäni.. Ne kaikki ihmeen tenttaukset mitä ne siellä kyselee! Miks ei vois vain ottaa testiä isästä ja lapsesta niin helpommalla pääsisi. Ja vielä tuo nimitys.. isyydenTUNNUSTUS. "Tunnustatko?..Hmmmm.." Eikö vois olla vaikka jokin isyydenvahvistaminen tai joku muu vähän fiksumpi nimitys :D
Meidän tytön koko nimeksi tulee Neela Serafiina. Tuo toinen nimi on mun toinen nimi, eli siitä se. Ite olisin halunnut vielä tuota miettiä vähän, mutta mies ja mun äiti "pakotti" mut siihen :LOL: No ei kait, itehän me se päätetään ja kyllä tuo on hyvä nimi :)

jende & Neela :heart: Eilen täytti 7 vkoa! Huh :eek: :heart:
 
lauru
Kuulostaa kyllä ihanalta nuo Neelan hymyily ja hyvin neiti on nukkunut kyllä! Kuvat on niin suloisia kun kävin niitä tuolla FB:ssa katsomassa! Ja mun mielestä tuo Serafiina sopii kyllä tosi hyvin sen Neelan kaveriksi. Mietinkin tässä yks päivä että milloinhan teillä on ne nimiäiset kun muistelin että teille ei tule ristiäisiä. Mä tässä jo yks päivä askartelin ristiäisiin kutsukortit! Tai siis pitää vielä sitten tulostaa niiden sisälle paperit missä on aika ja paikka ja semmoinen runo, mutta muuten valmiit. Niin ja kanteen sitten kuva meidän pikku-ukon varpaista puuttuu kun toinen on vielä tuolla masussa :) Oon väkertänyt kaikkee tuollaista nyt kun on vielä aikaa :D

Ristiäisiä on tullut muutenkin mietittyä sen verran, että mahduttaskohan me pitään ne täällä omassa kodissa. Kun meille ois tulossa vieraita noin 20 vaikka on vaan vanhemmat, isovanhemmat ja kummit. Johtuen siitä, että molempien porukat on eronnut ja on siis noita vanhempien puolisoitakin. Meillä on kuitenkin aika pieni olkkari, mut kun en kuitenkaan haluais lähtä mistään seurakunnan salista maksamaan. Tai no en tiedä saisko sen täälä ilmaiseksi jos kuuluu kirkkoon. Mutta ehtiihän tuota onneksi miettiä sittenkin kun lapsi on syntynyt :D

Eilen käytiin pitkästä aikaa kierteleen kirppareita ja tarttuihan sieltä mukaan kahdet pikkuiset velourhousut ja pikkufarkut ja yhteensä maksoi vaan 3,5e ja kaikki oli kunnoltaan kuin uusia :) Kerrankin hyviä löytöjä. Ja äiti toi sen villapuvun niin jos on kylmä niin voi ottaa sen sit mukaan sairalaan vauvalle.

lauru ja masukki 38+1 eli eilen on poksuttu! :heart:
 
bambina
sartsalle iiiiiiisoooot onnittelut!!! :heart: toivottavasti pian päästään kuulemaan miten kaikki on sujunut! =)

jendde teillä tuntuu kyllä sujuvan oikeen hienosti kaikki. :) ei sillä, ei meilläkään yhtään huonommin ole alkanut sujumaan, eli kaikki tosi upeesti täälläkin! ja noi hymyt...aah...ne on niin ihanaa katseltavaa. ihan huippua kun alkaa tuo kommunikointi toimia, ettei se ole enää sellasta yksin lässyttämistä! :LOL:


meillä oli eilen ristiäiset!!! :heart: kaikki meni niin upeesti, ja poika nukkui 14-17, kun ristiäiset alkoivat klo 14! :LOL: eikä välittänyt yhtään, vaikka siirreltiin sylistä syliin. eli siis todellakin maailman rauhallisin vauva! :heart: :D meidän ihanuus! =)
nimee en viitsi tänne laittaa, mutta laittakaa yks.viestiä tosiaan mullekin, niin voin hyväksyä teidät fb-kavereiksi, niin sieltähän se sitten selviää! ;)

meillä viime yö meni siten, että poika söi ensin vähän klo 20, sitten tankattiin klo 21.30 ja seuraavan kerran syötiin 4.30. sitten nostin viereen joskus 7 aikoihin kun ähisi vatsaa niin kovin, ja lopulta aamupesuille ja syömään herättiin sitten vähän 8 jälkeen. eli mun mielestä ihan loistava yörytmi, jos tuollaisena säilyy. sellanen se on nyt ollu pari viikkoo jo... =)
nyt syötiin sitten vähän ennen 11 pikkasen, sain pojan nukkumaan vaunuihin, siellä vetelee varmaan pari tuntia ja sitten taas syödään. siitä eteenpäin päiväunet onkin vähän sekavampaa, mutta siltikin mun mielestä on tärkeintä että yöt sujuu noin upeesti! :D

nyt meen laittamaan vähän kämppää kuntoon, kun saa puuhastella ihan rauhassa! :p

siilille nyt kovat tsempit tähän viikkoon, kyllä se sieltä joskus tulee!!! vanha klisee tähän väliin: ei ole kukaan vielä vatsaan jäänyt! :D

b & "Poikanen" 6,5 vkoa :heart: :heart: :heart:
 
terp
Onnea Sartsalle ja Siilille :heart: :flower: :flower: :flower:

Täällä vielä odotellaan ja saiskin pysyä vielä vatsassa. Tänään on eka äitiyslomapäivä ja ollaan vaan löhötty ja nautittu. Mä olen ainakin tehnyt työni ihan loppuun asti ja yllättävän hyvin jaksoinkin, olen leponi ansainnut. Ollaan mun vanhempieni hoidossa ja nyt vihdoin mammakin sain potkun käteen meidän ujopiimältä. Ei sitä voi potkia ihan ketä vaan ihan milloin vaan. Mitään suppareita tai muutakaan hälyyttävää ei ole ollut. Reilun viikon päästä olis synnytystapa-arvio ja toivon, että mulla olis todella leveä ja hyvä lantio, koska sektiota en halua, jossei ole pakko. Mä olen muiden mielestä aivan valtava, omasta mielestäni ihan sopiva. :LOL: Äiti ennusti, että 2-3 viikkoa ja vaavi olis jo sylissä, katotaan nyt miten käy...

Mut saa FB-kaveriksi ihan vain lähettämällä yksäriä mulle tänne.


terp ja pikkuriikkinen 35+1
 
jendde
lauru Kiitos :)
Tosi kivoilta kuulostaa ristiäiskortit :) Ihana idea laittaa vauvan varpaista kuva niihin!
Me siis ollaan myös pitämässä kotona ne nimiäiset (tietty..) ja meillä on 60 neliöinen kaksio ja vieraita tulossa varmaan myös jotain 20. En tiedä mahtuuko tänne, mutta toivottavasti :D Ei meilläkään mitää isoa olkkaria ole, mutta kaipa osa vieraista voi sitten kurkkia jostain keittiöstä jos ei muuten mahdu :D
Kiva että löyty hyviä juttuja kirpparilta! Voi että, kun tulee ihan haikea mieli taas, kun muistelee tuota odotusaikaa ja sitä kaikkea kun valmisteli asioita vauvaa varten :)

bambina Hyvin menee juu, ja hyvä että teilläkin! :heart: Niin, ja ihanan nimen oli poika saanut kun tuolta sun fb:stä kurkin! Tosi hieno nimi :)

Hih, voih teidän poika kyllä kuulostaa tosi ihanalta ja rauhalliselta tapaukselta! Ja supersöpö on myös kun kattelin fb:stä kuvia :heart: Rytmit kuulostaa myös hyviltä. Yöt menee teilläkin näköjään kivasti! Toivotaan, että pysyykin tuollaisena. Meillä myös siis nukutaan hyvin, yleensä tuo 5-6h. Ja se on myös mulle ihan riittävä, kun sen jälkeenkin vielä jatketaan unia sen pari tuntia ainakin. Harvemmin noita 8h pätkiä on, kuten viime yönä oli, mutta kyllä niitäkin mahtuu mukaan. On kyllä niitäkin öitä vielä välillä kun herätään 1-2h välein, muttei onneksi yhtään paljoa!

terp Onnea äitiysloman alkamisesta! :heart: Tsempit synnytystapa-arvioon! Toivotaan, että on tarpeeksi tilava lantio sulla ja että alatiesynnytys onnistuu. Ja muutenkin tsemppiä tulevaan synnytykseen!
Heh, mustakin tuntui raskausaikana, että mä olen ihan sopivan kokoinen tai oikeastaan, että maha oli ihan pikkuinen vain. Muiden mielestä olin minäkin valtava :LOL: Mutta nyt kun jälkeenpäin noita mahakuvia katselee, niin kyllä se maha tosiaan aika valtava oli! :D
Mä laitan sullekin mun nimen yksärillä niin voit sitten lisäillä fb:ssä :)

Aivan ihana juttu kun Siili vihdoin sai vauvansa! Eilen täällä vielä arvuutteli, että koskakohan mahtaa tulla ja nyt sillä jo on se!! :heart: Noi ensimmäiset päivät vauvan kanssa on niin ihania ja varsinkin se vauvan syntymä, että taas pistää ihan herkistymään tälläset vauvauutiset, kun omaansa rupee muistelemaan! Heh :D
 
bubunen
sairaalasta kännykällä nopea päivitys: Meille syntyi ihana ja hurjan rakas tyttövauva 21.8. Klo 4.52. Pituus 50 cm ja paino 3170 g. Huomenna varmaan kotiin, tulen sit kertomaan pian lisää. Synnytys oli aika rankka mutta nyt kaikki hyvin! Bubunen ja neiti vonkale 2 vrk. :heart: :heart: :heart:
 
Sartsa83
Hui, miten paljon tänne on tullu tekstiä sinä aikana kun olin poissa.. (eli 6:teen päivään)

Siilille suuren suuret onnittelut tytöstä!!! :heart: Mahtavaa että sinnekin saatiin lapsi maailmaan.

Hih ja jenddella iso kiitos mun tilanteen tiedottamisesta. :) :heart:

Niin, tosiaan.. meidän tarina...

Torstai 19.8.2010 klo 8: Äippäpoli, Vammala. Kohdunsuu melkein 2 sormelle auki, kanava melkein hävinnyt. Koska tuli omia suppareita, jäätiin seuraamaan tilannetta.
Torstai 19.8.2010 klo 15: Saan käynnistystabletin (joku mikä syko,syto.. äh, en muista nimee). Noilla saatiin aikaan 15tunnin supistelut, mutta samana päivänä klo 20 oli kohdunsuulla aivan samatilanne, samoin kuten kanavalla.
Perjantai 20.8.2010: Kellon aikoja en enää muista, mutta tosiaan supistelut meinas hävitä tuossa taasen kokonaan ja alettiin puhumaan toisen käynnistystabletin antamisesta. Se tuotiinkin mulle valmiiks, mutta kätilö kurkkas alapäähän ja huomasi että kanava oli jo lähestulkoon hävinnyt ja nyt oli paremmin sormelle auki. Samantein tutkimus aiheutti omia kunnon supisteluja ja niitä siinä sitten tulikin pitkin poikin päivää. Alkuillasta kätilö tuli tekemään uutta tarkastusta ja olin siinä vaiheessa 3cm auki. Kahdeksan jälkeen illalla pääsin sitten ammeeseen lillumaan ja lievittämään kipuja. Yhdeksän jälkeen synnytyssaliin ja siellä alotettiin imutteleen ilokaasua. Siitä alko sitten tää koko yön kestävä prosessi. Yhden aikaan yöllä olin 5cm auki, jolloin kätilö sano hälyyttävänsä anestesialääkärin paikalle antamaan epiduraalipuudutuksen. Samaan syssyyn mut laitettiin antibioottitippaan kun sitä vettä oli menny jo edellispäivänä. Sekä oksitosiinitippaan, jotta supisteluja tulisi tiheemmin ja aukeeminenkin tapahtuisi nopeemmin. Viiden jälkeen aamulla olin sitten 8cm auki ja kätilö käski istua sängyn reunalla, jotta poika painautuis alemmas. Sain siinä sitten lisää puudutustakin kun vaikutus katosi aina 2,5tunnin jälkeen. Tuosta kahdeksasta sentistä ei sitten meinattu millään päästä ja kyse oli siinäkin enää siitä, että vain vasemmalla puolella oli enää vähän reunaa jäljellä. Kahdeksalta olin jo niin valmis ponnisteleen, että kätilö anto siihen luvan.

Loppu onkin vähän hämärän peitossa, mutta poika oli siis tulossa takaraivo edellä eli kasvot ylöspäin, joten lääkäri joutui tulemaan imukupin kanssa avuksi kääntämään poikaa oikein päin. Samalla myös auttamaan syntymisessä, koska olin valvonu 2ekaa "käynnistysvuorokautta" + olin nukkunut vain ensimmäisen epiduraalipuudutuksen ajan, joten aloin oleen fyysisesti aivan loppu. Myös paikat oli ahtaat, joten piti avittaa vähän... eikä niin vähääkään. Lisäksi synnytystuoli jossa olin, hajosi ja mies joutu kannatteleen mun toista jalkaa... mulla olikin sit toi eka yö synnytyksen jälkeen tuskanen kun jalkaa kivisti helvetisti. Paikat oli muutenkin kun ois tehny 10xsalitreenin, ainakin. Välillä seisoin lattialla miestä vasten seisoen ja siinä ponnistaen, välillä taas seisoin synnytystuolin jakkaralla ja yritin ponnistella siinä. Ja lopulta makasin selälläni tuolilla ja jalat ihan solmussa itkien ja huutaen kun tuntui ettei se vain tule ulos vaikka kuinka ponnistan.

Poika siis syntyi 9.33 lauantai aamuna- Kun hänet nostettiin mun mahan päälle, mä itkin niin lohdutonta onnellista itkua ettei mitään järkä. Olin onnellinen että se oli ohi, olin onnellinen että mies oli niin ihanasti läsnä siinä ja joutui vielä näkemään aitiopaikalta kaiken ja olin onnessani mua auttaneista ammattilaisista. Mies vielä tuns meidän yhden kätilöistä ja olin onnessani että hän MEIDÄN takia itsekin raskaana teki 1,5 vuoroa töitä.. olis siis päässy yövuorosta 7.15 mutta lähti vasta yhdeltätoista kun meitä siirrettiin salista pois osastolle. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti jotain 17 tuntia ja rapiat päälle. En muista miten ne vaiheet nyt meni, tuolla ne on paperilla ylhäällä... Mun kohdalla puhuttiin "todella rankasta imukuppisynnytyksestä" ja kaikki mua hoitaneet kätilöt kävivät vuoronperään onnittelemassa ja päivittelemässä miten mä saatan pystyä jo istumaan melkein kunnolla vain päivä synnytyksen jälkeen ja miten mä pystyn kävelemään ja liikkumaan. Mä en tiedä itekään, mutta olo oli lähes normaali, outoa ahdistavaa rintakipua lukuunottamatta ja jalkojen särkyä kun lihakset otti koville.

Synnytys oli siis rankka, mutta mä olin jo heti jalkeillani vain muutama tunti synnytyksen jälkeen, joka oli tosi ihme. Poika söi heti tissiä ja me nautittiin perhehuoneessa olemisesta. :heart:

Sunnuntai aamuna saatiin kuitenkin sitten ikäviä uutisia... pojan crp arvot oli koholla. :( Ja taysissa ovat niin tarkkoja että jos ovat vähääkään koholla, pitää vammalasta siirtyä taysiin. Menin miehen kanssa aivan paniikkiin että jouduttaisiin eroon meidän pienestä tässä vaiheessa. Iltapäivällä otettiin uudet kokeet ja crp oli nousussa.. (eli tulehdusarvot).. niimpä käsky kävi taysiin. Mä sain onneksi paikan synnyttäneiden vuodeosastolta, mutta taysissa vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosasto on aivan eri päässä taloa kuin synnyttäneiden vuodeosasto. Noh sinne meitin poika kuitenkin joutui. Me oltiin koko eilinen päivä kuin sumussa... itkettiin silmämme päästä ja mä en kestäny ajatusta olla sekuntiakaan erossa mun rakkaasta pienestä.. :'(

Hänen tilansa on nyt kuitenkin parempaan päin, joten toivotaan parasta. Ikävä on suuri ja hirveää olla kotona ilman omaa lastaan. :'( Oot rakentanu kotiin toiselle pesän ja sitten tuut pesään ilman omaa poikasta. :'(

Ja mut kotiutettiin tänään (taysissa ei pidetä synnyttäjiä kuin 2vrk ja kotiuttivat mut heti aamsuta kun pyysin).. nyt on olo kuitenkin ottanu takapakkia. En jaksa oikein olla pystyssä ja on muutenkin höntti olo.. pojan takia on siis levättävä jotta jaksetaan kuitenkin olla hänen luonaan ja saan olla hänen lähellään. Tänä yönä koitan pumppailla maitoa, jos saisin hänelle sitä mukaan niiksi kerroiksi kun ei olla hänen luonaan. Olisi tutun makuista maitoa. :heart:

Semmosta.. nyt maate... väsyttää.. ja .. on ahdistavaa..

Sartsa ja pikkuinen poika 2vrk :heart:
 
jendde
Sartsa :hug: :hug: :hug: Miljoona kertaa :hug:
Sulla myös ollut rankka synnytys, mutta hienosti olet selvinnyt siitä. Harmi juttu, että sullakin jouduttiin imukuppia käyttämään. Mä en tiedä susta, mutta mulla siitä jäi myös aikamoinen"trauma", jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Saatiinko poika sitten käännettyä oikeaan tarjontaan, vai syntyikö kasvot edellä? Hieno juttu kuitenkin, että pystyit jo heti synnytyksen jälkeen olemaan jalkeilla :heart: Koita nyt levätä mahdollisimman paljon äläkä rasita itteäs liikaa! Niin saat lihaksetkin taas kuntoon. Mä muistan itekin kuinka tuskaa se oli sen ekan viikon, kun joka paikka oli kipeenä! :(
Kiva kun jaksoit tulla kertomaan kuulumiset tänne, vaikka teillä siellä varmasti on nyt yhtä hullunmyllyä kun poikaa ette kotiin saaneet :'( Koita jaksaa!!! :hug: :hug: Mä en voi edes kuvitella kuinka ahdistunut olet kun poika joutui jäämään sairaalaan! Tiedättekö yhtään tarkemmin nyt milloin poika pääsee kotiin? Mä pidän peukut että mahd. nopeasti. :heart: :heart: :heart: Voimia!

bubuselle isot onnittelut tytöstä :heart: Ihanaa!
 
bubunen
Tultiin tänään kotiin sairaalasta ja nyt kun tyttö näyttäisi vetävän sikeitä vähän pidempään niin ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumiset. Katsotaan nyt sitten kuinka pitkälle pääsen, tänään ei ollakaan paljon nukuttu vaan ähkitty ja puhkitty ja syöty ja kakattu (3 kertaa tänään) ja hurmattu äitiä ja isää ihanilla ilmeillä ja äänillä. On aivan käsittämätöntä miten rakas tuo vauva voikaan jo olla, sydän pakahtuu :heart: :heart: :heart:

Ja samalla Sartsalle isot halaukset!!! Ensin JÄTTIonnittelut pienen pojan johdosta :heart: :heart: :heart: ja sitten voimahalaukset, tuli ihan kyyneleet silmiin kun tuntui pahalle teidän puolesta että jouduitte jättämään pojan vielä sairaalaan :'( :hug: :hug: Pojan tilanne kuitenkin varmaan kohenee ja saadaan hoidettua, tulehduksiin on kuitenkin tehokasta lääkehoitoa saatavilla!

Siilille myös paljon paljon ONNEA äidiksi tulemisen johdosta!!! Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin, onnea :heart: :heart: :heart:

Palaan pian! Pikku tauko tähän väliin Vonkaleen heiluttelemisen merkeissä :)
 
bubunen
Luin muidenkin kuulumiset, mutta olitte ehtineet kirjoitella niin paljon, että kommentit jää nyt vähiin. Bambinalle kuitenkin onnea, kiva että poika sai nimen ja ristiäiset tuli pidettyä! Täytyypä käydä Fb:ssa vakoilemassa nimeä :) :heart:

Laitan Jenddelle, Terpille ja Laurulle yksäriä Fb:sta! Muiden kanssa ollaankin jo Facebook kavereita, eikö? Ei kai muisti pätki..?

Ja sit synnytyskertomusta:
Eli supistukset alkoivat perjantaina aamuyöstä 04 aikoihin, ensin kipeitä supistuksia tuli 3-4 tunnissa, aamulla 8-9 aikoihin tiheytyivät ja tulivat vaihtelevasti 3-10 minuutin välein, välillä jo puoli tuntia 2 minuutin välein. Sitten kuitenkin puolen päivän tienoilla (vähän ennen?) väli piteni taas n. 7-15 minuuttiin, ja ajattelinkin jo että tästä tämä taas hiipuu... kipu oli kyllä selvästi kovempaa kuin kertaakaan ennen. Kuitenkin yhden aikoihin tuli muutama niin kipeä supistus, että makasin lattialla ja ajattelin, että mun on pakko soittaa ambulanssi. Vihdoin päätin soittaa miehelle töihin että nyt taitaa olla tosi kyseessä, ja lähdettiin heti tyksiin kun ehti töistä kotiin.

Tyksissä oltiin kahden aikoihin, ja yllätys, käyrällä ollessa supistukset loppuivat täysin. Sisätutkimuksessa todettiin, että mitään ei ole tapahtunut, kanavaa 0,5-1 cm ja sormelle auki. Olisivat ottaneet mut osastolle lepäämään uni- ja kipulääkkeiden kanssa, mutta olin jotenkin tosi pettynyt että kovat kivut eivät olleet vaikuttaneet mitään ja halusin kotiin.

Autoissa matkalla kotiin supistukset alkoivat taas, ja kipu oli kovaa. Klo 15-19.30 välillä supistuksia tuli 6-10 minuutin välein, jokainen supistus kesti muutaman minuutin ja olivat todella kipeitä. Puoli kahdeksan aikaan totesin, että mun on varmaan pakko mennä sinne osastolle lepäämään niiden lääkkeiden kanssa, en kestä enää kotona. Olin ihan hirveän pettynyt itseeni, kun ajattelin että en tule ikinä kestämään synnytystä kun (lääkärin sanoin) nämä olivat edelleen vain ennakoivia supistuksia ja ajattelin että miltä ne oikeat sitten tuntuvat.

Tyksissä oltiin 20.30. ja käyrälle ei taaskaan piirtynyt supistuksia juuri ollenkaan. Eikä oikeastaan edes tuntunut, ne loppuivat taas! Kätilö ei meinannut edes tutkia mua vaan pistää osastolle ja unilääkettä naamaan, mutta pyysin että hän nyt kuitenkin tutkisi... ja olin 8 cm auki! Sitten mentiinkin saliin ja vauhdilla.

En saanut enää mitään muita kivun lievityksiä kuin kohdunkaulan puudutteen, koska olin jo niin paljon auki. Supistuksia tuli melko harvakseltaan (7-12 minuutin välein), mutta jokainen kesti kauan ja oli todella kipeä. Avautuminen 8 cm:sta 10 cm:n kesti vielä 6 tuntia. En halunnut oktistoonitippaa vauhdittamaan supistuksia, koska en olisi saanut enää mitään kipulääkettä niiden sietämiseen, ja olen kuullut tipan vielä lisäävän kipuja. Kipua oli alkanut olla riittämiin sen perjantai yön aamuneljän jälkeen...

03.20. sain vihdoin alkaa ponnistamaan. Supistuksia tuli niin harvakseltaan, että ponnistusvaihe kestikin sitten 1,5 tuntia. Onnistuin kuitenkin kätilön mukaan suuntaamaan jokaikisen ponnistuksen oikeaan suuntaan, ja lopulta täyden 10 pisteen tyttö syntyi itkien klo 04.52 launtaina aamuyöllä :heart: Hän iski heti rintaan kiinni todella ahneesti, ja voi siis todella hyvin.

Sitten alkoikin ehkä synnytyksen raskain vaihe... Istukka ei meinannut irrota millään, ja sain oksitoonitippaa ja akupunktioneuloja tässä vaiheessa saamaan aikaan lisää supistuksia. Synnytin istukkaa vajaa kaksi tuntia, vauva rinnan päällä. Kivut olivat edelleen ikävät ja olin aivan loppu. Sitten katkesi napanuora, joten kätilöt eivät voineet auttaa enää siitä vetämällä. Kätilö sanoi että nyt on viimeiset mahdollisuudet ennen nukutusta ja kaavintaan joutumista. Hän sanoi, että kaavinta voi hankaloittaa tulevia raskauksia, joten päätin että pakko se on sieltä ulos saada ilman... Vedin ihan hirveät ilokaasupilvet, kaksi kätilöä painoi täysillä kohtua. Toisella ja viimeisellä ja yrittämällä istukka syntyi, kylläkin repaleisena. Menetin verta 1,5 litraa ja istukan synnyttämisestä tuloksena 2. asteen repeämät.

Olen kylläkin toipunut aika hyvin, alapää on kipeä mutta olo jo muuten ihan hyvä. Olin verenvuodon takia ekan ja tokan päivän aika heikko. Launtaina synnytys tuntui vähän järkyttävältä, mutta nyt se alkaa olla jo ihan ok. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tämä tyttö oli todellakin kaiken vaivan arvoinen!!! :heart: :heart: :heart:

Vauvan kanssa kaikki mennyt todella hyvin, tänään ollut vähän vatsavaivoja mutta aikas tyytyväisen oloinen tyttö. Saimme perhehuoneen, mikä oli aivan mahtavaa. Mies oli valtava tuki synnytyksessä, ja nyt ollaan hoideltu vauvaa täysin yhdessä niin kuin halusimmekin. Paino oli tänään jo noussut uudestaan 60 g (tippui yhteensä 160 g) ja imetys sujuu ainakin toistaiseksi hyvin. Ja nyt on ihanaa olla kotona!!! Ai niin, vauvan syntymämitat olivat 3170 g ja 50 cm, joten ei hän nyt niiin pieni ollutkaan kuin ennusteltiin :)

Pienokaisestaan täysin hullaantunut Bubunen ja Vonkale 3 vrk. :heart: :heart: :heart:
 
jendde
bubunen Onnea vielä tuhannesti tyttövauvan johdosta! :heart:
Onneksi kaikki mennyt muuten hyvin synnytyksessä, lukuunottamatta tuota istukan synnytystä. Sulla siis ollut tosi rankka päätös siinä synnytyksessä. On varmasti ollut kamalaa ensin kaikkien kipujen ja tuskien jälkeen tuo kun loppumetreillä käykin noin. Voin vain kuvitella, mä en ite varmaan olis enää kestänyt tuollasta vauvan synnyttymäisen jälkeen! Tuo kohdusta painaminen oli mun mielestä aivan kamalan tuntuista, ja kun sulla sitä vielä jouduttiin ilmeisesti ihan ronskisti painamaan. Mutta niin kuin jo sanoin, onneksi kaikki meni muuten hienosti! :hug: Ja saitte terveen tytön. Tosi hyperäkkiä kyllä sulla oli kohdunsuu avautunut tuohon 8cm! Vautsi. Kivut kyllä varmaan olleet ihan kauheita :eek: Nimittäin ne kunnolla avaavat supparithan on aivan yhtä helvettiä :x Auttoiko se kohdunkaulanpuudute mitään?
Ihan hyvän kokoinen tyttö sieltä kuitenkin tuli :) Eikös hän syntynyt päälle viikon ennen laskettua aikaa? Aivan ihanaa, onnea vielä ja mahtava juttu että sinäkin sait vihdoin vauvasi :heart:
Minkäslainen tapaus teidän tyttö muuten on? Itkeskeleekö paljon vai onko rauhallisempaa sorttia?
 
lauru
Huomenia kaikille!

bubunen
onpas sullakin ollut rankka synnytys tai ainakin viimeistään tuo loppuosa siitä! Toipumisia sinne! Ei ole vielä kenelläkään tällä palstalla ollut sellaista "helpohkoa" synnytystä, vaikka voikohan niitä koskaan helpoiksi sanoakaan. Mutta siis lähinnä tarkoitan, että kaikilla on ollut jonkun sortin ongelmia tai imukupin käyttöä ja aika pitkiä synnytyksiä. Vähän alkaa pelottamaan tuo oma edessä oleva koitos!

Hoksasin just eilen, että meillä on laskettu aika jo ei tämän vaan ensi viikon sunnuntaina! IHan liian nopsaa! kääk... Meillä kävi kavereita maanantaina viettämässä epävirallisia babyshowereita ja sain lahjaksi sitten lahjakortin tuohon yhteen kauneushoitolaan. Kävin varaamassa vielä ensi viikon perjantaille intialaisen päähieronnan sisältäen jalkapohjien hieronna. Sanoin vaan, että soitan sitten jos meen synnyttään ennen sitä enkä pääsekkään :) Nyt ainakin tuntuu siltä, että ei se ole sieltä mihinkään vielä tulossa kun ei ole mitään oireita ollut. Huomenna sitten taas neuvola.

Itse asiassa tulin kyselemään teiltä sellaisesta asiasta kuin tuttien ja tuttipullojen sterilointi. Että voiko sitä tehdä näin jo etukäteen vai pitääkö tehdä aina ennen kuin niitä tarttee? Että jos steriloi valmiiksi niin voiko niitä säilyttää siten, että se sterilointi "pysyy" eikä ne likaannu uudestaan. Et jos tuttipullossakin on se korkki päällä tai tutti olisi siinä omassa kotelossaan missä se on ostettu. Kun tuntuu työläältä alkaa aina just ennen kuin tarttee niin alkaa niitä keittelemään. Vaikka eihän sitä tiedä, että tartteekokaan niitä. Mutta olisipa varauduttu kuitenkin siihenkin.

Sartsa83
Jokos teillä on parempia uutisia pikkuisesta, että milloin saatte hänet kotiin teidän kanssa vai pitääkö kauan aikaa olla vielä sairaalassa? Jaksamista teille tilanteen kanssa ja peukut pystyyn, että teidän ei tarvisi enää odotella kauan!:hug:

lauru+masukki 38+3
 
Sartsa83
ILOISIA UUTISIA!!!

Saatiin eilen poika kotiin! Tosin käydään perjantai aamuun saakka joka päivä aamuin illoin otattamassa antibiootit päässä olevan kanyylin kautta. Toisella siis oli ennen aikasen lapsiveden menojen takia infektio. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella ja pääasia että ollaan nyt kaikki kotona. :)

Kiitos kaikille tsempeistä ja halituksista ja ja ja.. kaikesta. :'( :hug: :heart:

jendde sehän tässä kummallisinta onkin, että kun mä ajattelen koko tuota synnytystä ja kaikkea siinä, mua ei ahdista eikä jääny minkäänlaista traumaa mistään kohin synnytyksestä. :O :) En tajua.. mut ei kai mun tarttekaa. :D

Anteeks kun en nyt tän enempää kommentoi enkä kirjottele.. oon vieläkin aivan väsy kaikesta ja meinasin mennä pienelle päikylle.. jos vaan ehtii kun sieltä meinaa tulla kylään muutama ihminen käymään kattomaan pientä.

Ollaan kuulolla tässä paremmin!!! :)

Sartsa ja äitin rakas pieni-suuri mies 4vrk :heart:
 
bubunen
Itse asiassa tulin kyselemään teiltä sellaisesta asiasta kuin tuttien ja tuttipullojen sterilointi. Että voiko sitä tehdä näin jo etukäteen vai pitääkö tehdä aina ennen kuin niitä tarttee? Että jos steriloi valmiiksi niin voiko niitä säilyttää siten, että se sterilointi "pysyy" eikä ne likaannu uudestaan. Et jos tuttipullossakin on se korkki päällä tai tutti olisi siinä omassa kotelossaan missä se on ostettu. Kun tuntuu työläältä alkaa aina just ennen kuin tarttee niin alkaa niitä keittelemään. Vaikka eihän sitä tiedä, että tartteekokaan niitä. Mutta olisipa varauduttu kuitenkin siihenkin.
Lauru kyllä mä olen ainakin ajatellut, että desinfiointi säilyy juuri noin kun sanoit. Keitin pari tuttia valmiiksi ja otin sairaalaan, kun ystävä joka synnytti 2 viikkoa sitten kertoi että kuulotutkimuksen nainen sairaalassa pyysi heiltä tuttia. Itse ei kyllä tarvittu. Tuttipullon ajattelin keittää tässä kohta valmiiksi, jotta jos tulee tilanne missä miehen pitäisi syöttää niin olisi sitten valmiina. Ostin myös ystävän neuvosta pari äidinmaidonkorviketta valmiiksi kaappiin jo ennen syntymää, siltä varalta että maito ei nousisikaan kunnolla tai imetys ei muuten sujuisi. Toistaiseksi ei ainakaan olla tarvittu, imetys on mennyt oikein hyvin.

Ei ole kyllä meidän ketjun synnytykset olleet kauhean "helppoja" (no ei synnytys koskaan helppoa taida olla, mutta kaikilla ollut omat "hankaluutensa"). Voin lohduttaa, että palkinto on kyllä kaiken sen vaivan arvoinen!!! :heart: Ja kuitenkin Suomen sairaalajärjestelmä on niin hyvä, että lähes kaikissa synnytyksissä vaikeuksistakin huolimatta kaikki päättyy onnellisesti. Älä huoli, toivotaan sulle kovasti "helppoa" synnytystä (niitäkin on, mun parilla ystävällä on hiljattain ollut ihan unelmakokemukset), ja jos ei niin kyllä se kannattaa :) :)

Intialainen päähieronta on ihanaa!! Nauti, ehdit sitten ennen tai jälkeen synnytyksen!!!

Jendde oli kyllä tosi raskasta, että kun synnytyksen piti olla ohi vauvan synnyttyä, niin sitten se raskain vaihe vasta alkoikin. Siihen en ollut osannut mitenkään varautua ja se oli henkisesti vähän haastavaa. Ihan niin kuin arvelitkin. Lisäksi olin aivan puhki kovien kipujen jatkuttua jo niin kauan (vuorokauden), ja kun se avautuminen 8 cm:n kävi niin nopeasti ja kivuliaasti ilman mitään kipulääkkeitä, niin olihan se vähän... hurjaa. Mutta tosi nopeasti olen siitä toipunut, nyt on jo ihan hyvä mieli ja fyysinen kuntokin tuntuu palautuvan.

Aion kyllä soittaa synnärille/puhua neuvolassa yhdestä asiasta. Mulle jäi mieleen pyörimään että napanuora oli jotenkin hirveän ohut, kun se katkesi siinä vetäessä ja muistaakseni kätilö kommentoi jotain sellaista. Mua huolettaa, että onko mulla tulevissa raskauksissa jotain riskejä sen napanuoran suhteen, että voiko mulla olla taipumus huonoon napanuoraan... Varmaan ihan tuulesta temmattu ajatus, mutta en aio jäädä pohtimaan yksinään sitä. Lisäksi toivon hirveästi että se koko istukka olisi saatu ulos sieltä kohdusta, kun sen näkee vasta jonkun ajan kuluessa. Pelkään, että joutuisin vielä siihen kaavintaan. Mun kummitytön äiti meinasi kuolla synnytyksensä jälkeen jo kotiin pääsyn jälkeen siksi, että istukkaa olikin jäänyt kohtuun ja hän alkoi vuotaa ihan hirveästi. Ei näyttäisi siltä koska mun kohtu on hyvin palautunut ja vuoto on vähäistä, mut nuo hiukan askarruttaa mua.

Vauva tuntuisi olevan tosi tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että hän varmaan aikoo olla Suomen tuleva kuulantyönnön suurlupaus, noista syömismääristä päätellen :D Vähän on ollut vatsavaivaa, tuntuu kuplivan maha vähän koko ajan ja kakkaa tulee tosi paljon, mutta helposti on mennyt ja hän on itkenyt tosi vähän. Aivan ihania ilmeitä hänellä on ja tykkää seurustella tosi paljon. Mielettömän suloinen ja rakas vauva :heart: :heart: :heart:

Neela on muuten hurjan suloinen tyttö, kävin Fb kuvia katselemassa :heart:

Omanapainen teksti tuli tästäkin, mutta miehen ja vauvan seurusteluhetki näyttää päättyvän ja ruokinta-automaatin kutsu käyvän :) Varmaan tämä tästä kohta alkaa kääntyä omasta navasta (=Vonkaleen navasta) vähän muuallekin tämä maailma... :)

Sartsa Halaukset sinne :hug: Toivottavasti pojan crp olisi laskussa ja saisitte hänet pian kotiin!!! Voimia tuhannesti :hug: :heart:

Toivottavasti Siilillä on mennyt kaikki hyvin... Jänskättää, mutta Fb päivityksestä päätellen uskoisin niin! :heart:

Bubunen ja Vonkale 5 vrk :heart:
 
Sartsa83
bubunen huh! On sullakin ollut aikamoinen synnytys! :hug: Hienoa kuitenkin, miten hyvin olet selvinnyt siitä! :hug: ...hui! Istukankin syntyminen voi siis tehä nuin pahaa jälkeä. :( Voi sua pientä! :heart: .. mutta sait KYMPIN tytön!!! WAUUUU!!! Meillä oli tuon lapsvesihomman jne imukuppien takia pisteet 7. Ja muutama minuutti synnytyksestä: 9.

Niin me tosiaan saatiin poika eilen kotiin. :) Ja crp:t on laskussa. :) Vielä tänään illalla, huomenna aamulla ja illalla ja perjantai aamuna troppia pojalle kanyylin kautta taysissa ja sitten se on ohi! Keltasuutta tarkkaillaan vielä, mutta hoitsut on sanoneet että vaikka tämä pilirupiini, mikä lie hieno nimi tuolle arvolle olikin, on ollu nousussa niin se ei tarkoita sitä etteikö poika ois terve ja se keltasuuskin häviämässä, koska iholtaan hän ei kyllä ole enää hirveän keltanen. :)

Hyvin hän voi. Syö TODELLA paljon ja nukkuu hirmusesti ja aina kun availee silmiään, pilkahtelee pieniä hymylöitä äidille ja isille. :heart: On tää niin ihanaa!!!! :heart:

Sitten lisäys: TÄÄ PIRUN KAKSPLUSSAN UUDISTUS ON IHAN PERSEESTÄ!!!! MÄ EN TYKKÄÄ TÄSTÄ YHTÄÄ!!!!
 
jendde
Siilin kuulumisia odotellessa!

Sartsa Me viestiteltiinkin jo, mutta pakko vielä sanoa, että ihana juttu tuo kun saitte pojan kotiin :heart: Mitenkäs teillä on lähtenyt sujumaan?
Aika ikävä juttu, että tuon aikasen lapsivedenmenon vuoksi pojalla ne tulehdusarvot nousi. Siis sillä vain, että kyllä se olisi pitänyt jo aikasemmin tutkia, että onko vettä mennyt. Mullakin silloin joskus 33+ vikolla kättärillä katsottiin sillä tikkutestillä se ihan varmistamiseksi, vaikkei mitään epäilyä vedenmenosta ollutkaan, pelkkiä supistuksia vain tuli. Sulta ei siis ilmeisesti oltu sitä tikkutestiä otettu? Kuitenkin noin "pienestä" voi seurata aika iso ongelma. Harmi että noin kävi, mutta onneksi nyt on kaikki hyvin ja poika kotona oman äitin ja isin kanssa! :hug:

Se on tosi hyvä Sartsa, ettei sulle jäänyt mikään kaivelemaan synnytyksestä! Tosi hienosti olet selvinnyt tuosta, vaikka sullakin oli hirveen rankka synnytys. Ja vielä lisänä päälle, kun poika joutui sinne teho-osastollekin. Aivan mahtava juttu, sä olet vahva ihminen! :hug:

bubunen On varmasti ollut raskasta tuo, kun monet sitä sanovat, että kaikki kipu ja kärsimys loppuu siihen paikkaan kun lapsi on ulkona. Ei se aina ole niin. Ei todellakaan.. :( Ei ollut mullakaan ja hirveetä kipua ja kärsimystä se oli vielä monta viikkoa synnytyksen jälkeenkin, välillä vieläkin.
Tosi hieno juttu, että olet sinäkin selvinnyt tuosta koettelemuksesta noin hyvin, että olo tuntuu nyt hyvältä :hug:

Soita ihmeessä ja kysy tuosta napanuora asiasta jos se mietityttämään jäi. Ainahan tuollaset on hyvä selvittää. Toivotaan, ettei siinä ollut mitään vakavaa ja ettei ainakaan seuraavia raskauksia hankaloita. Mä muistan itekin omasta synnytyksestä sen, että napanuora oli hirveen ohut, tai ainakin tosi ohuen näköinen. En tiedä onko ne aina sellasia kuin mulla oli, mutta kaikissa tv-ohjelmissa joissa synnytyksiä ollut, on se napanuora näyttänyt aina paljon paksummalta :confused: En sitten tiedä, eikai siinä mitään kummallista ollut kun ei kukaan mitään sanonut siitä. Toivotaan siis ettei sullakaan mitään :hug:

lauru Mä olen joka kerta keittänyt tuttipulloja monta kerrallaan, aina silloin siis kun niitä käytettyjä kertyy hirveästi. Ja kaappiin olen kaikki tyrkännyt ja ottanut sitten joskus sieltä. Eli kyllä mun käsitys on se, ettei niitä tarvitse keitellä aina ennen syöttöä vaan se puhtaus kyllä pysyy nissä pidempäänkin. Olishan se niille aika hankalaa jotka pelkkää korvikettaa syöttää, aina heti ennen syöttämistä olla keittelemässä pulloja. Joten ihan hyvin voi syöttää pullosta joka on keitetty esim. paria päivää tai vaikka viikkoakin aikaisemmin :)

Omaa. Mä aloitin tänään Neelalla taas tuo D-vitamiinit. Aamupäivästä annoin ja nyt on neiti vähän kitinätuulella. Varmaan jotain pientä mahavaivaa tuli niistä, kakkakin on ihan eriväristä kuin ennen. Saa nähdä onko tämä taas nyt sitä, että yöt valvotaan kuten viimeksi oli. Nyt ei ainakaan kauheen lupaavalta näytä. Ei se paljoa itke, mutta missään ei ole hyvä olla, ei edes sylissä. Kokoajan pitäisi kantaa ja kävellä ja hytkytellä. Kai sillä mahaa vääntää sitten :(

Eilen aloitin myös kuntokuurin! :D En sinäsä laihdutusmielessä, koska ei mun omasta mielestä tarvis yhtään tästä laihtua. Ihan vaan kunto kohottakseni. En kyllä tiedä saisinko mä vielä mitään tollasia tehdäkään, kun ei jälkitarkastusta ole ollut ja siellähän ne "luvan" tälläisiin kuntoiluihin antavat. Mutta kai sen voi oman olo mukaan aloittaa. Nyt mä olen melkeen kokonaan palautunut synnytyksestä.. On tässä kuitenkin vielä jotain jäljellä. Haavakohdat edelleen aristaa |O

Nyt tämä äippä lähtee leffan pariin omppusiiterin kera :popcorn: (En siis todellakaan mitään kekkuleita ala ryyppäämään vaan ihan yhden siemaisen :D) Mukavaa iltaa kaikille ja ihania ja vauvantuoksuisia hetkiä nyytin saaneille :heart:

jende & Neela :heart:
 
bambina
onpas kiva kuulla toistenkin synnytystarinoita! :) täytyy myös vähän ihmetellä, että kuinka meille kaikille onkin sattunut tällaiset synnytykset, että jotain häikkää on ollut kaikilla!!! toki tiedän myös, että jokainen synnytys on erilainen, mutta kun toisilta kuulee sellasta että joo se meni yllättävän helposti tms. tottahan se sattuu, mutta kaikki muu ylimääräinen....... kaikilla on ollut jotain! :O ja ymmärsin näin, että siililläkin jotain oli ollut, vaikka kaikki voivatkin nyt hyvin. saa itse kertoa sitten tarkemmin, en mäkään ton enempää tiedä.

mutta täytyy samaan hengenvetoon myös sanoa, että onneksi kaikilla on nyt kaikki hyvin, eikä mitään hengenvaarallista ole ollut kenelläkään!!! =)

desinfioinnista kyllä mäkin desinfioin kaiken valmiiksi jo kai viikkoja aikaisemmin. eipä niihin mikään vaarallinen lika tartu sisätiloissa, hyvä että tottuu "tavalliseen" puhtauteen. koska olis kyllä tosi iso homma alkaa puhdisteleen aina ennen käyttöä.

bubunen tosi suuret :hug:!!! on sullakin ollut melkoinen kokemus! mutta isot onnitukset myös täyden kympin tytöstä!! :D mä ymmärrän täysin kyllä tuon synnytyksen jälkeisen vaiheen...tosin mulla istukka tuli helposti, mutta ne jälkisupistukset oli jotain aivan kauheeta! ja mulla jostain syystä annettiin vielä lääkettä siihen, että ne tulis voimakkaampina!! ne kesti todella kauan, ja kätilö ja lääkäri olivat vielä niin kiireisiä että jouduin odottelemaan tikkausta 2h synnytyksen jälkeen enkä tästä syystä saanut edes imettää sitä tärkeää ensi-imetystä! :'( sitten puudutus ei edes tehonnut, vaan se jouduttiin laittamaan 3 krt (eikä siltikään auttanut) joten tikkaaminenkin meni ihan täysin ketuilleen... eli tiedän myös hyvin tuon, että se ei lopu siihen kun lapsi on ulkona. mä en ainakaan voinut keskittyä vauvaan yhtään, kun supistukset jatkuivat niin voimakkaina! mutta eipä tää nyt siltikään ole sama kun mitä sulla on ollut, kuulostaa tosi rankalta, mutta hienoo jos ootte kaikki jo kunnossa!! :heart:

sartsa melkoinen kokemus ollut sullakin!!!!!! mutta hyvä jos olette kaikki jo kunnossa! :hug: meillähän oli nuo bilirubiini arvot pielessä, ja pikkuinen joutui olemaan siinä bilibedillä (valohoidossa), jotta arvot normalisoituisivat. ne lähtikin oikeaan suuntaan, mutta jouduttiin käydä vielä sit kontrollissa, mutta kaikki oli ok. sen jälkeen ei ole ollut siitä enää mitään. ne menee tosi nopeesti kuntoon. mutta valoo kannattaa antaa, luonnonvalo olis parasta. me annettiin vaavin köllötellä sängyllä, kun siihen paistoi aurinko. ;) nyt tosin on vähän pimeempää, mutta kyllä se varmaan silti auttaa. mutta jos ette joudu mihinkään kontrolliin, niin tuskin niissä on sitten yhtään mitään. korjaantuu itsellään!

jendde me ollaan käytetty jekovitteja ihan sieltä alusta asti. tai siis olikos meillä pari päivää käytössä ne devitolit, mut sit vaihdettiin. viikko meni suunnilleen et valitti mahaansa, mut nyt ei enää yhtään. oikein avaa suunsa kun tietää että tippoja tulee! :LOL: mun sisko myös sanoi että hänen poikansa huusi suoraa huutoa niistä aikanaan tasan 2 vkoa mut sitten helpotti. joten kärsivällisyyttä vaan... ;)

ON: mulla oli toissapäivänä lääkärintarkastus ja meni sitten ihan pieleen. PRKL!!! haava siis mennyt pieneltä pätkältä kiinni mutta suurelta osin myös auki joten joudutaan tikkaamaan uudestaan! voihan v***! siinä menee sitten taas se 5 vkoa... mä en parane ikinä tästä synnytyksestä!!! :'(
meillä on taas parin päivän ajan ollu vähän mahavaivoja. etenkin aamuyöstä aletaan äheltää oikein kunnolla. muutaman kerran oon avittanut kuumemittarilla, mutta kun sitäkään ei sais tehdä liikaa, muuten oma suoli laiskistuu. joten en tiedä mikä nyt avuksi...?? :confused:

jaahas, nyt olis tilausta tissibaarille, joten on taas mentävä!! :wave:

b & poikanen huomenna 7 vkoa!!! :heart:
 

Näitä luetaan