Jej, vihdoin löysin :heart:
SartsaVoin kuvitella, että jännittää! Mä tulen olemaan kanssa tärisevä hikipallo, kun sen ekan ultran aika on. Tsemppiä, sulla on se ihan kohta. Mutta ajattele, sitten kun kaikki on siinä hyvin, niin saa ainakin vähän lisää mielenrauhaa :heart: :heart: :hug:
Mä luin jostain uuden tutkimuksen, että jos varhaisultrassa syke löytyy ja kaikki on hyvin (viikosta 6 eteenpäin), niin keskenmenon riski olisi sen jälkeen enää 2 %. Ja ainahan voi jotain sattua, mutta haluaisin niin pystyä asennoitumaan niin että nyt iloitsen, ja jos jotain tapahtuu niin suren vasta sitten. Vähän kyllä hoippuu tällä tiellä, mut yritys on kova...
Mulla on oireiden voimakkuus ja laatu vaihdellut kovasti... Välillä on mennyt pari päivää melkein normiololla ja välillä on ollut paljonkin kaikkea. Tällä hetkellä oireina rintojen kipeys ja turvotus ja yökkäysrefleksi, sekä iltapahoinvointi. Niin ja todella paljon parantunut hajuaisti. Viime viikko mulla meni kokonaan oikeastaan niin, että n. 12 aikaan alkoi etominen ja iltaseitsemältä rupesi vihlomaan alavatsaa. Nyt se etominen on lieventynyt ja siirtynyt iltaan, mutta olen ruvennut yökkäilemään, sekä jouluaattona että tapaninpäivänä jouduin joulupöydästä juoksemaan vessaan. Ja vihlonta on melkein kokonaan loppunut, mutta välillä särkee tai jomottaa alavatsaa. Kaikki makea ällöttää ja suolaista tekee mieli, yksi yö paistelin itselleni munavoileipiä.
Mun rakas ja läheinen kummitäti on neuvolatäti ammatiltaan, ja häneltä kyselin et onko normaalia et oireet tulee ja menee ja lievenee ja voimistuu. Hän sanoi että täysin normaalia, ja sekin on täysin normaalia että voivat loppua kokonaan. Ihana tietopankki :heart:
Mun tuli jouluruuat syötyä ja yleensä tykkään niistä, mutta tänä vuonna upposi kyllä tosi huonosti. Oon yleensä kaikkiruokainen, ja nyt ei oikein mikään maistunut miltään tai sitten ällötti. Nyt unelmoin pitsasta B) Suklaata yritin syödä vähän väkisin, mutta ei. Pizzan kuvat ne vaan kiiluu silmissä ja kuola melkein valuu suupielestä
Halaukset ihanaiset!! :heart: