Hei.
Tilanne on se että minulla ja miehelläni on 2kuukauden ikäinen lapsi, ja asumme miehen kanssa hänen kotipaikkakunnallaan.
Miehellä ei ole minkäänlaista ammattia, eikä hän ole töissä - ja ei edes suunnitelmissakaan hommata töitä tai ammattia. Hokee ettei p*ska palkalla lähde minnekkään. Kotona vauvan hoito tuntuu olevan erittäin vastenmielistä, ei halua syöttää,vaihtaa vaippaa, kylvettää ei mitään. Päivässä muutaman kerran sylittelee ja se siinä.
Itse olen ihan lopen kyllästynyt ja uupunut tähän touhuun. Minulla ei ole omaa aikaa ja heti kun sitä vähäänkään saan niin " käy äkkiä" mihin ikinä olen menossakaan. Ja Mies ei ymmärrä ettei minulla ole varaa elättää äitiyspäivärahalla koko porukkaa. hän ei tee rahan eteen yhtään mitään ja minun pitäisi ostaa vauvalle kaikki isommatkin ostokset mm pinnasänky yms. Vaatteita koko ajan kun kasvaa hurjaa vauhtia.
Meidän suhde on sitä että puhumme toisille tosi ilkeästi. Haukumme ja huudamme. Olen vaan niin kyllästynyt siihen että minä teen talossa kaiken ja maksan kaiken. Olen yrittänyt jutella hienovaraisestikkin töistä ka ylipäätään raha-asioista mutta mitään ei tapahdu, ei minkäänlaista muutosta näy yhtään missään. Sittenkö vasta tajuaa ku pakkaa tavarat ja lähtee?
Olen miettinyt eroamistakin pitemmän aikaa...
Tilanne on se että minulla ja miehelläni on 2kuukauden ikäinen lapsi, ja asumme miehen kanssa hänen kotipaikkakunnallaan.
Miehellä ei ole minkäänlaista ammattia, eikä hän ole töissä - ja ei edes suunnitelmissakaan hommata töitä tai ammattia. Hokee ettei p*ska palkalla lähde minnekkään. Kotona vauvan hoito tuntuu olevan erittäin vastenmielistä, ei halua syöttää,vaihtaa vaippaa, kylvettää ei mitään. Päivässä muutaman kerran sylittelee ja se siinä.
Itse olen ihan lopen kyllästynyt ja uupunut tähän touhuun. Minulla ei ole omaa aikaa ja heti kun sitä vähäänkään saan niin " käy äkkiä" mihin ikinä olen menossakaan. Ja Mies ei ymmärrä ettei minulla ole varaa elättää äitiyspäivärahalla koko porukkaa. hän ei tee rahan eteen yhtään mitään ja minun pitäisi ostaa vauvalle kaikki isommatkin ostokset mm pinnasänky yms. Vaatteita koko ajan kun kasvaa hurjaa vauhtia.
Meidän suhde on sitä että puhumme toisille tosi ilkeästi. Haukumme ja huudamme. Olen vaan niin kyllästynyt siihen että minä teen talossa kaiken ja maksan kaiken. Olen yrittänyt jutella hienovaraisestikkin töistä ka ylipäätään raha-asioista mutta mitään ei tapahdu, ei minkäänlaista muutosta näy yhtään missään. Sittenkö vasta tajuaa ku pakkaa tavarat ja lähtee?
Olen miettinyt eroamistakin pitemmän aikaa...